S
Susanna
Vieras
Olen toistuvasti kuullut tässä parisuhteessa, että minusta pitävät ihmiset siksi, etteivät todella tunne minua. Eivät kuulemma tiedä millainen todella olen, siksi minulla on ystäviä. Koen tämän henkisenä väkivaltana, ei kuulemma sitä ole?? Jos kerron seksin tai esileikkien aikana ettei joku tunnu hyvältä tai että en nyt kykenekään tähän - keksin tekosyitä, minun tulisi olla vaan hiljaa ja yrittää. Kumppani kun ei voi ymmärtää miten hänestä itsestään hyvältä tuntuvat asiat voivat minusta tuntua huonolta. Ja jos hänestä joku tuntuu huonolta hän kuulemma pitää suunsa kiinni. Ihan kuin ei ymmärtäisi et olen erillinen ihminen erillisine tunteineni? Jos keittiönkaapista löytyy jonkun eri kaupan muovipussi missä normaalisti käydään, seuraa kysymys, mistä pussi on ilmaantunut?? Mistä olen saanut moisen muovipussin? Yritin selittää että musta on erikoista joutua selittelemään jonkun muovipussin alkuperää, mutta miehen mielestä on ihan normaalia ihmetellä moista ja kysyä miten pussi on päätynyt kaappiimme? En kestä enää. Olenko minä todella sekaisin vai onko em. Toiminta normaalia?