Onhan näitä ketjuja täällä ollut, mutta itselläni on monen vu9den palstatauko ja olisi mukava saada taas kertomuksia henkimaailmaan siirtyneiden vierailuista ja muista oudoista tapahtumista.
Henkielämän juttuja? eli "kummitus"tarinoita tänne pinoon, joka haluaa jakaa.
- Viestiketjun aloittaja Onnellinen Villasukka
- Ensimmäinen viesti
No meillä on kuulunut joskus askelia yläkerrasta vaikka siellä ei ole ketään omasta väestä ollut silloin.
Koputtelua oviin ja ikkunoihin myös.
Lapsuudesta ehkä eniten jäänyt mietityttämään, kun nukuin vanhan maalaistalon peräkammarissa, isomummun ja papan veljen talossa,
ja kuuntelin yöllä pitkiä aikoja puhetta, joka kuulosti siltä, kun puhelin olisi jätetty luuri pöydälle ja se ääni kuuluu sieltä kuulokkeesta.
Sitä puhetta kesti niin kauan suunnilleen, kun jaksoi kuunnella.
Ei väsyttänyt, kun kuuntelin ja kuuntelin ja ihmettelin.
Kaikki muut nukkui, ja oli pilkkopimeää.
Koputtelua oviin ja ikkunoihin myös.
Lapsuudesta ehkä eniten jäänyt mietityttämään, kun nukuin vanhan maalaistalon peräkammarissa, isomummun ja papan veljen talossa,
ja kuuntelin yöllä pitkiä aikoja puhetta, joka kuulosti siltä, kun puhelin olisi jätetty luuri pöydälle ja se ääni kuuluu sieltä kuulokkeesta.
Sitä puhetta kesti niin kauan suunnilleen, kun jaksoi kuunnella.
Ei väsyttänyt, kun kuuntelin ja kuuntelin ja ihmettelin.
Kaikki muut nukkui, ja oli pilkkopimeää.
[QUOTE="vieras";28024433]Sun isomummolla ja papalla oli yhteinen veli?[/QUOTE]
papan veli jäi asumaan kototaloonsa, jossa äitinsä eli isomummuni vielä asui.
Eli kahden sukupolven väkeä talossa.
papan veli jäi asumaan kototaloonsa, jossa äitinsä eli isomummuni vielä asui.
Eli kahden sukupolven väkeä talossa.
ei kun se että pää onkin paikallaan. :O
Tosijuttu
Langaton ovikellomme alkoi yhtäkkiä soittaa Kolmannen asteen yhteys -elokuvan loppukohtauksen viisisävelistä melodiaa, vaikka manuaalin mukaan tässä mallissa ei ole sitä soittoääntä. Ovikello soi monta kertaa, eikä ovella ollut koskaan ketään, paitsi viimeisellä kerralla oven edessä oli (huom!>>) HÖYRYÄVÄ koiran(?)paska!
Selittäkää tämä mulle!
Selittäkää tämä mulle!
yökukkuu
Ystäväni näkee henkiä. Hän säikähti niitä alkuun, mutta on tottunut nyt. Minua kiehtoi juttu, miten hänen seuraansa kerran liittyi henki metrossa ja seurasi kotiin asti. Kyse oli jostakin sotilaasta, joka oli huolissaan taalereistaan.Oli siis piilottanut taalerinsa ja kuollut taistelussa. Samaisella alueella on aikanaan ollut taistelut Ruotsin vallan aikana ja minusta juttu vaikutti siksi uskottavalta.
Ystäväni näkee usein sellaisia, joilla on jokin juttu jäänyt jumittamaan meidän maailmaan. Eii osaa auttaa heitä.
Ystäväni näkee usein sellaisia, joilla on jokin juttu jäänyt jumittamaan meidän maailmaan. Eii osaa auttaa heitä.
Monia juttuja olen kokenu mut viimesimmät ja tuoreessa muistissa olevat on tässä ja nyt, jos minua itkettää mie tunnen käden hartialla, siis ihan tosissaan tunnen, niinku sillon ko isä minua lohutti joskus... Eli liekö se on tässä nytki. Jos minua suututtaa minun suuttumus saa uskomatonta voimaa, sanon asioita joita oon kuullu vain äitini päästävän suustansa, ehkäpä se puhhuu minun kautta 
Tavaroita liikkuu, varotuksia satelee, ovien paukkumista ja portaitten narinaa, ei niihin niin kiinnitä huomiota ite ko ne on arkipäivää. Ulkopuolisethan ne nuita juttuja kauhistellee joko kuultuna tai ite todenneena.
Tavaroita liikkuu, varotuksia satelee, ovien paukkumista ja portaitten narinaa, ei niihin niin kiinnitä huomiota ite ko ne on arkipäivää. Ulkopuolisethan ne nuita juttuja kauhistellee joko kuultuna tai ite todenneena. Juup. Sinäpä muuten olit serkun kanssa saunassa, tässä muutamia vuosia sitten.Monia juttuja olen kokenu mut viimesimmät ja tuoreessa muistissa olevat on tässä ja nyt, jos minua itkettää mie tunnen käden hartialla, siis ihan tosissaan tunnen, niinku sillon ko isä minua lohutti joskus... Eli liekö se on tässä nytki. Jos minua suututtaa minun suuttumus saa uskomatonta voimaa, sanon asioita joita oon kuullu vain äitini päästävän suustansa, ehkäpä se puhhuu minun kautta
olen nähnyt muutamankin kerran mustan hahmon, jolla jonkinlainen hupullinen kaapu päällä. kerran seisoi
yöllä sangyn vieressä, toisen kerran lensi oviaukon ohi. luulin jo, että nyt meikäläistä tultiin hakemaan..
kun muutimme, yläkerrasta kuului öisin voimakkaita jyähdyksiä jotka pistivät ryntäämään sinne kun luulin mm.
että vauvan pinnasänky romahti, äänille ei kuitenkaan löytynyt syytä ja nyt niitä ei ole enää kuulunut. asumme rivitalossa, mutta äänet kuuluivat varmasti pään päältä eivätkä seinän takaa. alkuu esiintyi myös outoa "yövetoa", eli öisin kiivetessä portaita ylös päälle puhalsi kylmä ilmavirta..
vanhassa asunnossa taas lusikat kilisivät tiskialtaassa ja ilmankostuttimessa taitaa asua paha henkii, joka loiskuttelee vaikka laite ei olisi päällä tai edes seinässä.. olen jopa herännyt sellaiseen kovaan loskahdukseen
yöllä sangyn vieressä, toisen kerran lensi oviaukon ohi. luulin jo, että nyt meikäläistä tultiin hakemaan..
kun muutimme, yläkerrasta kuului öisin voimakkaita jyähdyksiä jotka pistivät ryntäämään sinne kun luulin mm.
että vauvan pinnasänky romahti, äänille ei kuitenkaan löytynyt syytä ja nyt niitä ei ole enää kuulunut. asumme rivitalossa, mutta äänet kuuluivat varmasti pään päältä eivätkä seinän takaa. alkuu esiintyi myös outoa "yövetoa", eli öisin kiivetessä portaita ylös päälle puhalsi kylmä ilmavirta..
vanhassa asunnossa taas lusikat kilisivät tiskialtaassa ja ilmankostuttimessa taitaa asua paha henkii, joka loiskuttelee vaikka laite ei olisi päällä tai edes seinässä.. olen jopa herännyt sellaiseen kovaan loskahdukseen
Viimeksi muokattu:
"Yksin"
Minulla on paljonkin.
Lapsena oli ruumiista irtaantumiskokemuksia, mutta koin ne niin pelottavina että ne loppuivat muutamien kertojen jälkeen. Sen jälkeen on tullut henkimaailma osaksi elämääni. Siellä missä olen, tapahtuu outoja asioita. Tai lähinnä missä asun. Kuuluu askeleita, ovien sulkeutumista/avautumista, esineet liikkuvat itsekseen, oviin/ikkunoihin koputellaan jne. Epäilisin muuten mielenterveyttäni, mutta näille on muitakin todistajia kuin itse.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana selvänäköisyyteni on voimistunut päivä päivältä. Tiedän asioita ennalta, näen enneunia ja etiäisiä, tiedän ihmisten tunteet ja välillä ajatuksetkin.
Paljon kaikkea, mutta minua ahdistaa. Koen olevani täysin yksin tämän asian kanssa, kaipaan jotain sellaista ihmistä jolla on samoja kokemuksia kuin mulla. En kaipaa ilkkuvia skeptikoita, koen olevani jotenkin "jumissa" näiden asioiden kanssa. Minkä takia olen tämmöinen? Miksi minä kykenen näihin, koen näitä asioita? Haluaisin auttaa ihmisiä ja jakaa rauhan ja rakkauden energiaa, mutta miten? Olen väsynyt tähän tilanteeseen, jossa kukaan ei tule auttamaan ja näytä oikeaa suuntaa.
Lapsena oli ruumiista irtaantumiskokemuksia, mutta koin ne niin pelottavina että ne loppuivat muutamien kertojen jälkeen. Sen jälkeen on tullut henkimaailma osaksi elämääni. Siellä missä olen, tapahtuu outoja asioita. Tai lähinnä missä asun. Kuuluu askeleita, ovien sulkeutumista/avautumista, esineet liikkuvat itsekseen, oviin/ikkunoihin koputellaan jne. Epäilisin muuten mielenterveyttäni, mutta näille on muitakin todistajia kuin itse.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana selvänäköisyyteni on voimistunut päivä päivältä. Tiedän asioita ennalta, näen enneunia ja etiäisiä, tiedän ihmisten tunteet ja välillä ajatuksetkin.
Paljon kaikkea, mutta minua ahdistaa. Koen olevani täysin yksin tämän asian kanssa, kaipaan jotain sellaista ihmistä jolla on samoja kokemuksia kuin mulla. En kaipaa ilkkuvia skeptikoita, koen olevani jotenkin "jumissa" näiden asioiden kanssa. Minkä takia olen tämmöinen? Miksi minä kykenen näihin, koen näitä asioita? Haluaisin auttaa ihmisiä ja jakaa rauhan ja rakkauden energiaa, mutta miten? Olen väsynyt tähän tilanteeseen, jossa kukaan ei tule auttamaan ja näytä oikeaa suuntaa.
No, meidän mökki on tuolla metsän keskellä, alueella missä ei ole asutusta ihan lähellä, mutta siellä on ollut. Siellä on monttuja ja raivattuja kivikasoja. Kun rakennettiin niin näin sivusilmällä ohimennen miehen hahmon kävelemässä siellä työmaalla, niinkuin joku olisi tullut mökinnurkalla vastaan, muttei sitten tullutkaan. Sittemmin mieskin kun on siellä välillä itsekseen touhunnut, on kokenut kanssa ettei ole ihan yksin ollut kuitenkaan. Hiljattain kun oli puuhommissa, niin kertoi taas jälkeenpäin että niinkuin olisi kelkan luona joku ollut.
Mä olin siellä tällä viikolla heittelemässä halkoja liiteriin, näin vilauksen takanani ja kysyin sitten mieheltä, että oliko se hahmo minkä oli nähnyt pukeutunut niinkuin tummansiniseen. Mies sanoi että kyllä oli.
Eilen näin niinkuin jokin olisi mennyt saunan ikkunan ohi.
Me puhutaan "naapurista". Koiratkin on haukkuneet olemattomia sinne "naapurin" paikan suuntaan.
Mistäpä sitä tietää.
Mun mies on sellainen "kaivonkatsojatyyppi". Sen ansiosta on tullut ilmi kalmistokin, mistä ei kukaan ole ennen tiennyt mitään. Sitä nyt tutkitaan.
Kertoi lapsena nähneensä outoja valoja sielläpäin ja pelänneensä niitä.
Mä olin siellä tällä viikolla heittelemässä halkoja liiteriin, näin vilauksen takanani ja kysyin sitten mieheltä, että oliko se hahmo minkä oli nähnyt pukeutunut niinkuin tummansiniseen. Mies sanoi että kyllä oli.
Eilen näin niinkuin jokin olisi mennyt saunan ikkunan ohi.
Me puhutaan "naapurista". Koiratkin on haukkuneet olemattomia sinne "naapurin" paikan suuntaan.
Mistäpä sitä tietää.
Mun mies on sellainen "kaivonkatsojatyyppi". Sen ansiosta on tullut ilmi kalmistokin, mistä ei kukaan ole ennen tiennyt mitään. Sitä nyt tutkitaan.
Kertoi lapsena nähneensä outoja valoja sielläpäin ja pelänneensä niitä.
Diupiu
Tästä olisi jännä kuulla enemmän! Millainen kalmisto? Miten tutkitaan? Miten löytyi?Alkuperäinen kirjoittaja Rähinä-Reetta;28025947:Mistäpä sitä tietää.
Mun mies on sellainen "kaivonkatsojatyyppi". Sen ansiosta on tullut ilmi kalmistokin, mistä ei kukaan ole ennen tiennyt mitään. Sitä nyt tutkitaan.
Kertoi lapsena nähneensä outoja valoja sielläpäin ja pelänneensä niitä.
Jännäähän se on.
Tässä vaiheessa ei ole kertomisia, kuten arvata saattaa noihinkin juttuihin on tässä maassa määrärahat tosi tiukilla.On väitetty, että työpaikallani kummittelee joskus noin pari vuosikymmentä (?) sitten kuollut nainen, jonka huhuttiin tappaneen itsensä toivottoman rakkauden tähden. Se oli joku romanttinen hömppäjuttu. Joka tapauksessa tuo huone, joka ennen (kuulema) oli tämän itsensä tappaneen naisen huone, on nykyään vuodevaatevarastona ja siellä on tapahtunut milloin mitäkin outoa, yleensä tarinoihin liittyy valojen räpsymistä tai valojen sammumista ja syttymistä itsekseen, mutta joskus joku on väittänyt tuon nuorehkon naisen hahmon leijuneen hyllyjen ja kaappien yläpuolella ja esim. osastonjohtajamme kertoi nähneensä aivan selvästi, kuinka joku hahmo avasi huoneen oven ja astui sinne sisälle, mutta tarkistaessaan asian, huone olikin tyhjä.
Itse uskoin aiemmin, että kyse on vain akkojen löpinöistä, mutta sitten se sattui omalle kohdalle ja nykyään vähän naureskellen olen joutunut myöntämään, että tuonne huoneeseen meno on ruvennut hiukkasen jännittämään. Tästä on aikaa vuosi tai kaksi. Olin hakemassa varastosta aluslakanoita ja tunsin heti sisälle astuessani, että siellä oli todella kylmä. Iho sananmukaisesti nousi nystyröille, niin pahasti siellä kylmäsi, mutta luulin, että vika oli ilmastoinnissa, enkä kiinnittänyt siihen erityisemmin huomiota. Keräsin tavarat kasaan ja lähdin ulos huoneesta.
Kun tulin käytävälle, kollegani kysyi, mihin L**** jäi. Olin ollut huoneessa yksin, joten ihmettelin, mitä hän oikein meinasi, ei siellä ketään ole. No, tämä kollegani intti, että oli kävellyt kaksi kertaa varaston ohi ja nähnyt ihan selvästi ikkunasta, että olin liinavaatevarastossa ja selkäni takana seisoi vaalea nainen, jolla oli yllään sairaalan aamutakki. Ihmetellyt sitä vielä, koska tapana ei ole päästää asukkaita liinavaatevarastoon, koska osa heistä saattaa käydä sotkemassa siellä ihan vaan sotkemisen ilosta. Ei ollut katsonut sen tarkemmin, mutta oli kuvitellut, että siinä on eräs osastomme vakipotilas. Ja mikä minusta tuntui kaikkein karmeimmalta oli se, että kollegani kertoi nähneensä, kuinka tämä potilaaksi luulemansa ojensi minulle jotain. Sen vanhan kummitustarinan mukaan se itsemurhan tehnyt nainen oli kirjoittanut itsemurhaviestin, joka mystisesti katosi. Epäiltiin, että naisen rakastaja oli kuulunut laitoksen henkilökuntaan ja oli tuhonnut viestin, ennen kun se päätyi muiden käsiin, ja tuo naisrukka on jäänyt kummittelemaan tuodakseen ilmi kuolemaansa liittyvät asiat.
Mutta kai se niin on, että jokaisella työpaikalla pitää olla edes yksi legenda tuleville työntekijöille kerrottavaksi. Tarinat piristävät päivää.
Itse uskoin aiemmin, että kyse on vain akkojen löpinöistä, mutta sitten se sattui omalle kohdalle ja nykyään vähän naureskellen olen joutunut myöntämään, että tuonne huoneeseen meno on ruvennut hiukkasen jännittämään. Tästä on aikaa vuosi tai kaksi. Olin hakemassa varastosta aluslakanoita ja tunsin heti sisälle astuessani, että siellä oli todella kylmä. Iho sananmukaisesti nousi nystyröille, niin pahasti siellä kylmäsi, mutta luulin, että vika oli ilmastoinnissa, enkä kiinnittänyt siihen erityisemmin huomiota. Keräsin tavarat kasaan ja lähdin ulos huoneesta.
Kun tulin käytävälle, kollegani kysyi, mihin L**** jäi. Olin ollut huoneessa yksin, joten ihmettelin, mitä hän oikein meinasi, ei siellä ketään ole. No, tämä kollegani intti, että oli kävellyt kaksi kertaa varaston ohi ja nähnyt ihan selvästi ikkunasta, että olin liinavaatevarastossa ja selkäni takana seisoi vaalea nainen, jolla oli yllään sairaalan aamutakki. Ihmetellyt sitä vielä, koska tapana ei ole päästää asukkaita liinavaatevarastoon, koska osa heistä saattaa käydä sotkemassa siellä ihan vaan sotkemisen ilosta. Ei ollut katsonut sen tarkemmin, mutta oli kuvitellut, että siinä on eräs osastomme vakipotilas. Ja mikä minusta tuntui kaikkein karmeimmalta oli se, että kollegani kertoi nähneensä, kuinka tämä potilaaksi luulemansa ojensi minulle jotain. Sen vanhan kummitustarinan mukaan se itsemurhan tehnyt nainen oli kirjoittanut itsemurhaviestin, joka mystisesti katosi. Epäiltiin, että naisen rakastaja oli kuulunut laitoksen henkilökuntaan ja oli tuhonnut viestin, ennen kun se päätyi muiden käsiin, ja tuo naisrukka on jäänyt kummittelemaan tuodakseen ilmi kuolemaansa liittyvät asiat.
Mutta kai se niin on, että jokaisella työpaikalla pitää olla edes yksi legenda tuleville työntekijöille kerrottavaksi. Tarinat piristävät päivää.