// Helmivauvat 2015 - helmikuu // MEIDÄN KUU

Kiitos Peetu 1. Täällä tosiaan aika kaukana tuo synnäri pitkin iltaa tullut nyt veristä vuotoo. Mut saattaahan se johtuu tuosta tutkimuksestakin. Jännittää kyl et miten käy. Menis lapsiveet niin ku ekankin kanssa niin tietäs et nyt lähetään

 

No niin huh huh. Täällä jakauduttu viimein tänään klo 18.41 ja painoarviot oli kyllä päin prinkkalaa. Vauveli onkin aika jötkö! 4110g ja 54,5cm! En saanut sitä omin avuin ulos, piti tehdä viiltoja alakertaan ja avittaa imukupilla.

tässä pitkä ja vaiherikas synnytyskertomus:

Vettä alkoi tihkua eilen n.klo5 aamulla
puolen päivän tienoilla taysiin osastolle
siellä alkoi vasta illalla/yöllä tuleen kunnon supistuksia aikamoisella tempolla
Tänään aamulla synnytyssaliin n.5cm auenneena. Siihen se eteneminen sit hidastu. Meni siitä seuraavat 6h että päästiin sentin eteenpäin. Sit kolmessa tunnissa seuraavat 2cm ja vika cm tunnissa. Siitä sit punnersin hieman vajaa 2h tuloksetta ja sit imukupilla hoitu loppu 8min.

synnytyksen kestoksi laitettiin 18h 48min. Avautumisvaihe 16h 49min, ponnistus 1h 51min ja siihen perään vielä imukuppitouhu. Jälkeiset 10min

Kivunlievitys järjestyksessä: 1g parasetamol, 2 imua ilokaasua, ei ollu mun juttu. 3 aqua rakkulaa alavatsaan, 2,5h ammeessa, kohdunkaulan puudute kaks kertaa peräkkäin ja lopuksi vielä joku muukin emättimen seinään ruiskulla laitettava puudute.

Koko ajan sattu niin pirusti kun suppsteira tuli kokoajan tiheesti vaikka niillä olikin hidas vaikutus. Olin kumminkin etukäteen päättänyt välttää loppuun asti epiduraalia ja spinaalia. En kyllä voi suositella imukuppausta ilman niitä. Oli kyllä ihan yhtä helvettiä!

Mukipukipuu ja Väinö (4h iässä)

 

Ensinnäkin valtaisat onnittelut kaikille jo vauvansa syliin saaneille!

Mukipukipuu, huh sentäs mimmonen tarina! Toivottavasti nyt toivut kumminkin hyvin, ja onneksi jötkövauva saatiin pihalle ilman päivystyssektiota.

Raputyttö84, teillä on sitten vielä vähän pidempi matka jännitettävä, meilläkin tuo 60km tuntuu aikas hurjalta noin odotusarvoisesti, kun ei yhtään tiedä missä voimissa siinä miehen kyyditettävänä täytyy sitten pärjäillä.

Täällä poksahti rv 37 täyteen tiistaina, ja kovasti olen sitä mieltä, että vauva ei meinaa masussa majailla laskettuun aikaan asti. 20.1. neuvolalääkäri kertoi vauvan olleen jo kiinnittynyt, ja paikat alkaneet kypsyä vähän. Sitten viime sunnuntaina tuli ihan yllärinä muutaman tunnin kestäneet kipeätkin supparit, jotka sitten taittuivat lepäilemällä. Mutta olin jo aikeissa soittaa synnärille, että josko pitäisi lähteä. Onneksi vauva sai nyt jatkaa kuitenkin vielä valmistumistaan... Autossa istuminen aiheutti tänään jälleen supistuksia, mutta rauhoittuivat kun pääsin pystyasentoon. Mutta on nää nyt saaneet aikaan sellaista henkistä valmistautumista, että alan itse olla kyllä valmiimpi kohtaamaan tulevan synnytyksen. Ehkä aika hyvä idea tässä vaiheessa..! Mutta siis sellainen vanhemmuuteen valmistautuminen on nyt tulossa selkeästi kypsemmäksi kuin vaikka kuukausi sitten, jolloin koko synnytys (ja äitiys) tuntui olevan vielä "turvallisen" kaukana.

Tämmöisiä ajatuksia näin yömyöhään piti tulla kirjoittelemaan. Odotan kovasti taasen päivän kuulumisianne!

Toffeetyttö rv 37+2

 

mukipukipuu - ONNEA jytkypojasta :hug: :flower: Hienostihan se meni sitten lopulta, ja aikamoista että ilman noita tujumpia puudutteita! Nyt alkoi jännittää tämä oma jytky entistä enemmän, että sais kyllä tulla jo

Raputyttö84 ja muut pitkämatkalaiset - Täytyy sanoa, että täällä palvelukeskittymässä on vaikea oikein edes kuvitella, miltä se voisi tuntua joutua arvioimaan lähtöhetkeä noiden kilometrimäärien valossa... Viimeksi kun lähdettiin taksilla ja matka oli 15min, niin kyllä siinäkin oli ähisemistä niiden suppareiden kanssa.

Toffeetytölle onnittelut täysiaikaisuudesta! Mulla on enemmänkin niin päin, että supistaa kun vauva liikkuu ja itse olen aktiivinen, pystyssä, mutta levossa laimenee. Kuten taas viime yönä. Huoh.

Eilisestä pitää vielä raportoida omanapaa otsikolla lähdön merkit päivä 3: Ripulia, oksettavaa oloa ja i s o kasa sitä limatulppaa |O (siis aiemmat rämmäleet eivät olleet mitään tuohon könttiin verrattuna, enkä ole moista aiemmista synnytyksistä nähnyt, öyh). Näiden myötä koko ilta menkkakipuja ja vatsan kiristelyä sekä kirvelyä alakerrassa, muttei oikein mitään selkeää kellotettavaa. Istumaan en pystynyt, kun vauva hiersi lantiossa vaan ja vatsa kouristeli. Suihku+panadol+makuuasento tuotti sitten rauhalliset 6t unta, kunnes klo 5 vessakäynnin jälkeen taas tunnin verran epäsäännöllisiä laimeita suppareita. Kuinkahan monta jatko-osaa tähän lähdön merkit -sarjaan vielä saadaan....?! Huumori on vähissä, mutta ei vielä loppu kuitenkaan. Tän on kaiken pakko olla eteenpäin!

PH ja rv40+3 pöntkö

 

mukipukipuu Onnea jämerästä kaverista! :flower: Meille on "tilattu" kans jämäkkä tapaus, näin ensikertalaisena se ei paljoa naurata mutta jospa siitä selvitään.

Nelikiloista lupaillaan, joten yliaikaa en toivo ollenkaan, kauhistuttaa.

Pippurihäntä olen tässä lueskellut miten tukalaa sinulla on jo odotella, niin jospa se nyt lähtis tulemaan. :heart: On tää aika tukalaa jo täälläkin mutta tsemppiä viimeisiin hetkiin kovasti! Kyllä se on pian startattava.

Täällä on niin mielenkiintoista luettavaa, että meinasin eilen myöhästyä neuvolasta kun jäin jännäilemään muiden juttuja. Ihan mahtavaa kun vauvat saapuu ja omaakin tässä jo kovasti odotellaan. Ystävänpäivän LA lähestyy ensi viikolla ja jokainen päivä on tuonut jonkun uuden vinkauksen edistymisestä. Viimeyönä alkoi kamalat liitoskivut ja nukkuminen on edelleen vitsi. Verenpaineet oli koholla ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana, saattaa johtua noin kuukauden unettomuudesta. Lääkäriltä tuli käsky nukkua päivisin kun kroppa on kovilla ja pää ei oikein toimi. Jospa pian sais jo unta, edes 3h putkeen, no onpahan ainakin reenattu yövalvomista.

Mahamitta oli pysynyt samana 37cm kuin viime viikolla, vauva on synnytys asemissa ja suppareita tulee suht kivuttomasti pitkin päivää ja yötä. Välillä vihloo jo kunnolla, mutta sais edistyä jo nopeemmin etten synnytä jättiläistä..: /

Näillä mennään ja tsemppiä ja onnea taas vaan kaikille ihanille helmikuun mammoille!

Mammako86 ja Papu 38+5

 

Paljon onnea mukipukipuu, aikamoinen vauva! Hienosti jaksettu maraton!

PH, kyllähän tuo kovasti lähestyvältä lähdöltä kuulostaisi! Tsemppiä, toivottavasti synnytys innostuisi käynnistymään.

Mä kirjoitan nyt tiivistetyn synnytyskertomuksen, koska puhelimeni, johon olen tylsyyksissäni täällä osastolla kirjoittanut päiväkirjaa Muistiinpanoihin, on tyhjentänyt itsestään kaikki tehdyt merkinnät! Toivon todella, että löytyisivät jostain pilvipalvelimelta vielä... Niitä ilokaasupäissään kirjoitettuja merkintöjä ei voi enää oikein jälkikäteen toisintaa. Anyway, supistukset alkoivat lauantaina aamuyöstä aivan samanlaisina kuin viikkoa edeltäneenä lauantaina. Supistukset olivat säännöllisiä, tulivat neljän minuutin välein ja niitä sieti kotikonstein varsin helposti (rentoutumalla, suihkulla, särkylääkkeellä ja arsea heijaamalla). Seitsemältä vahvistui usko siihen, että nyt ei kävisi kuin viikko sitten, jolloin supistukset laantuivat, ja syötimme esikoiselle aamupalat ja pakkauduimme autoon. Esikoinen pääsi hoitoon, ja me kirjauduimme sairaalaan 7.30 (auki 4 cm). Saliin pääsimmekin käyriltä suoraan, kivunlievityksenä toivoin edelliskerralta hyvät kokemukset jättäneen kombon ilokaasu & epiduraali. Ennen epiduraalia 9.30 auki 6 cm. Kanyylien laitto epäonnistui kahdesti, se olikin tämän synnytyksen kivuliain osa. Puudutuksen jälkeen menivät vedet ja 10.30 paikkeilla tuli sietämätön tarve ponnistaa... En muistanut lainkaan, kuinka sitä synnytettiinkään! Parin työnnön jälkeen vasta muistin, millä lihaksilla sen vauvan oikein saakaan puskettua ulos. Kätilö neuvoi hyvin työntöjen ajoitukset ja tauon paikat, ja kympin poika syntyy 10.49 jättämättä minkään valtakunnan vaurioita äitiin. 1. vaihe 06:10, 2. vaihe 00:09, 3. vaihe 00:08 ja otsikko vois olla "Maailman helpoin synnytys".

Edit. Jälkiviisaana olisin tästä keikasta kuitenkin jättänyt epiduraalin pois, jos olisin tiennyt kuinka nopeasti loput 4 cm aukeaa. Epiduraalista jäi tällä kertaa ihan kreisit ruhjeet selkään, joka oli kipeä monta päivää, ja noiden mokattujen kanyylien takia kädet ovat edelleen mustat ja särkevät, eivätkä tee vauvan hoidosta ainakaan yhtään kivempaa. Lisäksi kivut tuntuivat kyllä synnytyksessä aivan eri tavalla kuin esikoista tehdessä epiduraalin vaikutuksen alaisena, joten uskoakseni puudute ei tällä kertaa oikein ehtinyt kohdallani vaikuttamaan ja joku spinaali olisi voinut olla parempi idea.

 

Onnea uusista vauvoista!! :flower:
mukipukipuu hurja synnytys! Ja noin pienellä kivunlievityksellä... huh! Ihan tuli itselle jo pelko, että tämä toinen synnytys olis mulla samanlainen kuin ekakin, pitkä, kivulias, imukuppiavusteinen ja paljon tikkejä...! Malttia parantumiseen, kyllä siitä selviää.

Kaksi peräkkäistä iltaa on ollut vatsassa aika melskaamista juuri kun pääsee makuulleen sängylle. Vauva tuntuu punkevan itseään alemmassa ja samalla kaikki neljä rajaa puskee vatsasta läpi. Tekee niin älyttömän kipeetä, ylös nouseminen vois auttaa, mutta en jotenkin saanut itseäni nousemaan enää... Eilen illalla olin ihan varma, että mahtui vielä heittämään kuperkeikan, vaikka lääkäri väitti jo olevan kiinnittynyt... No ihan oikein päin se taitaa kuitenkin vielä olla. Kiinnittymistä on kyllä vaikea uskoa, vaikka vauva onkin tosi alhaalla, sen verran vielä pyörii ja hyörii...

Nukkuminen on tosiaan vaikeaa, eikä sitä helpota yhtään se, että koko ajan pelkään lapsivesien menevän ja turmelevan meidän uudet kalliit patjat!!

lähdön merkkejä on monella jo ollutkin. Mulla on muutamasti tullut jotain limatulpan suuntaista, mutta hyvin pieniä määriä ja on ollut välipäiviäkin siinä. Joskus supistukset tuntuu tosi ikäviltä, mutta ne jää ihan muutamaan suppariin eikä ne kipeää ole tehnyt. Oksettavaa oloa on täälläkin. Liharuuat saa aikaan lähes yhtä huonon olon kuin alkuraskaudessakin... Ruoka ei siis herkkuja/hedelmiä lukuunottamatta oikein maistu. Vatsa toimii hyvin, mutta ei vielä niin hyvin, jotta olis lähtö sen puolesta ihan vielä... Kyllä niin taidan ens viikolla ottaa kotikonstit käyttöön, jos ei muuten ala enempää tapahtumaan!

Hurjia matkoja on joillain synnärille! Meiltä on joku vajaa 40km ja sekin tuntuu pitkältä, jos tulis kiire... Ajoissa vaan matkaan, että pääsee saliin asti synnyttämään.

Tsemppiä ja voimia kaikille viimeisille viikoille/päiville! :flower:

Pihlaja15 ja tyttönen 38+1

 

mukipukipuu, onnea isosta vauvasta! Aikamoinen synnytys mutta aika kuultaa muistot varmasti!

Mä olin eilen salilla vähän kuntopyöräilemässä vielä ja sen päälle höyrysaunassa. (Voitte vaan kuvitella fiiliksen, minusta tuntui että kaikki tuijotti ja ihmetteli mua salilla! Vaikka siis kevyitä juttuja siellä teinkin! Ihan kamalaa ) Koko päivän oli sellaisia kivuttomia supistuksia, illalla huvikseni rupesin kellottelemaan niitä ja niitä oli 6-12min välein oikeastaan ollut koko iltapäivän ja illan.
Kävin sitten nukkumaan ja yöllä heräsin aavistus voimakkaampiin supistuksiin ja valvoskelin niiden kanssa 01-03 välillä. Ei siis mitenkään tosi kipeitä mutta tuntuvia kuitenkin mihin ihan unesta heräilin. Toivoin vaan että jaksan aamuun asti ilman ongelmia, ettei lapsia tarviaisi herättää ja yöllä lähteä viemään hoitoon.
No, olin sitten kolmen jälkeen nukahtanut ja ilmeisesti supistukset laantuneet / lakanneet ja tänään taas olo ihan normaali. Nyt kovasti vaan odottelen että jotain tapahtuisi taas (tänään 39+6 viikkoa).

Lapset menee ensi yöksi mummille yökylään (se on sovittu jo aiemmin) joten nyt ei haittaa vaikka tulis iltamyöhän / yön lähtö sairaalaan. Vaan mistä sitä tietää taas..

 

Mulle vois päivittää synnytyssairaalaks MKS. Eli
la 1.2. pikkuakkanen / 23v / 1. lapsi / MKS

mukipukipuu, valtavat onnittelut pikkujötköstä! <3 Rankan kuuloinen synnytys, mutta varmasti vaivansa arvoinen. Ja vau, sullahan on kova juoksutavoite! Ihan hatun noston arvoinen.

Pippurihäntä, kiitos kannustuksesta ja liikkumiskyvyn palautumisinfosta. Pitää muistaa aloittaa liikunta rauhallisesti siis!

chshr, mahdottoman paljon onnea! <3 Sun synnytys kuulostaa lähes tulkoon mukavalta kokemukselta. Jospa itelläkin olis mahdollisimman helppo synnytys.

Raputyttö, hui, siellähän on jännät meiningit! Kovasti tsemppiä ja voimia loppurutistukseen!! Osanottoni myös mummosi pois nukkumisen johdosta. <3

Mari1980, paljon onnea pienestä pojusta! <3

Sinikuulle myöskin onnittelut uudesta perheenjäsenestä! <3 Voi hurjuus, kun täällä alkaa niin moni jakautumaan jo!

Sitten omaan napaan.. Mulla oli neuvolakäynti maanantaina ja nyt tänään oli jo uusi käynti, koska neuvolatäti halusi jo tehdä lähetteen sairaalaan kontrolliin. Periaatteessa mun tarviis mennä yliaikakontrolliin vasta ensi torstaina, mutta neuvolatäti kehotti ottamaan jo alkuviikosta yhteyttä sairaalaan, josko pääsisin sinne aiemmin. Mä vaan niin toivon, että vauva syntyis ihan itsestään, eikä tarvitsis rueta käynnistelemään, mutta toisaalta mitään jättiläistä en halua synnyttää. Tämän hetkinen painoarvio vauvalle on tosin vasta vähän reilu kolme kiloa. Neuvolatädin mielestä vauva on viime kerrasta vähän laskeutunut, joten toivotaan, että pian alkais tapahtua!

Olo rupeaa olemaan ihan hirveän tukala. Öisin sattuu alapäähän ja jalkoihin. Samoin liikkuessa on kovasti liitoskipuja, mutta toisaalta, jos on pitkään paikoillaan, niin kivut on sen jälkeen vielä pahemmat. Että ei oikein tiedä, miten päin tässä olis. Mikään ei oo oikein hyvä..

Mieskin taitaa jo vähän odotella vauvan syntymää. Töissä oli varauduttu alustavasti, että mies olis tämän viikon isyyslomalla, mutta taitaakin siirtyä (vähintään) ens viikkoon.. Onneksi hän pääsee aika hyvin töistä missä vaiheessa vaan, niin mun ei tarvitse lähteä yksin synnyttämään!

Jaksamista kaikille odottajille! <3 Vaikka aika ehkä tuntuukin nyt matelevan, niin pian meillä kaikilla on vauvat! <3 <3

-rv 40+4..

 

Onnittelut taas kaikille jakautuneille Onpas paljon mielenkiintoisia ja mitä erilaisempia synnytyskertomuksia. Ja ilmeisesti melko monella näyttäisi olevan lähtö synnärille ihan hetkenä minä hyvänsä, tsemppiä siis kovasti teillekin!

Pikaisesti omanapa asiaa... Tänään käytiin viimeisessä neuvolassa (seuraava kun olis viikolla 39+ ja meillä sektioaika on 39+0 niin ei koettu järkeväksi enää varata aikaa sinne), tässä olis nyt tasan kaksi viikkoa siihen kun olisi sektioaika.
Viikko sitten kun Naikkarilla käytiin, niin siitähän jäi paskan maku suuhun ja sen kerroin tänään neuvolassakin. Viimeiseen asti yrittivät että mentäis alatiesynnytykseen vaan enpä antanut periksi. Tosin se kätilö oli siellä huomattavasti mukavampi kuin se lekuri, joka kertoi vaan omat mielipiteensä ja ajatuksensa. Painoarvio oli jo silloin 3,3kg ja tosiaan silloin viikkoja oli 36+0 :O
Maanantaina kävin labrassa jossa otettiin pvk, plv ja veren vasta-aineet (nämä viime synnytyksessä saadusta verensiirrosta johtuen). Hemppa se ei sitten millään suostu nousemaan, se jämähti 111:sta maximirautalisäannostuksesta huolimatta. Nyt sitten koitetaan pitää se edes tuossa lukemassa. Rautavarastot tsekattiin myös ja ne oli 12 (aikuisen viitearvot 9-34) eli eipä varastot ainakaan täynnä ole :'(
No yöt on menny todella huonosti, koska kylkiasennoissa en pysty nukkumaan kun hetkiä kun alkaa polttelemaan koko jalkaa lonkasta alaspäin ja selälteen ei oo hyvä olla. Sanoin kyllä neuvolassa että tästäkään syystä en lähtis alatiesynnytykseen, koska ei mulla ole voimia enää silloin niin kuin ei viimeksikään (esikoisen ponnistus 1h 20min) kun en nukkunu kunnon yöunia tähänkään mennessä about 3-4 viikkoon...
Raivotarjonnassa herra on ollu jo useamman kuukauden, mutta nyt sano neuvolassa että ihan kuin olisi vähän laskeutunut jo, ihan kokonaan ei vielä ole kiinnittynyt.
Mutta tiivistettynä, toivoisin että saisin jo nyytin syliini koska en enää kestä näitä olotiloja (ikäväkseni en voi sanoa nauttineeni tästä raskaudesta tippaakaan, mikä sinänsä on sääli, koska olisin vielä halunnut kokea saman tunteen kuin esikoisen odotuksessa, vaikka sekään ei helppo ollut). Joten toivotaan että näillä kivuilla, vihlomisilla, säryillä ja epäsäännöllisillä, välillä kipeilläkin suppareilla olisi joku tarkoitus. Viikko sitten vielä täysin kiinni, kohdunkaulankanava takana syvällä ja useamman sentin jäljellä, vaikka kipeitäkin suppareita oli ollut.
No, eipä tää vuodatus niin lyhyt ollutkaan, pahoittelut siitä.

Tsemppiä kaikille taas sinne loppurutistukseen! =)

Sunday 37+0 ja isompi jässikkä masussa

 

Täällähän olikin useampi sivu tekstiä ja mä en oo löytänyt koko helmikuun pinoa

onnea vauvautuneille :heart: kiva lukea synnytyskertomuksia =)

 

Eilinen päivä meni niin pökkeryksissä, että päivitetään siis nyt. Poika syntyi eilen aamulla. Kokoa oli 3200g ja 53cm. Synnytyksestä voin tulla kertomaan lisää paremmalla ajalla, mut sanotaan nopsaan, että huolimatta vauvan väärästä asennosta oli synnytys aika helppo.
Tsemppiä kaikille jotka vielä odottaa. Kohta teillä on kaikilla se oma nyytti.

Heilanga ja poju

 

cocker: Imetyskooma ?

sunday83: On kyllä tukalan kuulosta sielläkin. Varsinkin nuo huonot nukkumiset alkavat tuntua kyllä nopeasti jaksamisessa, saatika jos useampi viikko menee niillä. Mutta sektio on nyt sovittuna kuitenkin, eikös, sitten vaan kampa esiin ja päivä kerrallaan vaikka hammasta purren. Helppo homma... heh. Tsemppiä!

Heilanga: Pitkä mutta verrattaen siro poika sieltä sitten pupsahti, noin niinkuin pelkkiä mittoja katsomalla, onnittelut vielä! Kerro ihmeessä lisää synnytyksestä kun jaksat. Ja onnellisia alkupäiviä sinne Mulla oli lievä virhetarjonta (pää vähän vinossa) viime kerralla, mutta se oikeni sen jälkeen kun olin ensin auennut hitaasti 6cm. Ihmeesti ne vaan sieltä ulos sitten tulee!

pikkuakkanen: Mä yritän kanssa narista itselleni tänään neuvolassa jotain keskustelu/tarkastusapua, siis että miten voisi painostaa Kättäriä, että ottaisivat mut vielä aiemmin katottavaks. Siihen ya-kontrolliin kuitenkin vielä kokonainen viikko (!), ja ei se vauva siellä masussa yhtään tässä pienenekään. En kyllä sillä tavalla ymmärrä, että miksi tämä asia pitää olla niin vaikea "hoitaa" ja äitien pitää viimeisillä voimillaan "vaatia" pääsyä asianomaisiin laitoksiin. Mä ymmärrän kyllä, että mulla ja vauvalla kummallakaan ei ole tällä hetkellä mikään uhkaavasti huonosti, ja siksi mieluusti odottelevat. Muttakun pelottaa niin perkeleesti... Katsotaan nyt kuinka vakavasti neukkutäti ottaa mun huolet.

Oikeastaan mua saattais riittää auttamaan se, että saisin esittää kaikki ne kysymykset, joita alan aina viimeistään klo 5 aamuisin pyöritellä päässäni, kuulla vastauksia niihin, ja että lääkäri vakuuttais mut näistä raskauden luonnollisen jatkamisen vs. käynnistämisen riskeistä, kun en jotenkin osannut kaikkea kysyä silloin viime käynnillä. Nyt mulle vaan sanottiin että "on parempi kuitenkin, että se synnytys lähtisi itsestään käyntiin". Piste. Ja kyllä, olen monellakin tasolla ihan samaa mieltä, luonto hoitaa parhaiten, ja ehdottomasti olis parempi, muttei tää nyt yhtään näytä taas siltä, että lähtisi. Ja ne kokoarvioon liittyvät riskit tuolla takaraivossa silti jyllää ja tiedän, ettei neuvolassa osata niihin asioihin mitään oikein sanoa. Ja joo, sen jättilimatulpan jälkeen ei kyllä ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Ja siitä on jo kohta 2 vrk.

Eli parin tunnin päästä lisää sarjassamme "turhia neuvolakäyntejä" - mitä ne siellä enää tässä vaiheessa tekee, kun kaikki on ihan "hyvin". Paitsi äidin pää Täytyy kerätä jostain energiaa kestämään se lässytys. Murh.

Kiitos kun ootte täällä ja jaksatte näitä narinoita. :heart:Tätä voi vielä riittää (vähintään) viikonkin....

PH rv40+4

 

Vielä kiusaa teitä omilla jorinoillani vaikka raskaus omalta osalta on jo takana, pahoitteluni siis aiheuttamastani kärsimyksestä ;D mutta eihän täältä malta pois pysyä....

Onnea viime kerran jälkeen pikkuisensa syliin saaneille! Ja jaksamisia vielä masua mukana kuljettaville, onneksi sentäs on jo se meidän kuukausi menossa.

Ihana lukea muiden synnytystarinoita vaikka oma synnytys onkin jo takana, ne vaan on aina yhtä kivoja lukea jostain kumman syystä.

Täällä tuli eilen pienelle miehelle tasan 2 viikkoa ikää mittariin ja tiistaina käytiin ekassa neuvolassa. Pituutta pikku-ukkeli oli saanut kolme senttiä syntymäpituuteensa lisää kasvatettua ja painoa on jo reilu 200g yli syntymäpainon joka 100g tippui syntymän jälkeen, täällä siis kasvetaan hyvää vauhtia. Tosin herra se on niin siro että vielä saa hyvän tovin pukea 50 sentistä vaatetta pienen päälle. Samalla sovittiin mulle jälkitarkastusaika ja siitä saankin lähetteen suoraan kohdun limakalvojen polttoon ja sterilisaatioon joka siinä samalla tehdää, eli meidän lapsille lapsiluku on sitten tosiaan tässä.

Muutenkin elämä pienen kanssa on hyvin lepposta ja helppoa! Jäbä syö ja nukkuu hyvin, meillä siis herätään vain kerran yössä syömään. Kovasti ollaan jo useampi tunti putkeen hereillä pariinkin otteeseen päivän aikana ja jutellaan ihan hirmusesti <3 Muuten ei kitistä kun vaan sillon kun nälkä on kova ja maitopullon tuleminen kestää pidempään kun 2 sekunttia ulkoilukin ollaan jo aloitettu ja nyt ollaan jo tunnin pätkiä ulkona, ihana päästä kunnon lenkille tonne lumisohjoon (täällä kun ei turhan usein teitä aurata)tuplissa nököttävien poikien ja perässä pulkassa istuvan neidin kanssa. Kyllä on bugat toiminu hyvin täällä landen vallitsevissa tieolosuhteissa vaikka hieman jännitin kuinka "kaupunkituplina" mainostetut ja hehkutetut menopelit täällä toimis, oon enemmän kun tyytyväinen. Ja mikä parasta, ihana päästä koiran kanssa juoksemaan iltasin ilman isoa palloa tissien alla nyt onkin kaikki raskauskilot saatu jo pois ja pari ekstrakiloa on kanssa jo hävinnyt ja kyllä oon tyytyväinen ^^

Että en voi kun tuumata että kyllä tää kolmen ipanan arki on ihanaa ja helppoa ollut ainakin tähän asti. Ja miten ihana on kattoa miten haltioissaan nuo kaksi isompaa ipanaa on pienestä miehestä, ne hukuttaa sen pusuihin ja haleihin ja innoissaan auttavat hoitamaan pikku jäbää, ei siis tietoakaan mistään mustasukkaisuudesta.

Mutta nyt taidetaan lähteä ipanoiden kanssa ulkoilemaan ennenkun pitää alkaa päivän ruokapolitiikkaa miettimään.

Tsemppiä vielä kaikille omaa nyyttiään odottaville ja rutkasti onnentoivotuksia vielä pienen ihmisen jo syliin saaneille.

BlackPearl ja Gubbe 2 vkoa ja päivän päälle <3

 

Kiva kuulla teistä BlackPearl - Kaikki on teillä ihan mallillaan! Et sä ainakaan mun kärsimystä pysty noilla tarinoilla lisäämään Ei muiden vauvauutiset muutenkaan ole multa pois. Tämä kamala loppu synnytyksineen unohtuu kyllä ihan sillä sekunnilla kun ollaan siitä selvitty. Lopputulos palkitsee, vaikka sitä on tosi vaikea just nyt sillä tunteen tasolla muistaa

Äitiysneuvolapalvelut on nyt virallisesti ohi meidän osalta. Mitään ei ole enää tehtävissä. Ei enää käyntejä, ei ole mitään "lähetteitä", joilla mua otettaisiin sisään tarkastukseen Kättärille ennen yliaikaiskontrollia. Koska kaikki on hyvin!!!! Ihan naurettavuuden huippu oli sf-mittaan +5cm viikossa. Eli vauva oli taas pönkännyt itsensä irti lantion pohjalta, viimeksi kun oli lähestulkoon kiinnittyneenä. No, mä en tuosta ylättynyt, kun sen tuntee ihan selvästi, että oli pylly kurkussa.

Maanantaina osteopaatille "käynnistykseen". Tää on selkeesti joku kosminen opetushetki taas kontrollifriikille - asia, johon ei voi mitenkään itse vaikuttaa. Olen luovuttanut.

 

Luovuttaminen kannattaa !! :hug: tai niin minusta ainakin nyt jo alkaa tuntumaan...kaikkeni turhaan yrittäneenä :'( sauna,seksi,lenkkeily,siivous,shoppailu,lenkkeily,siivous,sauna ja vielä muuten se yks siiderikin tullut kokeiltua = ja siitäkin tuli vain päänsärky Mutta asiaan, tiistaina oli neuvola, kaikki hienosti, mun paino pysynyt yli 2kk samana, mutta vauva senkus kasvaa :O verenpaine koholla, synnytys lähenee kuulemma..ens maanantaille uus aika, ja käynnistystä 13 ja perjantai jollei muuten ala ( KUKAAN EI HALUA SYNNYTTÄÄ tuollaisena päivänä, eihän..) laskettu aika oli siis 1.2 ja siitä lähtien mua on käytännössä supistellut öin ja päivin eri pituisia aikoja (4h, 6h, 3h...) säännöllisesti ja pahimmillaan 5min välein...yöt on helvettiä, unenpuute ressaa, ja jostain syystä päivälläkään ei saa oikeen nukutuksi :stick: yhden yön nukuin ja se oli toissayö, jota taas edelsi käynti synnärillä jonne lähdimme puoli 7 aamulla...(olen synnyttänyt kolmesti kaikki melkein viikon toki myöhässä.. mutta on vain ollut se yksi päivä kun supistukset alkaa ja sitten viimeistään illalla voikin lähteä sairaalaan, ei vedenmenoja, ei tälläisiä supistuspäiviä-öitä ) no tuona ti-ke välisenä yönä valvoin taasen kerran koventuvien supistusten kanssa..olin rampannut pissalla ennen kahtatoista ainakin kolmesti ja yhtäkkiä tuli supistus ja tunne että nyt lorahtaa...vessaan ja ja sitä valui vähän kävellessä.. pöntölle ja siinä varmaan vartti ja tihuutteli edelleen hiljalleen koko sen ajan..en uskaltanut enää sänkyyn vaan jäin sohvalle..supistuksia tuli vartin tai 10min välein koko yön..päätin että kun miehellä herätys töihin puoli 6 lähdetään käymään sairaalassa...siellä supistuksia tuli jo kuuden minuutin välein..käyrille ja tikkutestit kehiin, ei ollut lapsivettä, kohdunsuu edelleen sormelle auki kuten pari viikkoa sitten..käytävälle odotteleen lääkäriä, ruuhkainen aamu kuulemma..väsytti, kävelin ympyrää, supisteli..lääkäri, uusi sisätutukimus kahdelle sormelle auki, ultrattiin, kokoarvio 3700g, napavirtauksetja istukka priimaa, pää ei kunnolla kiinnittynyt..haluatteko lähteä vähän kaupungille kävelemään ja tulla sitten takaisin, katsotaan mitä voidaan tehdä..me että ok, ei kai siinä muukaan auta..supistukset laimeni (taas kerran) ja me ajettiin kotiin, halusin nukkumaan tullaan illalla takas :|nukuin tunnin, supistukset palas, vatsa toimi, se kaksi krt. tehty sisätutkimus teki tehtäviään..illalla alkoi taas hiipuminen, yhdeksään mennessä olo suht normaali ja nukkumaan ei mihinkään synnyttämään sittenkään...eilinen pvä olikin sitten taas tarmoa täynnä, aamulla ei supistuksia, pesin lattioita,kävin lenkillä mutta mummot meni ohi, jotain enemmän painetta tuolla alapäässä kun vauhti hiljentynyt supistukset palas, illasta taas vatsa toimi kahteen otteeseen, viimeyö oli helvettiä, nukuin ehkä pari tuntia, aamulla limatulppa ja vatsa toiminut vielä 5krt... supistukset loppu 9ltä, nuorimmainen kuumeessa, mun olo taas ihan hyvä:hug: paitsi että väsyttää... tämmöistä meillä täällä, anteeksi että avauduin...puhelin piippaa viestejä..muttei tee enää mieli vastata kenellekkään tutulle miksei mitään kunnolla tapahdu jo ...kunhan oma pää pysyis kasassa ja toi mies on ihan reppana kun sille tää on se ensimmäinen, eikä se tälläiseen jännitysnäytelmään ollu varautunut, enkä kyllä minäkään
Iina2013 40+5 ootte ihania ja onnea taas uusille vauvaantuneille :heart:

 

Meidän poika syntyi tänään klo 0.32. Mitat 3950g ja 51 cm ???? eli aika iso oli. Raskausviikot 39 ja 1. Kertomusta synnytyksestä myöhemmin. Onnea kaikille muillekin synnyttäneille!

Pallomasu ja poika alle 1 vrk

 

liina2013: JUST näin. Kolmas lapsi ja tämmöistä on-off-latenssivaihetta en odottanut. Hali. :hug:

 

Hei kaikki ihaNaiset Helmiäidit <3

Tämäkin SAAMATON ilmoittautuu viimein taas langoille vähän noloissaan, kun ei vaan ole saanut itsestään tekstiä irti :/ Hurrrrjan paljon on tapahtumia ollut ja tullut, ja kaikesta päätellen lisää saadaan päivittäin, koska nyt todellakin on virallisesti se meidän kuu!!!

Ensinnäkin ihan kaikille pienokaisen syliin saaneille lämpöiset onnentoivotukset <3 Tähänkin hyvin sopii se "kaiken se kestää, kaiken se kärsii..."
Ja edelleen odottaville: bd ! Lohduttavaa kai on se, ettei kukaan ole vielä sinne jäänyt eli ulos tulevat jossain vaiheessa kuitenkin

Pakko nyt kuitenkin siirtyä seikkaperäiseen kertomukseen omista vaiheistani tämän viimeisen odotukseni loppumetreistä... Palaamme siis takaisin tammikuulle, jossa kävin KYS:illä kontrollissa 13. päivä. Soitin neuvolaan unohtuneesta streptonäytteestä ja sovittiin aika pe. 16. pvä. Se aamu oli tosi tukala ja tuskainen :/ Paarustin neuvolaan ja oli siellä sitä mieltä, että käynti näytillä olisi ihan aiheellinen, otti myös sen näytteen (se myöhemin nega). Käytiin sairaalalla jossa kohdunsuun tilanne oli kokolailla ennallaan, 3cm auki ja joku löyhä kanavanpätkä paikoillaan. Tultiin kotiin ja viikonloppu meni käpistellessä, kauhea painontunne alhaalla, mutta tavoilleni uskollisena, en juuri kipeitä supistuksia tunnekaan, kunnes synnytän! Su-aamuna tuli karmea kasa limatulppaa ja mies oli jo ihan paniikissa (yllätys *huoh*). Nukuin aivan olemattomasti yön ja maanantaina tulpan tulo vaan jatkui. Illalla tuli miehelle mittari täyteen, kun teinpä mitä vaan, alko puristella, mutta mihinkään ei sattunut, se sama tuskainen paineentunne vaan jatkui. Ajettiin KYS:ille, jossa hän ilmoitti suoraan kätilölle, että "minnoon sähkömies, enkä mikkään perhanan kätilö" (meitä hymyilytti hieman molempia tässä kohtaa). Päättivät ottaa siinä kohtaa sisälle seurantaan, ja kuten myöhemmin selvisi, nukkumaan... Antoivatkin illalla sellasen "nappisatsin", että tällainen "ammattivalvojakin" tipahti hetkessä. Aamulla olikin kyllä vähän erinäköinen maailma

Seuraavana päivänä odotti sitten lääkäri ja sitä ennen tapasin sairaalan sosiaalityöntekijän. Meidän olemattomat tukiverkot kiinnosti sitäkin ja ilmoitti ottavansa kuntaan yhteyttä tukitoimien saamiseksi meidän perheelle (hoitopäiviä lapsille/perhetyötä), koska edelleen faktana se, että miehen on pakko olla töissä, ei voi yksityisyrittäjänä ruveta perumaan sovittuja keikkoja. Lääkärikäynti oli tosi "outo". Mutisi vaan, että kohdunsuun tilanne "kypsä" ja "etenevä", 3-4cm auki ja se kanavanpätkä löyhästi olemassa. Ei kotiutusta, ei käynnistystä ("kun heillä käytänne, ettei ennen viikkoa 38 ilman akuuttiperustetta..."). Psykiatrisen lääkärin arvioon (ihana olla "mtt-lemmikki") jonka jälkeen taas arvioon käynnistyksestä. Voitte uskoa, että tuon jälkeen soitin ukolle, että tuon arvion päätteeksi jos "pää" todetaan riittävän kokonaiseksi, tulen kotiin, enkä hievahdakaan ennen kuin mukulan pää on ulkona! Noo, päivänä seuraavana tapasin tämän psykiatrisen lääkärin ja meillä oli kyllä tosi hyvä ja antoisa keskustelu. Kerroin kyllä ihan avoimesti tuntemuksista ja pelkotiloista, joita olin kokenut heti lääkkeen lopettamisen jälkeen, ja sovittiin sen aloittamisesta uudelleen. Pohdin myös sitä, että voisiko ristiriitaiset tuntemukset liittyen synnytykseen johtua siitä, että mies on ollut raskautta vastaan alussa, ja olen ollut aika "yksin" tämän odotuksen. Loppuajasta suorastaan "erakko", kun ei yhtään ole halunnut olla ihmisten ilmoilla, käydä missään tms.

Minut oli edellisenä päivänä (ti. 20.1) siirretty naisentaudeille akuuttiosastolta (entinen synnyttämättömien osasto) ja oli tosi turhauttavaa olla kaksi kertaa päivässä käyrillä ja "potilaana" kun tuntu että on ihan kunnossa. Sanoin kyllä niille hoitajillekin, että varmaan olis pikku-ukko jo pihalla jos olisin kotona, koska kotona ei ole mahdollisuuksia lepäillä vähääkään ja vaikka kuinka yritti siellä sairaalassakin liikkua ja kävelllä portaissa, ei se kuitenkaan vastaa samaa. Ja tietysti kun toi psyk. lekuri oli ke. niin enhän mä enää tavannu lääkäriä sinä päivänä, vaan se siirty torstaille, ja taas odottamista...

Torstaina olin jo pakannu kamani, että jes, nyt vaan lähden kotiin. Lääkärikin oli se sama joka oli edellisellä polikontrollikäynnillä, ja jota olin pitänyt vähän "törönä"... Osoittautuikin tosi asialliseksi ja sekin käynti venyi lopulta pidemmäksi. Pääpointti oli se että olivat jonkun "ryhmän" kollegoista kanssa keskustelleet ja katselleet mun papereita, ja huomasivat sellaisen seikan, että jos synnytys kotona käynnistyy, niin vauvalla tuskin on niin isoa hätää sitten lopultakaan kuin minulla, kun on tuo taipumus runsaaseen vuotoon. Normiambulanssissa ei kuulemma ole sellaista varustusta jolla vuoto saataisiin asettumaan, vaan apu siihen tulisi sitten kätilön mukana (käytänne uhkaavissa koti-/matkasynnytyksissä se, että lähin ambulanssi tulee, mutta KYS:istä lähetetään ambulanssi kätilön kanssa joka tapauksessa). Olivat päätyneet siihen, että minä kotiutuisin sitten vauvan kanssa, viimeistään kun käynnistäisivät synnytyksen maanantaina 26.1. (mulla 38rv täynnä 25.1.)! Voi peeaskat! Ensin iski suunnaton harmitus, oli ikävä lapsia ja turhautti kun olin ihan varma, ettei synnytys käynnisty ikipäivänä siellä "lojuessa". Ajatukseen käynnistyksestä suhtauduin myös tosi kielteisesti ja ehkä pelollakin, kuinkahan kovalla vauhdilla sitten mentäisiin? Lääkäri totesi vaan, että eivät myöskään halua romuttaa saavutettuja "etuja" eli se, että vauva saataisiin täysiaikaiseksi (heille siis tuo 38rv) ja minut levänneeksi. Sanoi että parikin päivää kotona veisi todennäköisesti pisteeseen, jossa olin tullessani... Siis mitä? Näkyikö se oikeasti ulospäin, jos ihminen on enemmän tai vähemmän valvonut viimesen vuoden? Kotona mies suhtautui uutiseen tosi yllättävästi. Ilmoitti että joka tapauksessakaan ei olisi minua kotiin halunnut, että olisi varmaan pistänyt hotelliin sitten. Halusi meidän olevan "turvassa", eikä halunnut ylimääräistä stressiä sen enempää minulle, itselleen kuin lapsillekaan, koska tottahan se oli, että varmaan se "jännittäminen" heijastuu ihan kaikkiin. Ja joo, kuuluu toki asiaan että vauvan syntymää jännitetään, mutta tässä kun tuntui, että kyse oli enemmän jo "henkiinjäämisen" pelosta, ymmärsin kyllä pointin.

Torstai-iltana sain onneksi pienet muruset käymään ja lauantaina (24.1.) pääsin "kaupunkilomalle", kun käytiin koko porukan kanssa kaupungilla pörräilemässä. Huikeaa oli olla omissa vaatteissa, ja vaikka paine oli tosi häijy ja puristeli, niin ei sitä edes halunnut huomata, kun sai olla omien rakkaiden kanssa. Kummasti sympatiat nousi niitä äitejä kohtaan jotka tuollakin olivat olleet jo useita viikkoja ja vielä viikkoja joutuisivat olemaan...

Torstaina kohdunsuun "etenevä" tilanne oli 4cm auki ja se kirottu kanavanpätkä. Viikonloppuna en sitten lääkäriä nähnytkään, käyrillä näky tasaisesti supistuksia, mutta ite olin kyllä jo ihan luovuttanut. Olin ihan varma, etten saa sunnuntai-iltana unta peloiltani, mutta nukuinkin ihan hyvin. Maanantaina aamulla lääkärille, jossa totesi että käynnistetään, tarkisti kohdunsuun ja soitti saliin. Olin jo aiemmin ounastellut, että aika täyttä on, kun naistenosastollakin jouduin vaihtamaan huonetta että saivat synnyttäneille äideille sieltä paikkoja, ja tilanne jatkui: salit oli aivan täynnä. Sain siis jäädä "löysään hirteen roikkumaan" ja odottelemaan josko tilaa iltapäivällä vapautuisi. Melko "hauska" päivä... Iltapäivällä sitten sanottiin, että tilanne edelleen sama, että varaavat tiistaiaamuksi mulle paikan sinne saliin. Illalla kätilö toi sellasen iiiison peräruiskepullon ja vaseliinituubin mun pöydälle ja tokaisi hymyillen, että "näillä sitten aamulla aloitellaan"... Jep, kuinkahan monta lakanaa täytyisi solmia jonoksi, että kuudennesta kerroksesta ylettyisi maahan asti?

Olin nukahtanut, kuitenkin. Heräsin vessaan vähän ennen puolta yötä, ja painuin takaisin uneen... Tosi outoa kun tässä unessa ei ole tällasta painetta... havahduin hereille ja vaistomaisesti katoin kelloa, mutta jostain syystä se ei rekisteröitynyt tarkasti tajuntaani. Puoli kahden maita mentiin... Lähdin käytävälle, kun kuulin että huonekaveri nukkui. Kävin sanomassa kätilölle, että painaa, ja hän ohjasi tutkimushuoneeseen. Sanoin soittavani miehelle, johon sain naurahduksen, että kannattaakohan vielä, jos ei selkeästi edes supista. Teki sisätutkimuksen ja kysyi, että olikos täällä sitä kanavaa vielä kun nyt sitä ei enää ole. Sanoin, että oli ja halusin pystyyn käyrälle, johon välttämättä halusi minut kytkeä. Yhden supistuksen piirsi käyrälle, ja sen jo tunsi tuntuvan sisuksissa. Olin siis jo soittanut miehelle. Hieman hölmönä kätilö sitten sanoi, että jos minusta tuntuu siltä niin kai voidaan sitten saliin päin lähteä, kun ei oikein muutakaan. Siitä sitten kamerakassi matkaan ja hissiin. Synnärin aulassa tuli toinen tuntuva supistus, kun odottelin vastaanottavaa kätilöä. Minut on kirjattu synnytyssaliin klo:02:10, "epäsäännöllisten supistustuntemusten vuoksi, jotka äiti ajattelee johtavan synnytykseen. Äiti kyllä tietää", lukee raportissa. Kohdunsuun tilanne tarkistetaan, tuolloin 6cm auki. Ilokaasun kätilö laittaa valmiiksi ja lähtee hakemaan jotakin, kysyy saako miespuolinen kandi tulla saliin. Annan tietysti luvan, milläs ne muuten oppii Testaan ilokaasua, ja uskokaa tai älkää mua alkaa laulattaa?! Eikä mikä tahansa biisi, vaan vanha klassikko "I am sailing"... Hetken nauroin ääneen moista näkyä, että yks seisoo synnytyssalissa sängyn vieressä laulamassa... Kätilö palasi todella komean (!) nuoren miehen kanssa, joka suloisena kyseli kaikkea ja oli oikeasti todella miellyttävä. Klo:02:20 auki 9cm ja kerroin kätilölle, että on tosi outoa, kun aiemmin kipu tuntunut minulla voimakkaana selässä ja nyt sellaista tuntemusta ei ole ollenkaan, vaan pientä polttelua lähinnä alamahalla? Kätilö epäilee virheellistä tarjontaa, mutta ilmoitan etten halua kuulla mitään ylimääräistä "murhetta" ainakaan, ja sovitaan niin. Pieni reuna tuntuu enää, ja lapsivedet menevät kirkkaana tuon tutkimuksen jälkeen (tästä kätilö sanoo jälkeenpäin, että tässä vaiheessa olisi tullut lapsikin, jos tarjonta olisi ollut oikea). Vauvan sydänäänet alkavat "lompsuttaa" hitaasti, kun olen selällään, joten kenotan tosi vammasesti puoliksi kyljellään. Ilokaasu kytketään hapelle. Klo:02:49 alkaa ponnistusvaihe, johon mieskin ennättää paikalle. Mahaa polttaa, enkä tunne kunnon työntäviä supistuksia, vauvan sydänäänet aina välillä laskevat rajusti. Itse ehdin miettiä, että "ketut niiden kolmen kilon painoarviosta (sain siis torstaina tasan 3kg arvioksi ultran perusteella), tää on ainakin 4 jos ei enemmänkin!" Kätilö sanoo, että kulmakarvat on jo näkyvissä, ja lääkäri tulee paikalle alkaen jo imukuppia viritellä koska edelleen stressiä pienellä havaittavissa sydänäänien laskussa. Sit tulee joku hitsin kiukku, että "ettehän te nyt jumaliste väkisin sitä sieltä ala tempomaan" ja "äiti ponnistaa upeasti ja klo:02:59 syntyy virkeä poikavauva avonaisessa tarjonnassa, otsa mustelmainen", lukee synnytyskertomuksessa Minä saan taas piikkejä ja tabletteja ja "poikaystävän" tippakoneen ja kahden pussin muodossa, mutta ei edes haittaa taaskaan siinä kohtaa. Mitä ihmettä sitä muka pelkäsi? Ei sitten itse tilanteessa mitään, vaan tuli taas sellanen "luolanainen"-olotila Ja toden totta, hemmetin hyvä, että siellä sairaalassa oltiin!

Meille siis: 27.01.2015 klo:02:59 POIKA rv38+2 3130g, 48cm ja py34cm

Hän on aivan syötävän suloinen, pieni ja kiltti kun mikä <3 On kyllä edelleen ihan vakuuttunut olo, että Hän on meidän viimeinen Murunen. Nyt vaan yrittää nauttia joka hetkestä täysillä ja imeä näitä tunteita ja tuoksuja muistoihin ja tietysti valokuvata kaikkea mahdollista Jotenkin helpottunut olo kaikkiaan, maitoa tulee ja oma toipuminen iihan mukavasti mennyt. Saatiin tosiaan noille lapsille hoitopäiviä tähän alkuun ihan kivasti, että saa rauhassa toipua ja tottua pieneen. Hieman tietysti draamaa tässäkin, kun meidän "Aku Ankka"-perheestä on kyse... Samana päivänä kun pieni syntyi, puhkesi koko meidän pikkukolmikkoon vesirokko, ja kun saatiin infektiolääkäriltä varmistus, että voidaan tulla kotiin torstaina (29.1), löyty illalla kahdelta alakoululaiselta täitä Joka vuosi tulee se lappu kotiin, mutta oli ihan eka kerta kun meille rantautui ja todella täydellinen ajoitus siis *huokaus*. Siinä sitten kotiinpaluuiltana melkein puoleen yöhön heiluttiin (Luojalle kiitos mun äiti kuitenkin tuli meille kaikista "kiireistään" huolimatta sillon tiistaina. Olis meidän isi ollu ihan lirissä muuten!). Äiti levitti "linimenttiä" päihin minä vaihdoin lakanoita ja heiluin imurin kanssa ja isäntä saunassa pesi vuoron perään penskoja. Niin meidän elämätä Nyt jo voi nauraa, sillon ei paljoa hymyilyttäny...

Mutta nyt tää jumalaton sepostus täytyy lopettaa ja lähteä pesemään yhtä vaippahousua ja kohta syöttää toista... Tällaista ralliahan tämä nyt on ja hyvä niin. Seuraan kyllä tiiviisti palstaa ja koitan kirjotellakin ("voi älä", kaikki huutaa hukkuen tekstivyöryyn...;D ). Jos tulee joku "uusi" ryhmä vauvautumisten jälkeen niin mukana tietysti

Paljon voimia ja supistuksia niitä odottaville! Ihan ihan kohta on kaikki helmet maailmassa <3

Shampanjapäärynä kera pienen PiPosensa 1vko 3pvä <3

 

Paljon onnea jakaantuneille!

Täällä imetys on lähtenyt sujumaan hyvin ja poika on ihanan rauhallinen. Huomiseksi lupailivat kotiinpääsyä.

Voimia yliaikaisille odotteluun! Pippurihäntä: aika moinen veijari sulla matkassa. sillä on varmaan vaan niin hyvä olla massussa ettei halua tulla ulos

Mukipukipuu ja Väinö 3pv

 

Sunday, valtavasti tsemppiä loppuraskauteen! <3 Kuulostaa tosi rankalta sinun raskautesi. Itselläni ei läheskään noin paljoa ole vaivoja ja silti välillä on hetkiä, kun tekee vaan mieli itkeä, että eikö tämä vauva vois jo tulla ulos.. Onneksi sulle on sektio jo varattuna. Toivon sulle siihen asti parempia oloja, tai josko vauva vaikka päättäisi tulla jo aiemmin pihalle ihan itse.

Heilanga, paljon onnea! <3

BlackPearl, saa tänne edelleen käydä kuulumisia ilmoittelemassa, vaikka vauveli onkin jo masun ulkopuolella. Mulle ainakin tulee hyvä mieli, kun lukee muiden vauvakuulumisia, ja lisää vähän ymmärrystä sitäkin kohtaan, että pian itselläkin on oikeasti vauva. <3 Mukava kuulla, että teidän arki on alkanut oikein hyvissä tunnelmissa ja oot jo päässyt raskauskiloistakin eroon! Toivotaan, että elo jatkuu siellä yhtä idyllisenä eteenpäinkin!

Pippurihäntä, voi kurjuus, ettei sua oteta sitten yhtään aikaisemmin yliaikaiskontrolliin. Entä jos koitat soittaa vielä synnärille, voisko aikaa siirtää aiemmaksi?

Mulle soitettiin tänään sairaalasta, että olis yliaikaisuuskontrolli ens torstaina, ja kun kerroin että neuvolasta kehotettiin pyytämään sitä jo alkuviikkoon, sain kehotteen soittaa kätilölle asiasta. No, soittelin, ja kyllä kannatti. Oli tosi mukava kätilö, jonka kanssa aluks pohdittiin yhdessä, hyödyttääkö mitään mennä arvioon muutamaa päivää aiemmin, kun ei siinä ajassa kovin suuria muutoksia tapahdu. Kätilö sitten luki minun synnytystapa-arviokäynnin tiedot, ja totesi, että oon kyllä niin pieni, että siirretään nyt kuitenkin alkuviikkoon jo kontrolli. Niinpä sainkin ajan jo maanantaille. Lääkärit ei oo ilmeisesti hirveän innokkaita ottamaan kontrolliin etuajassa, mutta kätilö naureskeli, että eivätpä pääse häntä syyttämään ajan aikaistamisesta, kun hän on ensi viikon lomalla. Vaan kyllä pistää kiukuttamaan, jos lääkärit vaan tuijottaa sitä laskettua aikaa ja tiettyjen viikkojen täyttymistä, ennen kuin rupeavat käynnistystä miettimään, vaikka muuten olisi riskejä.. (Mullehan sanottiin synnytystapa-arviossa, että eivät he rupea isokokoisen vauvan takia käynnistelemään. Että saattaa olla maanantain reissukin ihan hukkareissu, jos samat lääkärit on silloinkin..)

Tietty mä edelleen toivon, että synnytys lähtisi käynnistymään itsestään. Oishan tässä nyt ainakin viikonloppu aikaa vielä lähteä syntymään.

liina2013: jopas siellä nyt on rankkaa! Toivottavasti ei tuosta enää paljoa pitkittyisi, vaan saisit pian vauvan kainaloon. <3 Voimia loppumetreille! p.s. meillä on sama la, mun puolesta voitais vaikka molemmat synnyttää nyt!

Pallomasulle onnea isosta pienestä pojusta! <3

Shampanjapäärynä, siellähän on menty pitkän kaavan mukaan. Vaan ihanaa, että pikkuinen on nyt maailmassa ja itse synnytys sujui noinkin hyvin! Paljon onnea! <3 Kiva, että sielläkin on jo lähtenyt arki rullaamaan ja saatte myös hoitoapua. Ja kiva noita sun sepustuksia on lueskella, lisää vaan siis!

Mä kokeilin tänään imurointia, kun yleensä se on saanut edes selkäkipuja aikaan, mut eipä tuosta nyt tainnut olla mitään seuraamuksia. Tasaisen ikävä olo kyllä alapäässä ja alamahassa muuten ollut. Jospa täällä pian alkais tapahtua ja pääsis synnyttämään!

Tsemppiä kaikille ison mahan kans tuskaileville ja ihanaa vauva-arkea jakautuneille! <3

-rv 40+5 (jos oisin tienny kolme viikkoo sitten, että näin pitkille viikoille menee, oisin varmaan repinyt kaikki hiukset päästäni!)

 

En ole yksin tuskieni kanssa! Ei sillä, että kellekään tällaista turhauttavaa odottelua toivoisi. Uni ei tule, selässä tuntuu välillä pientä kipua, mutta ei mitään lähellekään sellaista, että kohta päästäis tositoimiin. Mua on alkanu jännittää neuvolan painoarvio, terkka katteli taulukosta, että noin 3,6kg jötkäle sieltä olis tulossa, kiitos vaan jos se kilon marginaali siinä otetaan huomioon niin kyllä en varmana saa yli 4kilosta ulos näistä lanteista...Hyvin huomaa kyllä tämän odottelun aiheuttavan pientä pakokauhua kaiken muun lisäksi. Mä kun luulin että LA1.2 olisin ollut ensimmäisten joukossa. Joten arvon leidit Pippurihäntä ja Iina olen luovuttanut kanssanne. Virallisesti.
Ja kyllä, samaa aion yrittää kuin PH, maanantaina on neuvola ja kysäsen kyllä, että mitä mun pitää sanoa ja mistä kärsiä, että pääsisi siihen ya kontrolliin aiemmin. En halua mennä sinne noin karmaisevana päivänä.
Kamalaa kun ei haluaisi valittaa, eikä mua edelleenkään haittaa olla paksusti paksuna muuta kuin tuon vauvan koon takia, mutta silti tämä ottaa niin pään päälle...On se hankalaa.

Joka tapauksessa kaikki taas oman nuppusen syliin asti saaneet, ONNEA! Ihana lukea synnytyskertomuksia ja vauva-arjesta :flower:

 

Huomenta ! Tää alkaa herätteleen miestä, joko mentäisiin. .ja ilman vauvaa en tuu kotio!! LoppuPäivähän eilen oli rauhallinen supistusten ja vauvan liikkeiden suhteen..illalla otin panadolin et nyt nukun ens yön..ehkä 1,5h unta ja supistukset alko, samoin taas vatsan toiminta, veristä limaa..nyt 2,5h kiikuttU jumppapallon ja tyynykasan päällä, supistukset n.3-4 min välein palataan kanssasiskot=)Iiina2013 40+6

 

Tsempit Iina matkaan!!

 

Limatulppa irtosi ja supistuksia jatkunut koko eilisillasta asti läpi yön. Ovat napakoita mutta mielestäni liian lyhyitä ja tulevat turhan harvakseltaan (kymmenessä minuutissa pari).. Alkaa olla aika epävarma olo missä vaiheessa tiedän lähteä sairaalaan? En kärsi olla makuullani ollenkaan enkä nukkunut viime yönä yhtään. Kai se on vain odotettava että niitä supistuksia tulisi se 3-4 pitkää kymmenessä minuutissa ennen kuin kehtaa naamaansa näyttää sairaalalla, kun sellaisen ohjeen antoivat valmennuksessa pidemmästä matkasta huolimatta...

Onnenpisara ja Nöpö rv 39+2