// Helmivauvat 2015 - helmikuu // MEIDÄN KUU

Tsemppiä tibt - sama vene ja noin. Onneks meitä pitkän linjan kärsijöitä on muitakin...

liina2013 ja onnenpisara - nyt kuulostaa jo hyvältä! Tänä viikonloppuna saadaan lisää helmivauvoja :heart:

Jotain äksöniä täälläkin yöllä, mitä ei ole vielä tähän asti ollut kertaakaan. Puol kolme heräsin supistustuntemukseen. Jotain vellomista on edelleen, mutta en ala toivoa yhtään mitään.

Mies järjesti ihanan yllätyksen, me mennään tänään kahdestaan vielä leffaan :heart:. Tajus vihdoin, että mä alan olla ihan hermoraunio, kun kaikki pyörii synnytyksen odottamisen ympärillä. Kerta tää vauveli ei nyt oo ihan just tulossa, niin käydään mulkasemassa se Hobitti. Mä pystyn kuitenkin istumaan ihan hyvin ja vessaankin pääsee, kun ottaa reunapaikan.

PH rv40+5

 

Oltiin sairaalassa 4.15 tytöntylleröinen syntyi "luomuna" 8.57 mitat 3770g ja 49cm OLO ON VÄSYNYT MUTTA ONNELLINEN :heart: Iiina2013 + pitkätukkainen prinsessa 9h

 

Heippa piitkästä aikaa, onnea kaikille vauvautuneille!
Tulin tännekin päivittämään että meidän tyttönen syntyi 5.2 klo 02.36 pistein 9/9 rv tuolloin 41+2

NaNa ja typy 2 vrk <3

 

Onnea kaikille vauvan syliin saaneille...
<3

Itsellä tää kylkimyyryläinen ei osoita mitään kiirettä... Myllertää vaan tuolla kylkiluiden alla. :/ Olo tukalan puoleinen. Nyt ei enää kovasti jaksa naurattaa nämä "onpa sulla maha vielä ylhäällä, eihän tuo synny vielä muutamaan viikkoon" -jutut.. Näin jopa unta että tämä oli maailman ensimmäinen lapsi joka jäi vatsaan sitten toisena yönä synnytin kirahvin poikasen. Että sellasta

Poksahdellaan kaikki pian <3 jaksamisia muille tukala-oloisille!

hennanennu 39+2.

 

Jälleen suuret onnittelut nyytin saanneille! :heart:

Pippurihäntä, kiva että mies keksi jotain yllättävää koska ymmärrän ja tiedän tunteen kun kaikki pyörii raskauden ja synnytyksen kuvioissa.
Toivotaan että pääset pian tositoimiin ja nyytti on pian kainalossa =)

Täällä napsahti juuri samalla lyönnillä kun vuorokausi vaihtui niin viikkoja tasan 38!!

Jostain syystä tämä päivä on ollut oikea energia päivä ja oikein pelästyin kun löysin itseni tuossa illan suussa jynssäämästä keittiön kaappeja ja listoja..
Koko päivän ollut touhussa, pyykkiä pyörittänyt useita koneellisia, kuurannut lattioita ja syönyt rennietä kilpaa.:kieh:
Vein jopa naapurin ja hänen ystävärettären bailabaila ja nyt tässä istun koneella eikä väsytä yhtään, tekis mieli vain kuurata ja jynssätä. Voipi olla että tämä touhuaminen kostautuu alkuviikosta ja makaan sängyssä puoli kuolleena.
Supistuksia tulee ja vihloo. Vihloo alapäätä ja nivusia. Jotkut supistukset on aika napakoita, ihan selkään asti menee. Eikka poika se vaan mahassa myllertää, luulen että on sen verran aktiivinen kaveri että juoksee sairaalasta kottiin. Isäänsä varmaan tullut, jokapaikassa pittää olla mukana.. :headwall:

Oikean käden rannekanavaoireyhtymä teki kepposen, tuo peukalo on pirun kipeä. Oikein vihloo eikä sitä oikein voi liikuttaa normaalisti. Aamuisin on turha kuvitella tekevänsä juuri mitään, tänä aamuna kannoin peuroille tarhaan jyviä ja eväitä niin meinas ämpärit tippua matkalle ko sormet puutui niin kovin.

Viimeviikonloppuna keskimäinen poika tuli kuumeeseen. Tänään piti esikoista viedä rippikoulun juttuun niin poika kyseli kuumemittaria ja valitti että olis pikkasen kuumeinen olo. Noh,tyrkkäsin mittarin kainaloon ja hetken päästä se näyttikin 39,2 astetta. Saapa nähä säästynkö minä tuolta taudilta. Toivottavasti koska muuten täällä räjähtää kyllä kaikki käsiin ja ilmaan jos minä vielä loppumetreillä tulen kipeeksi.:stick:


Oon tässä alkanut mielessäni miettimään että kun tämä elämä on nyt mitä on ja elämän tilanne on tämä mikä on ja tässä nyt vain odotetaan että tuo poika syntyy ja sitähän tässä on odotettu enemmän kuin mitään muuta että mitäs sitten kun poika on syntynyt?? Mitä sitten tapahtuu? Miten asiat sitten menee? Minä tuossa jo miehelle sanoin ettei hänen ole meillä nyt pakko viettää aikaa, minusta tuntuu aika ahdistavalle nyt hänen läsnäolo kun tuntuu että se paine luodaan tuolta neuvoloiden puolesta. Meillä on aika vähissä mikään hellyys ja muu läheisyys mitä meillä on aina ollut hyvinkin paljon. Tuntuu että kaikki on kuollut. Sanoin suoraan että voisin mielelläni viettää loppu raskauden yksin, synnytyksen alettua sitten yhdessä mentäisiin synnyttämään mutta en oikein enään tiedä mitä ajatella koska tilanne ei muuttunut. Mies ei oikein ymmärtänyt vaikka suoraan sanoin että haluisin alkaa elämään sitä omaa elämää ilman häntä ja "parisuhdetta". Hän vain sanoi että mennään sitten pariterapiaan (ilmoitin hänelle joku aika sitten että en halua käydä siellä nyt ennen synnytystä enään,sen jälkeen sitten) että se olisi hyvä juttu. Ja hän soittaa kuulumisia ja käy ja nytkin pyyteli minua viikolla sitten hänen kyydissä hänen luokseen. Lähdin kyllä sitten, ja oli kiva nähä miten hän oli siellä laittanut pesuhuoneen uuteen uskoon, vauvalle sinne hoitotasoa, kaappia,hyllyä ja muuta että saa pojan tavarat sinne ja on hyvä hoitaa siellä vaipan vaihdot ja muut. Hänellä on siellä paremmat systeemit tuolla asteella kuin minulla täällä.. Meillä ei hoitopöytää tai tasoa ole vaan ajattelin ihan sängyllä hoidella noi vaippahommat. Meillä kestoillaan siis ihan alusta asti.
Jotenkin mies ei tainut ymmärtää minun sanomaa koska en ole räjähtänyt, vaan puhunut asiallisesti enkä muutenkaan ole ollut kireä. Olen ollut erittäin leppoinen asioihin,hänen menoihin ja tulemisiin. Siitä vähän mainitsit ettei hän edes pomolleen ole voinut sanoa pian synnytyksen tulevan, ei hän ole puhunut omasta puolestaan sanakaan töissä pojan tulosta. Osa työkavereista on uteliaasti kysynyt koska ovat nähneet minua kaupoilla ja tietävät minun odottavan. Sanoin että olis tuo voinut pomolle kertoa että tässä hetkenä minä hyvänsä tulee lähtö eikä hän silloin ole käytettävissä. Mies on töissä siis opetusalalla ammatillisessa koulussa ja hänen päivät ovat nytkin venyneet 10-12 tuntisiksi koska tuossa koulussa on asuntola ja tekee nyt myös valvojan hommia noiden tuntiopetusten päälle. Mutta mies vain tuumasi että hän kyllä hoitaa hommat omalla tavalla... :headwall:

Pääni on pyörällä... Minun sanomisista ei ole hyötyä jos ne räjähtäen sanon. Minun sanoista ei ole hyötyä jos ne asiallisesti rauhallisesti sanon. En tiedä.. Noh, odotan nyt sitten vain pojan syntymää,elän tätä tälläistä elämää siihen asti ja katson mitä syntymän jälkeen tapahtuu. Odotan niiiin paljon sitä että saan oman kroppani takaisin, saan sukat itse hyvin jalkaan, taivun, en läähätä enkä ole näin kankea Sitä minä odotan eniten. Ja tietenkin sitä pientä ihanaa poikaa :heart:

Noh,johan tässä taas tuli tekstiä.. Nyt yritän malttaa painaa päätä tyynyyn, supistukset on sen verran laimeita että lienee voisi unikin tulla.

Hyvä me pallomahat! Loppuun asti vain, pian ollaan maalissa!

nokkosperhonen&eikka 38 ja tasan... viikko ja päivä maksimissaan kun on lähtö...

 

liina2013 ja NaNa84 - Ison ja lämpimät onnittelut pienokaisista :flower:

Kukas poksahtaisi seuraavaksi ? Ehdokkaita....? Mua vaihteeksi supistaa, mutta ei vielä niin paljoa että viittis mihinkään soitella. Pessimisti ei pety, hah.

Hennanennu - Mä meinasin kivahtaa anopille oikein kunnolla yksi päivä pari viikkoa sitten, kun hän kommentoi juuri samaan tyyliin jotain siitä mahan laskeutumisesta (silloin ei ollut vielä tuota laskeutumista nähty ollenkaan. Hän on sitä vahdannut koko loppuraskauden ja sama juttu oli viimeksi. Äh, minkäs hitto teet. Kaikilla kun se maha ei vaan laskeudu! Hittojako se kelleen kuuluu

nokkosperhonen - Teki kyllä hyvää päästä pois täältä kotiseinien sisältä. Leffakin meni ihan jees, mitä ny selkään alkoi sattua niin että meinas taju lähtee sen jälkeen Mulla ei riitä just nyt ajatus yhtään pitemmälle kuin vauvan syntymään, saatika että pitäis jotain isompia kysymyksiä yrittää ratkoa. Voimia sinne!

PH rv40+6

 

Onko muut mammat saaneet kärsiä näin lopussa kauhioista liitoskivuista? Minulla on öisin tosi kipeitä liitoskipuja ja oikea nivunen kipeä. Kävelytyyli muistuttaa ankan vaappumista, aivan hävettää kulkea ihmisten ilmoilla! Häpyluu ja nivunen ovat vaan sen verta kipeitä ettei vaappumiselle mitään voi. Siihen vielä kaveriksi mahdoton paineen tuntu alakertaan niin johan on olot kohdillaan!
Tiistaina on erikoislääkärin aika, jossa kohdunsuun tilanne tarkistetaan ja vauva ultrataan. Siitä sitten lähetettä synnärille käynnistykseen. Minä olisin valmis samoilla tulilla rykästä lapsosen kartanolle, sen verta alkaa painaa nämä unettomat yöt, kun päivälläkään ei tämän lapsikatraan kanssa saa levättyä.

Anteeksi tällainen vuodatus mutta ootta ainuita kelle kehtaa valittaa asioista!

Mussukkanuppunen 37+5

 

Liitoskipuja juu ja nivunen on kipeä. Sängystä noustessa on hyvin hyvin varoen lähettävä etenee ko ei tiedä pitääkö oikea jalka alla vai ei. Sellaista köpöttelyä :stick:

Kyllähän tässä ajatukset on oikeestaan vain synnytyksessä ja kohta lasketaan tunteja lähtöön jos mitään ei tapahdu. Mies tuumasi yks päivä ko sanoin että ens viikko varmaan matelee että "onko sitä pakko miettiä kokoajan että kyllä se päivä sieltä tulee". Teki mieli huitasta. Hemmetti! |O
Ei tässä oikein näillä oloilla muuta pysty miettii ko lähtöä ja kyllähän tuota 16päivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa niin olishan se epänormaalia jos ei se mielessä olis..

Täällä on jatkettu siivouksella ja pyykin laitolla tämä aamu.. On tämäkin touhua!

 

Hei. Jospa tässä automatkalla kirjoittaisi tuon oman kokemuksen synnytyksestä.
Eli mullahan meni ne vedet su-ma välisenä yönä. Supistuksia odoteltiin maanantaina ja tiistaina kun ei mitään kuulunut alotettiin cytotec. Ekat supoarit alko joskus neljän jälkeen 20min välein. Sain toisen cytotecin viideltä ja kello kahdeksan supistuksia tuli 5min välein. Siitä ne tiivisty niin, et klo.22.00 väli oli enää n.2-3min. Pyttymäisintä oli, kun se supistus jäikin päälle. Siitä sitten hoitaja päätti, että parempi mennä saliin, jotta vauvan sykettä seurataan tarkemmin. Auki olin sillon n. 3cm olisko klo. Ollu 01.00 Siellä sitten sinnittelin ilokaasulla kunnes olin 4cm auki ja sain epiduraalin. Siitä supistukset harveni joten eikun tippaa kehiin. Noh, johan alko tapahtua. Aukesin tosi nopeasti, mutta meiän pieni päätti tulla vähän erityylillä joten jouduttiin käyttämään imukuppia ja tekemään pieni haava. Poika syntyi 06.07 ja sai vain 6pistettä. 15min päästä 9pist. Pojan sydänäänet laski ponnistusvaiheessa ja nousivat takaisin liian hitaasti.
Jälkimainingit sujui hyvin. Mä olisin heti lähtenyt osastolle. Kysyin vielä, että kävelläänkö sinne. olin kuulemma harvinaisen hyvä kuntoinen ensisynnyttäjäksi. Kokemus oli "positiivinen" en osannut pelätä mitään ennen ja luulen, että se helpotti. Ajattelin vaan, et ei ne sinne kukaan jääny oo ja, et koht tää on ohi. Taisin kätilöllekkin tokasta kesken ponnistuksen. Kun käski työntää...et ei täs muutakaan perkule voi.
Noh, nyt ollaan matkalla tyksiin kun tuo haava on ilmeisesti tulehtunut. Istuminen sattuu, ylösnouseminen sattuu ja kävely sattuu. Samalla tarkastetaan ettei mitään oo jääny mihinkään kun mulla tuli hyytymää vielä kotonakin oikein kunnon klöntti ja jälkivuoto lisäänty. Inhottavinta on kuitenkin tää, kun ei pysty kunnon pidättää pissaa. Ensin mä en edes tuntenu koko hätää ja nyt kun menee vessaan ei aina kerkeä pöntölle kun jo lirahtaa..
Jaahans tyksi häämöttää. Jalat taas leviäks ja menoks.
Vointeja kaikille.
Heilanga ja poju 4vrk

 

Liinalle ja nanalle paöjon onnea vauvoista!

Heilanga, täällä samanlaisia tuntemuksia alakerrassa saman toimenpiteen kokenaana. Tosin mulla ei ole tullut edes pienenpientä hyytymää koko aikana. Eilen ja tänään ei ole tullut vuotoakaan kuin vähäsen. Paikat silti tosi kipeet. Ei pysty istuun kun toisella kankulla ja ylösnouseminen on yhtä tuskaa!

Eilen iltapäivällä kotiuduttiin ja samontein herahti maidot oikein kunnolla rintoihin. Heruu solkenaan ja sängynkin sain maidolla ihan hyvin kasteltua

Mukipukipuu ja Väinö 5pv

 

Olitkos Nana84 muuten missä potilashuoneessa synnytyksen jälkeen? Oltiin meinaan sitten taysin osastolla selvästi samaan aikaan Me oltiin kolmosessa ikkunapaikalla

 

Heilanga, onpas ollut synnytys..! Ja minä kun luulin että vesien menon jälkeen supistukset alkavat lähes välittömästi vaan ei se ilmeisesti olekaan niin.

mukipukipuu, toivottavasti maidon tulo hieman rauhottuu ja tasaantuu pian! Muistan kans esikoisen kohdalla kastelin kokoajan kaikki jokapaikassa (ja sitä kesti todella kauan, imettäminen oli epämiellyttävää sen sotkuisuuden vuoksi) mutta kakkosen kohdalla se oli jo ihan mukavaa kun maidontuotanto vastasi aika hyvin ainoastaan vain pojan tarvetta.

Liitoskipuja ei onneksi tässä osoitteessa ole mutta tsemppiä kaikille niiden kanssa painiville. Teitä tuntuu olevan... Joka varmaan tarkoittanee myös sitä että vauvat alkaa pikkuhiljaa valumaan kohti tätä maailmaa?

Mulla ei tapahdu sitten MITÄÄN UUTTA! Tänään rv 40+2 eli yliajalle mentiin tälläkin kertaa. Oon ihan varma että mun mahan sisällä on niin paljon tilaa että sieltä ei kukaan halua tulla pois! Näin kävi viime kerrallakin, kun poika syntyi vasta 42+0! Kepeitä supistuksia tulee sillointällöin (ja kumma juttu, että minusta ne tuntuu kivalle ja toivoisin niitä olevan enemmänkin ). Mitään kipeitä versioita ei oikeastaan ole, tai joku päivä takaperin oli joitakin mutta ne ei johtanut mihinkään. Nyt vaan odottelen että edes jotain tapahtuisi vaan ei mitään.. Huoh! No sinänsä ei mitään hätää olekaan kun vointi on aika hyvä muuten

Että kitkutellaan sitten päivä kerrallaan.. Jokatoinen päivä ravaus lääkärissä vauvan sydänkäyrillä, jotka nekin olleet erinomaiset joka kerta!

 

Heippa mammat!

Minäkin olen edelleen yhdessä kasassa! Ei olisi kukaan uskonut eikä edes rahaa likoon laittanut että meille helmi-vauva tulee! =/ Tämä on päättänyt ottaa ilon irti koko rahan edestä. Eikös täällä ollut muitakin joilla tämä kolmonen antaa odottaa itseään!??

Turhauttaa tämä odottaminen. Ja kun olis vain nuo henkiset paineet kyseessä, mutta kun nämä säryt alkais jo riittämään. Liitoskivut yms alapään säryt saa vedet silmiin joka kerta kun nousee makuulta tai istumasta. Turvotusta on niin ettei käsissä ole tuntoa, ranteet paukkuu, sukat ei mene jalkaan saati kengät. Naama niin pöhöttynyt et näytän kunnon krapulaiselta kun silmätkin punaiset ja kirvelee. Liikkuminen on hidasta ja vaappuvaa, selkä ei kestä montaa sataa metriä kävelyä.
Sit kun kaikki tutuista lähtien tulee kysymään "Etkö sä nyt vieläkään ole sitä saanut pihalle!?" Tekis mieli repiä silmät päästä ja haistattaa pitkät! Viimeiset 4vko oon kuullut että maha on niin alhaalla ja naama sen näköinen ettei montaa päivää enää ole jäljellä! Myös vinkkejä synnytyksen käynnistämiseen tulee jopa miehiltä.. ja voin kertoa että kaikki kotikonstit on kokeiltu, yhdessä ja erikseen, moneen kertaan!! =/

3,5vko langan poistosta. Pitkä aika odottaa minuutti minuutilta synnytystä. Kyllä viime päivinä on jo itkuja päässyt! Perjantain neuvolassa onneks teki lähetteen taysiin. Verenpaine siinä 135-150/93-105 välillä, painoa oli tullut viikossa 2kg ja vauvan painoarvio oli tosiaan 3,5vko sitten 3,1kg ja mulla radi jota en juuri ole tarkkaillut, myönnän. Ruokaa ei jaksa laittaa, syönyt sitä mitä kaapista löytyu nopeasti.

Kiitos ja anteeksi kun sain taas kunnolla valittaa, varsinkin kun tiedän että moni tuntee nämä samat tuskat!! <3

Tsemppiä ja paljon kipeitä supistuksia kaikille niitä toivoville!

Rv 39+2

 

Tänne synty suloinen prinsessa tänään 14.32. Tuun kirjoittelemaan lisää ku päästään sairaalasta. Tyttö 3450grammaa ja viikkoja oli 38+5

 

Onnea vauvaantuneille! :flower:

Tekstit tuli taas kaikki luettua ja jotain piti kommentoidakin, mutta nyt lyö pää ihan tyhjää.... :/
On ollut nyt joka toinen päivä täynnä virtaa ja joka toinen päivä niin lopussa, että itkettää. Tänään on mennyt sumussa siis koko päivä... Eilen siivottu ja touhuttu vaikka mitä.

Mitään suurempia merkkejä synnytyksen lähestymisestä ei nyt ole ollut. Paitsi vatsa tuntuu roikkuvan polvissa. :kieh: Tosi tukala olo jatkuvasti, vihloo ja painaa alas aikalailla. Esikoisen puolesta ihan harmittaa, kun ei mitään kivaa pysty tekemään... :|
Valitusta vois jatkaa vaikka kuinka, mutten taida jaksaa. Samaa kaavaa taitaa mennä muillakin. Synnytys on alkanut viimein tuntumaan todelta ja jännitystä on tullut jo pintaan... Kun vaan kaikki menis hyvin.

Huomenna neuvolaan. Masentaa jo ajatuskin, että seuraava varattava aika tulee olemaan viimeinen, sais syntyy ennen sitä!!

Pihlaja ja tyttönen 38+4

 

Onnea nyytin saaneille, itsekin liityin kerhoon rv 39+3. Meidän prinssimme syntyi nopealla luomusynnytyksellä klo 23.42 8.2.2015 (kesto 5h 22min koko homma) ja sain ohjeeksi tulla seuraavaa lasta pykkäämään aikasemmin. Ysin poika mitoin 51cm ja 3660g.

 

Onnenpisara - Onnittelut pienokaisesta! Ei ne sun supparit sitten tosiaankaan mitään turhia olleet, vaikka tulivatkin muka harvakseltaan.... hyvä homma kun pääsitte perille kuitenkin "noinkin" ajoissa

raputyttö84 - Myös onnittelut! Jos lisäät pituudenkin vielä jossain vaiheessa tännepäin tiedoksi, niin lisää statseihin mukaan

pihlaja15 - Mä sain perjantaina tekstarin neuvolasta, että mulla onkin vielä yks käynti, rv41+1 eli huomenna! Eli luulin käyneeni jo vikan käynnin, mutta eipä se sitten vissiin ollutkaan... en vaan yhtään muista, että olisi mitään puhetta aiheesta ollut. Ehkä meidän neuvolantäti alkoi sääliä mua niin kauheasti, kun vollotin siellä silmät päästäni kun kuuppa ei meinaa enää kestää tätä ja päätti varata mulle vielä yhden käynnin.

Suoraan sanottuna, mua ei kyllä kiinnosta pätkääkään enää, kun asiat on just niin kuin ne on. Laitoinkin viestin, että jos asiat on ennallaan (mulla kotona painemittari ja sticksejä) ja vauva liikkuu hyvin, en tule. Mutta hyvä olla tietty aika siltä varalta jos tuntuu, että pitää päästä tarkistamaan vauvan sykkeitä. Mitään muuta hyötyä mä en nyt tuosta käynnistä oikein keksi.

Peetu1 - On varmasti tavallaan ihan hyvä, että pääset käyrille noin tiheästi. Suomessa ollaan kyllä sillä tavalla aika "leppoisia" tämän loppuraskauden suhteen, että mikäli neuvolan indikaattorit on kaikki vihreellä, niin ei tartte paljoa käyrillä ravata, vikojen käyntien välillä voi olla viikkokin, vaikka oltais jo yli lasketun ajan reippaasti. Ja tosissaan käynnistyspäivää ei normaali-ylimenotapauksissa edes aleta suunnitella ennen rv42 täyttymistä. Ja ylihän tää meillä joillain vaan menee... Mulla kans siis edelinen syntyi 42+0 ja sama meno jatkuu.

Itsekin kyllä iloitsen niistä harvoista kipeämmistä suppareista. Toissayönä hetkeksi jo innostuin, kun heräsin niihin menkkakipuihin, jotka jonkun aikaa jopa voimistuivatkin. Lantiota, yläreisiä ja alaselkää vihlovat muttei vielä kovat supparit tulivat 3-4min välein, kestivät 1m10s ja sitten yhtäkkiä väli piteni 6min ja olo helpottui. Tunnin jaksoin kellotella klo 1-2. Muistin kuitenkin kuinka monta kertaa samanmoiset fiilikset ovat muutaman tunnin, jopa vuorokaudenkin jatkuttuaan lopahtaneet ja niinhän tuokin sitten loppui. Otin Panadolin ja päätin nukkua, mikä kyllä kannatti. Viime yön nukuin taas todella hyvin, yksi kipeä suppari pakotti vessaan keskellä yötä, kun pissat meinas tulla housuun Ärsyttävintä noissa miedoissa tiheissä suppareissa on se, että ne vetää tavallaan ilmat pihalle ja tekee semmoisen uuvahtaneen ja oksettavan olon. Lihashan se kohtukin on. Ei ihme, että loppuvat, kun ei semmoista vaan jaksa kovin pitkään ilman tulosta.

Heikko-Peikko - No tuota ei olisi kyllä uskonut, että sullakin vielä meinaa LA tulla täyteen! Ja todellakin, pitkiä minuutteja mahtuu tuohon odotusaikaan. Täällä yks kolmosen hautoja (tosin kakkonenkin oli loppuun asti muhinut, kuten totesin). Mun tekee mieli täräyttää kyllä jokaista, joka alkaa neuvoa "meillä toimi se kun sitäjatätäjalässynlää..." Synnytyksen käynnistyminen on kuulkaas täysin sattumaa, ihan sama mitä teet tai et tee!!!! (sori kaikki, jotka uskoo vakaasti toisin...)

( . ) Täytyy sanoa, että se hanskat tiskiin -asenteen omaksuminen helpotti mun mielialaa viikonlopuksi ja edelleen fiilikset on ihan hyvät. Nyt kun sais pidettyä lippua korkealla loppuun asti, niin olisi paljon mukavampaa tämä elo. En haluais oikeastaan enää kuulla mitään painoarvioita, mittoja enkä mitään muutakaan. Sieltä tulee just semmoinen tyyppi kun tulee, just sillee kun tulee, ja tieto ehkä lisää vaan tuskaa tässä kohtaa. Tietyllä tapaa, niin kauhealta kuin se kuulostaakin ehkä, mulle se ratkaseva ajatus oli "hoitakaa sitten, s*tana (lue: luonto/synnytyssairaalan henkilökunta) niin kuin parhaaksi näette"
Kriittisimmät eli ne paineet ja protskut saan selville himassakin ja tunnistan kyllä a) vedenmenon ja b) tarpeeksi kipeät supparit. Muuhun mulla ei ole osaa eikä arpaa.

Jaahans, nyt heräs taapero. Ei muuta kuin puuroa suuhun ja ulkoilemaan. Iltapäivällä osteopaatille rentoutumaan. Oma äitinikin lupasi käydä tänään kääntymässä meillä, kun sattuu olemaan Helsingissä. Elätteli raukka toiveita, että tässä vaiheessa jo pääsisi tulokasta tsiigaamaan, mutta nou kän duu. Nyt joutuu tuijottamaan vaan mun pötsiä. Kunhan ei aleta nyt voivotella yhtään mitään enää.

Vauvan sänky on siirretty meidän makkariin, pipo ja toukkapussi neulottu, kotiutumisvaatteet valittu, tervetuloa vaan vauva

PH ja rv41+0

 

Paljon onnea vauvan saaneille!

Täällä vauva-arki rullaa. Pikkusella on tällä hetkellä viheliäinen rytmi. Ilta kasista yö kolmeen vedetään kauheet tankkaukset: imetystä n. Tunnin välein edellisen loppumisesta ja joka kerta vielä soosit housussa. Sit muu aika vuorokaudesta menee yli kolmen tunnin välein. Nytkin vauveli vetäny tyytyväisenä sikeitä puol seiskasta lähtien.

Mies ei vielä tällä viikolla alota lomaa joten tässä mennään soolona seuraavat 5pv. Kyllä kai tää tästä. kohta neuvolaan soittoa ja sopimaan ekaa käyntiä vauvan kanssa.

Paljon tsemppiä loppuraskauden tuskia poteville!

Jahas, nyt se pallero heräskin!

Mukipukipuu ja Väinö

 

Eilisen uupumus-päivän jälkeen odotin tälle päivälle enemmän energiaa, kun sain nukuttuakin kohtalaisen hyvin. Mutta nyt vaan sama olo jatkuu, hyvä, että hereillä pysyy. Esikoinen päiväkodissa, mutta itse en päiväunia pysty ottamaan. Aamupäivällä oli neuvola ja kauppareissu ja kohta jo pitää hakea lapsi kotiin.... Jotenkin tuo kahden-kolmen tunnin aika ei riitä mulla siihen, että saisin unta ja vielä saisin nukkua sen aikaa, että siitä olis hyötyä. Tunnin unista tulee vaan väsyneemmäksi... :headwall: Huomenna on lapsella kotipäivä ja pitäis jaksaa touhuta. Jos itse sitten keskiviikkona menis heti aamulla jo takas sänkyyn, kun lapsen oon päiväkotiin saanu..

Neuvolassa ei mitään ihmeellistä, kaikki arvot kunnossa, hb:kin noussut vähän, mutta matala silti edelleen, 114. Terkkakin oli sitä mieltä, että tosi alhaalla vauva jo majailee. Mutta eipä silti näytä lähtö ihan heti tulevan.... Seuraava aika varattiin viikoille 40+1, masentavaa... : / Kunhan ei tarvitsis enää sinne mennä.

väsynyt ja oloonsa kyllästynyt
Pihlaja15 ja tyttönen 38+5

 

Oli pakko tulla kertomaan. Mua ei kyllä hevillä päästetä. Eilen tyksissä tutkittiin tikit, ne oli kunnossa. Kohtu ultrattiin, ei näkyny ihmeempiä. Joten kotiin vaan ilman lääkkeitä. Noh, onneks neuvolassa oli lääkäri paikalla...mulla nousi aamulla lämpö, polttelut alamahassa ja vuoto haisi pahalle. Tuomio: Kohtutulehdus. Kiva juttu. Ja jotta siinä ei ois tarpeeks. Toinen tissi oireilee rintatulehdusta. Onneks tää sama antibiootti hoitaa senkin. Imettäminenkin kuulemma onnistuu, kunhan vauva saa myös maitohappobakteereita. Siis miten tää voi olla, että mulla on kaik mahdollinen? Ei se raskausaikakaan helppoa ollut....

 

Mukipukipuu, meillä mentäisiin öisin varmaan samalla tyylillä ellen antaisi lypsymaitoa. Sammakkoni imee öisin vain sen verran että pahin nälkä on ohi ja jää sitten rintaa lutkuttamaan.
Meillä ollaan jo viikon verran koettu D-vitamiinin sivuvaikutukset.

Jotenkin outoa että itsellä on jo kohta 3 viikkoa vanha pienokainen ja muut vielä odottelevat. Tsemppiä!

 

Heilanga, voi ei! Itse olen kokenut keskenmenon jälkeen kohtutulehduksen. Kaavinnassa oli käynyt virhe, olikin jäänyt puolet kaapimatta. Kyllä tulin kipeäksi! Kuume kimposi 41asteeseen ja tulehdusarvot oli päälle 250. Olin aivan taju kankaalla. Uusinta kaavinta ja vahvoja lääkkeitä.
Että ei varmasti ole hääviä jos vielä rintakin alkaa näyttää tulehtumista. :hug:

Heikko-Peikkokin siellä porskuttaa vielä?! Tuttua tuo turvotus, ei meinaa saada sormia koukkuun.

Pippurihäntä, katsooko teillä neuvolantäti kohdunsuuta? Jos sillä saisi vähän härkittyä synnytystä käyntiin?

Vähän omia oloja.. Aamulla olo oli pirteä, myöhään illalla vielä pesin saunaa ja pesuhuonetta. Ohjelmassa aamulla oli teini-tyttären kanssa labraan menoa. Siellä pitikin istua puolitoista tuntia odottamassa vuoroa ja kyllä se istuminen meinas ottaa koville. Kotiin tultua oli jännää kiristystä alamahassa, ajattelin sen johtuvan tuosta istumisesta. Edellisiltana tais tulla pienen pieni määrä limatulppaa. Ei veristä vaan sellainen pieni kellertävä klöntti. En sitä niin rekistöröinyt edes. Noh,keskipäivällä mies pyörähti ja kyseli oloja. Sanoin että kiristää vaan alamahaa. Hän siinä halas ja silitti mahaa, tuumas että alamaha tuntuu kireämmälle kuin aikaisemmin, jatkaen lausetta "sieltä se kohta tullee". Tuumasin että tuliskin.
Pian miehen lähdettyä töihin alkoi alamahassa viiltävät kivut ja kipeät supistukset. Eikka kuitenkin vielä vähän heilahteli. Joten ajattelin ettei tässä hätä ole ainakaan pojan voinnista.
Olot jatkuivat, yritin levätä. Aina kun nousin sängystä alkoi supistukset olemaan voimakkaampi ja vihlota iski oikein kunnolla.
Mies tuli töiden jälkeen käymään ja kyseli oloja. Eka kertaa hän taisi ilmeestä nähä että sattuu. Ainoa mikä alkoi jännittää, pitäisi miehen lähteä yöllä ajamaan koulutushommiin tuonne 350km päähän ja olla siellä huomisiltaan asti.
Tekisi mieli sanoa että älä lähde,mutta en usko tässä mitään tapahtuvan jos jää kotiin. Sanoin tuon kyllä ääneen.

Läksin aikaiseen saunaan, ajattelin olon helpottuvan. Saunassa supisteli ja kuuma suihku oli ihana.
Saunan jälkeen iski kauhea väsy ja piti heittää sängylle. Supistelee ja vihloo, poika vielä vähän heiluu. Suoli toimii, olo on tosi "tukkoinen" alapäästä.

Odottelen tässä miehen vielä saapuvan ennenko lähtee yöllä ajamaan, katsotaan mikä on tilanne.
Suoli toimii, supistelee, kiristää ja vihloo. Tätäkö tää on nyt sitten viikon??

Mulla on huomenna neuvola,viimeinen käynti ja saapi taas neuvolantäti katsoa kohdun suun tilanteen niin tietääpä sitten vähän miten hommat on edenneet jos on edenneet.

nokkosperhonen&eikka 38+1

 

Huimaa lukea kyllä vauvakuulumisia, mä oikeasti ihan odotan sitä, että pääsen imettämään. Tää yks pikku juttu (elikäs synnytys) pitäs vaa selvitä tässä välissä jotenkin vielä. Heh.

nokkosperhonen - Meillä ei täälläpäin katsota kohdunsuuta kuin lääkärillä, eli eipä sitäkään hyötyä ole tuosta käynnistä. En usko, että menen siis enää huomenna.

Sadana - Kolme viikkoa jo, huhhuh! Ei ihme, että tämä loppuaika tuntuu kestäneen ikuisuuden, kun teidän muksukin on jo noin vanha

Mä laskin just, että mä olen ollut vajaan kahden ja puolen vuoden sisään nytkohta yhteensä 84 viikkoa raskaana!!! Ei hemmetti, ihme kun kypsyttää jo No itsehän toivottiin toista perään ja heti tärppäsi, joten ollaan tosi kiitollisia kyllä. Ei tämä yhtään sen helpommalta varmaan tuntuisi, vaikka olisi ollut välissä enemmän aikaa....

Osteopaatti veivasi tänään selkärankaa kuin pullataikinaa ja jestas se tuntuu liikkuvalta nyt! Olikin ihan juntturassa alaselän yläpuolinen alue, eikä sitä pysty enää tämän kropan kanssa itse oikein mitenkään liikuttamaan. Käynnistymisestä en tiedä (parin päivän sisään se niillä tehoaa, keillä tehoaa), mutta sillä mielellä paikkoja availtiin, että olisi sitten rennompi tila synnytyksen alkaa pikkuhiljaa. No, viimeistään viikon päästä ollaan sitten lääketieteellisessä käynnistyksessä joka tapauksessa, että ei tässä mitään häviä

Jokainen päivä on lähempänä lapsemme syntymää... Näillä mietteillä kohti huomista!

 

Pikaisesti vastaan tässä, meillä neuvolan täti sanoi että rv36 eteenpäin heillä on lupa katsoa kohdun suu. Ja vuonna 2001 ja 2003 eri kaupungin ja kunnan neuvolantädit katsoivat myös.
Muistan kun heinä-elokuussa 2001 tuota teini-rinsessaa odottaessa neuvola katsoi ja "härkki" kohdun suuta että olisi supistukset alkaneet kunnolla. Ja varsinkin kun tuo laskettu aika tuli niin sitä kohdun suuta tutki kahta kauheemmin. Tyttöhän syntyi sitten 41+6 ja neuvolassa kohdun suuta pyöritettiin oikein urakalla edellisenä päivänä.

 

Nopeasti omaa napaa. Täällä valvottu kolmesta alkaen supistusten parissa. Tulevat 5-10 min. välein, ovat kipeitä, mutta eivät sietämättömiä. Pyyhittäessä oli kertaalleen aavistuksen veriviiruista vuotoa. Sairaalasta kehottivat kuulostelemaan kotona niin kauan kun vaan olot sallii. Miehen lähetin töihin. Jotenkin epäuskoinen olo ettäkö tästä synnyttämään lähdettäisiin vielä, mutta mutta.. Jotain säpinää!

Norbba ja tyyppi 39+1