Nyt on hymy herkässä!
=)
Eka ultra takana, ja kaikki hyvin! En uskaltanut katsoa ollenkaan monitoriin ennen kuin kätilö sanoi jotain sellaista, mistä ymmärsin, että siellä on elämää. Sitä ennen jo itkin, mutta sen jälkeen kyyneleet tulivat kyllä onnesta ja helpotuksesta. Mieskin oli liikuttunut, vaikka hänelle jo neljäs lapsi kyseessä.
Vauvalla kaikki kunnossa, liikkui normaalisti, pituutta 58 mm, sydän sykki hyvää tahtia, kaikki rakenteet näytti hyviltä ja oli kuulemma juonut pikkuisen vettäkin masuunsa, mikä oli hyvä merkki. Välillä aina nukahteli, ja kerran kätilö vähän hömpsytteli vatsan päältä saadakseen pikkuisen parempaan asentoon.
Niskaturvotus 1,12, ja kun ikäiselläni naisella tilastollinen riski Downin syndroomaan on 1:84, niin minulla verikokeiden ja mittausten perusteella on tässä raskaudessa 1:1300. Arvatkaa vaan kuinka suuri helpotus tuo oli! Ei siis tarvitse mennä jatkotutkimuksiin, ellei jatkossa ilmene jotain kummaa.
Joten ei ne vaisut raskausoireetkaan, tai niiden hiipuminen entisestään rv 10:llä mitää näköjään tarkoita. Ja vielä tämän ikäisenäkin (41) voi saada puhtaat paperit seuloista!
Ehkä minä nyt uskallan alkaa nauttimaan raskaudesta ja jopa antaa itseni ostaa kirppikseltä sen ensimmäisen vauvanvaatteen, jos jokin sopiva tulee vastaan.
j2nsku, hirmuisesti onnea sullekin! Tänään oli hyvä päivä käydä ultrassa.
Ai niin, laskettu aika pysyi ennallaan, eli 10.2., vaikka sikiö näyttikin yhtä päivää vanhemmalta. Tässä ryhmässä voi la:n pitää siis ennallaan (on täällä 9.2.).
12+1