// Helmivauvat 2015 - heinäkuu //

ON: ultrattu on - nt normaali, kaikki siellä missä pitikin, liikutteli jalkoja ja käsiään, nenäluu ja mitat ok.

LA päivittyi ja on nyt 2.2.2015

Seulatulokset tulee kotiin kirjeenä viikon päästä.

Oli se vaan ihme hetki taas... Elävä pieni, pää-perämitta vastasi lähes täsmälleen arvioita eli päivän pitemmällä kuin luulin ja tänään siis 59mm ja 12+3.

Onnellista on :)

PH rv 12+3
 
Viimeksi muokattu:
Onnittelut iloisista ultrakuulumisista, Pippurihäntä :heart: !

Täällä myös hyviä uutisia :)! Mitta hitusta vajaa viisi senttiä, mahalaukku, virtsarakko ja muutkin kalut paikoillaan, niskaturvotusta 0,9 ja seulatulokset "puhtaat" eli matala todennäköisyys kromisomipoikkeavuuteen :heart: .

La muuttui vajaalla viikolla myöhemmäksi eli vois päivittää uuden la:n 7.2.

Helteistä päivää kaikille :)!

väpä ja joku 11+ 4 (en oo ihan varma, menikö oikein...)
 
Viimeksi muokattu:
Sulo-Sylvia halauksia ja voimia :hug:

Itsellä nt-ultra olis 30.7. viikkoja ois sillon 13+5, en ruennu siirteleen tota ultraa, kun selvisi että viikoja oli yks enemmän sillon ku kävin tarkistaan, että kaikki ok sen veren vuodon jälkeen. Ahdistaa, kun ei oikeen oo mitään oireita, paitsi rinnat vähä kipeet ja miehen mukaan ne on muka kasvanukki :whistle:. Ite en kyllä oo huomannu :D

hillevi80+tuuskari 12+6
 
Viimeksi muokattu:
Täällä tuli jotain ruskeaa vuotoa! Joku vajaa teelusikallinen oli housuissa ja pyyhittäessä tuli kans. Nyt tuntiin ei oo tullu mitään.
Alamaha ei särje ns. Normaalia enempää mulla kun se on ollut arka kokoajan.
Jotenkin silti tuli sellanen olo, et täsä tää nyt oli....toivotaan et ei...
 
Heilanga voimia sinulle. Toivotaan että selviät säikähdyksellä! Eikö se alkuraskauden vuoto osittain ole ihan normaalia, kuten täällä on puhuttu ja jos tuli vain vähän.

ON. Itse kanssa ihmettelen oireiden puuttumista kun rintojen aristus ja kipeily jota on ollut koko alkuraskauden yllättäen katosi. Aika piinaavaa on tää odotus kun ei oikein edes ymmärrä mitä on edessä seuraavaksi ja kaikenlaisia ajatuksia käy mielessään läpi. Onneksi pian loma loppuu ja saa mieli ihan muuta ajateltavaa. Minulla muuten kontrollissa oli tulehdusarvot tipahtaneet, eikä nieluviljelyssä löytynyt bakteereja joten lääkärikin perui antibioottisuosituksensa. Joskus on ihan hyvä tunnustella omia tuntemuksia vaikka pääsääntöisesti lääkärit oikeassa ovatkin.

Vadelmanlehti 11+6
 
Moikka!
Olen pitemmän aikaa taustalta lukenut teidän viestejä ja nyt ajattelin hypätä
teidän joukkoon ????

Tosiaan oireita ei ole minullakaan juuri mitään, hyvin vähäistä kuvotusta ja rinnat oli
vähän arat,mutta nälkä koko ajan. Siltikin ekassa neuvolassa maanantaina ultralla
todettiin yksi pieni sydän sykkimästä joten olkaa huoleti niistä oireista ja nauttikaa.

Minulle tämä on kolmas ja missään raskauksista ei ole ollut juurikaan mitään ja terveet lapset syntyneet.
Välillä vähän jopa hirvittää aloittaa kaikki alusta näin 36vuotiaana. Lapset ovat jo 7 ja 10vuotiaat,mutta tiedän että ainakin tytölle tulee iloisena yllätyksenä.

Joten la20.2/kolmas/36v/oys
 
Hirveästi tullut tykkäyksiä ultraviestiin - kiitos kiitos :heart:! Toivotaan että seulat ovat verikokeidenkin perusteella puhtaat, nyt juuri en osaa pelätä sitäkään :) Olen vaan tuijotellut pikkuisen kuvia ja muistellut niitä liikkeitä, mitä toinen siellä masussa harjoitteli. Aivan totaalisen hellyttävää :) Nyt sen jotenkin tajuaa, että sieltä on tosissaan tulossa ihan kokonaan uusi ihminen. Jotenkin tähän asti tämä on ollut ikäänkuin jatkoa edelliselle raskaudelle ja synnytykselle, mutta nyt se meni jakeluun, että tämä on eri ihminen eikä mikään jatkoraskaus!

Yllätys15 - hyvin se menee! Minäkin "aloitin alusta" 2013, kun 10v tauon jälkeen sain toisen lapsen 36-vuotiaana ja nyt odotellaan jo kolmatta :) Eka lapsi ehti tosiaan isoksi koulupojaksi ja on tuossa pitkässä ikäerossa myös puolensa. Poikani ei ottanut uutista siskon tulosta ihan kevyesti, mutta kun kaikki tunteet on saatu käydä rauhassa ja tuomitsematta läpi, niin loppu hyvin kaikki hyvin tässä vaiheessa. Sisko on tosi rakas ja tuonut paljon iloa, jossain vaiheessa odotusta se oli kuin tiedeprojekti, jota piti fysiologisesta näkökulmasta seurata ja ottaa selvää eri vaiheista. Ja minusta odotus ei ollut 36v yhtään sen rankempi kuin 26v. Tieto ehkä lisäsi tuskaa, eli hermoilin ihan kamalasti kaikenlaisista asioita, mitä voi käydä, mutta nyt tämän kolmannen ja viimeisen kohdalla olen päässyt rentoon "otetaan se vastaan mitä tulee" -mielialaan ja todella nautin yhtäaikaa tuosta taaperosta ja kasvavasta masusta ihan toisella tavalla kuin nuorena (jolloin siis ekalla kertaa yllätysraskaus ja vähän haastavat vaiheet lapsen isän kanssa muutenkin).

Osaankohan mä merkata mun uudet viikot nyt oikein... Sikäli ihan helppo muistisääntö, että viikko vaihtuu aina maanantaina :)

PH rv12+4

P.S: Kämpän myynti käy kuumana, ihan hyvälle näyttää ainakin kiinnostuksen puolesta. Nyt vaan odotellaan, milloin tarjouksia alkaa tippua, edes ekaa virallista näyttöä ei ole ehditty pitää ja katsojia on jo käynyt :) Kiitos vielä kaikille tsemppauksesta, onhan tämä vähän hullua lähteä asuntoa vaihtamaan raskausaikana, mutta mieluummin nyt kun sitten kun seinät kaatuu jo päälle.
 
Viimeksi muokattu:
Onnittelut kaikille hyvistä ultra kuulumisista! Ne on niin ihanaa luettavaa.
Ja tervetuloa mukaan Yllätys15 :)

Täällä kanssa PH on tuijoteltu oikeen urakalla pikkusesta saatuja 4D ultrakuvia. On se vaan niin ihmeellistä taas tajuta että siellä se ihmisen alku kasvaa <3 Ja näyttäs meillä olevan muuten sama LA.
Ja eihän tuo nyt hullua ole lähteä asuntoa vaihtamaan raskausaikana. Mekin tuolta Oulun kupeesta tänne Kangasalle muutettiin kun poikaa odotin 30+ viikoilla ja hyvin meni muutto ja muuttoauton purku yksin muuttofirman kanssa kun isäntä joutui jääkaappia hakemaan ja kärryä palauttelemaan. Hyvin se siis sielläkin sujuu. Ja ihana kuulla että asuntonne on kovaa kiinnostusta herättänyt, toivottavasti saisitte äkkiä hyvän tarjouksen.

Heilanga, toivottavasti siellä kaikki OK. Itsekin vastaavista vuodoista kärsin useaan otteeseen viime raskaudessa ja terve poika syntyi.

Omaan napaan ei ihmeempiä kuulu, masu kasvaa ja alavatsa on pinkeä varsinkin iltaisin.
Itsellä tuntus nyt että panikointi ja turha stressaaminen on jääny taka alalle vaikkakin jotenkin jännittää kun RV 17 lähenee päivä päivältä kun sillä viikolla edellinen meni kesken. Mutta uskosin että viimeistään kun sen viikon yli päästään täällä on viimeisetkin jännityksen ja pienen paniikin rippeet poissa.
Innolla odottelen parin viikon päässä odottavaa mökkilomaa ja Joensuussa sukulaisten luona kyläilyä, pakko kyllä vähän käydä kurkkimassa ja ajelemassa vanhan kämpän ohi että asuuko siellä nykyään ketään. Oioi, ihanaa fiilistelyä ja ajan viettoa siis parin viikon päästä tiedossa. Rakenneultraan en malttas odottaa joka on vasta 23.9 mutta täytyy koittaa malttaa ja keksiä itselle tekemistä millä pitää itsensä kiireisenä.

BlackPearl 12+4
 
Viimeksi muokattu:
Hei!

Sulo-Sylvialle Voimia ja osanotot :(

Ystävänpäivävauva Urheilusta sen verran että kyllähän urheilua voi harrastaa. Kuuntelee kehoa ja vältää liikkeitä/lajeja joissa on kontaktia ja liikkeitä jotka aiheuttavat kipua. Itse olin eilen kahvakuulailee ja ihan hyvin meni..Muutaman liikkeen olen joutunut vaihtamaan huimauksen takia muuten olen mennyt kuin ennenkin. Esikoisen kohdalla jumppasin loppuun asti ja lopuksi ainoa laji mitä pystyin tekemään oli vesijumppa :) Itse tosin olen urheillut koko ikäni ja tiedän kroppani eli sen mitä voin tehdä ja mitä taas en. Nyt mietin että uskallanko lähteä issikkavaellukselle vklolla 15..Olemme menossa Rukalle vaeltamaan. Neuuvolassa eilen sanottiin että voin mennä kunhan en sitten vaan tipu mahalleen tai selälleen alas. Onko kukaan ratsastanut raskaana olessa??

Omaa napaa: Mun esikoinen 7 v. on ollut korkeassa kuumeessa koko viikon aj syy kuumeiluun löytyi eilen nimittäin angiina :( Kamala aika sairastaa, että on kyllä pientä käynyt sääliksi :(

Eilen kävin neuvolassa, eivät vaihtaneet LA-aikaa joten viikot nyt 9+1. Ensi viikolla verikokeisiin ja nyt odottelen kutsua np-ultraan :heart:

Aurinkoa kaikille!

Eliaza ja maha-asukki 9+1
 
Mukipukipuu, ihanaa että kaikki hyvin. Suuret onnittelut sen johdosta teille molemmille :)

Eliaza itse kun oon ihan ipanasta asti ratsastanut niin raskausaikanakin esikosta lopetin vasta 39+ viikoilla. Hevosen kanssa menin jopa nurin kun raukka oli vähän kompura koipi mutta onneks kerkesin jalan potkia jalustimesta irti ettei jääny hevosen alle kun se kyljelleen mätkähti. Kuopuksen aikana ratsastin myös mutta en ihan noin pitkään. Ja nyt syksyllä meinaan alottaa opettamaan kolme vuotiasta suokki tammaa toimimaan puskapollena.
Eli itse toimin hevosten kanssa omaa kehoa kuunnellen niin kauan kun se vaan hyvältä tuntuu. Synnytysten jälkeen oon jo kolmen päivän päästä ollu taas ratsastamassa normaalisti.
 
mukipukipuu - Ihan mahtavaa ja onnea poikalupauksesta :)

BlackPearl - No niinpä ollaan laskettuna samalle päivälle! Ja mulla rakenneultra on vissiin 22.9. Rupesin tuossa miettimään tuota, että jos menisi kesken rv17 niin se on kyllä aika pitkällä jo. Olen kaikista raskauksista tuntenut noihin aikoihin jo liikkeet monta viikkoa ja jotenkin sen jälkeen raskaus on aika konkreettisempi, kun tuntee toisen muljaavan. Huh rankkaa varmasti ollut, mutta nythän ei ole mitään syytä, miksi noin kävisi uudestaa teillä. Vielä tuosta lasketusta ajasta, että en tosiaankaan odota, että tämä syntyisi tammikuun puolella. Tosissaan edellinen syntyi 42+0 :) Eli jos nyt helmikuun puolivälissä saatais tyyppi himaan. Kiva kuulla, että muutto sujui noinkin tukevilla viikoilla hyvin. Me varmaan hommataan Niemen Pojat kantamaan kamat muutenkin, että itelle jää se pakkaaminen ja paikoilleen laittaminen lähinnä sitten.

Jahas, nyt taapero heräs eli hommat jatkuu :)
 
mukipukipuu Onnea hyvistä uutisista! :)

Täällä se vuoto jäi nyt toistaiseksi siihen kertaan. Veikkasi neuvolassa olevan tekemisissä sen ultrauksen kanssa. :/ Ei kiva.
Voin kyllä sanoa, että toista en kovin äkkiä tee, kun tästä yhdestäkin nyt selvitään.

Pääkoppa tekee tepposiaan ja masennus alkaa hiipimään tuttuun tapaan. Nyt koitan saada pääni pidettyä kasassa.
on tää vaan jotenkin aika ankeaa...koska se hehkeä ja onnellinen vaihe alkaa?
 
Hei, täällä on hieman suru puserossa. Kerroin aikaisemmin, että lapsettomuudesta kärsivä siskoni tulikin yllättäen raskaaksi. Eilen kuitenkin selvisi, että kyseessä oli kohdun ulkoinen raskaus. Tänään hänet on leikattu ja samalla toinen johtimista jouduttiin poistamaan.
Pistää miettimään miksi yhdelle ihmiselle tulee näin paljon vastoinkäymisiä, hän kun olisi varmasti loistava äiti, mutta millään ei äidiksi tule.
 
Jee mukipukipuu! Parhaita uutisia :) !

Tervetuloa seuraan, yllätys15 :wave:.

Voi miten epäreilua, mussukkanuppunen :(. Minä olen monta kertaa miettinyt tätä asiaa, kuinka jotkut sikiävät helposti kuin kanit ja toisilta ei onnistu sitten millään. Liian montaa kipeää tarinaa olen joutunut sivusta seuraamaan. Useimmathan jollain tavalla sen lapsen jossain vaiheessa saavat, mutta aina on myös se osa, joka jää kokonaan ilman :(. Minä aikoinani päätin, että jos lasta ei tule, niin en mene hoitoihin, vaan kohtalo on sitten tarkoittanut, että keskityn muihin asioihin, mutta tiedä mitä olisin päättänyt, jos olisi oikeasti ollut vaikeuksia.

Heilanga, ikävä olla nyt tyly realisti, mutta se hehkeä ja onnellinen vaihe ei välttämättä ala koskaan... Mutta lohdutuksena myös, että useimmilla tuo kuvailemasi vaihe on keskiraskaus eli keskimäärin toinen kolmannes. Ei silti kannata olla ihmeempiä odotuksia, niin ei tule sitten suurta pettymystäkään, jos onni ja autuus jää raskausaikana välistä. Masennus on minulle tuntematon sairaus, joten siinä en lähde opastamaan. Toivottavasti jaksat ja saat pidettyä pään koossa :hug:.

Pippurihäntä, arvaapa milloin mulla on rakenneultra :)? Kyllä vain, 22.9. eli taas jännitetään samana päivänä :)... Jännittäviä asuntokauppahetkiä! Minäkin unelmoisin muutosta, mutta en ole vielä aktivoitunut asian suhteen. Toivottavasti kämppänne käy kaupaksi!

BlackPearl, niin ymmärrän, että hieman jänskättää viikko 17, jos edellisen kerran kävi silloin huonosti :(.... Muakin mietityttää varmasti sitten viikolla 16, jolloin edellisessä raskaudessa ei neuvolakäynnin yhteydessä löytynytkään sydänääniä ja paljastui keskeytynyt keskenmeno :(. Mutta ei pidä ajatella liikaa.

Liikkeistäkin oli puhetta. En odota tuntevani niitä ennen kuin viikon 20 tienoilla. Aiemmin laitan kaiken suolentoiminnan piikkiin ;). Mutta moni kyllä on herkempi ja tuntee aiemmin :)!

väpä ja joku 11 + 6
 
mukipukipuulle onnea terveestä pojasta :flower:

heilangalle tsemppiä! hehkeää aikaa ei ainakaan täällä ollut missään vaiheessa esikoisen aikaan, että en elättelisi suuria toiveita siitä :D ennen omaa raskautta olin aina ihannoinut raskaana olevia, mutta eipä se nyt niin mahtavaa oloa ollutkaan kun maha oli lähinnä tiellä kokoajan. :)

Ferdinand 12+5 :heart:
 
Muutaman päivän netittömyyden jälkeen taas täällä :)
Onnea ensiksi mukipukipuu loistavista uutisista!

Pikaisesti omanapa ekasta rv12 ultrasta. Tyyppi oli eläväinen ja vastasi oikein hyvin viikkoja, laskettu aika siirtyi pari päivää mutta päivitellään seuraavan neuvolan jälkeen vasta. Riskit kromosomihäiriöihin todella pienet, 1:100000 ja nt 1mm. Nyt saa kuulemma jo huokaista hieman ja keskittyä odottamiseen. Rakenneultraan mennään sitten 23.9.

Onnea myös kaikille muille hyviä uutisia saaneille <3

Tibt 12+6
 
Jos tännekin kirjoittelisi, enemmän tulee tuolla fb:n puolella kirjoiteltua, mutta joka päivä täällä luen jutut :)

ON: Pahoinvointi vie mehut ja tämä hirmuinen helle ei yhtään auta asiaa, päivät tulee kökötettyä vain sisällä. Olis palljon pihahommiakin tehtävänä ja marjojen poimimista, mutta kun ei vaan kykene :|
Ekassa neuvolassa kävin alkuviikosta ja se oli ihan peruskauraa, ei mitään uutta, vähän turha käynti mielestäni. Ja niissä perusverikokeissa kävin torstaina, on sekin hoidettu alta pois :)

rv 9+0 Poks!!
 
mukipukipuu, Onnea kromosomeilta terveestä pojasta! Toivottavasti rakenneultrassa kaikki muukin kunnossa. :)

Mussukkanuppunen, paljon voimia sinne siskollesi ja hänen läheisilleen. :(

NaNa84, Onnea kromosomeilta terveestä tytöstä! :)

Heilanga, tsemppiä sinne pääkopan kanssa! Mulla ei tytöstä alkanut hehkeä vaihe ollenkaan mut pojasta sitten oli se pari-kolme kuukautta keskiraskaudessa. Kannattaa puhua neuvolassa tuntemuksistaan.

Onnea hyviä ultrakuulumisia saaneille!
:)

ON: Jouduin saikulle jälleen töistä. Ei kroppa kestänyt yövuoroja ja aika huonosti päivävuoroja. Menen vielä ens viikolla kokeilemaan noita päivävuoroja. Mutta yövuoroissa tuli niin kauhean huono olo ja alaselkää ja vatsaa särki et ei meinannu tulla mitään. Nytkin lopetin tänään valvomisen (olisi ollut vielä pari yötä mutta jää nyt tekemättä) niin on maha ollut kamalan kipeä ja kohdunsuulla tuntuu puikottamista. Kivuttomia supistuksia tulee ja väsyttää niin, että oksettaa.

Mutta mie rötvään täällä yksin kotona kun mies ja lapset mökillä ja juhlissa. Olisin mukaan halunnut kovasti, mutta en uskalla lähteä ajamaan kun aamulla meinasin nukahtaa rattiin useampaan kertaan töistä tullessa (mitä ei ole ikinä ennen yövuorojen jälkeen tapahtunut). Mukavasti tuo mies vaan tyhjensi jääkaapin ja pakastimen mukaansa niin ei ole oikein syömistä täällä, joten kai se olisi pakko yrittää kivuista huolimatta kaupassa käydä.

Pahaa oloa ja etomista on vieläkin satunnaisesti päivittäin. Aiemmista oli tässä kohtaa loppunut jo aikoja sitten...

Kampiakseli ja heebo rv 12+4
 
Mukipukipuu Ihania uutisia!! Onnea!

Täällä lorahti hieman eilen kirkasta verta. Kirkas veri onneksi jäi siihen ja sen jälkeen on tullut ajottain ruskeaa tuhrua. En ole kovin huolissani kun ei ole tullut enempää eikä kipuja ole. Pahoinvointi ennallaan. Olisi tietty ihan mukavaa jos loppuis tuo tuhruttelukin..

Vielä viikko omaan ultraan. Ensi tiistaina pitäisi yrittää töihin menoa. Hieman skeptinen olen mutta toivon kovasti että pääsisin!
 
Moikka,

Ultrassa kaikki huvin! 50mm ihminen siellä vempuili, vähän sai tosin herätellä <3
Jotenkin tosi erikoista ajatella että joku on niin pieni ja rupee oleen jo oikeasti ihmisen näköinen! :)

eliaza84, uskon että vaellukselle voi ihan hyvin mennä, itse käyn vielä koulua vääntämässä ja maastoköpötyksillä (jotka on kyllä välillä ollu vähän vauhdikkaampiakin) mutta esteet oon jättäny kokonaan pois.
Yleensä kun tippumiset johtuneet meikällä esteillä könyämisestä :D

Mussukkanuppunen, pahoittelut vaikeasta tilanteesta, tosi ikävä kuulla! :(

Omanapa, olot ihan fine, koko kesän ollu semmonen "saispa vaan lomailla"- olo, ens viikolla nyt onkin sitten se etelänreissu, pääsee oikeesti pötköttään. :)
tosin, sain eilen 21.30 (!) aikaan päähäni ajaa nurtsin koko tiluksilta, myös takapihan viidakon, jossa sitten vierähtikin melkein pari tuntia!
MIKSI aina vasta illalla pitää alkaa riehumaan?

Ensin ei jaksa edes kattoo telkkaria, sitten vetää kumpparit jalkaan ja riuhtoo meneen niin että naapuritkin tulee seuraan esitystä :D

Noo, pistetään kesäiltojen ja babyn piikkiin..
Nyt töiden pariin, toivon ihanaa viikonalkua kaikille, ja voimaa vaikeuksiin <3

MaijaLee ja Mini 12+3
 
Viimeksi muokattu:
mukipukipuu, isot onnittelut hyvistä uutisista! Toivottavasti selvisitte pelkällä säikähdyksellä.

NaNa84, onnea sinullekin tosi kovasti! Hieno uutinen.

Mussukkanuppunen, voimia siskosi ja sinun perheellesi. Voin lohduttaa, että minäkin olen pitkään "antanut lapsen tulla", eikä koskaan ole tapahtunut mitään, ja vasta kun minulta endometriooman takia viime syksynä poistettiin osa toisesta munasarjasta, tapahtui tämä. Vielähän en tiedä mikä tilanteeni oikeasti on, kun en ole missään ultrassa käynyt, mutta kuitenkin. Toivoa mielestäni hänellä on, voihan sen mieltää positiiviseksi, että raskaus sai ylipäätään alkunsa, vaikka väärässä paikassa. Mutta varmasti tämä on rankkaa aikaa, ja tuo ajatus ehkä vain pieni lohtu, jos edes lohtu tällä hetkellä ollenkaan. Voimia!

heilanga, tiedän kokemuksesta, mitä masennus on, ja toivon, että sinulla on voimaa ja rohkeutta mennä siitä puhumaan heti kun tunnet, että se alkaa taas nostaa päätään. Puhuminen asiasta jonkun kanssa voi auttaa ja kääntää asiat taas hyvään suuntaan. Ja minä aina yritän lohduttaa itseäni sillä, että ne ikävät tunteet ovat vain tunteita, jotka menevät ohi, enkä minä itse ole ihmisenä yhtä kuin tunteeni.

ON: Olo on vatsan turvotusta ja rintojen arkuutta (nännit) lukuun ottamatta täysin normaali, vaikea uskoa että olisi raskaana. Keskiviikkoaamusta ultra, yritän olla miettimättä asiaa, koska ajatukseni kääntyvät automaattisesti niinkin järjettömään suuntaan, kuin että siellä selviää, etten koskaan ole raskaana ollutkaan, vaan positiiviset testit ovat johtuneet jostain muusta syystä, ja kaikki "oireet" ovat vain psykologista itsepetosta ja liikasyömistä. Välillä, tai usein, tunnen olevani aivan sekopää, kun tällaistakin edes voin ajatella. :ashamed::(

Jos jotain positiivista, niin olo tosiaan ok ja huomenna ollaan rv 12, ja silloin kai riski keskenmenolle pienenee? Niin ja telttareissu meni hienosti, sain nukuttuakin ihan kohtuullisen hyvin. Kukaan ei myöskään ihmetellyt mahaani tai alkoholittomuuttani, pistivät sen kai lihomisen (maha) ja migreenin estämisen (alkoholi) piikkiin. Toisaalta leirikavereissa ei ollut ketään niin tuttua, että olisi voinut kysyä asiasta vaikka olisi epäillytkin jotain.

11+6
 

Yhteistyössä