Tuiskuselle ja muille isot :hug: öitten vuoksi, samaa sirkusta meillä.
Toivottavasti
HM:n korvatulehdus menee pian ohi!
Yölliset itkukohtaukset: hiukan helpotti lukea, että sattuu sitä paremmissakin perheissä
Ehdin jo syyttää muuton aiheuttamaa traumaa, mutta kai tämä sitten liittyy ikään. Päivisin meillä ollaan suht aurinkoisia,
pukiessa ei kauheasti ole kärsivällisyyttä, ja minusta onkin tullut supernopea pukija
Mies pukee yhä Gretan hoitopöydällä
vaikka olen yrittänyt jo kuukausia näyttää, kuinka paljon helpompaa on pukea sylissä.
Joka tapauksessa, muutamia yöllisiä itkukohtauksia on ollut, tissillä kyllä rauhoittuu, ilman tissiä kestää monta minuuttia. Ei minuutin itku sinänsä paljoa varmaan ole, mutta kun aiemmin Greta ei ole itkenyt lainkaan öisin ja päivälläkin hyvin vähän.
Eroahdistus näyttää nyt helpottaneen, Greta lähtee mielellään omille teilleen, jos olen esim. tuonut keittiöön ja suunnistaa monesti omaan huoneeseensa, jossa suurin osa leluista on.
Mies osallistuu vauvanhoitoon minkä töiltään ehtii, Greta on isäänsä ihan onnessaan, niillä kahdella on kyllä tosi hyvä fiilis, huomaa, että kummatkin ovat vesimiehiä. Tuttavaperheissä en ole havainnut vauvojen olevan noin kiintyneitä isäänsä, mutta meillä mies on ollut tosi aktiivinen alusta asti (aina kotona ollessaan). Ja kyllähän kolmannen lapsen kohdalla on kokemusta jo sen verran, että tietää, kuinka vauvan kanssa tullaan toimeen
Nyt kysymys
sormiruokailusta: auttakaa uusavutonta :ashamed: En ole muuton vuoksi ehtinyt yhtään miettiä Gretan ruokailua, eli meillä syödään samoja soseita kuin 7-kk iässä :ashamed: Olen antanut sellaisen suussa "sulavan" keksin käteen, mutta haukkasi siitä liian ison palan ja meinasi tukehtua. No, ei tietty voinut, kun se siis sulaa suussa, mutta hetken aikaa haukkoi henkeään paniikissa (tai ehkä minä vain olin paniikissa, koska Greta olisi heti jatkanut ihan tyynenä sitä keksin jyystämistä) ja köhi, kunnes pala suli tai sai sen jotenkin pois kurkusta. Tämä siis pelotti mua niin, etten ole uskaltanut antaa enää oikein mitään paitsi sen baby safe feederin kanssa, mutta vaikka esim. mandariinia ja kiiviä lutkutetaan sen kautta, niin olisi kiva antaa muutakin omiin käsiin.
Eli tiedän, että vihannekset on höyrytettävä pehmeiksi mutta
kuinka isoja paloja? Siis jos annan esim. oman pikkusormenkokoisen palan höyrytettyä porkkanaa, niin kuinka voin olla varma, ettei haukkaa siitäkin liian isoa palaa niin kuin siitä keksistä? Ja jos taas annan pieniä paloja, niin kuinka pieniä? Onko esim. raejuuston palat sopivan kokoisia, vai pitäisikö nekin puolittaa? Eli voiko antaa kaikkea sormiruokaa raejuuston kokoisina paloina? Vai olisiko parempi antaa isoja paloja?
Entä mitä hedelmiä voi antaa raakoina? Ja onko ne parempi antaa isoina paloina vai pieninä?
Voisitteko vääntää rautalangasta finger food dummylle? :ashamed:
Torino on kaunis kaupunki, muistuttaa palatseineen ja bulevardeineen hiukan Pariisia. En muistanutkaan, että on näin iso, täällä on yli 800 000 asukasta. Ei Roomakaan tuntunut koskaan isolta, vaikka todellisia asukkaita (virallisesti kirjoilla aina vähemmän, koska Italiassa on usein vaikea päästä virallisesti kirjoille vuokraa-suntoon) on saman verran kuin koko Suomessa yhteensä.
Appivanhempiin on mukavan jäätävät välit, kun toilailivat vähän liikaa jouluna. Mies raukkaa käy sääliksi, hänellä on oikeasti ihan kauheat vanhemmat. siis kaikissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta näillä valitettavasti ihan liikaa niitä huonoja. Anoppi pilasi joulun juovuspäissään (tällä kertaa niin kännissä, että miehenkin oli pakko myöntää asia, vaikka on vuosikausia uskonut äitään, tämä kun kieltää juovansa, vaikka kaikki muut mm. miehen ex-vaimo, anopin omalääkäri ja minä itse olemme yrittäneet kertoa, että anoppi on pahemman laadun kaappijuoppo) ja appiukko ryttäsi auton myös humalapäissään, paettuaan jouluyönä lentäviä laseja :/ Voisihan mua harmittaakin, että Gretan eka joulu meni silleen pipariksi, mutta toisaalta eipähän tarvitse enää sietää anopin röyhkeyttä, mieskin kun tällä kertaa suuttui toikkaroinnista niin, että aivan heti ei taas sydänystäviä olla... Huh huh, en itsekään ole tajunnut, kuinka paljon anoppiani inhoan, kerta kaikkiaan epämiellyttävä ihminen. Appiukon kuvauksen mukaan Hitler oli pyhimys anoppiin verrattuna ja mitäpä tuohon olisi lisäämistä
Miestä käy sääliksi, eihän kukaan vanhempiaan valitse, täytyy vain toivoa, että me osaamme olla Gretalle parempia vanhempia kuin miehen vanhemmat hänelle.
Nonni, sain tällä vuodatuksella varmasti tilit tasan pitkän poissaolon jälkeen
:wave: Lentis ja Greta 11kk :heart: