Kenen lapsi itkee hoitoon mennessä tai ei

[Itkuiita]

Onko se ihan luonnekysymys, jos lapsi itkee hoitoon jäädessä? Meidän pojat ei ole vielä päiväkodissa, mutta erilaisia kerhoja on ollut. Eivät ole koskaan itkeneet kun ovat johonkin jääneet. Ehkä vähän kysyneet perään, ei muuta.
Jotkut lapset itkevät kovastikin kun vanhempi lähtee.
Nyt kysyn siis ihan psykologisessa (tai jotain) mielessä enkä arvostelumielessä. Onko siis jotain vaikuttavia asioita lasten erilaiseen toimintamalliin?

 

[iltatähtien äippä]

Kyllä siihen varmaan vaikuttaa ikä ja luonnekin.Ikä siinämielessä että onhan lapsella näitä kehitysvaiheita joissa takertuu ja taas hakee etäisyyttä jne.
Minusta kyllä vanhemmankin asenne vaikuttaa, jos äiti/vanhempi joka vie hoitoon, luottaa hoitajaan ja ajattelee lapsensa parasta hän puhuu lapselle positiivisesti hoidossa olosta ja rohkaisee, lupaa että tulee varmasti hakemaan ja lähtee reippaasti ja "luonnollisesti" eikä palaa takaisin ja hössöta ja "kaada" omaa haikeuttaan ja vaikeuttaan erota lapsesta, lapsen vastuulle.
Mulla oli kerran tällanen hoitolapsen äiti joka suurinpiirtein joka aamu surkutteli pojalleen, että voi nyt sun pitää taas jäädä tänne kamalaan hoitoon kun äitin on pakko mennä töihin. :headwall:
Yleensä ikävä unohtuu kun äiti lähtee kenties se palaa ehkä joissain tilanteissa, mutta se on toki luonnollista ja saahan sitä itkeä-> se ei vaan meinaa sitä ettei mennä enää hoitoon.
Ikävä pitää ottaa luonnollisena tunteena( ikävöihän aikuinenkin)ja sen saa ilmaista.Mutta sen kanssa pitää oppia elämään ja se helpottaa kun on tottunut hoitoon ja joskus sitä voi kotona ikävöidä hoitotätiä ja kavereitakin.

 

[Eloveena]

Eron hetki voi olla lapselle sietämätön, vaikka hän muuten pärjäisikin. MInun tyttäreni on aina ollut ns. helppo hoitolapsi. Hoitanut hommat ja ollut kova leikkimään ja tullut hyvin toimeen kaikkien kanssa. KOskaan hän ei ole kuitenkaan kiintynyt hoitotäteihin vaikka on heistä tykännyt. HÄn on vakaasti esim. sitä mieltä että itkut itketään äidin tai isän sylissä eikä juuri näytä pahaa mieltään hoidossa. Kaksivuotiaana hän oli myös kova tutinsyöjä mutta ei halunnut syödä tuttia tarhassa. Hänelle tuo tarhaan jääminen on ollut kova paikka ja itku on tullut juuri silloin.

MOnella tutullani on niin, että lapsi itkee jos äiti vie mutta isän kanssa asiat sujuu hienosti. Äidistä on vaikeampi erota...

 

[TuiKKu]

itkivät ensin noin pari kuukautta mutta eivät enää. nuorempi tyttö pärjää paremmin kun vanhempi poika joka ons selvästi herkempi luonne ja jo nyt arestissa tarhassa joka päivä :ashamed:

 

[Tellu 73]

meillä on ollut tosi helppo hoitolapsi. En tiedä johtuiko siitä että sai olla kotona lähes 4 vuotiaaksi ja kerhoihin vein sitä mukaa kun huomasin että lapsi on niihin kypsä, ei siis tarvinnut jäädä alle 2 vuotiaana mummolaa kummempaan paikkaan.
Päiväkoti, parkit ym. on tosi mieluisia. Toivottavasti tästä nuoremmasta kasvaisi samanlainen...Nyt käydään vasta yhdessä muskarissa.

 

[Harmaa]

Mulla on kanssa tämmöinen "helppo" hoitolapsi koskaan ei ole perään itkenyt.

No sitten olen saanut kuulla että onkohan kotona kaikki kunnossa ja mitä kotona oikeen tapahtuu kun niin mielellään pois lähtee eikä edes äitinsä perään haikaile. No meitä on moneen junaa koskaan ei oo hyvä.

Kaverin lapsi on ollut nyt 2v:tta hoidossa ja vieläkin joskus jää itkemään alkuun aina nyt harvemmin.

 

[hoitopaikasta]

Hoitopaikkakin vaikuttaa. Jos lapsi kokee että hoitoon ei ole kiva jäädä so. hoitopaikassa ei ole mukavaa syystä tai toisesta (esim. kiusataa, ei ole kaveteita.) , hoitaja ei ole mukava tai lapsi ja hoitaja eivät tule toimeen keskenään = hoitaja inhoaa lasta, niin hoitoon jääminen on lapselle hankalampi tilanne.
Kuvittele että joudut menemään työpaikkaan jossa työparisi kohtelee sinua välinpitämättömästi, alentuvasti tai muuten huoosti eli siten, ettei sinulla ole hyvä ja turvallinen olo.

4-vuotiaana oma lapseni inhosi hoitoon menoa, koska siellä oli otettu käyttöön (siihen aikaan varsin yleistä ) fluoripurskutus. Hän koki se ikävänä tai ahdistavana asiana. Muistan kun itsekin lapsena jouduin purskuttelemaan: määrä oli lapsen suuhun hirvittävän suuri vaikka aikuisen silmiin se olisi ollut tilkka, purskuttaminen oli vaikeaa ja se aika, mitä piti pitää suussa tuntui siksi pitkältä, Fluori maistui pahalta.
Hoitopaikasta tuli taas kiva, kun ilmoitin että minun lapseni ei fluoraa hampaitaan päiväkodissa: minä hoidan sen kotona.