Piti ihan pitkästäaikaa taas tulla katselemaan juttuja tänne. Mulla oli ekassa raskaudessa maksa-arvot reilusti yli 1000 tais olla lähemmäs 1000 ja sairaalassa makasin 2 viikkoa ennen synnytystä, joka päivä labrat ja 3 krt käyrä ja sappidieetti.
Nyt tällä hetkellä arvot ovat tehneet tosiaan lasku suunnan ja lääkäri ilmoitti, että ei varmaan tarvitse käynnistää. Tosin tahdon todellakin toisen lääkärin mielipiteen asiasta, vaikka kuinka oonkin gynen johtava lääkäri, niin tämän lääkärin takia esikoinen joutui vastasyntyneiden teholle ja se lääkäri on ollut mulla viimeiset kaks tutkimusta ja ei edes ole jaksanut tehdä sisätutkimusta, että on aikamoinen tyyppi, kun se nyt tehdään joka kerta.... On tosi epäluotettava tapaus. Olis ollut kiva tietää, et mis mennään ja se sanoi, että ei sitä nyt varmaan tarvii tehä ja tuskinpa sitä toistakaan tarvii katsoa ja jne... Nyt on viikkoja tasan 36 ja ke labra ja pe ultra, et ei tässä nyt kauaa enään ole kuitenkaan. Tosin sitä toivoo, että käynnistäis, niin loppuis tää piina aikaisemmin... On sellainen fiilis taas, et maksa paukkuu, kun kutiaa joka paikka, mut ke se sit selviää viimeistään....
Asiasta toiseen.
Miten olette kummit valinneet aiemmille lapsille? Meillä suuri ongelma ja kamala riita siitä tulee eteen. Mieheni meni pyytämään hänen serkkunsa ja sen avovaimon kummeiks. Serkku on ok, mut se akka ei. Inhoan sitä ylikaiken ja en tod halua sitä kummiks ja olen sen sille myös sanonut. Mieheni ei tajua sitä, että mä en halua sellaista ihmistä lapseni kummiksi, mitä mä itse tuolla muille haukun (todella noloa seläntakana puhuminen), mut on se niin kamala akka. Oon yrittänyt miehelle sanoa, ettämä en halua sitä ja se vaan jankuttaa, kun on mennyt lupaamaan. Mun on nähtävästi pakko ilmoittaa sille suoraan ettäsinusta ei kummia todellakaan tule... Suuttuu sit tai ei...