Helsingin kaupungin asuntojen Vuosaarentien kohteessa asukkaat ovat huolissaan tulevasta. Heka puolestaan toivoo yhteiskuntaa apuun.
yle.fi
"Heka on yhtiö joka toimii omakustannusperiaatteella. Se tarkoittaa sitä, että kulut rahoitetaan vuokrilla, eikä Heka tee voittoa."
Ennen olikin noin. Heka oli jaettu pieniksi alueyhtiöiksi, joiden asukkaat hoitivat oman tonttinsa. Jossain yhtiössä saattoi olla vaikka 5 kerrostaloa. Ensimmäiset oli rakennettu 1960-luvulla ja sitten pari oli rakennettu vaikka 1980-luvulla. Ne 1960-luvun talojen asukkaat maksoivat rakentamiskustannuksia vuokrissaan ja talot oli aika lailla maksettu pois siinä vaiheessa kun 1980-luvun talot rakennettiin. Niitä 1980-luvun taloja sitten maksettiin porukalla ja samalla alettiin pikkuhiljaa kerryttää peruskorjausrahastoa sitä silmällä pitäen, että 1960-luvun talot pitää fiksata 1990-luvun loppuun mennessä. Kassa pysyi hyvin hallinnssa ja riskit vähäisinä.
Mutta sitten Heka halusi painaa kaasua oikein isosti. Keskustan satamat aukesivat rakennettaviksi ja rakennuskustannukset nousivat niin korkeiksi, ettei niillä uusien merenrantatonttien asukkailla olisi koskaan varaa kuolettaa edes rakennuskustannuksia tulevista putkiremonteista puhumattakaan. Tarvittiin leveämpiä hartioita.
Niinpä sitten kaikki alueyhtiöt fuusioitiin yhdeksi isoksi yhtiöksi, jonka kaikki asukkaat vastaavat yhteisesti kaikista taloista. Omakustannusperiaate ei enää tarkoitakaan sitä, että Kontulassa maksetaan Kontulan menot, vaan Kontulassa maksetaan kaikkien muidenkin menoja sitä mukaa kun niitä menoja tulee. Ja niitähän tulee. Jatkuvasti on useita peruskorjauksia menossa ja jatkuvasti rakennetaan todella kallista uudistuotantoa halutuille asuinalueille. Ja lainaa tulee jatkuvasti lisää niin paljon, että ei sitä koskaan saada maksettua että olisi edes teoriassa mahdollista päästä sellaiseen tilanteeseen, että pari vuotta maksettaisiin pelkästään tonttivuokra ja hoitokulut. Noin niin kuin omakustannusperiaatteella.
Se mihin tämä kaikki käytännössä johtaa on, että (a.) Hekan vuokrat lähestyvät markkinavuokria ja (b.) alueelliset erot vuokrissa pienenevät. Ennen oli mahdollista säästää vuokrassa kun muutti asumaan johonkin lähiön nurkkaan. Mutta nyt kun siellä lähiön nurkassa pitää ihan yhtä lailla maksaa Kalasataman uusien talojen kustannuksia, ei sitä vuokraa voikaan määritellä sen slummin hintatason mukaan. Tai voi tietysti siinä mielessä, ettei stadin kämppä voi oikein olla kalliimpi kuin markkinavuokrat siellä slummissa, mutta ei niiden tarvitse olla sen halvempiakaan. Vaikka tonttivuokra onkin halvempi ja huoltokustannukset pienemmät ja lainanhoitokulut edullisemmat. Kaikki nuo kaupunkiomistajan mukana tulevat edut ulosmitataan vuokrassa ja laitetaan Kalasataman jättilainojen maksamiseen.