Heipsu kaikki. Onnea vaavin jo saaneille... heart: :heart: :heart:
Mulla on vieroitusoireita, kun ei kerkiä enää täällä notkua.
Synnytyksestä: Mulla oli 3 peräkkäistä yötä supistuksia läpi yön jotka päiväksi loppuivat, mutta sitten jatkuivat koko maanantaipäivän 23.2, illalla sitten voimistuivat ja kipeentyivät...
Sätkittiin siis viime maanantaina kotona Life ja californication ja Fringe... Sairaalassa oltiin 00:30, kätilö laittoi käyrille ja tutki, että: TÄSSÄ menee vielä aikaa, kahdelle sormelle auki ja kaulaa 2,5cm.. Supistukset kuitenkin 5min ja kipeät..
Pyysinkin, että saisi hiukan nukutuksi jotain helpottavaa... Laittoi sitten petidiiniä ja siitähän "ilo" alkoi, 1,5h kärvisteltiin ja kun en enää kestänyt, tarkistettiin taas tilannetta. 7cm AUKI ja synnytyssaliin siirtymään.
Synnytyssalissa minun piti olla pystyssä ilokaasun kanssa, kun poju ei ollut laskeutunut ja kätilö siinä hääri ja valmisteli. Jossain vaiheessa meni vedet ja mies hieroi selkää, lattiat lainehti ja tuskat oli kyllä melkoiset.
Olisin halunnut paraservikaalipuudutuksen, jonka kanssa olen ponnistellut kaksi kertaa... Mutta olivat spinaalin kannalla, kun on NYKYPÄIVÄÄ.. Oke, ihan sama oli mulle siinä vaiheessa.. Mutta selässä on nyt 6 reikää neulan jäljiltä ja anestesialääkäri ei sitä lopulta saanut laitettua, eikä enää paraservikaaliakaan, ja oli ruvettava ponnistamaan, ensin vaavi alas ja sitten vasta ulos...
Eikä minkäänlaista ponnistamisen tarvetta... Oli kyllä melkoista! Ilokaasuakaan en enää saanut.
Onneksi kaikki meni nopeasti ja poju oli 3min ponnistamisen jälkeen maailmassa klo 4:53. Kolmella tikillä selvisin.
Onneksi ei ollut mitään tietoa vaavin koosta.... Olisin ollut ihan paniikissa ja koittanut varmaan perua koko jutun. Onneksi kätilö ammattitaitoisena ei asiasta tehnyt numeroa. Tutkiessaan minut alussa sanoi, että täällä on iso vauva... Me vaan miehen kanssa olimme, että AIJAA? Niin ei asiasta sitten sen kummemmin jatkanut. Kuulin jossakin vaiheessa, kun sanoi toiselle henkilölle, että hänen mielestään lantiossa on tilaa tulla.... En siihen reagoinut kivuiltani, mutta jälkikäteen ajatellen ihmettelen, ettei missään vaiheessa tuo vauvan koko tullut ilmi.
Kaikenkaikkiaan ei SE sitten niin kamalaa ollut taaskaan...
Mies oli ihana hieroi ja tuki ja antoi puristaa kätensä melkein murskaksi....
Sanoi jälkikäteen että kamalaa oli katsoa, kun muhun sattui.
Voimia kärvistelijöille!!! Haleja ja jaksuja!!!
Mä en sitten ollutkaan maaliskuun puolella.
Seranzu ja poitsu 6pv :heart: :heart: :heart: