[QUOTE="vieras";25549541]Voihan se olla noinkin,en epäile
Koen että elämä on mukavampaa ja helpompaa,kun asiat sujuvat omalla painollaan eikä joka päivä tarvitse miettiä ja stressata että miten tänään hoidetaan joku jokapäiväinen välttämätön asia.
Mua ei muiden syömiset ja syömättäjättämiset jaksa ihan hirveästi liikuttaa ja sekin on totta että tällä neljän lapsen ja kahden aikuisen porukalla napostelu ja epäsäännöllinen mässyttely olisi oiva tekijä luomaan kaaosta
Mäkkäriasiassa taas käytän sen verran tervettä järkeäni että pidemmän päälle mäkkärin safkat käy kukkarolle ja vyörärölle ja samalla kalori- ja euromäärällä saisi huomattavasti runsaamman kotiruoka-aterian. Joten myönnän että mäkkäri on pelottava paikka,kuvittele nyt kun kaikki rahat menee hampurilaisiin ja kaupan päälle saat vararenkaan vyötärölle ja pierasemalla kerran maha on taas tyhjä loppupäiväks :O Karmivaa. Satunnaista herkuttelua vastaan mulla ei ole mitään,sehän vaan piristää
Rytmi ja vakaus sekä ennalta-arvattavuus luo lapselle turvallisuudentunnetta ja ennen aikuisten kokemaa pelkoa ajattelisin ennemminkin sitä miltä lapsesta tuntuu jos oman elämän hallittavuus ja tietoisuus tulevista tapaahtumista on aikuisten hetken mielijohteen varassa. Toki heitäkin on,joille jokainen päivä on seikkailu,eikä koskaan tiedä mistä huomenna herää ja mistä rahansa kokoaa päivän ateriaa varten,mutta mulla on se käsitys että tuollainen jatkuva mukavuusalueen ulkopuolella eläminen käy pidemmän päälle stressaavaksi ja on huomattavasti ikävämpää lapsen kannalta kuin se säälittävä ja niin tylsän junttimainen puisto-ruoka-uni-rytmi jota valitettavan monet kasvatuksen ammattilaisetkin suosittelevat meille kynnysmattovanhemmille. Mutta hei,on hienoa että joku uskaltaa olla rohkea ja rikkoa rajoja.[/QUOTE]
No heitit hieman överiksi tuon. Lapsilla pitää olla tietyt rytmit jotka tuovat turvallisuuden tunteen, aina ne eivät ole kuitenkaan kaikilla samat. Sä heitit ton ihan toiseen ääripäähän, jolla ei ole mitään tekemistä enää turallisen vanhemmuuden kanssa. Mulla noi oli vain esimerkkejä mistä kaikki voi johtua, en alkanut sen enempää syyllistämään ketään.
Meillä ei ole ollut rytmejä kuin silloin kun lapset olivat pieniä, nekin olivat suuntaa antavia. Nyt ollaan vaan, ilman mitään kauheeta kellottamista ja se ei todellakaan tarkoita että herättäisiin missä sattuu ja muuta mitä mainitsit. Se on turvallista olemista, kiiretöntä. Syödään kun on nälkä, nukutaan päikkärit jos nukuttaa. Lähdetään kylään jos siltä tuntuu. Elämä on mahdollisuus olla sellainen juri kun haluaa. Luoda päivistä seikkailuja positiivisessa mielessä. Rakentaa maja, lukea hyvä kirja, nauraa putoukselle. Jos jotain haluan lapsilleni opettaa on nimenomaan se, että joskus on vain hyvä olla hetkessä, sulkea silmät, tuntea kaikki, ei juosta kellon perässä ja olla aina muualla. Tärkeintä on nyt, tässä ja nyt. Ja sen myös että kaikki on mahdollista jos vain haluaa, toisia ei voi tuomita, eikä muuttaa, mutta itseensä voi aina mennä. Pitää kysyä itseltää kerran viikossa mitä kuuluu? ja vastata siihen rehellisesti.....meni vähän nyt kyllä aiheen viereen, mutta siellä on mulle aina tilaa