Hemmotellut lapset

Niistä aina kuulee, mutta tosielämässä en ole sellaisia perheitä tavannut, joissa kaikki oikeasti pyörii lapsen ehdoilla. (Ja nyt en siis puhu mistään pikkuvauvoista.)

Mutta onko muut oikeasti kohdanneet tällaisia perheitä. Siis sellaisia, joissa lapsen sana ja tahto on suunnilleen laki vanhemmille ja vanhemmat tuntuvat olevan suunnilleen sokeita lapsensa käytökselle. Esimerkiksi syömiseen ja pukemiseen menee tuntikausia aikaa, kun äiti ja isä anelevat ja rukoilevat lastansa tekemään mitä pitäisi.

Tai sitten lapsen annetaan riehua ja vaikka hajoittaa tavaroita vanhempien asiaa puuttumatta. "Siis kun tuo meidän ville/veera nyt vain on tavallista vilkkaampi lapsi. Siis kyllähän nyt lapsen pitää antaa leikkiä" (Ja seuraavaksi televisio tipahtaa lattialle)

Tarhassa ja koulussa ei opettajat ja ohjaajat tietenkään saisi puuttua lapsen häiriköintiin millään tavalla, sillä jos puuttuvat, niin vanhemmat saavat raivokohtauksen, kun heidän lapsensa ihmeellistä erikoislaatuisuutta ei ymmärretä.

 

En tunne ketään noin pahaa tapausta.

 

Meidän naapurissa asui aiemmin tuollainen perhe.. Perheessä oli pari vuotias poika ja 13 vuotias poika. Jos jompi kumpi näistä jotain halusi niin se toteutettiin välittömästi...
Isompi sai 22" näytön tietokoneeseen, vaikka perheellä ei ollut varaa edes sen kokoiseen telkkariin, keskellä yötä saatettiin lähteä hakemaan mäkkäri ruokaa ja nuorempi hyppi pihalla vielä 10 jälkeen mekossa, kun se sattui niin haluamaan jne..

 

meillä eräässä tuttava perheessä 9-vuotias tytär sanelee perheen ehdot... isä mm. aloitti ratsastuksen vain koska tytär halusi, samoin isän "piti" aloittaa discotanssi koska neiti näin tahtoi...

 

Tiedän nyt jo parikymppisen joka kuvaa itseään pilalle hemmotelluksi.
Ainoa lapsi, saanut kaiken haluamansa ja kaikkia sääntöjä on saanut aina vähän taivutettua "neuvottelemalla" vanhempien kanssa. On aina ollut luonteeltaan diplomaattinen (tunnen tyypin ala-asteikäisestä asti) ja sen sijaan että vaatisi haluamaansa, perustelee mitä haluaa, miksi haluaa ja tarjoaa jotain vastineeksi haluamastaan. Ala-asteella tämä oli "jos päästät mut nyt keinumaan niin voin tehdä osan läksyistäsi" noin niinkuin esimerkkinä. Vanhempiin soveltanut onnistuneesti samaa taktiikkaa "äiti jos imuroin niin saanko sitäsuntätä". Ja teininä "Äiskä sopiiko jos tänää oon puoleen yöhön ulkona niin voisin huomisen päivän sitten laittaa sun kans tuota pihaa?"

Vanhemmiltaan saanut kaiken haluamansa, mutta toisinkuin voisi odottaa niin ei ole mitenkään itsekäs, ahne tai kiukutteluun taipuvainen. Oikein mukava tyyppi. Harmittelee itse vain sitä että kun on aina elänyt niin pumpulissa eikä hänelle esmes ole koskaan huudettu mistään niin on huono myötäelämään kun joku kaverinsa kokee vaikeuksia elämässä. Ja pitää kyllä paikkansa, hänelle on hirveän vaikea avautua mistään tragediasta kun hänellä itsellään on kaikki aina ollut niin hyvin ja tietää sen itsekin. Myöskin kohdannut elämänsä aikana paljon kateutta ja ihmisiä jotka kokevat oikeudekseen "pistää se ruotuun kun se muuten pääsee liian helpolla"

Mutta kaikenkaikkiaan ei ole koskaan oikein vastannut stereotypiaa pilalle lellitystä kakarasta joka ei kestä minkäänlaisia pettymyksiä. Tai ehkä hän on vain ollut niin helppo ja säyseä lapsi jolle on ollut helppo antaa asioita periksi kun ei mitään pahantekoa koskaan elämässään harrastanut. Pahimmallakin teiniajalla koki vanhemmille valehtelun aivan absurdina asiana. Vastasi aina puhelimeen, kertoi missä oli, kenen kanssa ja milloin tulisi kotiin ja jos myöhästyi niin laittoi heti tekstiviestiä että "Sori mutsi, meneeki vähän pidempään, oon kotona ennen klo xx.xx älä oo huolissas!"

 

Tiedän. Valittevasti tiedän, muutamankin perheen. :/

 

[QUOTE="vierailija";24244454]meillä eräässä tuttava perheessä 9-vuotias tytär sanelee perheen ehdot... isä mm. aloitti ratsastuksen vain koska tytär halusi, samoin isän "piti" aloittaa discotanssi koska neiti näin tahtoi...[/QUOTE]

...Olenko ainoa jonka mielestä on suloista että isä ja tytär harrastavat yhdessä? Ei tuo mielestäni mitään pilalle hemmottelua ole jos isä viitsii nähdä vaivaa ja harrastaa tyttärensä kanssa vaikka tyttö sitten päättäisikin lajin.

 

[QUOTE="Nana";24244756]...Olenko ainoa jonka mielestä on suloista että isä ja tytär harrastavat yhdessä? Ei tuo mielestäni mitään pilalle hemmottelua ole jos isä viitsii nähdä vaivaa ja harrastaa tyttärensä kanssa vaikka tyttö sitten päättäisikin lajin.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Eiköhän näitä isiä jääkiekkokaukalon laidalla ole ihan tarpeeksi.

 

Olen kohdannut tällaisia lapsia juu.:|

 

Muistan kun olin pieni niin oltiin kylässä toisessa lääkäriperheessä jossa 5v poika leimaili isänsä leimasimella parkettiin leimoja. Vanhemmat katselivat vierestä ja naureskelivat. Meidän isä ja äiti oli kauhuissaan ja kyselivät miksi ihmeessä poika sai tehdä tuota? Heillä oli vapaakasvatus...ihan kirjaimellisesti ja sen sanoivat ihan suoraa. Siellä poika pyöritti vanhempia.

 

Tiedän, ja vaikka kuinka lapselle sanotaan, että nyt ei pirkkopertti saa sitä ja tätä, menee muutama viikko kun pirkkopertti on taas kerran puhunut vanhempansa ympäri ja pihassa seisoo uusi polkupyörä, sisällä on uusi pelikonsoli jne. Käsittämätöntä. Mutta eipäs ole minun ongelmani, katsotaan mitä lapsesta sitten tulee isompana kun tottuu pienestä pitäen saamaan kaiken mitä haluaa.

 

"Katsotaan mitä lapsesta sitten tulee isompana kun tottuu pienestä pitäen saamaan kaiken mitä haluaa"
Niin. Minä olen aina saanut kaiken mitä olen halunnut. Sain jopa oman ponin.

Mutta ihan hyvä minusta on tullut, eikä minulla ole koskaan ollut minkäänlaista riitaa vanhempieni, tai kenenkään muunkaan kanssa. Asioista pitää vaan puhua ja sopia.

Enemmän minä karsastan sitä, kun vanhemmat leikkipaikallakin nalkuttavat lapselle että älä tee sitä älä tee tätä tai tuota. Ei lapsetkaan mitään tyhmiä ole, heilläkin on moraalintajunsa ja tietävät kyllä mikä on oikein ja mikä väärin.

Ja jos eivät tiedä, niin ehkä vanhemmat voisivat keskustella asioista lapsensa kanssa.

 

Olen, sekä tuttavapiirissä että työni puolesta.

Erään tuttavan 5 v. sanelee täysin mitä tehdään ja milloin, sekä saa kaiken mitä keksii pyytää. Vieraiden luonakin hypitään sängyssä, kiipeillään sohvilla, syödään muualla kuin ruokapöydässä (rähmäkäpälät käy koskemassa kaikkea), tekee pahojaan ja naureskelee päälle. Kotonaan ei mahdu huoneeseensa koska saa kaupasta kaiken mitä haluaa. Jos tällä viikolla poika sanoo haluavansa potkulaudan niin se on hankittu seuraavaan viikkoon mennessä. Ja se potkulauta kiinnostaa ehkä päivän tai kaksi, ja menee romukoppaan. Päiväkodistakin tulee aina negatiivista palautetta käytöksestä, mutta ei vanhemmat ymmärrä; heistä kun vika on päiväkodissa, ei lapsessa.

En väitä etteikö hänestä voisi kasvaa hyvää ihmistä, mutta minusta ei voi ajatella että lapsena pitäisi saada tehdä mitä haluaa.

 

Tiedän erään lellipennun naapurustosta joka halusi harrastaa xxxxxxx lajia ja nyt kun ikää lapselle karttui hän halusi harrastaa vielä xxxxxxx lajia ja heti tämä lapsi sai lajin vaihdon kun vaan sormiaan napsautti samoin sai lajiin kuuluvat välineetkin heti vaikka oli vasta menossa kokeilemaan kyseistä lajia.

 

Kyllä mä näen työssäni näitä kunkkuja joihin vanhemmilla ei ole otetta ja hoidossakin koettavat pyörittää tahtonsa mukaan. Jatkuvaa vääntöä siitä kuka on auktoriteetti ja huolehtii päivien kulusta tarhassa. Lapselle pitää uskaltaa laittaa ne rajat kotonakin.