// Helmivauvat 2015 - heinäkuu //

Kiitos Hippu* heinäkuun ketjusta!

Tervetuloa uusille!

Hannuliinille voimia sinne epätietoisuuteen. Kovasti toivon, että kaikki on hyvin.

Oireettomuus jatkuu täällä edelleen. Jos oikein kroppaa kuulostelen, niin ehkä olen ollut hieman väsyneempi kuin normaalisti ja sitten on lisäksi tuo rintojen arkuus. Miulle tulee muutenkin herkästi huono olo jos ruokailujen välissä on liian pitkiä taukoja, joten en osaa laskea tuota nälästä johtuvaa etomista raskausoireeksi kun sitä nyt on normaalistikin. Onneksi on muitakin oireettomia, joten kai tämäkin on sitten ihan normaalia.

Mustikkamaito, itselläni on aivan samanlaisia fiiliksiä. Tämä lapsi on erittäin toivottu, mutta silti sen tuomat muutokset mietityttävät. Meilläkään ei noita lastenhoitajia turhan paljon ole ja molempien vanhemmat ovat lisäksi vielä työelämässä, joten heitä ei viitsi aina lastenhoidolla kuormittaa. Kavereilla ei myöskään yhtä lukuun ottamatta ole lapsia, joten pelkään jääväni yksin, sillä tuskin lapsettomia vauvajutut kovinkaan paljon kiinnostaa. Täytynee yrittää etsiä äitiseuraa jostain. Lisäksi mietin juurikin tuota, että miten vauva vaikuttaa miehen ja miun suhteeseen, miten käy harrastusten jatkamisen yms. Tiedän kyllä, että esikoisen syntymä on iso asia ja varmasti muuttaa elämää monella tapaa, mutta silti nämä asiat mietityttävät.

Fb-ryhmään haluaisin myös liittyä, mutta mielelläni kävisin ensin sen ensimmäisen ultran, johon on muuten tänään tasan neljä viikkoa.

 

Kiitos heinäkuun ketjusta Hippu! Ja pippurihännälle myös iso kiitos, kun kesäkuun hoidit mallikkaasti!

Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille!

Meillä ei ole koskaan kuunneltu sydänääniä ekassa neuvolassa. Nyt olin rv 8+4 ja edellisessä raskaudessa rv 9+. Neuvolatäti sanoi, että rv 10+ voisi jo kuunnella, mutta ennen sitä ei todennäköisesti kuulu. Esikoisen kanssa sydänääniä ei kuultu rv 13-14 paikkeilla, kun istukka oli etuseinässä ja vauva ilmeisesti sellaisessa asennossa. Eli jos sydänääniä yritetään kuunnella alkuvaiheessa, niin ei varmasti kannata ainakaan huolestua jos niitä ei kuulukaan.

Väsymys ja pahoinvointi vaivaa edelleen. Onneksi pahoinvointi hieman helpottanut, mutta on tämä jatkuva etominen vuorokauden ympäri kyllä raskasta.

Mites teidän miehet ovat muuten huomioineet teitä nyt alkuraskaudessa? Saatteko levätä tai hemmottelua enemmän? Minusta tuntuu, että meillä ei huomioida ollenkaan sitä, että olen raskaana. Vähintään yhtä paljon joudun osallistumaan kotitöihin ja lastenhoitoon (kaksi pientä lasta) yms kuin aina ennenkin. Mitään paapomista en toki kaipaa, mutta olisi se kiva, jos saisin vähän levätä ja hengähtää väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa. Ehkä tämä raskaus ei ole vielä miehelle niin konkreettista. Muistan edellisistäkin, että vasta loppuraskaudessa, kun oli iso maha, mies huomioi enemmän. Hassua vain, että alkuraskaus on minulle ollut aina raskaampaa ja loppuraskaudessa olen aina voinut ja jaksanut hyvin. Lauantaina sain tunnin levätä rauhassa, kun valitin asiasta miehelleni. Tämän jälkeen tilanne palasi taas entiselleen.

 

Cherise kyseli miehen suhtautumisesta ja alttiudesta auttaa, huomioda jne. Toivottavasti saat ukkos tajuamaan, että monet tarvitsisivat lepoa ja palvelua nimenomaan alkuraskaudesta! Mulla ei vois olla tän asian suhteen parempi tilanne: saan levätä ihan niin paljon kuin suinkin mahdollista... mies hoitaa lapset ja ruokinnat ja kuskaa miullekin syötävää sohvalle oma-alotteisesti . Harmi, että nyt se lähti pariksi päiväksi kaverilleen remonttiavuksi, niin minunkin on pakko jaksaa jotain. Töissä muutenkin kuuntelen stressaantuneiden äiti-ihmisten katkeria tilityksiä siitä, kuinka on koko ajan niiiin kiire, kun pitää kuskata lapset, kokata ja kuurata sekä tehdä työtöitä myös kotona. Tekisi mieli muistuttaa, että niillä teiän lapsilla on isäkin ja sekin pystyy kotitöihin ja on velvollinen kaitsemaan kakaroitakin. Minä oon vissiin töissä liian usein hymy huulilla enkä valita tarpeeksi elämäni rankkuutta, koska "mulla nyt vaan on helpompaa kuin muilla". Tai ehkä en sitten tee työtäni yhtä hyvin kuin he . Mutta niin, meitä on moneen junaan ja minä olen hyvin itsekäs ihminen, joka ei ole vslmis luopumaan omista menoistaan lasten ja perheen takia. Eikä minulta onneksi sellaista kukaan vaadikaan.

 

Mustikkamaito, Fanning & Audrey: Meitä onkin sitten monta oireetontakin! Itellä ei tällä hetkellä mitään tuntemuksia raskaudesta (välillä on väsyttänyt ja välillä tissit olleet ihan vähän arat, joskus pientä iltaturvotusta, mutta siinäpä ne), mutta uskottava se tähän on, kun ultrassakin se jo todistettukin. :heart:

En oo oikein vielä osannut konkreettisesti ajatella tulevaa/miten arki muuttuu, jotenkin (ainakin vielä tässä vaiheessa) tuntuu, että kyllä kaikesta selviää...

Mun mies kyllä kyselee jo nyt, miten voin/voidaan, väsyttääkö tai onko tuntemuksia mahassa, mikä oikeestaan vähän jopa huvittaa itteäni, ku oon voinu pääasiassa koko ajan ihan hyvin (mitä nyt alussa ehkä väsytti enemmän, jolloin mies kehotti ottamaan päikkäreitä, mikä ei tavallisesti oo itellä tapana). Miehellä on kyllä muutenkin tapana vähän "paapoa" mua kotona niin, että kanssa tuo esim. syötävää sohvalle, että semmoseen oon jo ennen raskautta tottunu. =P Ihan normaalisti oon kyllä hoitanu tähän asti kotityöt (siis tietysti yhdessä miehen kanssa), ku oon ihan hyvin jaksanu.

 

Joku kysyi ensimmäisellä neuvolakäynnillä sydänäänien kuuntelusta. Voin ainakin itse terkkariopiskelijana ja neuvolassa harjoittelussa olleena sanoa, ettei sydänääniä kyllä yleensä ensimmäisellä käynnillä vielä kuunnella. Ne toki ovat siellä olemassa, mutta tosi hankalat niillä viikoilla löytää. Odottavalle äidille saattaa tulla kurja tunne, jos sydänäänet eivät löydykään. Mutta toki vaihteluja käytännössä saattaa olla..

Olin viimeviikolla huolissani epämääräisestä vuodosta. Vuotoa tuli kyllä tosi niukalti. Muutamana päivänä kyllä, mutta tosi tosi vähän. Soitin sitten eilen neuvolan neuvontapuyhelimeen ja tiedustelin, mitä tulisi tehdä ja onko normaalia. Ja normaaliahan tällainen pieni vuoto on. Terkkari kertoi, että silloin tulisi olla huolissaan, jos vuotoon liittyy voimakkaat kivut. (Painosanalla voimakkaat) Nyt olo on kyllä luottavainen ja huojentunut.

Raskausoireet ovat täälläpäin kyllä tosi lieviä. Oireet tulevat sykleittäin. Toisinaan mulla on huonovointisuutta, joka kuitenkin menee hetkessä ohi. Mieliala on kyllä tosi ailahteleva. Olen itsekin huomannut sen - miehestä puhumattakaan. Myös nippailut ja repäisykivut? alkoivat viikonloppuna. Nopeasti ylösnoustessa tulee välillä melko kovakin kipu. Oon myös huomannut, et rakon ollessa täynnä vatsan alueella tuntuu lievää kipua.

 

Mä sain jo huomiseks ajan tyksiin, tänään kävin labroilla joissa otettiin virtsanäyte halusivat klamydia näytteen, raskaus hormoni arvo ja jotain muuta vielä.. raskaustestejä kun ei ollu enää varastossa niin ovulaatiotestin ja positiivinen se ainakin oli ja vuoto on ehkä rauhottumaan päin..

 

Tervetuloa uusille!

Miehen suhtautumisesta ollut puhetta. Kuulemma ei osaa vielä ymmärtää et vauva tulossa kun ei konkreettisesti missään näy. suhtautuu siis niin kun oisin muuten vaan kipeenä. On hoitanut kauppareissut ja tuo just aamulla jonkun keksin jos oon ite unohtanu varata pöydälle. On antanu yleensä kyl nukkuakin pidempään aamulla.

Lapsenvahti jutuista oli kans puhetta. Meillä tosiaan kans vaan yks joka suostuu vahtimaan ja nyt kun sisko saa neljännen niin äidilläni onkin sitten jo 7 lastenlasta. Paha kun näille lapsenlapsille hän on ainoa joka joskus vahtii joten hyvin harvoin nytkään kehtaa kysyä vahtimaan. ollaan miehen kanssa menty sit vuorotellen ja yhdessä ehkä kerran vuodessa. Yhteistä kahden keskistä aikaa vietetään kun lapset käy nukkumaan.

ON: löllö saamaton päivä ollut. Ihan veto pois ja lieviä erilaisia alavatsakipuja ja lievää pahoinvointia. Pitänee kysyä neukusta ylihuomenna voisko listerian katsoa multa verestä. Sillä hoitojyrsijällä epäillään semmoista, virus aivokalvontulehdusta tai muuta aivojuttua. Mies joutuu hoitamaan sen lääkityksen. Omistaja tulee vasta ensi viikolla suomeen.

 

Ukoista, meillä ei kyllä ole miteenkään huomioitu, mutta eipä paljoo ehtiskään kun molemmat ollaan kahdessa työssä ja siihen päälle vielä yliopistossa DI-etuliitettä hakemassa. Ukko on kyllä oikeen ravinnon ottanu asiakseen, kieltää multa kaiken mitä ruokaohjeissa edes pyydetään välttämään. Lisäksi kaikki lisäaineet on hänen mielestään kiellettyjä kaippa se on vaan hyväksi. sitten ladten hoidosta, kaikki isovanhemmat onvielä kymmenen vuotta työelämäsdä niin niiltä ei kyllä heru muuta kuin ehkä vkl hoitoapuja. Aiempia lasten lapsia heillä ei ole, joten sen puolesta varmaan intoa riittäisi itellä ei oo sisaruksikaan. Muuten arki lapsen kanssa tuntuu tod.näk lepposalta verrattuna tän hetkiseen hullunmyllyyn!

 

Heippa! Joka päivä tulee luettua mitä teille kuuluu, mutta kun itsellä ei ole mitään oireita raskaudesta, niin ei oo tullut paljon kirjoiteltua!
Just tänään mietin tuota minun prinssi uljastani; hän tekee reissutyötä, tällekin kuulle tulee yli 250h töitä, on viikot etelässä ja viikonloppuisin tulee kotiin. Vaikka varmasti hänellä on rankka työ, ei KOSKAAN valita mistään ja viikonloppuisin kaitsee minun, hänen ja meidän lapsia, jotta saan käydä omien kavereiden luona ja urheilemassa yms. Ja se että saan arvostusta siitä että oon kotona lasten kanssa, on ihmeellistä. Välillä tapellaan siitä, kummalla on rankempaa, minä väitän että miehellä, ja mies että minulla. Noh, kai se pitää jostain tyhjänpäiväisestä riidellä kun ei mitään muutakaan keksi!

 

Miesten suhtautumisesta on puhuttu. Mieheni mukaan tämä on prosessi, eikä turhaan se lasten saanti kestä sitä 9 kuukautta Mutta kyllä mä saan olla just niin väsynyt ja heikkovointinen kuin haluan, mies paikkaa kaikessa tarvittaessa ilman valituksia tai kyselyjä. Olenkin ottanut aika rennosti. Lähes joka päivä on pakko ottaa esim. päikkärit. Kyllä mä olen toistaiseksi ainakin täysin tyytyväinen mieheni suhtautumiseen.

ON: mulla on kanssa oireet aika vähissä, rintojen turvotus ja arkuus on edelleen se selvin oire. Väsy ja iltaa kohden hieman etova olo vaivaa myös. Huomenna on eka neuvola, olen n. 7+jotain, joten en todellakaan toivo esim. sydänäänien kuuntelua. Mutta edelleen kamalan hassulta tuntuu, että raskauden kohdalla voi itse tehdä "diagnoosin" raskaustesteillä, eikä sitä sit mitenkään tarkasteta ennen ekaa ultraa. Itse pitää tarkistuksia pyytää tai mennä varhaisultraan, jos haluaa, jos ei mitään komplikaatioita ilmene, jotka pakottaisi lisätutkimuksiin.

Hannuliinille toivon kaikkea hyvää, voin vain kuvitella kuinka itse olisin huolissani, mutta olenkin mestarihuolehtija, joka huolehtii silloinkin kun ei ole tarve. Toivottavasti kaikki on hyvin!

Lapsen tuomista muutoksista: meillä on se surkea tilanne, että omat vanhempani ovat jo kuolleet eikä sisaruksia tai lähisukulaisia ole, ja miehenikin koko suku on muilla paikkakunnilla. Ja kun ollaan molemmat vielä muutettu Tampereelle lähivuosina, niin ystäväpiirikin on aika olematon. Ja tietysti ikäkin tuo haasteensa, kun ystävillä on jo paljon vanhemmat lapset. Nyt ollaan joka toinen vkloppu saatu miehen kanssa nauttia vapaasta, kun miehen kaksi lasta ovat olleet äidillään, mutta jos tässä nyt vauva oikeasti on tulossa, niin aika harvassa on kahdenkeskinen aika sen jälkeen. Toivon kovasti tutustuvani nyt raskausaikana samassa tilanteessa oleviin, ja ystävystyä, jotta ei olisi sitten niin yksinäistä vauvan synnyttyä ja voisi luoda ns. ystäväringin, joka vastavuoroisesti toimisi auttavaan kätenä hädän hetkellä... Näin muutamat ystäväni ovat aikoinaan tehneet, ne joilla ei esim. ole isää lainkaan kuvioissa syystä tai toisesta, tai muuten vaan suku kaukana.

 

huominen työpäivä tulee olemaan tuskainen kun tietää et joko tulee hyviä tai huonoja uutisia. sit mä oon sitäkin miettinyt et jos se alkio on hedelmöittynyt myöhemmin et jos viikkoja on vähemmän kuin 5+6.. mun kierrolla kaikki on mahdollista..

 

Mustikkamaito, meidän varhaisultra Helsingissä maksoi 146e. Suolainen hinta kyllä.. Minulle se oli tärkeä juttu ja halusin mennä, maksoi mitä maksoi.

Tänään alkoi loma, LUOJAN KIITOS. Pääsen pahoinvoimaan rauhassa ilman työtaakkaa niskassa..

Täällä mies suhtautunut ihan kivasti. Tekee enemmän kotihommia ja vie koiraa, tuo minulle sänkyyn pientä purtavaa jne. Kerran otin yhdet hormoni-itku-raivarit kun meinasi alkaa kyseenalaistamaan pahaa oloa, ja kerralla meni kyllä viesti perille

Isosti tsemppiä sulle hannuliini, kaikki peukut pystyssä että kaikki on hyvin!

 

Ututyttö, täällä olis ainakin yks mahdollinen mammarinki ehdokas. On ollu niin kiireinen elämä viimeset kuus vuotta niin on suurin osa ystävistä kaikonnut. En kyllä asu treellä mutta lähellä kumminkin, n. 20 min autolla keskustaan

 

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa!

Olen ollut superkiireinen töissä ja rättiväsynyt iltaisin, joten ei ole tullut kirjoiteltua. Italian reissu meni onneksi hyvin ilman pahempia oloja, mutustelin jatkuvasti myslipatukoita ja pastilleja Tällä viikolla onkin sitten ollut huonompi olo. Aamulla lensi laatta. Inhottavan tuntuista oksentaa juuri syöty nektariini kun tulee paksuna mössönä ulos. Anteeksi tarkka kuvailuni

Monen tekee täällä mieli ruisleipää, minun ei ollenkaan. Vaalea leipä menee ainoastaan alas ja karjalanpiirakat. En normaalisti syö vaaleaa leipää ollenkaan. Kaupasta lähti mukaan ihan uudenlaisia aamupala-aineksia.

Kävin eilen alesta ostamassa muutamia äitiysvaatteita. Ostin sellaisia syksyisiä vaatteita, kun tämän kesän vielä pärjää hyvin omilla mekoilla ym. Tässä raskaudessa haluan pitää vaatetyylistäni kiinni. Esikoista odottaessa tuntui että kadotin pukeutumisen ilon. Meillä oli silloin taloudellisesti tosi tiukkaa ja ostin käytettynä ihan eri tyylisiä vaatteita kuin mistä itse pidin. Niistä tuli vain huono mieli, eikä tehnyt mieli huolehtia muutenkaan ulkonäostä.

Hoitoavusta on ollut puhetta. Meillä ei ole hoitoapua juurikaan täällä Tampereella, sukulaiset ovat muualla. Eihän meillä sitä kahdenkeskistä aikaa juurikaan ole, mies on kaiken lisäksi reissuhommissa. Hänen työkuvioihin on pakko tulla muutos ennen kuin vauva syntyy.
Yhden kanssa on ihan tarpeeksi rankkaa arkena.

Olipas pitkä ja omanapainen sepustus. Tervetuloa uudet! Ja tsemppiä vuodoista kärsiville, toivotaan että kaikki on hyvin! Mullakin tosiaan oli alussa vuotoa, mutta ultrassa kaikki hyvin, eikä ole enää tullut alun jälkeen mitään.

Rva_Koo 9+0

 

Mulla illan aikana vuoto loppunut kuin seinää.. tissit turvoksissa edelleen, illalla väsyttää enempi kuin normisti.. tuntuu et tissit ei koht mahu liiveihin.. se eilinen ultra laite oli muuten aika aatamin aikainen, tyksissä on ollut paremmat ultrat mitä ollaan tuolla hoidoissa käyty.. aika vähä sanasesti se lääkäri puhus mitään.. ja jos nää olis ollut menkat niin aika erikoiset sellaiset..

 

Täällä käyty myös tänään vu ja siellä yksi sydän pumppasi lujaa ja jalat viuhto. Gyne antoi ensin kuunnella sydänäänet ja olihan se aika ihana hetki. Viikkoja ei ollut kuin 7+0 joten la siirtyneet np ultrassa yli viikolla. Muuten täällä ollut tänään taas melko huono päivä pahoinvoinnin suhteen. Vieläkään en ole saanut juuri mitään tänään alas. Gyne kirjoitti kaksi viikkoa sairaslomaa että siitä ei tarvitse nyt murehtia.

Miehen suhtautumisesta: kun oksensin reippaammin niin ulkoilutti mutisematta koirat ja kävi kaupassa ym. Nyt kun oksentelu on hieman vähentynyt, mutta paha olo 24/7, niin mies on hieman alkanut nurisemaan että en tee mitään. No vähän vaikea tehdä kun jaksan olla istualtani vasta illalla. Seisomisesta puhumattakaan. Mies ei muuten meidä matkan jälkeen siivonnut ollenkaan eli yli viikkoon. Täällä oli ihan hirveän sotkuista. Aivan järkyttävää. Äitini joka tuli kyyditsemään minua tänään järkyttyi aika pahasti ja itseasiassa siivosi (kiitokset hänelle).

Kyllähän täällä on aikapaljon melakoliaa ilmassa. Tulevaisuus pelottaa. Raskaus pelottaa. Miten miun kroppa jaksaa ym. Meillä ei myöskään juurikaan ole lapsenvahteja täällä, joten aika kiinni ollaan sitten vauvassa. Pitää sitten keksiä jotain.

 

Onnea ultrauutisista Kaneli88! Katselin muuten, että meillä on aika samat tiedot, mulla tänään 7+2, LA 15.2, synnytyssairaala Jorvi ja ollaan samanikäisiä. Jos haluat tutustua ja vaihtaa kuulumisia niin laita yksityisviestiä! Yhteistä valitettavasti myös kuvottava olo 24/7, tsemppiä sinne!! :/ Nuo melankoliset ajatuksetkin varmasti kuuluu kuvaan tässä kohtaa monesti.

 

Onnea hyviä ultrakuulumisia saaneille ja tsemppiä niille joilla epävarmuutta ilmassa.

Miesten suhtautumisesta on ollut puhetta.
Meillä isäntä on aina hellinyt, paaponut ja huolehtinut eli toisin sanoen hän on aina pitänyt tätä mammaa kuin kukkaa kämmenellä ja raskausaikana ihan alusta asti tuo kaikki tuplaantuu. Nytkin ihanasti yks ilta rupes kymmenen jälkeen vääntämään mulle ihanasti uunituoretta pullaa kun satuun mainitsemaan että vitsi kun tekis uunituoretta pullaa mieli. Ja ylipäätänsä kaiken on valmis tekemään ja tekeekin kotona kun töistä kotiutui ja vaikka inhoaa shoppailua niinkuin minäkin niin jo se olisi lähdössä etsimään mun tyylisiä mammahousuja kaupasta että mamman ei tartte huonojen olojen kanssa sinne lähteä. Eli en voi kun kiitollisena ja kunnioittaen tuumata että on mulla vaan ihana mies. <3

Hoitoapua ei meillä täällä Tampereen suunnilla juurikaan ole joten kahdenkeskeistä aikaa vietetään kun lapset on unilla. Ehkä kerran pari vuodessa käydään kahdestaan syömässä tai viihteellä mutta siihempä se sitten jääkin. Eli vaikken nyt ihan Tampessa asukkaan vaan reilu puolen tunnin ajomatkan päässä niin mammarinkiin mielelläni mukaan voisin lähteä. Kavereitakaan näillä suunnilla ei asu vaan kaikki lähimmät ihmiset ovat tällä hetkellä 200 kilsan päässä.

Me käytiin VU:ssa Fertinovalla Tampereella ja hintaa tais jäädä jotain 100-110e välillä maksettavaksi kun Terveystalolla tai Koskiklinikalla hintaa olis tullut noin 200€ tai pikkasen päälle.

Oma napailua vielä loppuun sen verran että täällä oksentelu taitaa olla loppu ja jäljelle on jäänyt vaan huono ja kuvottava olo. Jo kaks päivää saanut olla pönttöä haluamatta ja Johan tuntuu ihanalta. Kuntoilla koitan kovasti joka päivä lenkkeilyn lisäksi että ei nyt ihan veltostuis oloista huolimatta. Ja toistaiseksi joka päivä oon humpan/treenin saanut tehtyä aina lenkin jälkeen. Ens maanantaina ois taas neuvola ja 21.7 ois nt-ultra johon tuntuu olevan ikuisuus. Nyt saa kyllä tää halvatun puheripuli/kirjotusvimma loppua ja painun pehkuihin kun aamulla lähdettävä labraan kilpparikontrolliin. Jospa saisi useammin käytyä jatkossa kommentoimassa niin ei aina tulis niin kamalan pitkää settiä kirjoitettua. Pahoitteluni siis pitkästä tekstistä, lupaan skarpata kommentoinnin suhteen.

BlackPearl

 

Mukava lukea iloisia ultrakuulumisia Kaneli88 :heart:!

Ja hannuliinille yhä vain tsemppistä epävarman olotilan jaksamiseen :hug:.

Rva_Koo myöskään minä en voi kuvitellakaan syöväni ruisleipää :X. Sen sijaan näen jo nyt märkiä unia kotitekoisista karjalanpiirakoista, joita lienee satamäärin sukujuhlilla tarjolla kahden viikon päästä Pohjois-Karjalassa . Tekisin niitä itse, mutta kun oon edelleenkin ihan poissa pelistä, niin pelkäksi makailuksi menee .

Hoitoavuista oli puhetta. Meillä kanssa molempien vanhemmat asuu 200 kilsan päässä, mutta varsinkin mun äitini on kyllä innokas tulemaan avuksi noinkin kaukaa, mistä hänelle iso kiitos! Elämä olis varmasti todella paljon helpompaa, jos olisi enemmän ja lähempänä apuja. Mutta meillä sentään on joku auttamassa, onhan niitäkin, joilla ei ole ketään . Välillä olen todella miettinyt, kuinka varsinkin useamman lapsen yksinhuoltajat ilman kunnon tukiverkkoa pärjäävät. Huh huh, olisi varmaan mulle liian rankkaa!

Harmittaa vähän tuo koiraparka, kun ei ole päässyt kunnon lenkille moneen päivään ja treenitkin ovat jääneet väliin . Sillä mahtaa olla supertylsää, mutta heti kun jaksan taas jotain, niin lupaan sillekin kiinnostavampaa elämää .

terveisin yksinäisestä illasta nauttiva väpä + joku 9 + 2

 

Voi miten mukava lukea kun ootte jo käybeet ultrissa ja saaneet ihania uutisia ???? onnea kaikille! Ja tsemppiä niille jotka jännittävät oireitaan jne. Mulla sama juttu..rinnat on turvonnu ja maha illalla pinkeä..ne ovatkin ainoat oireet mielialavaihteluiden lisäksi..olen ressannut oireettomuutta koska ekassa raskaudessa oksensin niin paljon rv 18 asti joka päivä..mut tänään olen tuntenut paineen tunnetta kohdunsuun kohdalla..pelottaa et onko merkki et menisi kesken vai jotain muuta? Onko muilla ollu sellaista tunnetta?

 

Voihan! Näköjään tulee puhelimella kirjoitettuna kysymysmerkkejä kun sydänkuvioita laitan..anteeksi niistä!

 

Hei!

Täällä vielä yksi uusi tyyppi teidän listoille! Olen 26-vuotias ja odotan toista lasta. Esikoinen syntyi 05/2013 eli ikäero tulis olemaan 1v 9kk. Vähältö tuntuu, kun vielä imetänkin.

Pahoinvointia on ollut jonkin verran, mutta nyt aisoissa kiitos jatkuvan syömisen.

Aika monelle on tullut jo kerrottua, vaikka vasta kai huomenna 8+0 ja eka neuvola torstaina.

Ekan raskauden kohdalla mies huomioi kyllä paljon, mut nyt saan tehdä kaiken niin kuin normaalistikin.

 

Niin ja mun mies on kyllä huomioinut mua kaikella tapaa..eka lapseni on edellisestä liitostani niin vuosien yksinelon jälkeen olen niin onnellinen ihanasta miehestäni..hyvät välit mulla on ex-mieheen myös kun meillä on yhteishuoltajuus..toivon mukaan saatte huomiota ja hellyyttä sitä sitä tarvitsee jokainen!

 

Ah, ihanaa ! Sain mielenrauhan nyt kun päivityslistan päivämäärissä on pisteet mukana myös kuukauden jälkeen . Kiitos Hippu*!

 

Miehen suhtautumisesta... tää raskaus tuntuu vielä niin olemattomalta, että meistä kumpikaan ei taida suhtautua oikein mitenkään. Mulla kun ei oo pahoinvointia eikä pahemmin muitakaan oireita, niin ei oo tullu edes kaivattua vielä erityistä huomiota. Kyllä mies on aikasempien raskauksieni aikana tarvittaessa paaponut ihan hyvin... vähän on vaan semmonen hajamielinen tapaus tuo ukko, että tarvii selvän vihjeen, että nyt vois emäntää vaikka hieroa.

Hoitoapua ei meilläkään ole tarjolla, kun asutaan ulkomailla. Mun äiti kyllä auttais mielellään, jos oltais lähempänä. On täällä tietty kavereita, mutta eipä oo tullu kellekään kertaakaan iskettyä kolmea muksua hoitoon. Jos ois vaan yks lapsi niin se vielä menis, mut jotenkin sitä aattelee, että kolmesta on jo ihan liikaa vaivaa. Kahdenkeskinen aika miehen kanssa rajoittuu siis täysin siihen, kun muksut on menny nukkuun. Onneks ollaan aikamoisia kotikissoja ja viihdytään illat kotona.

Kuinka moni on ajatellu pitää raskauspäiväkirjaa? Mulla ainakin on harva pää ja vissiin raskausaikana iskee joku dementiakin, kun huonosti noita tuntemuksia ja tapahtumia muistaa sitte enää vaikka vuoden päästä, saati seuraavan raskauden aikana. En jaksanu/ehtiny viime raskauden aikana kirjottaa mitään "hienoa" raskauspäiväkirjaa, mutta kopioin näistä keskusteluista kaikki omaa napaa koskeneet juttuni tietokoneelle tiedostoon ja niistä tuli ihan hauska "päiväkirja". (Ehkä lisäsin joskus jotain tietoja mitä ei tullu tänne laitettua.) Suosittelen.

Sulo-Sylvia 6+ (kai)