Jessus tuota mukulaa. Rytmit olleet vähän sekaisin talviaikaan siirtymisestä saakka. Ja juuri kun pari viikoa oli mennyt sillätavalla kivasti, että kolmet (vaikkakin toki lyhyet) päikkärit päivässä, ei ennen kuutta ylös ja noin.
Toissa-aamuna herätys viideltä, sain herätetyksi kolmansilta "päikkäreiltä" yhdeksän aikaan illalla, kukkui tunnin ja nukahti, eilenaamuna puoli kuudelta ylös, kuudelta illalla taas nukahti. Ei herännyt, vaikka kuinka kutittelin ja yritin laulella ja höpötellä, ja nukkui sitten kuuteen aamulla.
Iltapäiväpäikyille ei meinaa saada millään, heiluu vaan ihan sippinä, törmäilee kontatessaan, kaatuilee, naureskelee itsekseen ja yrittää yltiöpäisesti nousta seisomaan milloin mitäkin vasten. Sängyssä vaan nojailee kaiteeseen ja jyrsii sitä ja räkättää... hohhoi, hitto kun itselläkin olisi yhtä hauskaa.
Nyt vasta tuo heppu on oppinut kääntämään pään pois jos ei halua syödä! Aiemmin ilmoitti asian karjumalla
, ihme kaheli.
Kuumeen Konsta onkin aika etevä!
Arno poimii hienosti leipäpalat, maistuu näemmä kuivempikin käntty, mutta tomaatit ja kurkku vielä lipsuu monesti läpi sormien. Selkeästi kuitenkin
pinsettiote harjoittelussa.
Sain vasta tänään hommattua tuommoisen muovisen kaukalosyöttölapun, tähän asti menty kankaisilla ja kirottu kun ovat aina märkiä huuhtelun jäljiltä. Joskus sitä vaan tekee asiat turhan vaikeiksi itselleen näemmä.
Jouluna reissataan Jyväskylään, kuten aina. Yövytään meidän vanhemmilla, kuten aina, ja anoppilassa käydään syömässä ja notkumassa. Voi olla, että nyt kun on lapsi, saadaan notkua vähän enemmänkin anoppilassa... onneksi miehen vanhemmilla on jo kolme pojanpoikaa ennestään, Arnoon ei kohdistu ihan niin paljon odotuksia ja koohotusta.
Meidän vanhemmilla lähinnä on öllötelty aikuisten kesken, kun veljelläkään ei ole perhettä, isovanhemmat ovat aikoja sitten kuolleet ja suku on muutenkin ikääntynyttä ja dementoitunutta, lapsi tuo varmasti vähän vipinää taas jouluihin.
Voi, silloin kun isän äiti ja isä vielä elivät, isän veljet perheineen kokoontuivat mummolaan ja oli oikein kunnon Joulu. Silloin vielä oli luntakin nietoksittain! Ikävöin mummoa ihan hirveästi vieläkin, vaikka hänen kuolemastaan on jo kymmenen vuotta.
Anoppilassa on jouluisin ihan tunnelmallista ja hauskaa, mutta inhoan sitä, että anoppi heiluu vain keittiössä, eikä ehdi istua lainkaan ja nauttimaan. Vähemmätkin tarjoilut riittäisivät. Aina haetaan juuri niitä tiettyjä laseja ja tarjoiluastioita tai granaattiomenaa tai pakastimesta lisää tilliä tai voi ei nyt ei ole kokonaisia manteleita.
Ihanaa, kun tänään paistoi aurinko! Meinasin jo ihan totaalisesti depistyä. Me käydään parin tunnin kävelyllä päivittäin, vaikka sateella ei juurikaan hotsita. Tehdään edes lyhyt kauppareissu, aina on jotain mitä tarvitsee, ja synkeällä säällä se sattuu monesti olemaan suklaata...
Vaikkakin, kuka siitä nyt puhuikaan, monesti turhautuu, että mihin hittoon sitä taas lähtee haahuilemaan, yksin kiertely nimittäin on aika tylsää ja kuten sanottua, kaupoillakin tulee tehtyä heräteostoksia.
Ääh, pikkuheppu oli jo 20min. nukuttuaan pystyssä tuolla, sain vielä tissillä tainnutettua. Taisi masu vaivata.
Toivottavasti malttaisi nyt edes hetken vielä nukkua, ettei menisi yöunille taas ihan mahdottoman aikaisin. Äiti tarvitsee unta! Ei kello viisi ole mikään aamu, se on vielä yötä!