Henkisesti loppu 1v4kk ikäisen lapsen kanssa

Toivottavasti tilanteesi kääntyy parempaan. Koeta jättää menneet taakse ja yritä aloittaa alusta. Ei ole liian myöhäistä. Anna itsellesi anteeksi. Todennäköisesti hermot menevät vielä monta kertaa, mutta aina voi aloittaa alusta ja kehittyä. Ei kukaan ole täydellinen. Yritä nukkua niin paljon kuin voit ja ajattele; lapsi kasvaa, homma saattaa olla jo aivan toisenlainen vuoden päästä ja vuosi kuluu äkkiä. Koeta käyttää mielikuvitusta. Jos lapsi tekee jotakin kiellettyä, koeta keksiä jokin mielenkiintoinen uusi juttu ja usuta lasta siihen; olen itse tehnyt listan kaikenlaisista leikeistä ja tekemisistä, ja listasta voi katsoa ideoita jos ei muuten keksi siinä tilanteessa: esim. piirtäminen, muovailu, piiloleikki, musiikinkuuntelu & tanssiminen, ulkoilu, kylpy jne. Jos lapsi nukkuu päiväunet, silloin on hyvä hetki ottaa aikaa itselle kahvittelun ja lukemisen lomassa, osan ajasta voi käyttää vaikka nukkumiseen jos saa unta. Vilkkaan pojan kanssa olen yrittänyt ohjata toimintoihin, joissa kuluu energiaa liikkumalla esim. just tanssiminen ja ulkoleikit, joissa tulee liikuttua paljon. Millainen lapsen ruokavalio on? Sekin vaikuttaa osaltaan käyttäytymiseen. Koeta purkaa pahaolosi johonkin muuhun kuin lapseen, kirjoita vaikka päiväkirjaa johon voit purkaa kaiken. Voisitko liikkua jotenkin hikeen asti lapsen läsnäollessa? Sekin voisi auttaa. Kylmän viileästi jos hermot menee, kokeile mennä eri huoneeseen vähäksi aikaa ja rauhoittua, kunnes menet lapsen luo, vaikka itkisikin.

Tässä muutamia vinkkejä, sopii ehkä jollekin. Toivottavasti saisit hieman vapaa-aikaa. Myös seurakunnasta voi saada apua, kannattaa ottaa selvää.
Hyvää jatkoa!

 

Ap:lle lienee ihan selvää, ettei huutaminen ja reuhominen ole sopivaa käytöstä. Selväksi lienee käynyt sekin, että lapsi vastaa niinkuin sille huutaa. Ap:n tilanne EI ole kiinni mistään "ryhdistäytymisestä" tai itseään niskasta kiinniottamisesta. Kun ihminen väsyy äärimmilleen, tulee se yleensä pahanolon oireina ulos. Ykis huutaa, toinen päihtyy, kolmas lyö, neljäs ei puhu mitään ja vetää itsensä lopulta hirteen. Totta on, ettei lapsi saisi tällaista kokea, tehty on kuitenkin tehtyä, ja jos Ap pystyisi olemaan huutamatta hän varmasti sen tekisi. Ja apua on menossa hakemaan, koska se on mitä aikuinen tekee kun ei selviä.

Joo, mä todellakin lopettaisin huutamisen heti, jos vaan voisin päättää et nyt loppu. Mä oon tähän asti yrittänyt "ottaa itseäni niskasta kiinni", kestää päivän tai pari ja sitten taas riistäytyy käsistä ihan huomaamatta.

 

Noista liikuntaharrastuksista vielä, mitä voi tehä lapsen kanssa: Uinti (moni lapsi nauttii todella!), lenkkeily, pyöräily lapsi takana istuimessa (ihanaa!). Jos on erikoiskärryt niin voi rullaluistella tai juosta. Tai patikoida jos lapsi viihtyy rinkassa.

 

..ja lisään vielä tuohon syömiseen, että tuo on ihan normaalia, että tulee "nirsoilukausia", ettei ruoka maistu juuri ollenkaan, liittyy usein hampaidentuloon, mutta voi olla muutenkin. Ja monilla lapsilla syöminen vaan vähenee kun ikää tulee, eikä toisinpäin. Jos ei ruoka maistu, niin sitten sanotaan vaan kiitos, ja ruokapöydästä lapsi pois, vaikka kyllähän se välillä ärsyttää kun olet ruoan laittanut ja lapsi ei syö..mutta uusi yritys sitten seuraavalla ruoka-ajalla.

 

Mistä muuten vois myös olla apua, on konkreettinen toimintasuunnitelma siihen, mitä teet kun huudat, tai palaa kiinni muuten. Itse olen todella tempperamenttinen luonne, ja väsyneenä kiukustun helposti, on ollut pieni pakko opetella vaihtoehtosia käyttäytymisemalleja näihin kohtiin.

Kun huudan, tai tunnen että kiukku nousee liian, eli kohtuuttomasti asiaan nähden:
1.Laitan lapsen leikkikehään tai pinnasänkyyn. 2. Jos pystyn kiukultani, sanon että olen todella vihainen eikä se ole sinun(lapsen) vika 3. Menen juomaan lasin vettä TAI jos oikeen pahasti palaa kiinni menen makkariin ja paiskon tyynyä seinään tai huudan tyynyyn.

Meillä ei kotona tunteita opeteltu koskaan käsittelemään millään tavoin, ja siksi näinkin alkeelliset menelmät on edelleen käytössä. Tulosta ne kyllä tuottaa, ja hiljalleen kiukun oppii tunnistamaan aina aiemmin, ehtii nimeämään sen nopeammin ja saamaan siitä "kiinni" niin ettei se enää pääse vallalle....

 

[QUOTE="Minzu";24066946]Toivottavasti tilanteesi kääntyy parempaan. Koeta jättää menneet taakse ja yritä aloittaa alusta. Ei ole liian myöhäistä. Anna itsellesi anteeksi. Todennäköisesti hermot menevät vielä monta kertaa, mutta aina voi aloittaa alusta ja kehittyä. Ei kukaan ole täydellinen. Yritä nukkua niin paljon kuin voit ja ajattele; lapsi kasvaa, homma saattaa olla jo aivan toisenlainen vuoden päästä ja vuosi kuluu äkkiä. Koeta käyttää mielikuvitusta. Jos lapsi tekee jotakin kiellettyä, koeta keksiä jokin mielenkiintoinen uusi juttu ja usuta lasta siihen; olen itse tehnyt listan kaikenlaisista leikeistä ja tekemisistä, ja listasta voi katsoa ideoita jos ei muuten keksi siinä tilanteessa: esim. piirtäminen, muovailu, piiloleikki, musiikinkuuntelu & tanssiminen, ulkoilu, kylpy jne. Jos lapsi nukkuu päiväunet, silloin on hyvä hetki ottaa aikaa itselle kahvittelun ja lukemisen lomassa, osan ajasta voi käyttää vaikka nukkumiseen jos saa unta. Vilkkaan pojan kanssa olen yrittänyt ohjata toimintoihin, joissa kuluu energiaa liikkumalla esim. just tanssiminen ja ulkoleikit, joissa tulee liikuttua paljon. Millainen lapsen ruokavalio on? Sekin vaikuttaa osaltaan käyttäytymiseen. Koeta purkaa pahaolosi johonkin muuhun kuin lapseen, kirjoita vaikka päiväkirjaa johon voit purkaa kaiken. Voisitko liikkua jotenkin hikeen asti lapsen läsnäollessa? Sekin voisi auttaa. Kylmän viileästi jos hermot menee, kokeile mennä eri huoneeseen vähäksi aikaa ja rauhoittua, kunnes menet lapsen luo, vaikka itkisikin.

Tässä muutamia vinkkejä, sopii ehkä jollekin. Toivottavasti saisit hieman vapaa-aikaa. Myös seurakunnasta voi saada apua, kannattaa ottaa selvää.
Hyvää jatkoa![/QUOTE]

Mä nyt laitan yksityiskohtaisen listan meidän päivän ruokailuista:

Aamupala (8-9): leipää ja jugurttia TAI puuroa, joskus pelkkää jugurttia tai leipää (riippuu miten syö)
Lounas(11-12): Perus kotiruokaa (Joskus harvoin purkkiruokaa)
Välipala(14-15): Hedelmä, jugurtti, leipä tms.
Päivällinen(16.30-17.30): Perus kotiruokaa, yleensä eri kuin lounas (ei ikinä purkkiruokaa)
Iltapala(19.00-20.00): Samat vaihtoehdot kuin aamulla.

 

Meilläkään ei koskaan kotona opittu kiukkua hallitsemaan. Väkivaltaa, alkoholia jne. Haluan olla lapselleni parempi.

Lisään vielä noihin ruokailutottumuksiin että nykyään nuo määrät on yhdestä viiteen lusikalliseen. Että sellasta. Normaalisti syö PALJON ja ihan mitä vaan!

 

Meilläkään ei koskaan kotona opittu kiukkua hallitsemaan. Väkivaltaa, alkoholia jne. Haluan olla lapselleni parempi.

Lisään vielä noihin ruokailutottumuksiin että nykyään nuo määrät on yhdestä viiteen lusikalliseen. Että sellasta. Normaalisti syö PALJON ja ihan mitä vaan!

Terapiasta saisit paljon välineitä tuohon. Siis konkreettisia juttuja, niistä opituista malleista on meinaan aivan hiivatin hankala päästä eroon vaan päättämällä. Vielä senkin jälkeen, kun on vaihtoehtonen malli päässä selvänä johonkin yksittäiseen tilanteeseen tai tunteeseen, niin ainakin itsellä mennyt kauan ennekuin se tulee ajattelematta käyttöön. Ensin aina muistaa vasta jälkeen, et ei hitto, taas tein niin, ja sitten siinä tilanteessa, mutta ei vielä kykenen muuttaamaan sitä ja sitte vasta harjottelun jälkeen sitä alkaa toteuttaa sitä minkä on päättänyt ja miettinyt ja sitten se alkaa automatisoitua. En tiedä olisinko koskaan edes keksinyt niitä kaikkia tilanteita jossa toimin ihan päin p:tä ilman terapiaa.

Ja syömisestä, että ainakin oma poika regoi sen kanssa helposti kaikkeen. Ja sit on hampaita ja aktiivisuuskausia, jolloin ei vaan uppoa. Niin kauan kun ruokaa tarjotaan ja se on järkevää ruokaa, niin älä ainakaan siitä stressaa, ainakin meillä se stressi tarttuu vilkaasti. Itse luen joskus lehteä ja nakerran seuraksi maissinaksuja kun en kestä katsoa sitä syömättömyyttä tuputtamatta muuten...

 

Apua, annoin ihan väärän käsityksen. En mä antanut hänen huutaa siellä sängyssään sitä kahta tuntia yksin, vaan välillä otin syliin, laitoin takaisin ja tulin pois. Taas takaisin minuutin päästä jne. Siis kävin sohvalla istahtamassa ja saman tien kävin rauhoittelemassa ja tätä rumbaa sen vajaa parin tunnin ajan. Aina ennen nukahtanut ilman valitteluja, lopuksi sitten nukutin viereeni kun täällä joku ehdotteli, ja onnistuikin alle kymmenessä minuutissa.

Mä nukutan 1,5v:n aina syliin illalla. Päikkäreille nukahtaa vaunuun. Illalla katon istun sohvalla ja muksu nukahtaa syliin, sitten kannan sänkyyn. Tulee sitä hellittelyä ja huomiota. Nukkuu sitten yleensä aina tyytyvisenä omassa sängyssä aamuun saakka.

 

Hyviä unia, mä painun petiin välillä. Kerro huomenna mitä neuvolasta sanottiin, laitan ketjun seurantaan....

 

Syömättömyys voi liittyä (poski)hampaiden tuloon, kurkkaappa suuhun. Voi kestää toista kuukautta tuo huonon syömisen kausi. Kuuluu ikään.

Toinen mikä voi aiheuttaa levottomuutta, kiukuttelua ja huonosti nukkumista on allergia tai refluksi. Jos teillä elämä paheni sen jälkeen kun lapsi täytti vuoden, oireet sopisivat allergiaan. Silloinhan siirrytään tavalliseen maitoon ja normaaliruokiin. Lääkärit eivät noita ehdottele, mutta syy voi ihan hyvin olla noissa. Ja homeet, jos kodissanne on hometta, sekin voi aiheuttaa teille molemmille kaikella tavalla pahaa oloa.

Kannattaisi nyt hetkeksi ottaa vaikka hoitopaikka muksulle, niin että saat muuta asiat kuntoon ja sitten uusilla voimilla lapsen kanssa yrittämään.

Vihanhallintaa voi harjoitella, mutta juuri nyt olet varmasti siihen liian väsynyt.

Paljon voimia sinulle. Kyllä se siitä suttaantuu, kaikki on vielä mahdollista, kun kerran jaksat vielä välittää.

 

Terapiasta saisit paljon välineitä tuohon. Siis konkreettisia juttuja, niistä opituista malleista on meinaan aivan hiivatin hankala päästä eroon vaan päättämällä. Vielä senkin jälkeen, kun on vaihtoehtonen malli päässä selvänä johonkin yksittäiseen tilanteeseen tai tunteeseen, niin ainakin itsellä mennyt kauan ennekuin se tulee ajattelematta käyttöön. Ensin aina muistaa vasta jälkeen, et ei hitto, taas tein niin, ja sitten siinä tilanteessa, mutta ei vielä kykenen muuttaamaan sitä ja sitte vasta harjottelun jälkeen sitä alkaa toteuttaa sitä minkä on päättänyt ja miettinyt ja sitten se alkaa automatisoitua. En tiedä olisinko koskaan edes keksinyt niitä kaikkia tilanteita jossa toimin ihan päin p:tä ilman terapiaa.

Ja syömisestä, että ainakin oma poika regoi sen kanssa helposti kaikkeen. Ja sit on hampaita ja aktiivisuuskausia, jolloin ei vaan uppoa. Niin kauan kun ruokaa tarjotaan ja se on järkevää ruokaa, niin älä ainakaan siitä stressaa, ainakin meillä se stressi tarttuu vilkaasti. Itse luen joskus lehteä ja nakerran seuraksi maissinaksuja kun en kestä katsoa sitä syömättömyyttä tuputtamatta muuten...

Tuosta ruokailusta, syötän sen mitä syö, en pakota. Lopuksi kun tuntuu että alkaa tökkimään, ei tarvitse kuin sanoa että yksi vielä, sitten ei tarvi enää.. Sen ottaa mielellään ja sitten en enää yritäkkään. Yritän itse syödä koko ajan jotain, koska silloin uppoaa edes vähän.

Terapiaa varmasti kaipaisin myös.. Lähisuvusta lähes kaikki kuolleet, äiti, veli ja toinen pappa jäljellä.. Kuolemat tapahtuneet hyvin pienen ajan sisällä. Ja jotain psykoterapiaakin olen miettinyt.. Mielenterveydellisiä ongelmia ollut 16-vuotiaasta lähtien, nyt siis reilu 20v.

 

Syömättömyys voi liittyä (poski)hampaiden tuloon, kurkkaappa suuhun. Voi kestää toista kuukautta tuo huonon syömisen kausi. Kuuluu ikään.

Toinen mikä voi aiheuttaa levottomuutta, kiukuttelua ja huonosti nukkumista on allergia tai refluksi. Jos teillä elämä paheni sen jälkeen kun lapsi täytti vuoden, oireet sopisivat allergiaan. Silloinhan siirrytään tavalliseen maitoon ja normaaliruokiin. Lääkärit eivät noita ehdottele, mutta syy voi ihan hyvin olla noissa. Ja homeet, jos kodissanne on hometta, sekin voi aiheuttaa teille molemmille kaikella tavalla pahaa oloa.

Kannattaisi nyt hetkeksi ottaa vaikka hoitopaikka muksulle, niin että saat muuta asiat kuntoon ja sitten uusilla voimilla lapsen kanssa yrittämään.

Vihanhallintaa voi harjoitella, mutta juuri nyt olet varmasti siihen liian väsynyt.

Paljon voimia sinulle. Kyllä se siitä suttaantuu, kaikki on vielä mahdollista, kun kerran jaksat vielä välittää.

Kiitos myös sinulle kauniista sanoistasi. Todellakin jaksan, ja etenkin haluan välittää. Ja välitänkin, toivon ja uskon välittäväni jatkossakin. Haluan nyt vain pikaisesti apua, jotta voin rakastaa lastani jatkossa ehdoitta. En uskalla edes kuvitella, missä olisin ilman tuota pientä täystuhoa. Iloiseksi tekevät aamuisin iloiset äitii-huudahdukset ja varpaan kutittelut, myös ne kaikki päivän mittaan täyttyvät ihanat, iloiset "keskustelumme".. Silti osaan olla näinkin julma. Häpeän syvästi. Onneksi (toivottavasti) saan heti huomenna selvyyttä siihen, mistä sitä apua kannattaa hankkia.

 

Todennäköisesti sinulla on aika tavallinen lapsi, mutta ikävaihe on se kaikista haastavin, ja yksinhuoltajana ilman aikuista seuraa se voi olla aika tuhoisaa. Muistan kyllä vielä itse kuinka rankkaa se oli. Yöksi tosin en halunnut lasta hoitoon luovuttaa; itse kaipasin sitä, että sai pari tuntia tehdä omia juttujaan ja sitten palata lapsen luo. Ja lapsen kanssa oli mentävä paikkoihin ja tehtävä jotain, neljän seinän sisällä tuli HULLUKSI, hyvin, hyvin nopeasti.

Jaksamisia, en osaa nyt muuta sanoa <3 Toivottavasti tilanteenne helpottuu!

 

Mitä neuvolasta sanottiin? Toivottavasti saat pikaista apua, ja elämä pääsee raiteilleen!

 

En kerkee nyt enempää kirjoittamaan, mutta keskusteltiin kaikista vaihtoehdoista, tukiperhe vois olla ihan hyvä meille, mutta lähdetään liikkeelle perhetyöntekijästä. Jos sais edes kerran viikkoon pariksi tunniksi apua.

 

Nukutin viereeni väsyneen rakkaan, nukahti lähestulkoon ilman huutoa. Kaulassa kiinni ja jalat ympärilläni..

Hienoa Miksi et voi tehdä näin joka ilta? Mä teen ainakin

 

Sit koti täysin lapsiturvalliseksi. Kaikki kaapit lapsilukkoon, kaikki kielletty ulottumattomiin. Näin teillä on helpompaa kotona

 

Hirmuisesti voimia ja haleja. Tiedän kokemuksesta miten kaamea olo tulee kun huutaa lapselle, joka ei ilkeyttään temppuile,mutta sinä olet vain ihminen! Kukaan ei jaksa loputtomasti, ja varsinkin meillä yh:lla on tosi raskasta, kun on kiinni lapsessa 24/7 eikä ole sitä toista vanhempaa, jolle antaa lapsi vartiksi ja mennä vaikka ulos potkimaan kiviä ja huutamaan.

Sama tilanne oli itselläni, kun vauva oli pieni ja huusi koliikkia yötä päivää. Välillä oli todella lähellä etten ravistellut tai läimäyttänyt, en siis niin koskaan tehnyt(!), mutta välillä on niin loppu, että tuntuu, että kaikki on yhtä helvetillistä mustaa sumua. Ei paljoa lohduttanut, kun "kokeneet" äidit neuvoivat hyssyttelemään ja sanoivat, että "kyllä se puoleen vuoteen mennessä helpottaa" tai , että "älä näytä ahdistusta lapselle", kuinka hemmetissä sitä ei voi olla näyttämättä???
Ja lapselle ei todellakaan jää mitää traumoja, jos muutaman kerran huudat tai tiuskit, itse syyllistyin siihen useasti ja tällä hetkellä tyttö on 1v. 2kk ja erittäin aurinkoinen ja iloinen neiti. Nämä lapsuusiän traumoilla-pelottelijat vaan pönkittävät omaa epävarmuuttaan, ja jotkut oikeasti tuntuu haluavan voipuneelle äidille vielä kurjemman olon.

Ota heti yhteys neuvolaan, niin tein itsekkin, sain kotiapua, niin että joku katsoi vauvaa pari-kolme tuntioa, niin että saatoin lähteä vaikka puistoon lukemaan kirjaa. Ja ei, tästäkään vauva ei traumatisoidu...
:hug:

 

Voi muistan ton tilanteen 1,5vuoden takaa... Mulla oli mieskin remmissä mutta olin silti aivan lopen uupunut, esikoinen oli 1,5v ja vastasyntynyt pikkusisko koliikissa...
Huusin jatkuvasti isommalle joka kuitenkin oli niin pieni ettei ymmärtänyt miksi äiti raivoaa

Apua vaan hakemaan ja tiukasti, sinun on itse vaadittava apua ja kunnollista sellaista, tunti viikossa ei auta mitään! Tosiaan koti mahdollisimman lapsiturvalliseksi niin että poika saa leikkiä rauhassa ja yrität lopettaa kieltämisen vaan ohjaat johonkin muuhun, kielto vain sillon kun tekee jotain ns vaarallista tai satuttaa toista.

VOIMIA!!