Helmimasut 2009 ~maaliskuussa~
- Viestiketjun aloittaja labello
- Ensimmäinen viesti
:wave: lauantaita!
Viime yönä luulin, et nyt se sit alkaa, kun tuntui kiristävää tunnetta vatsalla jonkin aikaa, mut sitten hävis kaikki tuntemukset.. oli kai jotain supistuksia, en oikein tiedä minkälaisilta sit pitäis tuntua kun ne alkaa.. Täytyy kyllä sanoa, et tää on jo henkisestikin aika rankkaa tällanen odottelu
sitä alkaa miettiin jo kaikenlaista, että onko vauvalla kaikki hyvin, toimiiko istukka enää kunnolla jne.. ja sit vasta tuleekin kurjat fiilikset kun tietää ettei voi mitään nyt tehdä asialle muutakun odottaa vaan :|
Ruttunaama, paljon paljon onnea pikkuisen johdosta :flower:
T. Kareliini ja vauveli 41+1
Viime yönä luulin, et nyt se sit alkaa, kun tuntui kiristävää tunnetta vatsalla jonkin aikaa, mut sitten hävis kaikki tuntemukset.. oli kai jotain supistuksia, en oikein tiedä minkälaisilta sit pitäis tuntua kun ne alkaa.. Täytyy kyllä sanoa, et tää on jo henkisestikin aika rankkaa tällanen odottelu
sitä alkaa miettiin jo kaikenlaista, että onko vauvalla kaikki hyvin, toimiiko istukka enää kunnolla jne.. ja sit vasta tuleekin kurjat fiilikset kun tietää ettei voi mitään nyt tehdä asialle muutakun odottaa vaan :| Ruttunaama, paljon paljon onnea pikkuisen johdosta :flower:
T. Kareliini ja vauveli 41+1
Noniin, en viel kotiin mennyt kun kyyti tulee vasta huomen hakee mut mikä täällä ollessa kun ruoka tulee valmiina jne...
Tosiaan yritän lyhyesti kertoa tiistain ja sitten keskiviikon kuulumiset: Tiistaina pääsin sinne oksitosiini käynnistykseen aamusta, kerkesin kokeilla aqua-rakkuloita(sattuu muuten enemmän kuin synnyttäminen!!) ja aivan ihanaa ammetta, kunnes kahdeksan aikaan illalla tuli lääkäri ja totesi et edelleen 3senttiä auki, os:lle takaisin!!! Oksitosiini aiheutti ihan hirveitä tuskia ja kramppeja ja sitten jo pyysin kunnon paukut ja sainkin piikin persiiseen et sain yön nukuttua. Tulehdusarvot vaan nousi ja nousi ja sitten päästäänkin keskiviikkoon. Takaisin aamulla synnnytysos:lle ja vihdoin päättävät puhkaista kalvot, olin avautunut 4senttiin yön aikana. Sitten alkoi lyyti kirjoittaa puolen tunnin päästä tuosta säännöll. supistuksia viiden minsan välein ja alkoi paikat avautua, otin 12 jälkeen ilokaasua (aika hurjaa ainetta, samanlainen olo kuin olisi baarista tullut viiden aikaan aamulla ja rojahtanut sänkyyn parin promillen humalassa!) n.15 aikaan sain epiduraalin ja sit taas lopahti supistukset, en tuntenut mitään. Tulehdusarvot oli jo antibiootin takia laskussa mutta mulla alkoi nousta kuume, viimeisin mittaus oli 37,6. Ja vauvan sykkeet alkoi nousta samalla ja illasta olikin sitten lääkäri koko ajan seurana. Pelättiin et on 5-kiloinen mukula tulossa.. Epiduraali lopetettiin ja okitosiinit päälle auttamaan loppuun asti ja oli ihan mielettömät ponnistustarpeet, ja minun ponnistamiset ei ollu kaunista, eivät nimittäin enää toimittaneet vatsaa vaikka sanoin et joka päivä toimii hyvin niin toimittakaa. Niin kakkaahan irtosi joka ponnistuksen aikana.... Klo 23.49 34min. ponnistelun jälkeen autettiin kevyesti imukupilla Atso-poika maailmaan, vkot oli 41+2, jos se ei olisi auttanut olisin joutunut sektioon koska olin aika poikki ja kipeäkin. Leikkasivat välilihankin.
Hyvä et kärsii istua sen ja pukamien takia mutta kyllä tuo 52cm:n ja 3780g:n Goljatti on kaiken sen arvoinen, en voi uskoa että olen nyt synnyttänyt ja että tuo kaunis poika on minusta tullut :heart: Kiitos onnitteluista ja kunhan kotiudun, siirryn tuonne vauvapuolelle mut loppuun asti olen teitä tsemppaamassa täällä jotka vielä kärvistelee.
Absa ja Atso-vaaveli
Tosiaan yritän lyhyesti kertoa tiistain ja sitten keskiviikon kuulumiset: Tiistaina pääsin sinne oksitosiini käynnistykseen aamusta, kerkesin kokeilla aqua-rakkuloita(sattuu muuten enemmän kuin synnyttäminen!!) ja aivan ihanaa ammetta, kunnes kahdeksan aikaan illalla tuli lääkäri ja totesi et edelleen 3senttiä auki, os:lle takaisin!!! Oksitosiini aiheutti ihan hirveitä tuskia ja kramppeja ja sitten jo pyysin kunnon paukut ja sainkin piikin persiiseen et sain yön nukuttua. Tulehdusarvot vaan nousi ja nousi ja sitten päästäänkin keskiviikkoon. Takaisin aamulla synnnytysos:lle ja vihdoin päättävät puhkaista kalvot, olin avautunut 4senttiin yön aikana. Sitten alkoi lyyti kirjoittaa puolen tunnin päästä tuosta säännöll. supistuksia viiden minsan välein ja alkoi paikat avautua, otin 12 jälkeen ilokaasua (aika hurjaa ainetta, samanlainen olo kuin olisi baarista tullut viiden aikaan aamulla ja rojahtanut sänkyyn parin promillen humalassa!) n.15 aikaan sain epiduraalin ja sit taas lopahti supistukset, en tuntenut mitään. Tulehdusarvot oli jo antibiootin takia laskussa mutta mulla alkoi nousta kuume, viimeisin mittaus oli 37,6. Ja vauvan sykkeet alkoi nousta samalla ja illasta olikin sitten lääkäri koko ajan seurana. Pelättiin et on 5-kiloinen mukula tulossa.. Epiduraali lopetettiin ja okitosiinit päälle auttamaan loppuun asti ja oli ihan mielettömät ponnistustarpeet, ja minun ponnistamiset ei ollu kaunista, eivät nimittäin enää toimittaneet vatsaa vaikka sanoin et joka päivä toimii hyvin niin toimittakaa. Niin kakkaahan irtosi joka ponnistuksen aikana.... Klo 23.49 34min. ponnistelun jälkeen autettiin kevyesti imukupilla Atso-poika maailmaan, vkot oli 41+2, jos se ei olisi auttanut olisin joutunut sektioon koska olin aika poikki ja kipeäkin. Leikkasivat välilihankin.
Hyvä et kärsii istua sen ja pukamien takia mutta kyllä tuo 52cm:n ja 3780g:n Goljatti on kaiken sen arvoinen, en voi uskoa että olen nyt synnyttänyt ja että tuo kaunis poika on minusta tullut :heart: Kiitos onnitteluista ja kunhan kotiudun, siirryn tuonne vauvapuolelle mut loppuun asti olen teitä tsemppaamassa täällä jotka vielä kärvistelee.
Absa ja Atso-vaaveli
Laitanpa vielä omaa synntyskertomustani tänne, kun poika nukkuu. Eli mulla meni vedet keskiviikkona sauvakävelylenkillä. Mentiin näytille sairaalalle ja saatiin kehoitus palata aamulla käynnistelyyn osastolle.
Torstaina aamulla tutkivat ja paikat oli auki n.2cm ja kohdunkaulaa jäljellä edelleen n. 2cm, käyrälle harvoja supistuksia. Antoivat klo 11 aikaan 1/4 cytotecin suun kautta. Sen avulla alkoi tulla supistuksia, joita en kuitenkaan kaikkia tuntenut. Laittoivat kävelylle hakemaan potkua supistuksiin. Ja kyllä ne sitten kovenivatkin vauhdilla n. klo 16 aikaan. Kävin suihkussa, mutta se ei juurikaan auttanut. Näihin aikoihin mies saapui sairaalaan pikahälytyksen saaneena. Käyrällä en kauaa pystynyt olemaan ennen kuin klo 18 aikoihin siirryin saliin, mutta huipuissaan supistusten voimakkuus oli 120 luokkaa.
Saliin pääsyäni hengittelin ensin ilokaasua, mutta sitä oli mahdoton ajoittaa, koska supistukset tulivat epäsäännöllisesti. Epiduraalia minulle ei voinut antaa verenohennuslääkityksen vuoksi, mutta onneksi sain kohdunkaulan puudutteen, joka vei minulta kaikki kivut pois. En olisi voinut kuvitella suurempaa helpotusta.
Nukuinkin lähes koko avautumisvaiheen. Jossain vaiheessa heräsin päänsärkyyn ja samalla kätilö mittasi lämpöni, joka oli 38,8. Sain paracetamolia suoneen laskemaan kuumetta ja helpottamaan päänsärkyä.
Jossain vaiheessa kohdunkaulan puudute uusittiin ja juuri ennen ponnistamisen alkua ehdin saada kolmannen puudutteen, tosin vain toiselle puolelle, kun toiselta puolelta oli kaula kokoneen kadonnut. Ponnistaminen kestikin sitten kauan, n. 1h 10min, kun vauvan pää oli vinossa tarjonnassa ja omat supistukseni heikkoja. Niitä voimistamaan sain sitten oksitosiinia. Loppuvaiheessa ponnistelua lapsivesi muuttui vihreäksi. Uhkailivat minua imukupilla ja siitä sisuuntuneena sain vauvan kuitenkin vihdoin pukattua pihalle. Poika syntyi siis perjantain puolella klo 01.00.
Synnyttyään pikkuinen oli hieman veltto ja huonon värinen, joten pisteet oli minuutin vanhana 7 ja 5min. iässä 8. Nopeasti tuo kuitenkin virkosi.
Aluksi poika pääsi vierihoitoon, mutta joutui kohonneiden tulehdusarvojen vuoksi lastenosastolle antibiooteille iltapäivällä. Lastenosastolla poika vietti kaksi yötä ja toiset kaksi vierähti vielä vierihoidossa antibiootteja saaden.
Taisi tulla sekava selostus, kun kiireesti koittaa kirjoittaa.
Nyt onneksi kaikki kunnossa ja nautitaan kotona olosta. :heart: :heart:
Voimia vielä kärvisteleville, eiköhän kaikille ensi viikon aikana vauva saada. :hug:
Kuume & pikkuinen 1vko 1pvä
Torstaina aamulla tutkivat ja paikat oli auki n.2cm ja kohdunkaulaa jäljellä edelleen n. 2cm, käyrälle harvoja supistuksia. Antoivat klo 11 aikaan 1/4 cytotecin suun kautta. Sen avulla alkoi tulla supistuksia, joita en kuitenkaan kaikkia tuntenut. Laittoivat kävelylle hakemaan potkua supistuksiin. Ja kyllä ne sitten kovenivatkin vauhdilla n. klo 16 aikaan. Kävin suihkussa, mutta se ei juurikaan auttanut. Näihin aikoihin mies saapui sairaalaan pikahälytyksen saaneena. Käyrällä en kauaa pystynyt olemaan ennen kuin klo 18 aikoihin siirryin saliin, mutta huipuissaan supistusten voimakkuus oli 120 luokkaa.
Saliin pääsyäni hengittelin ensin ilokaasua, mutta sitä oli mahdoton ajoittaa, koska supistukset tulivat epäsäännöllisesti. Epiduraalia minulle ei voinut antaa verenohennuslääkityksen vuoksi, mutta onneksi sain kohdunkaulan puudutteen, joka vei minulta kaikki kivut pois. En olisi voinut kuvitella suurempaa helpotusta.
Nukuinkin lähes koko avautumisvaiheen. Jossain vaiheessa heräsin päänsärkyyn ja samalla kätilö mittasi lämpöni, joka oli 38,8. Sain paracetamolia suoneen laskemaan kuumetta ja helpottamaan päänsärkyä.
Jossain vaiheessa kohdunkaulan puudute uusittiin ja juuri ennen ponnistamisen alkua ehdin saada kolmannen puudutteen, tosin vain toiselle puolelle, kun toiselta puolelta oli kaula kokoneen kadonnut. Ponnistaminen kestikin sitten kauan, n. 1h 10min, kun vauvan pää oli vinossa tarjonnassa ja omat supistukseni heikkoja. Niitä voimistamaan sain sitten oksitosiinia. Loppuvaiheessa ponnistelua lapsivesi muuttui vihreäksi. Uhkailivat minua imukupilla ja siitä sisuuntuneena sain vauvan kuitenkin vihdoin pukattua pihalle. Poika syntyi siis perjantain puolella klo 01.00.
Synnyttyään pikkuinen oli hieman veltto ja huonon värinen, joten pisteet oli minuutin vanhana 7 ja 5min. iässä 8. Nopeasti tuo kuitenkin virkosi.
Aluksi poika pääsi vierihoitoon, mutta joutui kohonneiden tulehdusarvojen vuoksi lastenosastolle antibiooteille iltapäivällä. Lastenosastolla poika vietti kaksi yötä ja toiset kaksi vierähti vielä vierihoidossa antibiootteja saaden.
Taisi tulla sekava selostus, kun kiireesti koittaa kirjoittaa.
Nyt onneksi kaikki kunnossa ja nautitaan kotona olosta. :heart: :heart:
Voimia vielä kärvisteleville, eiköhän kaikille ensi viikon aikana vauva saada. :hug:
Kuume & pikkuinen 1vko 1pvä
onnittelut viimeisillekin vauvautuneille!
joko "kärvistelijöiden kuningatar"- titteli on jaettu, ja kuka onnekas sen viimein "voitti"?
on vähän nettipimentoa ollut viimeaikoina, en oikeen ole kärryillä mistään... taitaa täältäpuolelta olla väki kiitettävästi siirtynyt tonne vauvapuolelle...
tatuka+tirppa 2vkoa+6pvää
joko "kärvistelijöiden kuningatar"- titteli on jaettu, ja kuka onnekas sen viimein "voitti"?
on vähän nettipimentoa ollut viimeaikoina, en oikeen ole kärryillä mistään... taitaa täältäpuolelta olla väki kiitettävästi siirtynyt tonne vauvapuolelle...
tatuka+tirppa 2vkoa+6pvää
Todella vauhdikkaan ja rajun synnytyksen tuloksena syntyi torstaina 5.3. klo 18.36 kuikelo-tyttö, jonka mitat 4055g ja 52 cm. Pipa 36.
Synnytystä ehdittiin käynnistelemään kahden Cytotecin voimin ja samantein kun sain toisen murusen klo 16.30, alkoi valtavat supistukset. Niitä tuli heti 3 min välein. Saliin lähdettiin todella vauhdilla ja 17.55 hoitaja soitti miehelle että nopsaan sairaalaan. 18.15 olin salissa, mies tuli 18.20 ja tyttö syntyi 18.36.
Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan. En edes ilokaasua :/
Repeämä tuli välilihaan ja vauva on ihan ruhjeilla.
Synnytykseen jäi kammo, mutta vauva on kyllä ihana :heart:
Kotiuduimme eilen. Univelkaa on riittävästi
Tsemppiä kaikille loppumetriläisille :hug:
Alliemma ja kuikelo 2.5 vrk
Synnytystä ehdittiin käynnistelemään kahden Cytotecin voimin ja samantein kun sain toisen murusen klo 16.30, alkoi valtavat supistukset. Niitä tuli heti 3 min välein. Saliin lähdettiin todella vauhdilla ja 17.55 hoitaja soitti miehelle että nopsaan sairaalaan. 18.15 olin salissa, mies tuli 18.20 ja tyttö syntyi 18.36.
Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan. En edes ilokaasua :/
Repeämä tuli välilihaan ja vauva on ihan ruhjeilla.
Synnytykseen jäi kammo, mutta vauva on kyllä ihana :heart:
Kotiuduimme eilen. Univelkaa on riittävästi
Tsemppiä kaikille loppumetriläisille :hug:
Alliemma ja kuikelo 2.5 vrk
:wave: voi kuulkaa ystävät, täällä vielä ollaan yhtenä kappaleena!! onkohan nyt käymässä niin,että meikäläinen vie sen "kärvistelijöiden kuningatar"-tittelin?!! vai onko täällä enää muita ollenkaan, missä uusioäippä, EllaMaaria??
Nyt alkaa iskeen PANIIKKI, meikäläinen kirjoittelemassa täällä yksinään, APUVA
Näyttää kyllä vahvasti siltä, että tämä vauveli ei tule maailmaan ilman käynnistystä! Huomenna soitan kyllä synnärille, että saavat varautua, että tämä mamma tulee kassin kanssa keskiviikkona paikalle ja saavat aloittaa käynnistelyn nyt olis jo kestäny tätä raskautta koko rahan edestä
T. Kareliini ja masussa EDELLEEN VIIHTYVÄ VAUVELI 41+2
Nyt alkaa iskeen PANIIKKI, meikäläinen kirjoittelemassa täällä yksinään, APUVA
Näyttää kyllä vahvasti siltä, että tämä vauveli ei tule maailmaan ilman käynnistystä! Huomenna soitan kyllä synnärille, että saavat varautua, että tämä mamma tulee kassin kanssa keskiviikkona paikalle ja saavat aloittaa käynnistelyn
nyt olis jo kestäny tätä raskautta koko rahan edestä T. Kareliini ja masussa EDELLEEN VIIHTYVÄ VAUVELI 41+2
Paljon onnea uusista vauvoista :flower:
EllaMaaria, tilanne oli alussa se että kohdunsuu oli pehmeä ja kahdelle sormelle auki ja kalvojen puhkaisu ei siis saanut vielä mitään aikaan vaan vasta tippa käynnisti supistukset.
Teille lopuille paljon tsemppiä :hug:
Ruttunaama ja poitsuli 2vrk
EllaMaaria, tilanne oli alussa se että kohdunsuu oli pehmeä ja kahdelle sormelle auki ja kalvojen puhkaisu ei siis saanut vielä mitään aikaan vaan vasta tippa käynnisti supistukset.
Teille lopuille paljon tsemppiä :hug:
Ruttunaama ja poitsuli 2vrk
Huomenta! Tulin vaan ilmoitteleen, että sain vaihdettua kontrolliajan jo tälle päivälle valitin puhelimessa olotilaani ja puhuin kätilölle, että minkälainen mahdollisuus olisi käynnistelyyn. Tietystihän se menee sen mukaan mikä tilanne tuolla alakerrassa on, että onko paikat yhtään kypsyny, mut sanoi kyllä että jos on merkkejä että synnytys olis lähellä niin sit voitais käynnistellä tänään mä en mitään muuta toivo niin paljon, kuin että olis tapahtunu edistystä ja saisin jäädä sinne. Kätilö kyllä varoitteli, että käynnistelyt ei aina edisty niin toivotulla tavalla, että pitkää pinnaa vaan mukaan.. kassin otan kyllä mukaan varalta, toivottavasti en tuu sieltä ilman vauvaa kotiin sit kyllä itku pääsee, jos joudun vielä monta päivää kärvisteleen tässä
Tuun laitteleen viestiä, jos vielä kotiudun (mikä on kyllä mun tuurilla todennäköistä), mut jos ei kuulu vähään aikaan niin oon jäänyt sinne, I hope so
T. Kareliini ja vauveli 41+3 :heart:
valitin puhelimessa olotilaani ja puhuin kätilölle, että minkälainen mahdollisuus olisi käynnistelyyn. Tietystihän se menee sen mukaan mikä tilanne tuolla alakerrassa on, että onko paikat yhtään kypsyny, mut sanoi kyllä että jos on merkkejä että synnytys olis lähellä niin sit voitais käynnistellä tänään mä en mitään muuta toivo niin paljon, kuin että olis tapahtunu edistystä ja saisin jäädä sinne. Kätilö kyllä varoitteli, että käynnistelyt ei aina edisty niin toivotulla tavalla, että pitkää pinnaa vaan mukaan.. kassin otan kyllä mukaan varalta, toivottavasti en tuu sieltä ilman vauvaa kotiin sit kyllä itku pääsee, jos joudun vielä monta päivää kärvisteleen tässä Tuun laitteleen viestiä, jos vielä kotiudun (mikä on kyllä mun tuurilla todennäköistä), mut jos ei kuulu vähään aikaan niin oon jäänyt sinne, I hope so
T. Kareliini ja vauveli 41+3 :heart:
Mäpäs kerron omaa tarinaa, kun vauva nukkuu ja isompi leikkii mummin kanssa
Eli menin silloin torstaina sinne yliaikaiskontrolliin ja olin ihan tulossa kotiin takaisin, mutta lääkäri ilmoittikin että osastolle käynnistykseen, mars.
Ensimmäisen tabun sain 12.15 ja samantein alkoi supistukset, mutta kas kummaa loppuivat yhtä nopeasti. No 16.15 toinen tabl. ja ei mitään vaikutusta. Illalla 20.15 vielä tabl. eikä sekään alkanut mitenkään nopeesti vaikuttamaan. Ennen puolta yötä olin aika kipeä ja ajattelin säästellä huonekavereita puuskutuksiltani ja lähdin käytävälle tallailemaan ja keinutuoliin keinuttelemaan.
Yökkö oli antamassa kipulääkkeitä, mutta ajatteli kuitenkin kurkata tilanteen, olin reilusti 2 sormelle auki ja kanava poissa, joten käsky kävi saliin. Siellä sain tujumpia kipulääkkeitä, mutta en vielä halunnut puudutteita jotta supistukset ei loppuisi (niin kuin esikoiselta kävi). Kätilö totesi vaan "et sitten ei tunnin päästä soitella taas anestesialääkäriä, kun se olis nyt tossa vieressä, oletko varma ettet halua sitä nyt?".
Lupasin sitten kärvistellä, jos rupee kauheesti koskemaan. No viideltä olin tosi kipeä jo ja mulle tuli kumma hermokipu oikeaan nivuseen, joka säteili polveen ja kylkeen asti. Mutta kärvistelin kuitenkin vielä, kun olin kerran luvannut Soitin kyllä miehelle, et alkaa valumaan sairaalaa kohti, et kohta puudutellaan. Puol 7 sitten uskaltauduin pyytämään sen epiduraalin. Mutta mutta, sepäs puuduttikin vaan toispuoleisesti ja se hermokipu ei hävinny mihinkään. Kipu oli jo niin viiltävä et olin ihan tajunnan rajamailla. Ei kun lisäannoksia ja vahvempia mömmöjä, mutta nekään ei auttanu.
Kätilö sitten sanoi, että enää on spinaali joka voisi auttaa. No ihan mitä vaan, kuhan se kipu loppuis. Spinaali laitettiin ja kipu helpotti osittain (ei enää säteillyt, vaan oli vaan siinä nivusessa), puudutteen olisi pitänyt auttaa 2h, mutta vaikutus loppui jo 1h jälkeen. Mä itkua väänsin, et en jaksa kyllä synnyttää jos mun pitää taistella tajuissaan pysymisestä sen kivun kanssa ja tiesin ettei enää ole mitään kivunlievityksiä mistä olisi edes vähän apua.
Kätilö sitten kurkkasi tilanteen ja kas, olin täysin auki mutta kalvot vielä ehjät. Ne sitten puhkottiin ja samantien ponnistamaan. 10min ponnistelun jälkeen poika oli maailmassa, kyllä oli helppo homma, jäi todella hyvä mieli siitä vaiheesta.
Poika oli vähän ollut liian ahtaalla ja joutui happikaappiin 2h, mutta virkosikin niin nopeasti että pääsi pois jo tunnin jälkeen. Itseltäni leikattiin väliliha, mutta repesin silti kun poika tuli niin rytinällä kuitenkin.
Olen kyllä tällähetkellä ihan todella hyvässä kunnossa, eikä leikkaus/repeämä ole lainkaan kipeä. Vuotokin on todella pientä.
Mae ja "Pekka" 3vrk (isoveli keksinyt nyt uuden nimen )
Eli menin silloin torstaina sinne yliaikaiskontrolliin ja olin ihan tulossa kotiin takaisin, mutta lääkäri ilmoittikin että osastolle käynnistykseen, mars.
Ensimmäisen tabun sain 12.15 ja samantein alkoi supistukset, mutta kas kummaa loppuivat yhtä nopeasti. No 16.15 toinen tabl. ja ei mitään vaikutusta. Illalla 20.15 vielä tabl. eikä sekään alkanut mitenkään nopeesti vaikuttamaan. Ennen puolta yötä olin aika kipeä ja ajattelin säästellä huonekavereita puuskutuksiltani ja lähdin käytävälle tallailemaan ja keinutuoliin keinuttelemaan.
Yökkö oli antamassa kipulääkkeitä, mutta ajatteli kuitenkin kurkata tilanteen, olin reilusti 2 sormelle auki ja kanava poissa, joten käsky kävi saliin. Siellä sain tujumpia kipulääkkeitä, mutta en vielä halunnut puudutteita jotta supistukset ei loppuisi (niin kuin esikoiselta kävi). Kätilö totesi vaan "et sitten ei tunnin päästä soitella taas anestesialääkäriä, kun se olis nyt tossa vieressä, oletko varma ettet halua sitä nyt?".
Lupasin sitten kärvistellä, jos rupee kauheesti koskemaan. No viideltä olin tosi kipeä jo ja mulle tuli kumma hermokipu oikeaan nivuseen, joka säteili polveen ja kylkeen asti. Mutta kärvistelin kuitenkin vielä, kun olin kerran luvannut
Soitin kyllä miehelle, et alkaa valumaan sairaalaa kohti, et kohta puudutellaan. Puol 7 sitten uskaltauduin pyytämään sen epiduraalin. Mutta mutta, sepäs puuduttikin vaan toispuoleisesti ja se hermokipu ei hävinny mihinkään. Kipu oli jo niin viiltävä et olin ihan tajunnan rajamailla. Ei kun lisäannoksia ja vahvempia mömmöjä, mutta nekään ei auttanu.Kätilö sitten sanoi, että enää on spinaali joka voisi auttaa. No ihan mitä vaan, kuhan se kipu loppuis. Spinaali laitettiin ja kipu helpotti osittain (ei enää säteillyt, vaan oli vaan siinä nivusessa), puudutteen olisi pitänyt auttaa 2h, mutta vaikutus loppui jo 1h jälkeen. Mä itkua väänsin, et en jaksa kyllä synnyttää jos mun pitää taistella tajuissaan pysymisestä sen kivun kanssa ja tiesin ettei enää ole mitään kivunlievityksiä mistä olisi edes vähän apua.
Kätilö sitten kurkkasi tilanteen ja kas, olin täysin auki mutta kalvot vielä ehjät. Ne sitten puhkottiin ja samantien ponnistamaan. 10min ponnistelun jälkeen poika oli maailmassa, kyllä oli helppo homma, jäi todella hyvä mieli siitä vaiheesta.
Poika oli vähän ollut liian ahtaalla ja joutui happikaappiin 2h, mutta virkosikin niin nopeasti että pääsi pois jo tunnin jälkeen.
Itseltäni leikattiin väliliha, mutta repesin silti kun poika tuli niin rytinällä kuitenkin.Olen kyllä tällähetkellä ihan todella hyvässä kunnossa, eikä leikkaus/repeämä ole lainkaan kipeä. Vuotokin on todella pientä.
Mae ja "Pekka" 3vrk (isoveli keksinyt nyt uuden nimen
)Meille syntyi tyttö 6.3. klo 6.16, mitat 4030g ja 51cm. Raskausviikkoja oli silloin kasassa tasan 41.
Synnytys oli nopea, eikä mitään ennakoivia merkkejä ollut missään vaiheessa. Kolmelta amuyöllä heräsin siihen että vähän särkee vatsaa ja reisiä, neljältä poksahtivat lapsivedet, puoli viideltä alkoivat säännölliset supistukset heti alle 5 min välein. Saraalassa ehdittiin olla tasan 26 minuuttia ennen kuin vauva oli ulkona. Kahden päivän päästä lähdettiin hyvinvoivina kotiin. Äiti on superväsynyt, tyttö on tällä hetkellä aika vaativainen. Ihan eri maata kuin isoveikkansa. Mutta eiköhän tämä taas pian helpota.
Naru ja pieni 3vrk
Synnytys oli nopea, eikä mitään ennakoivia merkkejä ollut missään vaiheessa. Kolmelta amuyöllä heräsin siihen että vähän särkee vatsaa ja reisiä, neljältä poksahtivat lapsivedet, puoli viideltä alkoivat säännölliset supistukset heti alle 5 min välein. Saraalassa ehdittiin olla tasan 26 minuuttia ennen kuin vauva oli ulkona. Kahden päivän päästä lähdettiin hyvinvoivina kotiin. Äiti on superväsynyt, tyttö on tällä hetkellä aika vaativainen. Ihan eri maata kuin isoveikkansa. Mutta eiköhän tämä taas pian helpota.
Naru ja pieni 3vrk
No nyt näyttää siltä et Kareliinikin ehtii ennen mua. Taysin yliaikaiskäynti on ke aamuna, saas nähä saako jäädä vai tullaanko maitojunalla kotia.
Onnea vaavin saaneille, perässä tullaan hitaasti, mutta varmasti!
Onnea vaavin saaneille, perässä tullaan hitaasti, mutta varmasti!
:wave: kontrollikäynti oli ja meni ja hetki sitten kotiuduin. En vielä saanut jäädä osastolle, niinkuin vähän arvelinkin. Lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen, edelleen epäkypsä ultralla katsoi ja vauvalla kuitenkin kaikki hyvin, painoarvio 4kg!! Kyllä arvasin oikein, että lähempänä neljää kiloa jo mennään Keskiviikkoaamuna menen sitten suoraan osastolle ja käynnistellään, jos ei nyt sitten ehdi synnytys alkaan itsellään ennen sitä. ronttuli08, samoissa mennään =)
Oli sitten sen verran kovakourainen sisätutkimus, että meinas itku tulla kätilö sanoi, että voi tulla hiukan veristä vuotoa nyt pari päivää tän jälkeen, muttei saisi tulla niin paljon kuin kuukautisvuotoa tulee. Menin sitten vessaan heti kun lähdettiin sieltä ja tunsin kuinka tuli verta oikein kunnolla, onneks oli side... onkohan normaalia ton tutkimuksen jälkeen että tulee reippaasti tota verta ja väheneekö se?? oon täällä jo ihan hermona, et jos joutuu lähteen takas kun se kätilö sanoi, että pitää heti ottaa yhteyttä jos vuoto on kovin runsasta
ultralla katsoi ja vauvalla kuitenkin kaikki hyvin, painoarvio 4kg!! Kyllä arvasin oikein, että lähempänä neljää kiloa jo mennään Keskiviikkoaamuna menen sitten suoraan osastolle ja käynnistellään, jos ei nyt sitten ehdi synnytys alkaan itsellään ennen sitä. ronttuli08, samoissa mennään =) Oli sitten sen verran kovakourainen sisätutkimus, että meinas itku tulla
kätilö sanoi, että voi tulla hiukan veristä vuotoa nyt pari päivää tän jälkeen, muttei saisi tulla niin paljon kuin kuukautisvuotoa tulee. Menin sitten vessaan heti kun lähdettiin sieltä ja tunsin kuinka tuli verta oikein kunnolla, onneks oli side... onkohan normaalia ton tutkimuksen jälkeen että tulee reippaasti tota verta ja väheneekö se?? oon täällä jo ihan hermona, et jos joutuu lähteen takas kun se kätilö sanoi, että pitää heti ottaa yhteyttä jos vuoto on kovin runsasta Hei. Meille syntyi neljäs poika 23.2. klo 13.47 kiireellisellä sektiolla. Mitat 3710g, 51 cm, pipo 36cm. Suunniteltuun sektioon olin menossa 24.päivä, mutta pikkumies halusi valita itselleen oman syntymäpäivän. Edellisyönä alkoi supistelemaan säännöllisesti, mutta ei kivuliaasti. Osastolle mentiin kuitenkin jo aamusta ja siellä käyrälle piirtyi jo komeat supistukset 5min välein, joissa jo tuntoakin oli. Jonkun aikaa jouduin siis kärsimään kivuista ennenkuin saivat leikkaussalin ym valmiiksi. Onnen kyyneleet vierähti kun kuulin oman pikkuiseni ensimmäiset parkaisut, parkaisi muuten ensimmäisen kerran vielä kohdussa ollessaan. Tuli lääkäreille kiire saada poika kohdusta ulos, ettei kovin hörpi lapsivettä. Puudutus hävisi nopeasti ja pääsin pian vauvan luo osastolle. Vierihoidossa vauva ehti olla vuorokauden kunnes hänelle nousi kuume ja joutui lastenosastolle antibiooteille. Tulehdusarvot laskivat hyvin nopeasti ja pääsimme molemmat kotiin neljäntenä päivänä leikkauksesta.
Vauva on meidän rauhallisin, nukkuu ja syö hyvin rinnalta vaikka alku olikin hankalaa. Öisin nukkuu n. 10h ja herää vain kerran syömään. Itse olen saanut hyvin levättyä ja toipunut hyvin. Nyt nautitaan täysillä tästä vimeisestä vauvasta, tosin edellisenkin piti olla se viimeinen...
conne ja vaavi 2vko
Vauva on meidän rauhallisin, nukkuu ja syö hyvin rinnalta vaikka alku olikin hankalaa. Öisin nukkuu n. 10h ja herää vain kerran syömään. Itse olen saanut hyvin levättyä ja toipunut hyvin. Nyt nautitaan täysillä tästä vimeisestä vauvasta, tosin edellisenkin piti olla se viimeinen...
conne ja vaavi 2vko