Hellou Helmiäidit
Pakko oli itsekin pikaiseen tulla kuulumisia päivittämään, samalla tietysti kuulla, miten teillä muilla pyyhkii pienokaisten kanssa
Ja onnittelut kaikille uusille jotka ovat tuolta odotuspuolelta tänne siirtyneet! Meidän kuu meni,, mutta uudet elämät on alkaneet, tehden uutta ihan jokaiseen perheeseen, on sitten kyseessä kuinka mones murunen tahansa <3
Meillä on kuukauden virstanpylväs saavutettu, äiti on saanut ensimmäisen "oikean" hymyn ja pikkumiehelle annettiin viime lauantaina kauniissa kastetilaisuudessa oma nimi rakkaimpien todistaessa. Minä ja isosisko lauloimme Annika Eklundin "Niin pieni" -kappaleen, ja selvisin siitä suurin piirtein itkemättä
Meillä on joka lapsen ristiäisissä ollut joku kappale jonkun esittämänä, ja näin on joka lapsella ikään kuin "oma" laulu muistoksi matkalle.
Rytmiäkin alkaa ukkelin päivässä jo olla. Aikamoinen aamupäivä- ja iltatankkaaja on, mutta vetelee näin päiväseltään 3-5h unet ulkona ja yölläkin 5-7h pätkän putkeen. Mahavaivoja meillekin on siinä määrin ilmaantunut, että tuo äidinmaidon "vähäjätteisyys" tekee muutaman päivänkin kakkataukoja, ja se kyllä välillä harmittaa :/ Mutta on kyllä aivan ihana pieni, vieläkin mahtuu 50cm vaatteet, kun on tuollainen hoikkanen "kääpylä". Raajat on kyllä pitkät, mutta vaatteet ottaa siitä väljyydestäkin lisäpituutta lahkeisiin ja hihoihin joten vielä ei ole yhtään vaatetta laitettu pois. Ja voin kyllä arvata, että itkuhan siinä tulee, kun näin joutuu sitten tekemään...
Ihmeen hyvin tässä on jaksanu, vaikkei tuo mies ole päivääkään pitänyt lomaa, eikä meillä ole oikein mitään tukijoukkoja olemassa. Kotiin tultiin vesirokkoon, kun kolme pienintä saivat sen samana päivänä kun tuo poitsu syntyi. Tasan kaksi viikkoa siitä ilmaantui pienellekin kellukoita jolloin tietysti ite säikähti, että taasko lähdetään sairaalaan. Onneksi minun vasta-aineet pitivät taudin maltillisena, ja nyt vaan sitten aika näyttää, riittikö antamaan hälle immuniteetin, vai sairastaako vielä joskus uudestaan. Nyt onkin sitten koko poppoo sen sairastanut, isäntä kahteenkin kertaan.
Muutamana päivänä viikossa on nuo nuorimmat tarhassa, että sillon saa vähän tehtyä paremmin huushollihommia ja hoidettua omia asioita. Minullakin näillä näkymin "loma" jatkuu edelleen. Oli mtt-lääkärikäynti ja totesi, että vaikka edistystä onkin tapahtunut, ei katso minun olevan työkykyinen vielä pitkään aikaan. Lääkityshän aloitettiin uudelleen heti pojan synnyttyä, ja hyvä niin. Olo on selkeästi seesteisempi kyllä.
Ulkoilusta oli puhetta ollut, ja tosiaan meillä nukutaan tuossa pihassa vaunuissa ihan sujuvasti. Kärrytteleminen meillä rajoittuu yleensä kauppakeskuskäynteihin, joten en edes halua "opettaa" nukahtamaan liikkuviin kieseihin, kun ei vaan ole aikaa olla tuolla sitten liekuttelemassa :/ Nyt yrittänyt saada näitä poitsuja nukkumaan suunnilleen samaan aikaan, niin ehtii sitten hommia tehdä. Ihan hurjan maineikkaasti ei meidän eka vaateostosmatka mennyt, kun lähdettin ristiäisiin kamppeen- ym. hankintamatkalla. Liekö isänsä antanut jotain lisäbonusta, kun aina kun pääsi kauppaan, niin herra alkoi saman tien kätisemään. Eikä puhettakaan että olisi tutilla rauhoittunut, vaan hetkessä huuto yltyi ja oli pakko lähteä pois, kun ihmiset kahto ihan hohtimilla. Minä en vähästä enää tässä vaiheessa hätkähdä, mutta kanssaeläjiäkin on ajateltava
Imetyksestä on keskusteltu, ja itse olen kyllä sitä mieltä, että on yleensä aihe, josta kannattaa mahdollisimman vähän olla mitään mieltä, kun aina vaan "sohaisee kusiaispesään"
On äiti-ihmisille niin herkkä aihe, ja vaikka onkin täysin henkilökohtainen juttu, silti asia, jossa aina paljon puolustellaan, selitellään ja syytellään. Omasta puolestani voin todeta, että täysimetyksellä mennään, ja pari sellaista "tiheämmän imun" kautta on jo ollut, kun poika on kiihdyttänyt saannin vastaamaan tarvetta. Pulloja en paljon edes haikaile tässä vaiheessa, kun se sitten suotta sotkee pojan omaa ruokamäärän säännöstelyä. Pullosta se tavara tulee niin helpolla, että helposti syö enemmän kuin tarvii, mikä venyttää mahalaukkua, ja sitten ei se rinta riitäkkään, vaan vaatii tiheämpään syöttöä (kun taas kiihdyttää sitä tuotantoa vastaamaan tarvetta) ja sitten alan ajatella, ettei maito riitä. Nyt kun on vielä noin pieni, pyrin olemaan hänen saatavillaan aina tarvittaessa. Tämä on taas niin lyhyt aika, ja varsinkin nyt kun on viimeinen, niin annan kaiken muun olla. Sen tekee mitä ehtii, mutta en haali mitään ohjelmaa tähän alkuun. Sitten kun on vähän isompi, ja muullakin eväällä, on jo helpompi sumplata pullojakin jos tarvii. Yksi puoli vuotta tuon suloisen takiaisen kanssa ei minua tämän "hullummaksi" saa
Minun tissit toimii näin, sen nämä seitsemän imetyskertaa on osoittaneet. Esikoisella kun sotkotin pullot alusta mukaan, kaveri teki tissilakon reilu nelikuisena ja reilun kuukauden sitten pumppasin maitoa, mutta en minä sellaista jaksanut kauempaa, joten sitten lopetin kokonaan. Kakkonen sai kyllä pullostakin maitoa muutamila kertoja, kun oli joku hankala paikka, mutta muuten pidin pullot pois. Poika lopetti itse tissittelyn 11-kuisena. Jokainen tehköön niin kuin itse parhaimmaksi katsoo, ja jokaiselle se oma tyyli on paras. Noille mukeloille asia on harvinaisen se ja sama. Kertaakaan ei ole tuo kohta 16-vuotiaskaan tullut tivaamaan, että miksen imettänyt pidempään. Kyllä se taitaa olla "kyisten" naisihmisten vaiva vaan, että haloota tulee
Toivottavasti täällä saadaan imetys-/korvikekeskustelut pidettyä henkevinä ja rakentavina, ja vinkkejä ym. voidaan kysellä ja jakaa ilman, että tarvii syytellä tai selitellä kenenkään
Mutta nyt kutsuu pyykkikone ja pottupata, kun pienellä miehellä vielä päiväunet jatkuu. Täytyy tulla taas turisemaan
Ihania, jo paljon valoisampia päiviä vauvojen kanssa! Kohta on kevät <3
Shamppis ja Rene 1kk4pvä
Ps. sain maailman parhaan "vauvalahjan" mun isältä: otti mun viidensadan sairaalalaskun hoidettavakseen. Kyllä putos iso kivi sydämeltä, kun mietin, että mistä siihen rahat revitään. Joskus sitä onneakin sattuu matkaan