Henkistä tukea raskauteen ja tupakoinnin lopettamiseen?

Kyllä, olen luultavasti ansainnut kaikki mahdolliset haukut, mutta toivon silti, etten niitä kovin paljon saisi, morkkaan itse itseäni jo riittävästi.

Olen kuudennella viikolla raskaana, plussasin noin 1,5vk sitten. Heti plussan jälkeen vähensin todella paljon, josta varmaan pitäisi jo olla tyytyväinen. Poltan silti edelleen vähintään kahdet "jämät" mieheltä päivän aikana. Enkä pääse eroon tästä.

Suurin syy on luultavasti se, etten ole yhtään sisäistänyt tätä raskautta vieläkään. Neuvola-aika on varattuna ja perheelle kerrottu, mutta silti ajatus tuntuu todella etäiseltä. Hormonit ovat vetäneet mielen todella maahan, ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi ja äidiksi jo nyt.

Odottavien keskusteluita lueskellessa silmiin pistää vain ne onnelliset odottajat, joilla ei ole mitään ongelmia minkään suhteen. Minä olen tupakkariippuvainen, masentunut ja itkuinen.

Mies ei oikein ymmärrä fiiliksiäni, ja äidillekkään en kehtaa puhua. Lapsi oli todella toivottu, sai alkunsa heti ensimmäisestä yrityskierrosta, joka ehkä vaikuttaa siihen, että asia on vaikea ymmärtää, kun varauduin hieman kauemmin odottamaan. Ja nyt tunnen itseni huonoksi, kun en olekkaan onnellinen ja seesteinen odottaja. Tai toki olen ajatuksen tasolla onnellinen, mutta koska odotusta ei ymmärrä, ei voi olla oikein todella onnellinen asiasta.

Ymmärsikö kukaan mitä tarkoitan? Fiilikset ovat todella sekavat, mutta jos täältä jotain tukea saisi..?

 

Mie en ainakaa hauku sua
Hienoa että olet vähentänyt tupakointia se on jo hurja askel riippuvaiselle, minäkin poltin aikoinaan 16vuotta ja nyt ollu pari vuotta ilman tupakkaa .
Neuvolasta varmasti saat vinkkejä mitä voi käyttää raskauden aikana nikotiinikorvaus hoitoa ja se että olet vähentänyt niin hienoo .
Mä oon siltä mieltä että juttele masennuksesta ja fiiliksistä jollekkiin ettei rupee ihan ahistamaan, vaikka äidillesi tai neuvolassa kerrot niin saat jopa ammatti ihmisen apua.

Onnea ja stemppiä raskauteesi

 

Eikai kukaan ole oikeutettu haukkumaan sinua. Maailmassa on pahempiakin päihteitä kuin tupakka. Toki, en ketään kannusta polttamaan raskausaikana silti, älkää niin käsittäkö.

Upea juttu, että olet saanut noinkin vähäiseksi tupakan polton. Ajan kanssa se luultavasti jää pois ja kun raskaus konkretisoituu kunnolla.
Itse poltin ennen ensimmäistä raskautta 9v. (Ja raskautuessa olin vasta 22v.) Tupakka jäikin sitten heti plussasta pois, kun maistui pahalle.
Neuvolassa tosiaan mainitse asiasta, sieltä kyllä saa apua lopettamiseen.

Omaa oloa ei kannata tukahduttaa sisälle, siitä on vain hallaa sulle itsellesi.

Toivottavasti pääset tupakista kokonaaa eroon ja pääset nauttimaan raskaudesta ilman huonoa omatuntoa

Todella paljon onnea teille odotukseen ja tulehan kertomaan miten sujuu

 

Kiitos molemmille vastauksista. Tuli heti paljon parempi mieli.

Aamulla poltin taas mieheltä jämät, ja sovittiin, että nyt loppuu kokonaan, kotona ei tupakkaa ole silloin kun mieskään ei täällä ole, eikä hän anna enää niitä jämiäkkäään. En tiedä toimiiko lopettaminen näin "pakottamalla" mutta pakko tässä jotain on koittaa. Nyt jo on tuhottoman suuri ahdistus lopettamisesta ja tupakatta olosta, vaikka normaalistikkaan en olisi vielä polttanut lisää aamun jämien jälkeen. Ilmeisesti siis lopettaminen itsessään aiheuttaa suurta ahdistusta.

Neuvola-aika on vasta 4vk päästä, ajattelin nyt koittaa sinnitellä, mutta jos näyttää siltä, että ahdistus raskaudesta ja tupakasta kasvaa vielä, soittelen sinne uudelleen ja siirrän aikaa lähemmäksi, niin pääsee nopeammin tätä setvimään.

 

En mäkään tullut haukkumaan, koska tiedän hyvin, mitä tupakkariippuvuus on. Poltin 18 vuotta, nyt oon ollut pian vuoden ilman nikotiinia. Viimeisen tupakan vedin viime vuoden huhtikuussa, ja marraskuussa lopetin sähkösavukkeen. Nyt sitten raskaana viikolla 30, ja oon tavattoman ylpee, et lopetin.

Sunkaan kohdalla ei ole ollenkaan liian myöhäistä lopettaa kokonaan. Hienoa, että oot vähentänytkin noin paljon! Kun nyt lopetat, vauva saa samat lähtökohdat kuin muutkin.

Mun mielestä sun ei tartte yksin kärvistellä neljää viikkoo, senkun vaan soitat neuvolaan. Sitä vartenhan ne siellä on, ja varmasti auttaa kun vaan pyydät apua. Selailin pikaseen nettiä, ja on teitä muitakin, jotka tuskailee saman asian kanssa. Vertaistukea löytyy.

Tsemppiä!

 

Älä turhaan tunne huonoa omatuntoa, on jo hieno saavutus että olet saanut vähennettyä noinkin paljon! suosittelen lukemaan Allen Carrin kirjoittaman Stumppaa tähän-kirjan. On muuten hyvä ja toimii! Ei millään tavalla pakota/pelottele lopettamaan, vaan auttaa ajattelemaan asiaa ihan uudelta kantilta. Eikä tarvitse korvaavia tuotteita kun vaan malttaa lukea kirjan ajatuksella ja LOPPUUN asti. (Moni jättää kesken lukemisen, kun ahdistuvat ajatuksesta, että pitäisikin oikeasti lopettaa) kirjassa ei siis todellakaan pakoteta, tai painosteta tai pelotella. Itse luin kirjan kolme kertaa ennenkuin sisäistin asian kunnolla ja lopetin tsemppiä!

 

Kiitos taas <3

Älä turhaan tunne huonoa omatuntoa, on jo hieno saavutus että olet saanut vähennettyä noinkin paljon! suosittelen lukemaan Allen Carrin kirjoittaman Stumppaa tähän-kirjan. On muuten hyvä ja toimii! Ei millään tavalla pakota/pelottele lopettamaan, vaan auttaa ajattelemaan asiaa ihan uudelta kantilta. Eikä tarvitse korvaavia tuotteita kun vaan malttaa lukea kirjan ajatuksella ja LOPPUUN asti. (Moni jättää kesken lukemisen, kun ahdistuvat ajatuksesta, että pitäisikin oikeasti lopettaa) kirjassa ei siis todellakaan pakoteta, tai painosteta tai pelotella. Itse luin kirjan kolme kertaa ennenkuin sisäistin asian kunnolla ja lopetin tsemppiä!

Itseasiassa juuri eilen muistin, että äidillä tämä kyseinen kirja on, ja kävin sen häneltä hakemassa. Joskus luin sen puoleen väliin, mutta lopettaminen kävi ahdistavaksi, enkä saanut kirjaa loppuun. Nyt olen jo lukenut koko kirjan, poltin ohjeen mukaan viimeisen tupakan ajatuksella, ja huomasin, että siitä ei tosiaan paljon nautintoa saa! Haittaa vaan koko syöpäkääryleestä. Olo on helpottunut, tosin hieman ahdiataakin, että taidan lukea kirjaa vielä uudelleen joistakin kohdista.

Ohjeen mukaan teen nyt teille pyhän ja juhlallisen lupauksen: minun ei enää ikinä TARVITSE polttaa tupakkaa! Haluan ja saan lopettaa itseni ja syntymättömän lapseni myrkyttämisen! <3

Kiitos teille tuesta, ajatukset ovat selvemmät, ja varmasti tulen tänne vielä kirjoittamaan. Nyt alkuun varmaan useamminkin kuulumisia.

 

Ihana juttu!

 

Täällä kans lopettaja! Plussasin tänään ja hain samantien inhalaattorin ja nikotiinitabletteja kaupasta. Että eka päivä nyt ilman tupakkia. Saas nähä miten jatko menee, mutta reippain mielin! Enkä aio itseäni tuomita jos joskus repsahdan yhden polttamaan..

 

Nikotiinikorvaushoitoa saa käyttää koska on pienempi paha kuin tupakka. Hieno päätös olla polttamatta!

 

Isot tsempit teille, ihan mahtavaa!

Mä poltin muksua odottaessa alkuun, mutta se jäi vähän niinkuin itsekseen pois ekan kolmanneksen aikana. Joo, mua edelleen hävettää etten mä osannut jättää niitä aamu- ja iltahatseja vetämättä, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, sillä oikeasti se oli kaks imaisua aamulla ja kaks illalla, kun vaan ei pystynyt enempää. Jotenkin olis luullut et sama sitten olla kokonaan ilman.

Mutta, terve ipana syntyi, ja täyttää edelleen terveenä jo kymmenen. Lankesin sitten imetyksen jälkeen uudestaan, ja vasta nyt toukokuussa päätin, että nyt loppuu. Ja niin loppui. Mä olen siitä onnellisessa asemassa, etten ole tarvinut mitään korvaushoitoa, vaan olen pärjännyt itsenikin yllättäen loistavasti. Tekin pystytte siihen, varsinkin kun on nyt tuplasyy olla ilman
Nyt sitten meilläkin alkoi yritys, joten tällä kertaa puhtaalta pöydältä.

 

Viides päivä menossa ilman tupakkaa Aamut ja päivät vaikeinta, mutta iltaa kohden helpottaa.. Oon käynyt joka päivä lenkillä/pyöräilemässä ja se helpottaa oloa.

Tsemppiä meille, jotka painitaan tämän asian kanssa! Lopussa kiitos seisoo <3

 

Hei kaikille! Pyhä lupaukseni ei tuossa vaiheessa ihan pitänyt, mutta luojan kiitos pahoinvointi alkoi, ja tupakkaa ei enää tee edes mieli. Ilman siis olen!

Seuraava murheen aihe onkin ensimmäinen neuvola, äitiyskortissa kuin lukee lopetusviikko jne, onko sillä varsinaisesti merkitystä mitä siihen merkataan, kun 7. Viikolla kuitenkin "jo" lopetin? Pelottaa ajatus, että neuvolakortissa lukee totuus tupakoinnista, jos esim äitini haluaisi sen nähdä. En ikimaailmassa voi myöntää hänelle polttaneeni noinkin pitkään.. Voinko siis neuvolassa kaunistella totuutta tai pyytää, ettei merkata lopetusviikkoa ollenkaan?

Ja suuret tsempit muille lopettaville <3

 

Täällä taas. Maanantaina neuvola, ja tuo yllä kirjoittamani asia huolettaa. Osaako joku sanoa vastausta?

 

Mulla merkkasi nauvolatäti korttiin, että lopetti tupakoinnin heti plussattuaan. 2,5 viikkoa nyt polttamatta ja rv 7+6 en itekään siis heti plussasta pystynyt lopettamaan, mutta pääasia että edes parin viikon päästä siitä!