henkistä väkivaltaa?

[...]

Missä menee normaalin kinaamisen ja henkisen väkivallan raja?
Tässä ollaan kuukausi oltu joka päivä sotajalalla miehen kanssa,hänellä todella raskasta tällä hetkellä ja tuntuu purkavan ahdistuksensa minuun.
Kuukausi sitten oli vain normaalia riitelyä,mutta viimeinen kaksi viikkoa on ollut todella raastavaa.
Tuntuu että haluaa tahallaan satuttaa ja aiheuttaa riidan.
Olen yrittänyt asiasta keskustella,mennyt usein yli puolitien soipimisessa vastaan ja nyt lopulta olen antanut samalla mitalla takaisin.
Minussa ei mieheni mielestä ole kuin vikaa.Viikko sitten ilmoitin riidan päätteeksi että olen valmis lopettamaan suhteen, mieheni ei ollut.
Tuntuu vaan että pahempaan päin mennään ja joka päivä kuulen kamalampia loukkauksia.Fyysistä väkivaltaa ei ole ollut,eikä uhkailua,haukkumista ja nimittelyä on nykyään joka päivä.
Hän on muista syistä erittäin tuskallisessa elämän tilanteessa,enkä haluaisi häntä hylätäkään juuri tämän muun surun takia.
Itse vain taidan olla aika puhki tilanteen takia.

 

[Kysy!]

pyydä, että miehesi kertoo, miksi haluaa jatkaa suhdetta sinun kanssasi. Sinussa on varmasti jotain hyvää - siitäkin päätellen, että mies haluaa sinut pitää. Muuten voit lopettaa suhteen (jos halusit siis), koska miehelläkään ei ole syytä jatkaa.

Pyydä mieheltäsi syyt. Jos et saa kuulla mitään hyvää, on asiat huonosti. Jos syyt eivät ole sellaisia kuin pitää, tee oikea päätös lähteä. Muuten voit kysyä, mitä voit te tehdä, että asiat korjaantuvat. Ehkä voisit kysyä, mitä miehesi haluaa? Mikä hänellä on?

Jos toisen syy jatkaa suhdetta on sinun kiusaamisesi, pakene niin kauan kuin vielä voit! Voimia!

T. yks kovia kokenut

 

[...]

Kiitos vastauksesta!
Päätinkin että meidän on aika keskustella vakavasti suhteestamme,mikäli mies ei siihen pysty tai suostu,aion lähteä.
Osaa hän olla helläkin ja sanoo usein että rakastaa,en vain jaksaisi näitä silmittömiä raivokohtauksia.
Syy tähänkin on olemassa,ei normaali ihminen muutu täysin hirviöksi kuukaudessa ilman syytä,mutta syy ei ole minussa tai meidän suhteessa joten koen ettei ole oikein purkaa asiaa minuun näin julmasti.

 

[Yks näkökulma]

Seurustelin väkivaltaisen ja alkoholiongelmaisen miehen kanssa. Onneksi en enää. Jäin sentään eloon, vaikka en ihan ehjänä. Enkä hyvillä mielin pitkiin aikoihin.

Silloin se mies oli parhaillaan ja eniten rakasti, kun minä olin mustelmilla ja verillä. Heikkona, hakattuna ja haukuttuna kaipaa hyvitystä ja toinen lupasi maat ja taivaat. Vähän aikaa meni ja sitten tuli taas raivokohtaus... Sellasia ei tarvitse kenekään kestää. Miehesi kaipaa ehkä ammattiapua. Sinä et varmaan ole terapeutti, voit tukea huonona aikana, mutta ne ovat väliaikaisia. Älä jää toisen kiusattavaksi, ei sellaista kukaan kestä eikä pidä.