Henkielämän juttuja? eli "kummitus"tarinoita tänne pinoon, joka haluaa jakaa.

Olen aina uskonut henkimaailmaan ja tuonpuoleiseen. En ole aikaisemmin itse kokenut mitään hirveän suurta ja ihmeellistä, mutta tutuilleni on tapahtunut. Ensimmäinen kunnon kokemukseni oli vähän aikaa sitten, kun istuin olohuoneessani sohvalla. Sohvapöydälläni minulla oli puoliksi täynnä oleva limutölkki, joka yhtäkkiä alkoi hiljakseen pyöriä ja samalla liikkui kohti pöydän reunaa..

 

Minulle on tapahtunut kaksi kertaa outo tapaus joka liittyi molemmilla kerroilla Emily Rosen Riivaaja-elokuvaan.
Ensimmäinen kerta oli 2006 kun vuokrasin kyseisen elokuvan. Sehän "perustuu tositapahtumiin" ja siinä nuori tyttö joutuu riivaajahengen valtaan. Riivaajahenki iskee elokuvassa aina kello 03.00. Emilylle on tehty pyhimyshautakin hänen kuoltuaan. Elokuvan katsomisen jälkeen juttu pyöri mielessäni koko illan ja spekuloin sitä mahtaako se olla totta vaiko ei. Ja onko henkiä oikeasti olemassa.
Menin samana iltana vanhempieni luokse yöksi. Oli keskikesä ja menin nukkumaan yöksi aittaamme.
Yöllä heräsin siihen että VARMASTI joku huusi nimeäni useita kertoja. Ponnahdin sänystä ylös ja olin ehdin miettiä että äitini huutaa minua päärakennuksen rapuilta ja että isä on saanut sydänkohtauksen tms. Juoksin ulos ja vastassa oli hiljainen kesäyö. Ei siis hiiskaustakaan mistään. Palasin sänkyyn ja katsoin kännykän kelloa, se oli tasan 03.00.
Olen aivan varma että joku huusi minua, se ei ollut unta. En nukkunut enää sinä yönä, pelotti niin paljon.

Vuosi sitten katsoin kyseisen elokuvan uudelleen. Sama pohtiminen ja tuon aiemman kesäyön muistelu oli koko illan mielessäni. Mietin itsekseni että kyllä sen täytyi olla kuitenkin mielikuvistusta ja menin nukkumaan. Mieheni ei ollut kotona, lapset olivat omassa huoneessaan nukkumassa. Luin kirjaa sängyssä ja nukahdin. Yöllä heräsin siihen että makuuhuoneemme seinään jysähti kovasti. Heräsin jaolin aivan valpas. Kuuntelin istualteen sängyssä kuuluuko vielä mitään. Vielä kaksi jysähdystä kuului aivan seinän takaa vierestäni. Koirat eivät haukkuneet, minkä ne normaalisti tekevät jos yöllä jotain erikoista kuuluu. Asumme maalla ja naapureita ei ole lähellä. Katsoin jysähdysten jälkeen kelloa. Kello oli 03.00.

Näiden tapausten jälkeen vakuutuin että kyllä, Emily Rosen Riivaaja perustuu tositapahtumiin oikeasti. Minä sitä epäilin mutta jonkun sortin henki se minulle halusi muistuttaa ettei kyseessä ole mikään satu.
Muuten mitään vastaavaa ei ole tapahtunut.

 

Monta kertaa olen nähnyt kuolleita sukulaisiani unissani/valveunessa/hereillä ollessani,useamman kerran olen nähnyt isoukkini ja olen myös nähnyt molemmat kuolleet sisarukseni jotka ei ikinä edes syntyneetkään tähän maailmaan.

 

Olin siskoni kanssa ilta pesulla. Ne pestiin hiuksia siinä ja yhtäkkiä vesi alkaa kylmetä... Me huomattiin lattialla huutavan naisen kasvot ja saatiin selville että se oli vain maalia mutta mistä se tuli?? Sitten me mentiin sänkyyn lukeen Akkaria ( Aku ankkaa ) ja sitten mun viereen ilmestyi musta nainen. Mä sanoin sille: Voitko lähteä, kiitos? Häiritset vähän... Nainen sanoi: Hel help go help!! Sen jälkeen on ollut ihan normaalia mutta ihmettelen vieläkin sitä naista.. Mitä apua se tarvi? Varmaan joka joskus kuollut joka ei tajua ettei kuulu elävien juokkoon ba varmaan tarvi apuu saadakseen rauhan...

 

Kummituksia ei ole!! Etteköge tajua??? IHMISET ON NTKYÄÄN NIIN TYKÄHMIÄ ETTÄ USKOO KUMMITUKSIIN!!! KUMMITUKSIA? JA PYH!

 

Mä ja mun sisko tultiin perjantai iltana kotiin töistä tasan klo 18.8. Oli myöhä ja pimeä syys ilta. Me oltiin aika väsyneitä mutta katottiin silti elokuva Emily yö klo 2.2. Siinä joku musta hahmo tulee Emily on kirouksen vallassa ja sigä Emily nimistä tyttöä aina yöllä keskiön aikaan. Ja mikä pahinta se tapahtuu mulla aina. Mun nimi on Emily ja musta hahmo tulee aina pelottelemaan mua keski yön aikaan. Mä oon aivan sanlainen nainen kun se Emily siinä ohjelmassa... Oonko mun yllä se kirous?? Mä taidan olla sen elokuvan,Emily.. Pelottaa.. Mä oon kirouksen vallassa...

 

Olin illalla lukemassa kirjaa huoneessani. Kuulin portaikosta kummia ääniä. Kuin joku olisi tulemassa huoneeseeni. Ovi avautui ja sieltä tuli pieni lapsi. Hän oli valkoinen ja hänellä oli jalat, pää, suu, kaula ja niin edelleen. Hän ei ollut pelottava vaan söpö. Sanoin sille: Hei! Mistä sinä tulet? Mitä teet täällä? Se sanoi: Olen Salla. Help haluan kotiin! Tietenkin vastasin auttavani häntä mutta hän oli ehtinyt jo omille teilleen. Hän vaikutti normaalilta lapselta. Siitä lähtien on tapahtunut outoja. Ovet aukeilevat, tavarat rikkuvat ja kaikkea muuta. Se tyttö on tämän takana! Minun pahin painajainen!

 

ihan lapsena olisinko ollut 5vuotias, olin nukkumassa huoneessani kun kuulin äitini kutsuvan minua, heräsin(vrmasti kun minulla oli tapana nipistää itsäni että olenko hereillä) äidin ääni kuuluin vahvasti olohuoneesta, unen pöppörässä menin olo huoneeseen... ei siellä ollu ketää, telkkari päällä... olikohan vaan varoitus? seuraavan kerran kun sama tapahtu oli liesi?!?!?! päällä eikä äiti kotona..?!? taas minua varaitettiin ja heräsin. olen myös tuntenut käsittämätöntä raskasta tunnetta ennenkuin jtain pahaa tapahtuu.

 

Eräs vanha kirkko jonka tiedän on aina ollut jotenkin pelottava. Se on hylätty ja sitä ei enää koskaan käytetä, mutta sen kellot soivat itsekseen ja sieltä kuuluu usein hää laulua. Joskus kuulen äänen. Kuin pappi olisi siunaamassa avio paria. Joskus kuulen myös taputuksia mutta siellä ei ole ketään. Sillä on selvästikkin jotai hämärää

 

Olipa kerran haudankaivaja joka oli juuri aamulla haudannut nuoren naisen. Hän istui tämän hautakiven päällä juomassa kahvia. Sitten paikkaan tuli lisää työntekijöitä, tarkastamaan paikkoja. Haudankaivaja nousi ylös kiveltä. Muut olivat aika kaukana kun haudankaivaja kuuli juuri hautaamansa 31 vuotiaan Lisa Matikkojen äänen huutavan " olen jumissa " kaivaja kysyi: Miten muka sinä elät? OLET KUOLLUT! SINUA EN YLÖS KAIVA! OLET HAUDASSA JA SIELLÄ PYSYT. " olen elossa! Usko minua! Haudankaivaja kaivaa naisen hautaa ja huomaa sen olevan tyhjä. Hän näkee mustan naisen hahmon leijuen hänen vierellään " sieluni on vapaana! " Sen jälkeen mis löydettiin kuolleena naisen haudasta. Hänen vieressä on lappu " hän ei kaivanut minua ylös" mutta mieshän teki niin. Hautausmaa suljetettiin ja nainen jäi hautaus maalle ja etsii epätoivoisena tietä ulos. Joo tuliko kylmät väreet? Hah!

 

Toi tarina???? pelottaa!

 

Suomeen ollaan julkaisemassa uutta mediaa, joka käsittelee rajatietoa, mysteereitä, salaliittoteorioita ja ufoja.

Mitäs sivustoja te aiheesta kiinnostuneet tällä hetkellä luette? Mikä aihe niissä kiinnostaa eniten?

Tervetuloa lukemaan ja ottamaan kantaa asioihin.

Terv. Stewan

http://www.etuvartio.com

 

Mielikuvitus tekee aikamoisia kepposia. Veikkaan että moi elokuvat menee alitajuisesti uniin ja unten rajamailla näkee asioita ja kuulee ja ne tuntuvat oikeilta ja siksi uskoo kummituksiin. Minäkinniitä olen nähnyt krapulassa liskojen yönä! Olen hätistellyt nyrkin kokoisia hämähäkkejä sängystä, olen herännyt kun pitkä mies seisoo jalkopäässä ja tuijottaa minua..ym pientä. Kerran talvella siskon kanssa katsottiin televisiota. Ulkona oli pimeä mutta ikkunan toiselle puolelle laskeutui sivultapäin ihan todella kirkas valo mikä lähti heti ylöspäin kun katsottiin sitä. Yhtäaikaa juostiin takaovelle muttei siellä mitään ollut. Tämä siis ainoa häiritsevä asia. Miehelle näitä sitten tapahtunut enemmän. Hänen lapsuuden kodissa oli ullakolla jotain ja kellarin ovi aukeni itsekseen. (Eli kahva meni alas ja aukesi) kerran mies kertoi että lähti kotoaan kavereiden luokse. Hänellä matkaa kaupunkiin tuolloin oli jotain 40-50kilometriä ja hämärä ilta. Mies katsahti taustapeiliä ja takapenkillä istui vanha nainen. Se oli asia mitä mies on sanonut jälkeenpäin ettei halua muistella koko asiaa. Vissiin nousi karvat pystyyn.

 

Tässä ollaan nyt asuttu 7 kk.Olen nähnyt ihan päivittäin hahmon pari "hujahtavan" ohi,vilahtavan jossain.Monesti keittiössä tai puuliiterin edessä.Eilen illalla nukkumaan käydessä,mieskin kuuli terävän kolahduksen,aivan kuin joku olis tipahtanut..mies nousi tarkastamaan tilannetta - mutta ei nähnyt mitään kummaa.

Entisen asunnon pihalla oli puustoa jonkin verran ja tuulisella säällä niistä nyt tippu oksia,käpyjä..Erään kerran puusta oli tippunut oksia,jotka sitten alakerran naapurin kanssa päätettiin poimia ja viedä ekoroskiin (ei siis kerättävään biojätteisiin,vaan itetehtyyn ekoon,jonne esim kukkien varret ym..kerättiin)Kaksi oksaa oli tippuessaan muodostanut ristin.Oksat kerättiin,kuten oli sovittu.Muutaman tunnin perästä olin menossa kauppaan ja katsahdin sivulleni,ne oksat oli maassa,samassa kohdassa,ristinmuodossa.Keräsin ne taas ylös ja vein ekoon.Kaupasta tullessani oli risti taas samassa kohdassa.

 

Tää jotenkin herätti miettimään näitä asioita

 

Tää jotenkin herätti miettimään näitä asioita

Syvä ja pelottava tunnelma tuossa videossa. On ahdistavaa katseltavaa. Luulen itsekin kokeneen joskus saman

 

Jeesus auttaa kilinöihin ja kolinoihin ja haamujen viuhahduksiin.

 

Mulla on pienen elämäni aikana ollu useampiki kokemus. En väitä itteeni herkäksi mutta tunnun aistivani liian helposti asioita.

Iha ensimmäiset kokemukset on ollu valopalloja ja painostavaa tunnetta. Eli ihan pientä hommaa. Viimeaikoina on ollu enemmän läsnäoloa.
Rupesin seurustelemaan nykyisen kihlattuni kanssa noin 1½vuotta sitten. Ekaa kertaa hänen lapsuudenkodissaan vieraillessani tunsin ettei kaikki ole hyvin. Mieheni isä on kuollut kun mieheni on ollut 15. Rupesimme enemmän vierailemaan hänen lapsuudenkodissaan mikä sijaitsi toisella paikkakunnalla ja mitä enemmän siellä vietin aikaa, vähemmän paikassa viihdyin. Monet illat yksin talossa ollessani huomioni kiinnittyi aina yhteen tiettyyn oviaukkoon missä "näin" mustan harteikkaan hahmon. En sen uskonut olevan mieheni isä, koska hahmo aiheutti minulle ahdistusta. Arvelin sen olevan mieheni isänisä, joka kärsi mielenterveysongelmista ja alkoholismista. Kotiin tullessamme huomasin hahmon ja tunteen seuranneen sinne asti. Seisoi joko eteisessä tai keittiössä seuraten. Mieheni oppi jo tunnistamaan eleeni milloin aistin läsnäoloa. Hahmo tai 'henki" on ailahtelevaa sorttia. Välillä tunnelma oli hyvin painostava ja taas joskus tuli sellainen tunne että vanha ystävä vierailee. Vaikenin anopilleni näistä asioista koska pelkäsin että hän pitää minua hulluna. Yksi aamu kuitenkin meillä tuli juttua hengistä ja mieheni isästä. Kysyin häneltä suoraan onko hän huomannut talossa mitään (oli tässä vaiheessa jo myynyt talon ja rakentanut uuden) hän sanoi ettei ole, mutta on aina muistojen vuoksi ollut ahdistunut talossa. Päätin kertoa hälle kokemukseni ja kun pääsin kertomasta tummasta hahmosta oviaukossa, anoppi meni hiljaiseksi. Tämä tietty oviaukko, mitä olen vältellyt, enkä mielellään ole sen läpi mennyt yksin, on ollut viimeinen paikka missä mieheni ja mieheni perhe näkivät isänsä viimeisen kerran elossa. Hän oli töihin menossa, jossa hän kuoli onnettomuuteen. Jonkunlainen jäänne appiukosta jäi taloon. Edelleenkään en ole varma kuka meitä kotia seurasi. Toivottavasti mieheni isä.

 

Kun olin teini, soi eräänä varhaisaamuna ovikello. Se soi uudelleen kun olin kertaalleen käynyt avaamassa oven. Ja vielä. Mä kyykin lopulta oven edessä, niin ettei mua näe oven ikkunasta ja avasin heti (keittiöveitsi aseenani) kun se taas pärisi- eikä ovella ollut ketään.

Toiste tuota ei tapahtunut.

Nyt olen miettinyt, olisiko se voinutkin "kummituksen" sijaan olla jonkinlainen lievä psykoosinomainen tila.

 

Oltiin kerran mun kaverin kanssa meidän talon viereisessä hylätyssä talossa. oltiin sillon 9 vuotiaita.Siellä, kun on mukavia astioita ja kattiloita ja sängyt ja uunit,pöydät,hyllyt yms vielä paikoillaan. Eikä ikkunoitakaan ole rikottu jne. Oltiin siellä talossa ja leikittiin just kaikkee perhettä ja tehtiin "ruokaa". Talossa on monia huoneita. Sitten viereisestä huoneesta kuluu jokin outo ääni. Aateltiin että jotkut rotat ne vaan siellä, mut hetken kuluttua tää sama ääni kuului uudestaan. Silloin meitä alkoi hiukan pelottamaan mutta jatkettiin leikkejä. Noin vartin päästä kuulimme kun jonkin huoneen ovi meni kiinni. Menimme katsomaan tilannetta ja yhden huoneen ovi todella oli kiinni. Sitten lähdimme hiljalleen talosta pois kunnes ulko voi rämpsähti kiinni. Silloin aloimme kirkua ja juoksimme talosta pois. Sen jälkeen en ole enää uskaltautunut taloon mennä. Noin vuoden päästä kysyin äidiltäni mistä nämä äänet yms mahtoivat kuulua. Äitini vastasi että : ei siellä varmastikaan mitään henkiä tai haamuja ole mutta joskus aikoinaan siihen taloon kuoli eräs mies. en kyllä enää siihen taloon ole mennyt mutta äitini pikkusiskoni kanssa siellä joskus käy katsomassa onko katto vuotanut yms.


Joskus kun asuttiin eräässä toisessa talossa kun olin noin 7-8 vuotias tapahtui toisessa hylätyssä talossa kummia. Potkulautailtiin aina veljeni kanssa hylätyn talon vieressä koska siinä oli meidän mielestä parasta asfalttia. Hylätyntalon ikkunalaudalla (sisäpuolella) oli ylösalaisin olevia kauniita t-kuppeja. Kerran kerroin isosiskolleni näistä kepeistä ja halusin näyttää ne siskolleni. Menimme hylätyntalon luokse ja näytin kupit ikkunalaudalla.Mutta silloin huomasin että kupit olivat käännetty oikein päin. Kerroin siskolleni että sen päivän aamuna ne olivat vielä ylösalaisin. Tietenkään hän ei uskonut. Isosiskoni lähti takaisin kotiinpäin ja minä jäin katsomaan kuppeja. Katsoin ikkunasta tarkemmin sisään ja näin kuin jokin olisi katsonut minua päin. Juoksin äkkiä kotiin ja kerroin veljelleni jonka kanssa aina potkulautailin. Hän lähti mukaani katsomaan tätä. Mutta kun saavuimme olivat kupit taas ylösalaisin eikä hahmoja enää näkynyt.