Helmimasut 2009 ~HELMIKUUSSA~ Vol.2

Onnea vauvan saaneille :flower: Ihanaa, että kaikilla kuitenkin lopputulos ollut suloinen vauva sylkkyyn :heart:

On tainnut Seranzukin päästä tositoimiin, temppiä!!

Täällä ei mitään eli maaliskuulle mennään pitkälti :wave: kai joku mun seurana pysyy...? |O

No, tänään kiva päivä tiedossa... laskiaisriehaan lähdetään syömään hernekeittoa ja laskiaispullia sekä poniajelemaan ja muuta =) Ihanaa laskiaissunnuntaita vauvautuneille ja kärvistelijöille :hug:

Mä olen hyvällä tuulella ku mies uskalsi viikon tauon jälkeen antaa mulle Oli lukenut täältä jostain Kaksplussan sivuilta, ett miehet kuvittelee itsestään liikoja jos luulevat osuvansa vauvan päähän Saatiin pelko karistettua ainaki hetkeks

UÄ 39+2

 

ONNEA vauvansa saaneille! :heart:

Ruttunaama ja uä elkäähän huoliko, mä pysyn täällä vielä piitkään..

Ja siitä siis omaan ahteriin jossa ei kertakaikkiaan tunnu edes
pientä kiristystä saati supistusta.. :headwall:
Seuraavana tähtäimessä onkin 3.3 jolloin 10pv yli ja silloin
likka syntyi. Jospa tääkin viimeistään.

Mukavaa laskiaista!

iitukka ja helmi 40+1

 

Täällä peukut edelleen pystyssä kuupakselle ja nyt nostettava varpaat seranzulle

Tämä ei varmaan mene enää tilttiin kun on meitä enää se kourallinen tässä kirjoittamassa, ainakin voi toivoa
Yö meni oikein rauhallisesti, pissalla olen vaan alkanut taas juoksemaan mut nyt se ei johdu kyl näistä sokereista. Meikätytölle sano tohtori et tähän diabetekseen ja korkeisiin arvoihin liittyy sekin et ramppaa vessassa pitkin yötä ja kun aloin temppuilee ruokavalion kanssa, väheni ja jopa loppui hetkeksi ne vessareissut, nyt muutaman yön monesti taas saa vessassa käydä eli olisiko vähän laskeutumista jo tapahtunut, ainakin oli viime viikolla kyl semmosta vihlontaa että jotain se poika päällään pungerti. Sokeriarvot on niin kaunista katseltavaa et ihan ihmettelen miten ne niin hyvät on

absa ja atso 39+6

 

edelleen kotona. Kiva jos täällä olis sit maaliskuussa muitakin kärvistelijöitä kun minä :xmas:

-supisteleva kyrsä ja nappula 40+2

 

sitten vaihdetaan nimeksi helmikuun kärvistelijät maaliskuussa

 

Aamupäiviä... Täällä edelleen..

Kahden jälkeen ei supistuksia enää...
Kolme kertaa pikkuisen lorahtikin pöksyyn... Mitä lie sitten ollut????
Ainakin sain sitten nukkua siitä eteenpäin...
Kotona en aijo kärvistellä... Lähdemme pikkubroidille mäenlaskuun sekä soppaa ja pullia syömään Saampahan ainakin höpsöttää veikan vauvan kanssa 3kk :heart: Kun ei tuo oma ymmärrä syntyä. :headwall: :headwall:
Niin että kiitos matkaan toivotuksista... Väärä hälyytys...

Ompa meillä monella tälläistä ihme supistaa juttua... Tai sitten ei mitään vaikka LA on jo ohi....
Eihän siihen saisi tuijottaa. Mutta tuijottaa siihenkin väkisinkin. Johonkinhan sitä on pakko!!

39+2

 

Onnea uusille vauvoille!

Jeja taisi ihmetellä runsasta valkkaria reisillä. Mullakin on tosi vetistä ja runsasta ja valitin siitä eilen yhdelle ystävälle, että en kans tiedä, vaikka olis jotain tihkuvaa lapsivettä. Hän sanoi, että lapsivesi tuoksuu makealle. Eli luultavammin mulla ainakin on sitä valkkaria vaan... Ei oo ollu tietääkseni supistuksen supistusta sitten viikon 13 jälkeen. Joskos tää vapuksi edes suostuis syntyä tähän maailmaan.

Finttu 39+4

 

Onnea kaikille vaavin kainaloon saaneille :flower: Tsemppiä kaikille loppusuoralaisille :hug:

Kerrottakoon tässä synnytystarina näin reilun viikon jälkeen...kokonaiskesto siis laskettu avaavista supistuksista eli 8 tuntia 45 minuuttia, eli suhteellisen nopea, mutta riitti mulle oikein kivasti
Torstaina 12.2. n klo 14 lähti tirskahtelemaan lapsivettä. Otin parin tunnin päikkärit ( luojan kiitos!!! ) ja siitä herättyä lorahti ihan kunnolla. Soitto synnärille ja kehoittivat tulemaan. Kävin kotona suihkun ja kanssa laitoin vielä paikkoja, olin jotenkin kovin tyyni ja rauhallinen. Ei kipeitä suppareita vielä.
Sairaalassa klo 19. Kipeitä suppareita alkoi tulla ja avaavia klo 21.30 jolloin on merkitty synnytys käynnistyneeksi.
22.40 sain petidiniiä joka auttoi n. tunniksi. Ukko oli tosiaan kuumeessa ja ehti torkahtaa n tunnin kaks. Mä en pystynyt.
0.50 aqua rakkulat alavatsalle, ei apuja
1.16. siirryttiin synnytyssaliin kun olin niin tuskissani. Ilokaasu ei toiminut salissa |O
2.00 3 cm auki ja tiheitä, kipeitä suppareita. Avaava tippa laitetaan auttamaan avautumista.
2.15. epiduraali ja helpotus ja huokaus ja ihanuus :saint: Auki 4 cm.
Pari kertaa kutsuivat lääkäriä paikalle koska vaavin sydänäänet laski ja mun piti sitten kääntyillä kaikenmaailman asentoihin. Lekuri ol tosi ärsy tapaus, siis miehenkin mielestä, ei ainoastaan kipeän äipän!!! Kätilö tosi ihana =)
Katetroidaan kun ei pysty pissaamaan.
4.50 ponnistusvaiheen epiduraali laitetaan. Hirmuinen painon tunne!!!
5.37 Paikat auki 10 cm.
6.00 Ponnistusvaihe alkaa. Sitä ennen olin harjoitusponnaillut kyljelleen. Lääkäri oli paikalla + 3 muuta kätilöä (??).
6.15. Imukuppi kehiin koska napanuora kaulan ja vartalon ympäri. Neiti myös avotarjonnassa.Myös jossain kohtaa kaivetaan" isot sakset ja krunts krunts" -niin kuin mies asian kuvasi. Isukki ei pääse katkaisemaan napanuoraa koska on KIIRE! Äippä karjui kuin sikaa tapettaisiin, isukkia otti korviin.
6.30. Lekuri tarkastaa paikkoja ja kiljun"työnnäksä sinne jotain piikkiä" ja lääkäri sanoo muille että " antakaa sille ilokaasua", saatana kun ei se ole toiminut tähänkään saakka, niin ei kait se toimi nytkään. |O
6.46. Tyttö rinnalle hetkeksi, äippä pois tolaltaan, ei tajua edes itkeä. Sen verran tajusin et kysyin "eiks tälle pidä antaa rintaa?" hups heijakkaa, no sehän unohtui..pieni sai ehkä minuutin maistella rintaa..
6.55 Äiti leikkaussaliin operoitavaksi reiluksi tunniksi, spinaali ja kevyt horros päälle. ( iskä lähtee kotiin goisii) Sain mm 2 pss verta, hemppa oli 83, mennessä 130.
11.30. Heräämön ja tuskaisen odottelun jälkeen osastolle ja vihdoin vaavi rinnalle.

Tilanne nyt on se etten voi istua enkä kunnolla kävellä ainakaan ulkona kun housut ja tena painaa. Muuten vaavin kanssa sujuu hienosti. Pienoista maitopaniikkia on koko ajan ja korviketta mennyt 100ml molemmin puolin. Päivät kuluu enimmäkseen kyljellään imutellessa. Tyttö on kyllä söpönen ja kiltti. Nukkuu öisin piiiitkiä pätkiä, esim viime yönä 5 tuntia, pikku huikat maitoa ja perään 3 tuntia. Äippä huolissaan että onko kaikki ok ja herättelen. Päivät sitten ollaankin aika paljon hereillä kun imenomaan tissiä tissiä tissiä. Ahdistuin jo alkuun, mutta otin uuden asenteen " vaavi tilaa ruokaa" ja nyt menee paremmin.

Eipä tarttee aikoihin miettiäkkään mitään jumppaa kun 15 min kävelykin ulkona on tässä vaiheessa tarpeeksi ja lisää heti vuotoa. 2 x olen käynyt.

Huh mikä romaani.

haavemamma ja nökerö-prinsessa 1 vko 3 pvä

 

Täällähän on taas tullut tekstiä niin että menee päivä että ehtii lukea! Tulin kertomaan omat uutisemme! Meille syntyi hurmuripoika ystävänpäivälahjaksi ja kotiuduimme viime perjantaina laitokselta. Mitat 52cm ja karvan alle 4kg. :heart:
Menin keskiviikkona 11.2. toiseen synnytystapa-arvioon, josta jäin suoraan osastolle käynnistykseen. Ensimmäinen yö meni pienillä supistuksilla ja taisin nukkuakin jonkin verran. Sain osastolle säkkituolin sängylleni, joka helpotti huomattavasti kipeään selkääni. Sairaalasänky kun on sama kuin kahdella lankulla makaisit..Annosta nostettiin torstaina ja homma eteni niin että kokeilin kasvaviin supistuskipuihin ammetta sekä myöhemmin illasta sain suun kautta muistaakseni Opamax-nimistä kipulääkettä. Ammeesta nautin suunnattomasti ja lojuin siellä 1,5h joka oman arvioni mukaan tosin oli vartti.. Vatsavauva kesti kuumat kylpyni hyvin mutta oma nahka olikin sitten kuin rusinalla. Puolen yön aikaan kätilö totesi että synnytys on käynnissä, kohdunsuuta sentti jäljellä ja sormelle auki. Minut siirrettiin saliin, jossa sain kankkuuni pistoksen Opamaxia ja säkkituolini. Nukuin yön melko hyvin ja aamulla todettiin synnytyksen pysähtyneen, ei säännöllisiä supistuksia. Takaisin osastolle jatkamaan Sytotecia, joka nostettiin kahteen kapseliin/kerta. Ehdin saamaan satsin kahdesti, käymään ammeessa ja pyytämään kotiuttamista viikonlopuksi kun mitään ei tapahdu. Tämän sanoessani söin jauhelihakeittoa seisaalteni supistusten välissä lekurin ja kätilön ihmetellessä vierestä että olenko VARMA että nyt haluan kotiin..Sovittiin että jos lauantaiaamuna tilanne on sama, mietitään jos pääsisin sytotec-tauolle kotiin. No. Vääntäydyin siitä huoneeseeni ja kun sain sängyn reunasta kiinni, menivät lapsivedet pitkin jalkoja. Samalla alkoivat aivan järkyttävät supistukset, jotka pistivät hengityksen hetkeksi aivan sekaisin. Soitin miehelle pikapuhelun(tänne ja HETI) ja sitten matkasimme taas saliin. Mies kävi vaihtamassa vaatteensa, minä sain oksitosiinitipan lisäämään supistuksia sekä neste-ja antibioottitipan. Sain ensihätään aquarakkulat, jotka veivät selkäkivut hyvin pois vaikka tuntuivatkin ikäviltä laittaa. Sitten tutustuin ilokaasuun, jonka turvin sitkuttelin tunteja kunnes pyysin epiduraalia. Kohdunsuu oli auennut neljään senttiin.
Ilokaasu oli kyllä mahtava aine, mutta vaati keskittymistä ja apua mieheltä. Onneksi supistukset olivat säännöllisiä kahden minuutin välein ja mies pystyi lukemaan käyrää minun levätessä supistusten väleillä silmät kiinni. Kätilö kertoi että kaasua pitää vetää pitkään ja rauhallisesti ja otto pitää ajoittaa 30s ennen supistuksen alkua, jotta se vaikuttaa oikeassa kohtaa.
Epiduraali meni loistavasti enkä sen laittoa liioin huomannut. Jalkoihin jäi hyvä tunto, mutta supistuskipuilu laantui. Tosin ilokaasun jouduin ottamaan jossain vaiheessa lisäavuksi. Oksitosiinia lisättiin koko yö hitaasti, mutta aamusta lääkäri totesi ettei synnytys etene. Kohdunsuu oli jämähtänyt kuuteen senttiin ja sen reunaan oli alkanut taittua "makkarareunaa", lisäksi vauvan päähän oli muodostunut pahkaa. Supistukset olivat olleet koko yön hyvät, niitä seurattiin kohtuun sijoitetulla erillisellä anturilla kun halusivat tietää tarkemmin supistusten tehon. Jalkovälistä roikkui vielä katetri sekä anturi joka seurasi vauvan sykkeitä Katetrointia pyysin itse koska tiesin sen(täyden rakon) vielä hidastavan edistymistä, jos on täynnä. Ja olihan se.
Lauantaina 11:40 tehtiin sectiopäätös ja minua alettiin valmistella leikkaussaliin. Lääkärin arvion mukaan synnytyksen etenemiseen vaikutti vauvan pään tarjontavirhe sekä mahdollinen lantion epäsuhta. (Jälkeenpäin ajatellen saman arvion teki jo neuvolalääkärini, mutta sairaalalääkärin mielestä lantioni on oikein loistavan mittainen) Leikkurissa sain sitten vielä kaksi neulaa lisää käsiini, happimaskin ja spinaalipuudutuksen epiduraalikanyylin jäädessä jälkikivunlievitystä varten paikoilleen. Spinaali olikin villi kokemus. Tai se että hoitajat nostelivat jalkojani enkä tuntenut niitä lainkaan Kellon ollessa 12:20 nostettiin ruttuinen yhdeksänpisteen poikani kasvojeni viereen ja sain pusutella häntä hetken ennen kuin veivät lämpökaappiin ja tarkastettavaksi. Sitten minut kursittiin kasaan ja kärrättiin heräämöön, jossa vatkasin viluissani puudutteiden vaikutuksen hälvetessä. Runnoin jalkani koukkuun tahdon voimalla ja pääsin alle kahdessa tunnissa osastolle, jossa mies odotti käärö sylissään. Pyysi anteeksi että oli unohtanut minut heräämöön, mutta kun tärkeysjärjestys oli muuttunut :heart:
Sairaalassaolomme pitkittyi tulehdusarvojeni noustessa, lisäksi jouduin aloittamaan napapiikit Klexanella ja vauvan sokerit laskivat kun maitoa ei alkanut ihan heti tulemaan. Sitten kun edellämainitut korjaantuivat alkoikin kellastuminen ja torstai-ilta aloitettiin bilipeti-hoito.
Nyt ollaan onnellisesti kotona ja kaikki sujuu enemmän kuin hyvin!

 

HUh, HAAVEMAMMA :hug: Sulla on ihan kunnon äksönit ollu!! Tuskainen,pelottava taival mutta tuloksena yksin ihanimmista asioista maailmassa :heart: Jaksamista paranemiseen!!

Ja spectralle onnea :flower: On sinullakin ollut pitkä taival :hug: Jaksamista sinullekin, ehkä me loput tulemme sitten tässä kevään/kesän aikana sinne vauva-puolelle

 

spectra On se sullakin ollut kokemus!!! :hug:

absa :heart: :hug:

 

Onnea vaavin saaneille ja olipas kiva lukee synnytyskertomuksia :heart:

Ihana ilma tuol ulkona taas. Tänää pääseeki sit herkuttelee laskiaspullalla.
Outoa kun täältäkin alkaa porukka vähentyy

Haavemammalla kun oli tuossa synnytyskertomuksessa noi kellon ajat noin tarkat, ni kirjottaaks kätilö niit jonnee ylös vai mites? :snotty:
Mieki haluun sit noin tarkat tiedot joka liikkeestä

Luin eilen muuten tuosta vau`kirjasta, että yleensä vauvat syntyy 40+2, mut tää nyt ei varmaanka synny :kieh:

Tyttö-nen ja vaavi 40+2

 

Paljon onnea taas kaikille vauvan saaneille :heart: :heart:

Haavemamma ja spectra, on teillä ollut kummallakin rankka kokemus, mutta aivan ihana lopputulos :heart: kiitos kaikille, jotka ovat synnytyskertomuksia tänne kirjoittaneet, niitä on aina mielenkiintoista lukea.

taas (.) eli ei mitään, yö meni tosi hyvin ja nukkuisin vaikka kuinka pitkään ellei pissahätä herättäisi ja paikat puutuisi sisko oli nähnyt jo viikkoja sitten unen, että mä lähtisin tänään synnyttään ja sit vauva syntyis 23.pvän puolella.. saa kyllä joku ihme tapahtua, jos tästä nyt synnyttään lähdetään yhtäkkiä
täällä on ilman muuta yks mamma kans kärvistelemässä siellä maaliskuulla :kieh:

T. Kareliini ja masussa sitkeästi viihtyvä vauveli 39+2 :heart:

 

Täällähän on lorahdellut ja supistelllut (tai ei siis minulla mutta teillä muilla!). Mistäs sen tietää onko valkkaria vai sitä itseään? Jos mulla reisiä pitkin jotain valuisi, niin oliski juhlaa...täällä kyllä ollaan niin kuivana....ei edes lisääntynyttä valkkaria.

Onnittelut taasen uusille nyyttinsä saaneille ja kaikille tasaisesti hyviä suppari-tuulia! Kiva lukea noita synnytyskertomuksia! Kiva kun vauvatuneet jaksatte niitä kirjoitella. Ja kivahan se itselleki "muisto" jäädä, kun ne yksityiskohdat tuppaa aika nopeasti unohtumaan.

Meidän lähi kirkontorniin oli tänään pääsy ja mun oli pakko kipaista sinne huipulle, 120 porrasalskelmaa mennen tullen ja lopputuloksena ihan viime metreillä vatsan kovettuminen, mutta ei mitään oikeita suppareita. :kieh: Olis pitänyt vissiin ottaa esikoinen vielä kainaloon... Menin myös toivekkaana eilen nukkumaan jos edellisyön kipuilu toistuis, mutta haaveeksi jäi.

Jaahans, kai se on päikkäriaika sit. |O

kimallus 39+3

 

Heippa...Saanenko liittyä joukkoon näin jälkikäteen..keskusteluanne olen seurannut alusta asti joten kaikki teidät tunnenkin jo. Minä siis äiti-ihminen 28v ja perheeseen kuuluu mies ja poika 5v sekä 12.2 klo 21.21 syntynyt pieni prinsessa, 3675g ja 50cm pitkä tummatukkainen söpöliini. Synnyttämässä kävin Lappeenrannassa Sairaala siis EKKS.

Tyttö syntyi siis viikolla 41+4 eli samoilla viikoilla ja päivillä kuin esikoinenkin. Edellisenä päivänä käytiin polilla yliaikaiskontrollissa ja lääkäri siellä sitten sorkki hieman rajummin niin johan alkoi yöllä tapahtua. Supistuksia oli tullut jo tosin pari päivää, mutta tosi lievinä. Mutta tosiaan tuon polikäynnin jälkeen yöllä alkoi supistuksia tulla, mutta edelleen tosi epäsäännöllisesti ja ei niin kauhean kipeänä.
Aamulla vein sitten pojan hoitoon ja pitkin päivää tuli supistuksia, edelleen harvakseltaan ja ei nuo nyt niin kauheasti edes tuntuneet. Hain pojan hoidosta puoli 4 ja viiden maissa soitin synnärille kun supistuksia tuli n. 10 minsan välein ja jo hieman kipeämmin. Käskivät tulla kun haluan ja kävin suihkussa ja lähdettiin viemään poikaa hoitoon. kuuden aikaan supistukset sitten saivat jo melkein karjumaan ja aloin pistää vauhtia pakkaamiseen. mummilasta lähdettiin ajamaan puoli8 ja supistukset olivat jo aivan hirveitä ja niitä tuli jo 5min. välein. kasilta oltiin sairaalassa ja meinasivat laittaa käyrille, mutta kurkkasivatkin sitten tilanteen ja olin jo 7cm auki. Ei muuta kun saliin ja ehdottivat ilokaasua ja sitä jotain paraser..mikä lie puudutusta, mutta huusin vain, että se spinaali tänne mie en oo mikää luomusynnyttäjä. Ja sainkin sen spinaalin tosi nopsaan vajaa puoli ysi. Sanoivat, että saan ponnistaa kun haluan, mutta tein taas saman kun esikoisenkin kanssa, että en alkanut ponnistaa heti vaan koitin pitkittää sitä mahd. pitkään. No pakkohan se oli alkaa ponnistaa jossain vaiheessa ja tupsahti tyttö sitten klo 21.21. Tuo spinaali ei mulla kerenny kauheesti auttaa, olin niin hysteerinen kun tajusin kuinka nopsaan se sieltä tulee. Laittovatkohan ne ton synnytyksen kestoks jotain reilu 4 tuntia. Oli aika hurja kokemus ja tosiaan kun ei noista päivän supistuksista oikeen tienny millo sairaalaan pitäis lähtee kun en halunnu turhaan sinne ajella. No nyt kaikki hyvin ja kotona ollaan. Jatkan kirjoittelua tuolla synnyttäneissä jos sallitte sen.

Ja paljon onnea kaikille jo synnyttäneille ja tsemppiä vielä kotona kärvisteleville.

 

Kiitos synnytyskertomuksista. :heart: Hyviä muistutuksia siitä, että vaikka ongelmia olisi matkalla, niin Suomessa on niin ammattitaitoinen henkilökunta, että lopputulos on kuitenkin melkein aina hyvä.

Aloin juomaan sitä vadelmanlehtiteetä, tähän mennessä tuloksena pissahätä. :/ Eli en kyllä oikein usko siihen vieläkään... Mutta kai sitä voi tän päivän lipittää. Saa ainakin kaveriksi hyviä pullia. Nyt on mun leivonnaisista vihdoin hyötyä. =)

 

Ja tervetuloa mukaan Katiska! :wave: Sekä kiitokset synnytyskertomuksesta.

 

Onnea kaikille vauvansa saaneille! :flower:

Ilmoittaudun kärvistelijöiden joukkoon, täällä ollaan ja pysytään edelleen yhtenä. Tosin eihän mulla ole laskettukaan kuin vasta 27. päivä. Esikoinen meni viidellä päivällä yli, ja tästä sirriäisestä mulla on sellainen tunne, että vielä huomattavasti pidemmälle mennään, hyvinkin maaliskuun puolelle.

Mutta oikeastaan en nyt kauheasti kärvistele, koska koko ajan on ollut tällainen tunne, että pitkälti yli LA:n mennään eikä mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ole. Elelen tätä elämää (tukalaa ja paksua olotilaa lukuunottamatta tavallista arkea) ja odottelen ihan rauhassa. Mies sen sijaan on jo kärsimätön. Myös neuvolan täti kovasti jo toivoisi minusta eroon kun aina toivottelee ettei ensi viikolla enää nähtäisi... :kieh: Katellaan sitten maaliskuun puolessa välissä, silloin alkaa varmasti mennä hermot jo täälläkin.

Masuasukki on kyllä jo varmaan aika iso, mitään kokoarvioita ei olla tehty mutta kohdunkorkeusmitasta näin päättelen. Se on jo 2,5 senttiä isompi kuin esikoisesta koskaan (nyt 34,5 cm ja esikoisella viimeisen kuukauden ajan 32 cm) ja kasvaa vaan jatkuvasti hyvää vauhtia. Mitähän jättiläistä pääsen sitten aikanaan punkemaan ulos? :headwall: Saa nähdä. Uskon, että siitäkin selvitään.

Naru rv 39+2

 

Onnea vaavista katiska ja tervetuloa mukaan :flower:

 

Mä oon menny totaalisesti sekasin enkä edelleenkään saa auki kaikki sivuja tästä välistä. Viittittekö uutena tulleet kurkistaa tuon ekan listan ja huutakaa jos/kun puututte!!! Ja muutkin vinkatkaa ihmeessä keitä puuttuu.

Sitten toinen päivitysasia,mitä kyselen jo tälläkin puolen valmiiksi. jos haluatte sitten vauvapuolelle vauvan nimet etusivulle,niin ilmotelkaa niitä sitten jossain vaiheessa kun eivät enää ole salaisuuksia jotka eivät taho,niin pidetään tyttöinä ja poikina.

kiva taas oli lukea synnytystarinoita! moni kuulostaa niin hurjalle kun vertaa tuohon omaan

labello ja jasmin-mytty 1vk

 

Siis huh, että on haavemammalla ja spectralla kovat koitokset
olleet. Mutta onneksi lopputulemat hyvät!! :heart: :hug:

tyttönen synnäriltä saa mukaan synnytysraportin jossa näkyy
kellonaikoineen kaikki kätilön kirjottamat kommentit toimenpiteiteistä ja
muista. Multa ainaskin
kysyttiin et haluunko siitä kopion mukaan ja halusinhan mä.
Jälkikäteen sitä on ollut kiva lueskella.

 

Uusioäippä mä kerroin miehel ton et muutki on antanu ku ne on kuullu et luulevat vaa ittestää liikoi osuessaan vehkeellään vauvaan ni se änkytti takas et "no ehkä ei oikeest osu mut silti...ei vaa jotenki pysty" eli ei usko itekkää et osuis ja ku sanoin et ei se oo mahollist ni sit sil iski tietty alemmuuskompleksi "ei mul ainakaa osuis" ja sit kohotin sen ittetuntoo et ei kukaa osu ja kertomal kui iso sil on :headwall: voi elämä

Ja kyl mää tääl kökin viäl kauan vikojen kaa |O

Finttu mä tietty haistelin niit aamul tulleit liemii :x ku oon kans kuullu et lapsivesi haisee makeel mut ei mul haissu yhtää millekkää. Ei ees ällöl valkkaril.

Jos sivut alkaa jossai vaihees tökkii ni pakko se maaliskuun pinoki on sit tehä tai vol 3. Tääl me muutamat kuitenki ollaa viäl ellen hyväl tuuril pääse ens viikol synnyttää ku ois viäl helmikuu.

JeJa 40+2(nii pitiks tänää syntyy vau kirjan mukaan epäilen kovasti)

 

Onnittelut jälleen nyytin kainaloon saaneille! :) ..tällä kertaa on pakko todeta, että ENEMMÄN kuin vähän käy kateeksi. :xmas: Oma huoli on melko iso tällä hetkellä. :|

Käytiin synnärillä eilen, kun en enää saanut riittävästi liikkeitä päivän aikana vauvalta laskettua. Paljastui, että Kimallus mun kohdalla meidän yhteinen huoli ei ole turha: lapsivettä ei enää juuri ole. Olisivat ottaneet osastolle yöksi, mutta tulin mieluummin kotiin ja kävin tänään kontrollissa. Papulla on kuitenkin hyvä syke ja käyrällä nähdään, et kyllä se vielä siellä liikkuukin (ja tänään mäkin jopa tunsin ne, joten toivon, et vettä on nyt jostain tullut lisää..). Eilen oli kyllä sama juttu. Tunnin käyrän ottivat ja siitä saatiin hyvin liikkeitä ja tosi hyvä sykekäyrä, mutta ultrassa tilanne oli sitten eri.

Huomenna taas äitipolille ja käynnistysarviointi. Huono juttu on se, et mulla ei edelleenkään ole niitä omia supistuksia (vähän on nyt juilinut enemmän, kun on tuota kanavaa räplätty, mtu ei vielä mitään riittävää ). Joten meinasivat, et tarvii arvioida jäädäänkö seuraamaan ja käyn joka päivä sairaalassa vai pistetäänkö suoraa käynnistykseen. ....kun vaan tietäis etukäteen, mikä on vauvalle paras...

Kuten sanottu, huoli on kova. Onneksi tänään tuo on kuitenkin tuolla liikuskellut ja onneksi mulla on myös tuo kotidoppler... :|

T: Kärppä ja papunen 39+1

 

Kärppis :hug: Et ole sit yhtään turhaan hermoillut! Onneksi asia on nyt tutkittu ja tiedossa, vaikka toki toivois että pelot eivät olis käyneet toteen.

Käynnistystä on mun kokemuksen mukaan turha pelätä ja on kai se ihan hyvä vaihtoehto, jos kerta lapsivettä on vähän - sen vuoksihan mulla esikoinen käynnistettiin! Vaikka viikkoja oli 41+3, niin tilanne alakerrassa oli täysin epäkypsä enkä ollu tuntenut supistuksen supistusta siihen mennessä. Silti kaikki meni nopeesti ja helposti. Toki toisenlaisia kokemuksiakin on.

Onneksi papu liiikuskelee ja apua saa, jos itseä alkaa liikaa huolettaa. Kovasti voimia huomiseen!!!

 

Kärppis :hug: Onneksi asia nyt kuitenkin tiedossa ja hoidossa.