Kivaa kun keskustelu täällä vilkastuu! Nyt alkaa tapahtua jo paljon kaikkea vähitellen...
raputyttö84: Kuulostaa alkusoitolta. Kroppa kerää voimia siihen loppurutistukseen. Mullakin oli tosi kipeitä suppareita viimeksi siinä vaiheessa, kun vasta avautuminen oli alkamassa ja hiipuikin joksikin aikaa. Mutta sitten se siitä pikkuhiljaa. Jännän äärellä ollaan
Samoin
mukipukipuulla ja hyvänkuuloista menoa! Nyt vaan mieli rentona, niin hormonit saa tehtyä työtä.
Mulle hyvä muistutus itselle on ollut, että
adrenaliini on oksitosiinin vihollinen eli mitä rennompi ja rauhallisempi äiti, sitä paremmin oksitosiini pääsee toimimaan luonnostaan. Oksitosiini on se supistushormoni ja sitä voi mekaanisesti provosoida esim. nännejä hieromalla. Siihen kai se kolmas ässä niissä käynnistysvinkeissä viittaakin...
Synnytyskipu ei kuitenkaan ole sairaudesta johtuvaa kipua, vaan elämää tuottavaa kipua
Ehkä semmoisella ajatuksella kohti synnytystä sitten!
Tavallaanhan nuo kivunlievitykset perustuvat vähän samaan asiaan, eli jos äiti reagoi voimakkaasti jännittämällä siihen synnytyskipuun, niin luonnollinen oksitosiinineritys häiriintyy ja supparit eivät ole niin hyviä ja tehokkaita. Monesti kivunlievitys rentouttaa äidin ja supparit toimii paremmin sitten. Mutta toki on tilanteita, jolloin rentoutus on vähän liiankin tehokas, varsinkin jos puudutetaan liian ajoissa ja sen takia kai ovat niin tarkkana niiden ajoitusten kanssa, ettei ns. väärät paikat puudu ja synnytys pysähdy sen takia. Nimim. kaikkea mahdollista avautumisaikana kokeillut kun ekat 3cm oli jo tuskaa eikä epiduraalia voitu vielä antaa....
heilanga: Mulla sattuu vauvan asento alapäähän, jos meinaa mennä kasvotarjontaan eli kääntyä selkä sisuskaluihin päin ja potkia eteen. Mun vauva kairaa vielä aika paljon kylkeänsä vaihtaessa. Siinä kohtaa yritän aina löytää mahdollisuuden käydä etunojaan tai konttausasentoon lepuuttamaan. Konttausasennot on muutenkin siitä hyviä, että ne tekee lantioon tilaa ja helpottaa vihlontoja. Siinä vähän pyörittelee pyllyä ja köyristelee kissamaisesti selkää niin se auttaa vauvaa asettumaan ulostulon kannalta parempaan asentoon selkä eteenpäin ja kasvot häntäluuhun. Perustuu ihan painovoimaan ja siihen tilan tuottamiseen lantioon ja helpottaa minusta joka tapauksessa, vauvan asennosta viis. Mutta voi se hyvässä asennossakin oleva vauvakin painaa ja tehdä kipeää, siitä pitää vaan opetella nauttimaan kun se tarkoittaa, että ulos ollaan tulossa
Sitten ( . ) neuvolasta
Vauva oli alhaalla lantiossa - jeeee! Siltä se on tuntunutkin nyt enimmäkseen viimeisen reilun viikon. Ihan eri fiilikset kuin edellisestä ja supistusten tullessa tuntuu painuvan vaan alemmas ja alemmas. Sydänäänet kuuluivat alhaalta, sf-mitan kasvu pysähtynyt eli sama kuin 2 viikkoa sitten eli 38cm ja pää oli kuopassa, ei kiinnittyneenä mutta ei mitenkään irtikään enää. Oli eri terkka ja tosi kokeneen oloinen ja jäi hyvä fiilis hänen arviostaan. Kuulemma oikein hyvä tilanne viikkoihin ja siihen nähden, että olen uudelleensynnyttäjä (joilla siis laskeutuminen ja kiinnittyminen ei välttämättä edes tapahtu kovin aikaisin ennen synnytystä).
Käsikopelolla jonkun verran yli 3kg vauvaksi arvioi tällä hetkellä eli hyvin kasvanut, muttei enää mistään jätistä puhuttu kuitenkaan. Vauva sykkeiden ja liikkeiden perusteella terhakkaana, äitillä aamumehusta pissassa sokeria, mutta proteiinit miinusta. Alapaineet nousussa ja turvotusta. Reilu viikko niin uus käynti ja sitten onkin LA:na vielä lääkärikäynti. Paineita saa nyt seurata kotona vaikka joka päivä, ettei ala koko ajan olla yli 90, se alapaine. Nyt heiluu siellä 85-90 välimaastossa. Yläpaineet ovat edelleen ok, 120-130.
Loppu lähenee väistämättä!
PH edelleen rv38+2