H
hoppu
Vieras
Kun lapset ihan pieniä, olin fyysisesti loppu.
Tällä hetkellä henkisesti kotiäitinä.
Ajatella, olen ollut vastuullisessa työssä, joss apäätän asioista, muiden asioista, eikä ne koskaan olleet vaikeita. Siis pystyn päättää nopeasti ja pysyä päätöksessä ja jos joskus tuli virhe tehtyä, sen myöntää ja elämä jatkuu. Ja ihmissuhdeasiat töissä sujuivat hyvin.
Mutta nyt kotiäitinä olen henkisesti loppu päättämään kaikesta yksin. Jos olisin töissä, soittaisi lapset kai yhtä lailla miehelle ja kysyisi asioistaan tullessaan koulusta.
Esim. nyt sellainen tilanne, että lapseni on netissä kunnianloukkauksen uhri. Mitä tehdä kun epäilen lapsen kaveria. Tässä vain jäävuoren huippu.
Miten jaksatte isompien lasten vanhemmat?
Tällä hetkellä henkisesti kotiäitinä.
Ajatella, olen ollut vastuullisessa työssä, joss apäätän asioista, muiden asioista, eikä ne koskaan olleet vaikeita. Siis pystyn päättää nopeasti ja pysyä päätöksessä ja jos joskus tuli virhe tehtyä, sen myöntää ja elämä jatkuu. Ja ihmissuhdeasiat töissä sujuivat hyvin.
Mutta nyt kotiäitinä olen henkisesti loppu päättämään kaikesta yksin. Jos olisin töissä, soittaisi lapset kai yhtä lailla miehelle ja kysyisi asioistaan tullessaan koulusta.
Esim. nyt sellainen tilanne, että lapseni on netissä kunnianloukkauksen uhri. Mitä tehdä kun epäilen lapsen kaveria. Tässä vain jäävuoren huippu.
Miten jaksatte isompien lasten vanhemmat?