helvettiä....

[musta]

Olen parikymppinen äiti ja niiiiiin mustasukkainen noista 30-v naapurinrouvista. Että näinkin päin. Toivon että en yritä 30v ikäisenä esittää nuorempaa niin kuin jotkut tuttuni, koska uskon olevani onnellisempi 30v kuin tänä päivänä. Vihaan sitä kun saan niitä pahoja katseita että olen niin NUORi ja kaunis. Tietäisivätpä vaan miten kateellinen olen heille kauniille kolmekymppisille...

 

[musta]

Meni äsken hieman ohi itse asiasta elikä toivon parempaa huomista sulle alkuperäinen kirjoittaja. Eikä tässä sen enempää sanoja löydy joten voimia! :hug:

 

[xssss]

anna seuraavalla kerralla kakkoseen niin ei tuu noita huoli!

 

[hohhoijaa]

Älä välitä. Anna miehesi mennä. Muista, että miehesi on myös lastesi isä. Kun miehesi perustaa uuden kodin uuden rakkaansa kanssa, lapsilla on oikeus tavata isäänsä edelleen.
Vietät rauhassa vapaita viikonloppuja kun tämä parikymppinen tyttö opettelee äitipuolen roolia. Saattaa siinä miehelläski suu mennä vinoon kun ei pystykään viettämään kiihkeitä viikonloppuja kun lapsetkin kaipaa huomiota.
Sillä aikaa sinä otat aikaa itsellesi ja pidät huolen, että pääset tästä paskasta eroon.

Kun pari vuotta on mennyt, on tämä parikymppinen uusi vaimo raskaana ja miehesi on ihmeissään kun elämä menikin sellaiseksi, että kotona ei olekaan kiihkeää seksiä vaan nuori pimu, joka on raskaana ja vaatii huomiota. Teidän yhteiset lapsetkin siellä käyvät . Eli arki astuu siihenkin liittoon. Kohta miehesi hyssyttää taas parkuvaa vauvaa ja vaihtaa vaippoja ja ihmettelee, miten hän aikuinen mies itsensä tähän jamaan ajoi.

Sillä aikaa sinä vietät aikuisen naisen itsenäistä elämää. Itsenäistyt ja hoidat itseäsi ja katsot avarin silmin elämää ympärillesi. Huomaat, että elämä on rikasta ilman miestäkin. Nyt on aika satsata itseesi.

Kun exäsi tulee vinkumaan ovesi taakse, voit katsella häntä nokan vartta pitkin ja todeta, että "niin makaa kuin petaa".

Olen varma, että löydät tasapainon elämääsi ja huomaat muutaman vuoden päästä, että elämäsi on paljon parempaa yksin lastesi kanssa kuin epäluotettavan paskan kanssa. Mutta muista se, että lapsilla täytyy säilyä isä ja isän on pidettävä suhteet kunnossa lapsiin, vaikka uusi rakkaus olisi kuinka kiihkeää tahansa. Joten tapaamisasiat kuntoon ja pidät huolen siitä, että miehesi ei käy tapaamassa lapsia kodissasi, vaan lapset menevät tapaamaan isäänsä hänen uuteen kotiin. Saat sinäkin vapaita viikonloppuja ja pääsee tämä parikymppinen pimu kokeilemaan, kuinka aitoa hänen rakkautensa on kolmen lapsen isään.

 

[SadeAura]

Hohhoijaa!! Et paremmin olisi voinut asiaa ilmaista. Tsemppiä ap:lle. Enpä kenenkään kohdalle toivoisi tuollaista tapahtuvan. Tai tarkemmin ajatellen, toivottavasti se tapahtuu miehellesi, kun hän joidenkin vuosien jälkeen on kulahtanut, vanha mies ja nuori pimu vaimona löytääkin elämänsä rakkauden ikäisestään miehestä. Näin on käynyt tietämäni mukaan ja ihan oikein tuollaisille egosentrisille p....lle.

 

[Mouse]

Hei,
ootteko lukeneen kirjaa "Who moved my cheese?". Suosittelen lämpimästi, varsinkin ap:lle!
Mitä nopeammin hoksaa muutoksen ja lähtee etsimään uutta "juustoa", sen pikemmin sen löytää...

 

[santtu-72]

kiitti kaikille myötätunnossa eläneille... B) se oli hyvä sanonta et niin makaa kuin petaa,ja arki se kolahtaa jokaisen otsaan jossakin vaiheessa...niin hyvä elää lasten kanssa yksikseen,ei huolta ei murhetta...kotona otetaan vastuuta ja puhutaan totuutta,mutta siellä missä exäni ny asuu leikitään sitä menetettyä nuoruutta...ei kateeksi käy,tiedän pärjääväni kaiken kokeman jälkeen,mutta pärjäävätkö he tosi paikan tullen....epäilenmä pahasti,mut lykkatill yhteiselle tielle kumminkin,en ole katkera! B) ja kokemuksen rinta äänellä,on aivan turha lähteä ketään haukkumaan,ja varsinki arvostelemaan ja sen tietää vasta kun on kokenut saman tyylisiä tilanteita!Moicca moi!

 

[Pilli]

\

Hei,
ootteko lukeneen kirjaa "Who moved my cheese?". Suosittelen lämpimästi, varsinkin ap:lle!
Mitä nopeammin hoksaa muutoksen ja lähtee etsimään uutta "juustoa", sen pikemmin sen löytää...

Voisitko kertoa enemmän tästä? Esim. voiko sitä hoksaamista jotenkin opetella? Kun minä olen ainakin niin helvetin hidas ihminen, menee todella kauan ennen kuin välähtää. siis tottakai sitä haluaisi selvitä paremmin elämässä, ja sitä auttaisi kun hyväksyisi väistämättömän, eikä roikkuisi ja tappelisi vastaan sellaista mille ei voi mitään. se helpottaa, kun luovuttaa sellaisesta asiasta kiinnipitämisen mille ei voi mitään. jää energiaa muuhun. elämä on lyhyt.

 

[Pilli]

Hohhoijaa.
olet ihailtava realisti. ja osaat ilmaista asiasi naulan kantaan. (muistan yhden toisen vastauksen tuolta, jossa ilmoitit että kyseinen äiti on kahden vuoden päästä yksinhuoltaja. tämähän vaikutti aivan ilmeiseltä, mutta en olisi itse osannut ilmaista asiaa yhtä hyvin ja selvästi. lisäksi olen liian hellämielinen, en olisi raaskinut nuorelle äidille niin sanoa, vaikka eihän ole mitään järkeä varjella häntä todennäköisyyksiltä, osaapa yrittää muuttaa melko varmaa kohtaloaan, jos haluaa)

saanko kysyä oletko perinyt järkevän jalat maassa -luonteen geeneissä vai oletko kokenut paskaa sen verran elämässä että näet jo asiat selvästi , siis oletko opiskellut pakon edessä vai saanut järkevän elämänasenteen lahjaksi?

Nasu
kirjoitit myös fiksusti. ihminen unohtaa lisäksi tosi pian, millaista missäkin elämän vaiheessa on. ainakin suuri osa ihmisistä. kun nuorin on kolme, ei enää muista millaista on pikkuvauvan kanssa- jatkuvaa imetystä, tai taaperon kanssa, jatkuvaa sotkujen siivoamista . ja tosiaan ennen kuin itsellä on lapsia, ei voi tajuta mitä niille lapsille tekee kun vie niiltä isän.( tietty ehkä joku sellainen jolta itseltä on viety isä.)

eli olen samaa mieltä kaikkien kanssa jotka kirjoitti että paska on se äijä. ei se nuori nainen.


ellä

kuulostaa kuin eläisit jossain kauniiden ja rohkeiden, tai mitä ne nyt oli, ne paperikantiset pokkarit, joissa mies ja nainen suutelee kannessa? katso jos lapsia maailmaan tekee, niin niihin sitoutuu, ei sitä mieti sellaisia asioita kuin rakastuminen toiseen. rakkaus on työtä, toisen huomioimista, kunnioittamista. jos tuntuu että ei enää rakasta, silloin tehdään työtä sen eteen. mennään parisuhdekurssille. ostetaan uusia hepeneitä. otetaan yhteistä aikaa. ei oteta uutta rakastumisen kohdetta. koska kyllä tuokin rakastuminen joskus laantuu. rakkaus ja rakastuminen on eri asioita.

 

[Pilli]

aloittaja

olen iloinen että tiedät, että selviät tästä paskasta lastesi tähden. sen läpi on vaan kahlattava.

 

[hohhoijaa]

Pilli:Ensimäistä kertaa näillä palstoilla kuulen, että olen järkevä jalat maassa ihminen. Yleensä kai olen v**mainen.
Muttta näitä tarinoita olen nähnyt sen verran paljon, että ei tosiaan ole ruusunpunaiset lasit silmillä. Noille nuorille äideille haluaisin vain sanoa, että ei kannattaisi tehdä lisää lapsia sellaiselle miehelle, joka ei ensimäisen aikana osoita merkkejä aikuiseksi kasvamisesta. Siinä vain turhaan katkeroituu ja hukkaa elämänsä kun jää odottamaan, muuttuuko mies.
Ero ei ole pahasta, mutta se on turhaa elämän tuhlaamista, että roikutaan paskan miehen/naisen kanssa vain siksi, että kuvitellaan hirviön muuttuvan prinssiksi.

 

[Ella]

Pilli:

Ehkä juu kirjoitin vähän turhan romanttisin höpinöin, mutta ajatukseni oli vähän sama kuin Hohhoijaa:lla tässä lauseessa:

"Ero ei ole pahasta, mutta se on turhaa elämän tuhlaamista, että roikutaan paskan miehen/naisen kanssa vain siksi, että kuvitellaan hirviön muuttuvan prinssiksi."

En usko mihinkään parisuhdekursseihin, uusiin hepeneisiin tms. siinä vaiheessa jos uusi on jo mukana kuvioissa, tai yleensä vieraat alkaneet kiinnostaa. Yhteinen aikakin useimmiten tuntuu silloin jo tuskaiselta pakkopullalta, joten sekin on ajanhukkaa.
Ei rakastamista voi opetella kaikenmaailman poppaskonsteilla. Sitä joko rakastaa tai ei rakasta. Ja pitäisikö elää ihmisen kanssa jota ei enää rakasta vain sen takia että tuli joskus rakastettua? Siinä menee ihmisten tunne-elämä täysin hukkaan!

Syy siihen että rakkaus on loppunut ei ole kenenkään osapuolen. Haukkuminen ja herjaaminen on energian tuhlausta. Niin on vain käynyt, ja sen kanssa on kaikkien opittava elämään.

 

[Kaisa]

Kysymys ei ole rakkaudesta tähän 20v lutikkaan. Kyse on nuoresta lihasta, jolla miehesi pönkittää olematonta itsetuntoa. Et todellakaan tee tuommoisella ukolla mitään. Tämä ukko ei ole edes mikään mies. Voimia :hug:
Olen itte 22v naisenalku ja lapseton. Silti en koskaan vilkuile perheellisten miesten perään, sen verran itsetuntoa on oltava että etsii vapaan miehen

 

[Ella]

Ei kai nyt kovinkaan moni mies jätä perhettään vain "nuoren lihan" vuoksi. Niitäkin tietenkin on, mutta tuosta ap tarinasta päätellen tässä ei ole ihan kyse sellaisesta.
Jos näin kuitenkin on, niin aika heikolla pohjalla miehen rakkaus perhettä kohtaan on ollut, ja silloin naisena kannattaa olla vain tyytyväinen että pääsi eroon.

Mahdatkohan ed.kirjottaja "naisenalku" olla vielä yhtä mustavalkoinen ajatuksissasi runsaan kymmenen vuoden päästä?

 

[koukku]

En usko mihinkään parisuhdekursseihin, uusiin hepeneisiin tms. siinä vaiheessa jos uusi on jo mukana kuvioissa, tai yleensä vieraat alkaneet kiinnostaa. Yhteinen aikakin useimmiten tuntuu silloin jo tuskaiselta pakkopullalta, joten sekin on ajanhukkaa.
Ei rakastamista voi opetella kaikenmaailman poppaskonsteilla. Sitä joko rakastaa tai ei rakasta. Ja pitäisikö elää ihmisen kanssa jota ei enää rakasta vain sen takia että tuli joskus rakastettua? Siinä menee ihmisten tunne-elämä täysin hukkaan!

Syy siihen että rakkaus on loppunut ei ole kenenkään osapuolen. Haukkuminen ja herjaaminen on energian tuhlausta. Niin on vain käynyt, ja sen kanssa on kaikkien opittava elämään.
[/quote]
Voi sinua! Minkä ikäinen mahdat olla? Oletko koskaan ajatellut avioliittoa? Toivottavasti et.... Enpä minäkään.
Ainoa asia johon yhdyn on että haukkuminen ja herjaaminen on energian tuhlausta. Joskus se voi kuitenkin auttaa tuskassa. Avioliitto on sitoumus. Se on vakava asia ja sisältää lupauksen yhteisestä elämästä. Kaikkea pitää hoitaa ja huoltaa autoja, vaatteita ystävyyssuhteita, parisuhteita. kaikki muuttuvat ajan kanssa, mutta hoidetut asiat syvenevät, hoitamatta jääneet/unohdetut asiat kärsivät.
Itse olen sitä mieltä, että asiat on mahdollista selvittää, mutta silloin molempien tulee kantaa vastuunsa. Millainen on se kolmas osapuoli? Kuinka sitoutumiskykyinen voi olla, jos on hajoittanut toisen perheen? Miksi hän ei vaihtaisi saamaansa "parempaan" kun sille päälle sattuu?
Voimia Santtu, kirjoittele kuulumisia! Hyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi! :hug:

 

[Ella]

"Voi sinua! Minkä ikäinen mahdat olla? Oletko koskaan ajatellut avioliittoa? Toivottavasti et.... Enpä minäkään.
Ainoa asia johon yhdyn on että haukkuminen ja herjaaminen on energian tuhlausta. Joskus se voi kuitenkin auttaa tuskassa. Avioliitto on sitoumus. Se on vakava asia ja sisältää lupauksen yhteisestä elämästä. Kaikkea pitää hoitaa ja huoltaa autoja, vaatteita ystävyyssuhteita, parisuhteita. kaikki muuttuvat ajan kanssa, mutta hoidetut asiat syvenevät, hoitamatta jääneet/unohdetut asiat kärsivät.
Itse olen sitä mieltä, että asiat on mahdollista selvittää, mutta silloin molempien tulee kantaa vastuunsa. Millainen on se kolmas osapuoli? Kuinka sitoutumiskykyinen voi olla, jos on hajoittanut toisen perheen? Miksi hän ei vaihtaisi saamaansa "parempaan" kun sille päälle sattuu?"
Sinähän veikeä olet. Ensin olet samaa mieltä, että haukkuminen ja herjaaminen on energian tuhlausta ja sitten tuhlaat energiaasi kirjoituksesi lopussa haukkumalla "kolmatta osapuolta"...
Ei kukaan kolmas osapuoli väkisin kenenkään miestä tai naista vie, kyllä se perheen hajoamisen perussyy on jossain ihan muualla. Eikä myöskään ole mitään järkeä tuhlata energiaansa alkamalla miettiä kuinka sitoutumiskykyinen kolmas osapuoli on; voi olla hyvinkin sitoutumiskykyinen tai sitten ei. Sillä ei ole sen perheen kannalta hevonpaskaa merkitystä.
Suhteet, tunneasiat eivät ole mitään tavaroita, joita voi vain korjata kiristämällä yhtä ruuvia.
Mutta olen samaa mieltä kanssasi, että suhteesta tulee pitää huolta ja sitä pitää hoitaa. Mutta siinä vaiheessa kun mies on niin ihastunut toiseen naiseen, että on jo valmis jättämään perheensä, niin siinä vaiheessa se on jo myöhäistä. Se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikasemmin. Ja uskon että tässä asiassa naisilla on paljon aihetta katsoa itseään peiliin ja miettiä virheitään.
Ja onko yleensä tarkoituksenmukaista ja arvokasta yrittää väkisin pitää koossa perhettä jonka kaikki jäsenet eivät enää ole onnellisia?

 

[koukku]

Sinähän veikeä olet. Ensin olet samaa mieltä, että haukkuminen ja herjaaminen on energian tuhlausta ja sitten tuhlaat energiaasi kirjoituksesi lopussa haukkumalla "kolmatta osapuolta"...
Ei kukaan kolmas osapuoli väkisin kenenkään miestä tai naista vie, kyllä se perheen hajoamisen perussyy on jossain ihan muualla. Eikä myöskään ole mitään järkeä tuhlata energiaansa alkamalla miettiä kuinka sitoutumiskykyinen kolmas osapuoli on; voi olla hyvinkin sitoutumiskykyinen tai sitten ei. Sillä ei ole sen perheen kannalta hevonpaskaa merkitystä.
Suhteet, tunneasiat eivät ole mitään tavaroita, joita voi vain korjata kiristämällä yhtä ruuvia.
Mutta olen samaa mieltä kanssasi, että suhteesta tulee pitää huolta ja sitä pitää hoitaa. Mutta siinä vaiheessa kun mies on niin ihastunut toiseen naiseen, että on jo valmis jättämään perheensä, niin siinä vaiheessa se on jo myöhäistä. Se olisi pitänyt tehdä jo paljon aikasemmin. Ja uskon että tässä asiassa naisilla on paljon aihetta katsoa itseään peiliin ja miettiä virheitään.
Ja onko yleensä tarkoituksenmukaista ja arvokasta yrittää väkisin pitää koossa perhettä jonka kaikki jäsenet eivät enää ole onnellisia?

[/quote]
haukuinko? mielestäni olivat kysymyksiä mietittäväksi... Tapaukset jotka tunnen itse, niin kaikissa on käynyt niin, että mies on ajautunut toisen naisen kainaloon oman vaimon mitään aavistamatta. Oma vaimo on luullut kaiken olevan hyvin, mies ei ole näyttänyt tyytymättömyyttään parisuhteessa. Eikä ole tehnyt suhteen parantamiseksi mitään. Näinollen nainenkaan ei ole osannut panostaa normaalia enempää oman suhteen pelastamiseksi. Mies ikäänkuin on lipunut toisen naisen kainaloon. Kolmannen osapuolen moraalia en voi ymmärtää...

 

[Ella]

[/quote]
haukuinko? mielestäni olivat kysymyksiä mietittäväksi... Tapaukset jotka tunnen itse, niin kaikissa on käynyt niin, että mies on ajautunut toisen naisen kainaloon oman vaimon mitään aavistamatta. Oma vaimo on luullut kaiken olevan hyvin, mies ei ole näyttänyt tyytymättömyyttään parisuhteessa. Eikä ole tehnyt suhteen parantamiseksi mitään. Näinollen nainenkaan ei ole osannut panostaa normaalia enempää oman suhteen pelastamiseksi. Mies ikäänkuin on lipunut toisen naisen kainaloon. Kolmannen osapuolen moraalia en voi ymmärtää..."

Kuulostaa siltä, että olet kuullut vain vaimon puolen tarinan. Eiköhän se ole jo osoitus siitä, että kaikki ei voi olla hyvin, jos vaimo ei edes huomaa miehessä mitään? Minun kokemukseni mukaan suurimmassa osassa näissä tapauksissa vaimo on viimeisinä vuosina kiinnittänyt huomion vain lapsiin ja kotiin, olematta sen enempää kiinnostunut miehensä ajatuksista ja olotilasta. Ja kun vaimolta kysyy tapahtuneiden jälkeen, niin eihän hän tietenkään ole tehnyt mitään huonosti, mies vain meni kiusallansa toisen naisen kainaloon.

 

[myymeli]

Santtu , kuulostaapa tutulta. Olen samantapaisessa tilanteessa ja nyt todella pitäisi tehdä jotain. Miehellä ollut suhde samaan naiseen jo puolitoista vuotta, jonka aikana me ollaan rakennettu yhteinen talo ja saatu lapsi joka nyt viisi kuukautta! Mies jäänyt useaan kertaan kiinni naisen tapaamisesta, mutta aina vannonut ettei enää tapaa, suoraan sanottun p....a puhunut koko ajan. Olen uskonut ja taas joulupäivänä tuli todiste ettei mikään ole ohi. Naisella ei ole omaa perhettä yksinäinen ihminen. Tiedän Santtu todella miltä sinusta tuntuu, voimia... :'(

 

[santtu-72]

\

Santtu , kuulostaapa tutulta. Olen samantapaisessa tilanteessa ja nyt todella pitäisi tehdä jotain. Miehellä ollut suhde samaan naiseen jo puolitoista vuotta, jonka aikana me ollaan rakennettu yhteinen talo ja saatu lapsi joka nyt viisi kuukautta! Mies jäänyt useaan kertaan kiinni naisen tapaamisesta, mutta aina vannonut ettei enää tapaa, suoraan sanottun p....a puhunut koko ajan. Olen uskonut ja taas joulupäivänä tuli todiste ettei mikään ole ohi. Naisella ei ole omaa perhettä yksinäinen ihminen. Tiedän Santtu todella miltä sinusta tuntuu, voimia... :'(

Kiitokset ja voimia myös sulle,onhan tuo ruikuttamas takas,mut ei onaa enää....pitäköö lystiä ku on ruvennu leikkimään.....tääl ny kuule jos minkä näköstä kommenttia asiasta,mut tätähän tää on..ja kaikki ihmiset ajattelevat miten tykkäävät! :hug: