Hellou ihaNaiset
Onneks en ole ainoa, jolla on lievästi sanottuna "jortti" otassa tässä vaiheessa
Minä eilen soittelin neuvolaan siitä näytteestä ja käski minun aamulla tulla käymään sitä ottamaan. Aamulla olikin sitten kiva mahantyhjennys-operaatio, minkä seurauksena alko limatulppaa tulla. Menin neuvolaan ja otti kyllä näytteen, mutta tökkäs lähetteenkin kouraan ja käski Kys:ille... No täällä sitä sitten ollaan ...kele! Tilanteen ollessa näin "epäselvä" eivät päästäneet kotiin, vaan nyt seurataan huomiseen ja sitten arvioidaan uudestaan. Joo, olen itekin ihan paniikissa tosta 90km:n matkasta, ja nytkin täällä päin lunta tulee pyrynään vaakasuorassa, että meidänkään pihaan ei varmaan öiseen aikaan edes pääse (laskivat tossa siis sitäkin, että kauan ambulanssilla menee...). Ja tämä minun "historia" on toinen momentti sitten... Ihminen, joka lyhimmillään on synnyttänyt tunnin ja esikoiseltakin 6,5h ei oo kauhean luotettava "tulemaan ajoissa"
Tähän voiskin nyt laittaa ne "lähdöt":
1. Lääkäri käynnistää synnytyksen sisätutkimuksella vahingossa! Rv 38+2 synnytystapa-arviokäynti, jota siirrettiin pariinkin otteeseen lääkärin ollessa liiallisen alkoholin käytön vuoksi "lomalla"
Ja ei sillä, todella mainio lekuri, mutta liekö kädet vähän tärränneet, kohdunsuulta vuoti lammikon verta lattialle, ja hoitaja "ehdotti" lähetettä sairaalaan. Suhisi vielä sitä antaessaan, että menkää oikeasti käymään siellä pian. Mentiin, ottivat yöksi tarkkailuun ja illalla alkoi sitten vettä lorahdella. Aamulla alkoi supistella ja poika pieni 2840g oli maailmassa 13:21
Vedet meni pääosin salissa ponnistusvaiheessa, joku kohdunkaulan puudute ja ilokaasu käytössä.
2. Lääkäri käynnistää synnytyksen sisätutkimuksella ja ei niin vahingossa. Rv 39+6 neuvolasta käsketään kontrolliin päivystykseen supistelujen vuoksi. Luukulla hoitaja kohottelee kulmiaan ja pistää odottamaan. Muutaman tunnin odottelun jälkeen (kun olin jo pariin otteeseen soittanut miehelle, että nyt tulee hakemaan pois, kun hävettää olla supistusten kourissa olevien ihmisten keskellä, kun itsellä ei ole mitään tuntemuksia), lääkäri viimein ottaa vastaan, tekee sisätutkimuksen ja passittaa osastolle, Hoitajalle sanoo, että aamulla käynnistykseen. Kolme ja puoli tuntia myöhemmin poika 3440g sylissä tasan lasketun päivän puolella 00:03
Vedet puhkaistu salissa ennen ponnistusvaihetta, joka kesti 8min, ilokaasu käytössä.
3. Jälleen neuvolasta passitus päivystykseen rv40+2. Ultra ja sisätutkimus ja kotiin. Supistukset alkavat alkuyöstä, jolloin liikkeelle (silloin vielä Keski-Suomessa asuttiin ja matkaa nelostietä 50km). Käyrille ja siitä saliin. Supistusten siivittäminä ilman apuja tyttö 3670g syntyy aamulla varttia vaille kuusi kolmella ponnistuksella, joista ensimmäisen mukana menee vedet.
4. Rv36 huomataan, että neiti perätilassa. Rv37 käännösyritys, josta ei mitään tulosta. Sovitaan kontrolli rv38-39, joka perutaan lääkärin missatessa perätilamerkinnän. Rv39+6 alkaa hiljakseen supistella ja hyvin nopeasti tilanne lähtee liikkeelle. Asutaan jo uudessa kodissa, mutta koska neuvolat ja kaikki on käyty Keski-Suomessa, olen itse kirjoilla vielä siellä, että pääsen tuttuun sairaalaan. Matkaa 100km. Matkalla soitetaan sairaalaan, että ollaan kipeänä tulossa ja sairaala laittaa ambulanssin vastaan. Laukaan Lidl:n pihaan räjähtää vedet autoon ja ambulanssi ajaa harhaan (mies juoksee ja huitoo kuin heikkopäinen!) Supistukset on tiukkoja ja tiheitä, ja kun viimein päästään matkaan, väli on noin 2min. Minä puristan kaikin voimin jalkoja yhteen ja joka supistuksella vettä vaan tursuaa... Minua pelottaa, mutta niin tekee naisellakin, joka on ensihoitajana lanssissa :/ Sairaalan pihassa klo:20, salissa 20:10 ja tyttö 3990g maailmassa täydellisestä perätilasta 20:18. Ei nyt sattumalta mitään kivunlievitystä ja tytöllä pyllynpakarat mustelmilla kun ei äiti antanut tulla...
5. Rv38+2 aamulla tulee limatulppaa, josta erehdyn mainitsemaan miehelle... Puolen tunnin päästä mies palaa takaisin kotiin (lähti siis jo töihin) ja ilmoittaa, että nyt sinä akka lähdet laitokselle, että hän ei pysty tekemään töitä
Eikä vie minua edes piipahtamaan joulumyyjäisiin
Tyrkkää tk:n pihasta taksiin kassin kanssa ja käskee soitella. Paikat kypsät, vähän auki, päättävät ottaa tarkkailuun pitkän matkan vuoksi... Yö menee ihan ok, painattaa alas ja limatulppaa tulee, mutta ei mitään supisteluja tm. Aamulla katsovat tilannetta, ovat jo kotiin laittamassa, kun herää epäilys veden tihkumisesta (testi näyttää plussaa) ja "joudunkin" jäämään. Soitan kiukkuisena miehelle puolen päivän jälkeen, etteivät päästä kotiin. Typerä, löllykkä tunne alakerrassa menen kansliaan ja kätilö sanoo tulevansa katsomaan. Sisätutkimuksessa toteaa, että olen auki 4..5..6cm ja passitus saliin. Tässä vaiheessa kipua ei ole tuntunut päässä eikä ...siissä! Kävelen saliin 13:02 ja 13:37 tyttö 3760g parkaisee ensimmäisen kerran. Ei kivunlievitystä, vedet jälleen ponnistusvaiheessa.
6. MoMo-tyttöjen synnytys rv19+6 käynnistettynä.
7. Rv37+2 (yksi hukkareissu viikkoa aiemmin takana) yöllä herään supistukseen, joka on, no sellainen, että tuntee. Käyn vessassa, takaisin petiin ja tunnin päästä uudestaan. Herätän miehen ja ilmoitan, että nyt lähdetään. Soitetaan kaverille, että tulee meille, me lähdetään jo menemään. Päälle ja autoon ja jotain tusaamista siinä hetken. Kolmas supistus tulee. Lähdetään liikkeelle. Ajetaan, ja pikkuhiljaa alkaa supistella sillai tuntuvasti, 6min. ja moottoritiellä Kuopioon 4min. välein. Sairaalan pihassa tulee puristus, ei kauhean kipeä, mutta toooosi tiukka, enkä meinaa päästä autosta ulos. Naurattaa (?). Mies lähtee viemään autoa, minä kipitän kasseineni vastaanottoon, jossa ottavat käyrille, 4cm auki. Lähdetään saliin, klo: n. 5 ja jotain aamulla. Haluan olla jalkeilla (niin kuin aina) ja tulevat hetken päästä laittamaan ilokaasumaskin valmiiksi varuilta. Tulee tunne, että nytpäs minä haluankin jotain kivunlievitystä ja soitan kätilön. Voi harmi, oletkin 10cm auki, joten aletaankin ponnistamaan, tässä vaiheessa puhkaisevat myös kalvot, koska poika ei ole laskeutunut. Vauva -2, mutta 3-4 ponnistusta myöhemmin jätkä 3410g maailmassa klo:6:25. Ilokaasu käytössä.
Ja tähän jatkoksi sitten tarina tästä viimeisestä... En ole oikein osannut päättää, että mikä olisi paras jatkumo. Toisaalta pelottaa ihan kamalasti (?!), että mitäs jos tää nyt oikeesti päättääkin syntyä? En mä oo vielä valmis, enkä mä halua sitä kipua tai muutakaan vielä... Ja toisaalta taas haluais "alta pois" koko homman! Olis vaan jotenkin niin ihanaa, että ne sanois, että tää onkin jo 7 senttiä auki, ja olis ihan ookoo olo vielä siinä vaiheessa... Ihana vanha kätilö otti mut muuten vastaan
Hällä viisi työvuoroa eläkkeeseen, ja oltiin kuin oltaisiin aina tunnettu. Tulee huomenna iltavuoroon, ja sanoi, että "voitashan myö sitten tämä tehä tässä"
Otti muuten ihan mittanauhan esille ja sanoi, että kyllä tämä kolmosella alkaa. Luotan kyllä tässä vaiheessa tuohon hänen arvioon enemmän kuin tiistaiseen ultraan. Sanoi kuitenkin, että ei ole paljoa päälle, ehkä 100-200g.
Mutta näihin tunnelmiin... Pakko lähteä hiipimään tonne huoneeseen. Enpä tässä vaiheessa usko, että tästä valmista tulee tällä reissulla. Kiva kuitenkin huomata, etteivät ihan yliolkaisesti suhtaudu tuohon matkaan tai muutenkaan
Tsemppiä muillekin :/ Kun nyt joku saa "putken auki", niin eiköhän se siitä
Palailenpa taas linjoille.
Samppakalja ja mysteeri PiPonen 36+5 :/
Ps. tarinat vedetty ulkomuistista, että saattaa jotain päivä/grammaheittoja olla