** HELMIKUUN HURMAAJAT ** tammikuussa
- Viestiketjun aloittaja Develly
- Ensimmäinen viesti
Develly kovasti jaksamista. Liian vähäiset yöunet on kyllä pidemmän päälle todella voimia viemää ja rasittavaa ja tuntuu kuin olisi koko ajan jossain toisessa todellisuudessa. Ja sulla on vielä perhekin hoidettavana siinä sivussa. Mua pelottaa jo valmiiksi vähän yöheräilyt vauvan kanssa, kun tarvitsen todella paljon unta, ja jos muutamakin yö menee alle 8h unilla niin mä olen ihan pois pelistä. Toivottavasti luonto on hoitanut asian ja vauvan synnyttyä jotenkin pärjää vähemmällä. Toisaalta olen onnellinen siitä, että saan olla kotona vauvan kanssa ja nukkua päivällä silloin kuin vauvakin. Mun on alkanut käydä miestä ihan hirveästi sääliksi, että kaikista yöheräilyistä ja vauvan huudosta huolimatta sen täytyy joka arkiaamu herätä aikaisin harjoitteluun. Onneksi mies pärjää luonnostaan paljon vähemmällä unella kuin minä.
Vanhempien suhtautuminen vauvan tuloon on oikein positiivista ja odottavaa. Sekä mun äiti että miehen vanhemmat tulevat ensimmäistä kertaa isovanhemmiksi, joten varmaan aika luonnollista, että odottavat pientä tulokasta. Muutettiin joulukuussa vähän lähemmäs tulevia isovanhempia, ja tästä on nyt matkaa miehen vanhemmille 10km ja mun äidin luokse 40km. Ihanaa tietää, että on isovanhemmat sitten lähellä. Olen ehkä joskus aiemminkin täällä kirjoitellut siitä, että mun äitini ja anoppi käyttäytyvät kauhean erilailla, vaikka molemmat ovat innoissaan. Anoppi on haalinut ties mitä vauvan tavaraa ja kutonut villasukkia jo monta kuukautta, ja mun äiti taas on sanonut, ettei hanki vauvalle mitään ennen kuin se on maailmassa. Kummallakaan ei mielestäni ole toistaan huonompi tapa olla mukana tässä raskaudessa, kun sellainen ylenmääräinen höösääminenkään ei ole kauhean mukavaa. Onneksi tuo anoppi ei mikään ihan mahdoton sentään ole, mutta välillä tuntuu, että saisi vähän vähemmän puuttua näihin vauva-asioihin. Hän on esimerkiksi useampaan otteeseen maininnut, että mihinkään piltteihin ja kaupan valmisvauvaruokiin on sitten turha koskeakaan. Ja en mä ole ajatellutkaan sellaista, kun itse tekemällä saa paljon halvemmalla tehtyä isot satsit pöperöä sitten joskus, kun se on ajankohtaista, mutta että jos mä olen joskus todella väsynyt, niin tarvitseeko tuntea huonoa omatuntoa ja piilotella vauvanruokapurkkeja kaappeihin, jos anoppi sattuu käymään. :ashamed: Tässä kun on kaikki edessä oleva aivan uutta ja ihmeellistä, enkä jaksaisi vielä itse miettiä, mitä puolen vuoden kuluttua tulee tapahtumaan.
Enemmän kuin vanhempien suhtautuminen mua huolettaa kavereiden suhtautuminen. Mun omista kavereista vielä kennelläkään ei ole vauvaa, ja joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tiedä, miten mun kanssa jutellaan tai mistä pitäisi jutella. Yksi todella hyvä ystävä on muuttunut aika etäiseksi, kun hän suoraan sanoi, että tuntuu, että ollaan nyt ihan eri maailmoissa. Pelottaa se, että katoaako pitkäaikaiset ystävät tämän vauvan myötä. Kun ihan sama ihminen mä kuitenkin edelleen olen ja mun kanssa voi puhua ihan samoista asioista kuin aiemminkin. Sitten taas ne ihmiset, joiden reaktioita pelkäsin eniten raskaudesta kertoessa, ovat ottaneet asian tosi hyvin ja olleet innoissaan. Ja tosiaan, silloin alkuraskaudessa mua ihan oikeasti pelotti kertoa raskaudesta monelle ihmiselle. Ihan älytöntä sinänsä, ja mun äitini sanoi mulle, että mitä mä muiden mielipiteistä välitän, että tää on mun tähän astisen elämäni tärkein asia ja mulla on oikeus olla onnellinen ajatteli kuka tahansa mitä vaan. En tiedä johtuuko nämä asiat nuoresta iästäni, että piti tuollaisiakin asioita jännittää. Ja sukulaisten reaktioita pelkäsin ihan hirveästi, vaikka kaikki onneksi ottivat uutisen vastaan tosi hyvin. Mies on mua neljä vuotta vanhempi ja hänen kaveripiirissään hän alkaa olla viimeisiä, joilla ei vielä ole lapsia. On ollut ihana viettää aikaa miehen perheellisten ystävien kanssa ja nähdä, millaista arki on lasten kanssa. Eli paljon on tähän raskauteen liittynyt jännittämistä muiden mielipiteistä, joilla ei tosiaankaan oikeasti ole mitään merkitystä.
Tuleva synnytys on alkanut jännittää viime aikoina aika kovasti. Mua pelottaa se, että haluaisin epiduraalin, mutta kukaan ei ehdi tulla antamaan sitä, ja se, että menetän tajuntani kivun vuoksi. Jotenkin myös oman kontrollin menettäminen ahdistaa ja pelottaa. Aiemmin mulla oli tosi rauhallinen asennoituminen synnytykseen, että se menee miten menee ja katsotaan sitten siinä tilanteessa, miten toimitaan. Mun oma äiti on synnyttänyt mut, esikoisensa, 4h kestäneessä synnytyksessä, eikä ehtinyt saada mitään muuta kipulääkettä kuin ilokaasua, ja oli siitäkin tullut todella pahoinvoivaksi. Mua epäilyttää tuo ilokaasu tuohon pahoinvoinnin takia todella paljon, enkä haluaisi välttämättä edes kokeilla sitä. Onko se pahoinvointi tuosta ilokaasusta kuinka pitkäkestoista? Että jos parit henkoset ottaa ja alkaa oksettaa, niin jatkuuko se oksetus vielä pitkään sen jälkeen, kun lopettaa sen hengittämisen? Äitini nopean synnytyksen takia mua pelottaa myös se, miten kauan ensisynnyttäjän pitää kotona odotella ennen kuin sairaalaan on mitään asiaa. Voihan olla, että synnytän pitkästi ja hartaasti, mutta pelottaa se, että jo autossa tulee ponnistamisen tarve eikä ole mitään tietoa siitä, mikä tilanne on alapäässä. Mulla on myös erittäin heikko kivunsietokyky, mikä lisää tätä jännitystä. Eli paljon on asioita mietinnän alla. En tiedä, pitäisikö huomenna neuvolassa ottaa näitä asioita puheeksi, kun viimeksi vielä sanoin, ettei mua jännitä synnytys lainkaan. Mutta ei mua silloin jännittänytkään, nämä tuntemukset ovat tulleet nyt ihan viime viikkoina.
Vanhempien suhtautuminen vauvan tuloon on oikein positiivista ja odottavaa. Sekä mun äiti että miehen vanhemmat tulevat ensimmäistä kertaa isovanhemmiksi, joten varmaan aika luonnollista, että odottavat pientä tulokasta. Muutettiin joulukuussa vähän lähemmäs tulevia isovanhempia, ja tästä on nyt matkaa miehen vanhemmille 10km ja mun äidin luokse 40km. Ihanaa tietää, että on isovanhemmat sitten lähellä. Olen ehkä joskus aiemminkin täällä kirjoitellut siitä, että mun äitini ja anoppi käyttäytyvät kauhean erilailla, vaikka molemmat ovat innoissaan. Anoppi on haalinut ties mitä vauvan tavaraa ja kutonut villasukkia jo monta kuukautta, ja mun äiti taas on sanonut, ettei hanki vauvalle mitään ennen kuin se on maailmassa. Kummallakaan ei mielestäni ole toistaan huonompi tapa olla mukana tässä raskaudessa, kun sellainen ylenmääräinen höösääminenkään ei ole kauhean mukavaa. Onneksi tuo anoppi ei mikään ihan mahdoton sentään ole, mutta välillä tuntuu, että saisi vähän vähemmän puuttua näihin vauva-asioihin. Hän on esimerkiksi useampaan otteeseen maininnut, että mihinkään piltteihin ja kaupan valmisvauvaruokiin on sitten turha koskeakaan. Ja en mä ole ajatellutkaan sellaista, kun itse tekemällä saa paljon halvemmalla tehtyä isot satsit pöperöä sitten joskus, kun se on ajankohtaista, mutta että jos mä olen joskus todella väsynyt, niin tarvitseeko tuntea huonoa omatuntoa ja piilotella vauvanruokapurkkeja kaappeihin, jos anoppi sattuu käymään. :ashamed: Tässä kun on kaikki edessä oleva aivan uutta ja ihmeellistä, enkä jaksaisi vielä itse miettiä, mitä puolen vuoden kuluttua tulee tapahtumaan.
Enemmän kuin vanhempien suhtautuminen mua huolettaa kavereiden suhtautuminen. Mun omista kavereista vielä kennelläkään ei ole vauvaa, ja joskus tuntuu siltä, ettei ihmiset tiedä, miten mun kanssa jutellaan tai mistä pitäisi jutella. Yksi todella hyvä ystävä on muuttunut aika etäiseksi, kun hän suoraan sanoi, että tuntuu, että ollaan nyt ihan eri maailmoissa. Pelottaa se, että katoaako pitkäaikaiset ystävät tämän vauvan myötä. Kun ihan sama ihminen mä kuitenkin edelleen olen ja mun kanssa voi puhua ihan samoista asioista kuin aiemminkin. Sitten taas ne ihmiset, joiden reaktioita pelkäsin eniten raskaudesta kertoessa, ovat ottaneet asian tosi hyvin ja olleet innoissaan. Ja tosiaan, silloin alkuraskaudessa mua ihan oikeasti pelotti kertoa raskaudesta monelle ihmiselle. Ihan älytöntä sinänsä, ja mun äitini sanoi mulle, että mitä mä muiden mielipiteistä välitän, että tää on mun tähän astisen elämäni tärkein asia ja mulla on oikeus olla onnellinen ajatteli kuka tahansa mitä vaan. En tiedä johtuuko nämä asiat nuoresta iästäni, että piti tuollaisiakin asioita jännittää. Ja sukulaisten reaktioita pelkäsin ihan hirveästi, vaikka kaikki onneksi ottivat uutisen vastaan tosi hyvin. Mies on mua neljä vuotta vanhempi ja hänen kaveripiirissään hän alkaa olla viimeisiä, joilla ei vielä ole lapsia. On ollut ihana viettää aikaa miehen perheellisten ystävien kanssa ja nähdä, millaista arki on lasten kanssa. Eli paljon on tähän raskauteen liittynyt jännittämistä muiden mielipiteistä, joilla ei tosiaankaan oikeasti ole mitään merkitystä.
Tuleva synnytys on alkanut jännittää viime aikoina aika kovasti. Mua pelottaa se, että haluaisin epiduraalin, mutta kukaan ei ehdi tulla antamaan sitä, ja se, että menetän tajuntani kivun vuoksi. Jotenkin myös oman kontrollin menettäminen ahdistaa ja pelottaa. Aiemmin mulla oli tosi rauhallinen asennoituminen synnytykseen, että se menee miten menee ja katsotaan sitten siinä tilanteessa, miten toimitaan. Mun oma äiti on synnyttänyt mut, esikoisensa, 4h kestäneessä synnytyksessä, eikä ehtinyt saada mitään muuta kipulääkettä kuin ilokaasua, ja oli siitäkin tullut todella pahoinvoivaksi. Mua epäilyttää tuo ilokaasu tuohon pahoinvoinnin takia todella paljon, enkä haluaisi välttämättä edes kokeilla sitä. Onko se pahoinvointi tuosta ilokaasusta kuinka pitkäkestoista? Että jos parit henkoset ottaa ja alkaa oksettaa, niin jatkuuko se oksetus vielä pitkään sen jälkeen, kun lopettaa sen hengittämisen? Äitini nopean synnytyksen takia mua pelottaa myös se, miten kauan ensisynnyttäjän pitää kotona odotella ennen kuin sairaalaan on mitään asiaa. Voihan olla, että synnytän pitkästi ja hartaasti, mutta pelottaa se, että jo autossa tulee ponnistamisen tarve eikä ole mitään tietoa siitä, mikä tilanne on alapäässä. Mulla on myös erittäin heikko kivunsietokyky, mikä lisää tätä jännitystä. Eli paljon on asioita mietinnän alla. En tiedä, pitäisikö huomenna neuvolassa ottaa näitä asioita puheeksi, kun viimeksi vielä sanoin, ettei mua jännitä synnytys lainkaan. Mutta ei mua silloin jännittänytkään, nämä tuntemukset ovat tulleet nyt ihan viime viikkoina.
Tulipas pitkä kirjotus, taisin purkaa kaikki raskauden aikana mietityttäneet asiat yhteen viestiin.
Nyt on ainakin puhdistautunut olo, kun on kaiken kirjoittanut. On tää palsta ihana paikka, kun voi kirjoitella kaikenlaisia ajatuksia ja tietää, että aina joku muukin on tuntenut samoin.
Nyt on ainakin puhdistautunut olo, kun on kaiken kirjoittanut. On tää palsta ihana paikka, kun voi kirjoitella kaikenlaisia ajatuksia ja tietää, että aina joku muukin on tuntenut samoin.
Ja uusi raskausviikko alkoi!!!
Synnytystä en ole miettinyt juuri lainkaan. En ole sellaista tyyppiä, että osaisin niinkään pelätä etukäteen, tulee mitä tulee. Mutta tiistaina on se äitipolin käynti, jossa katsotaan selän takia synnytysasentoja yms. etukäteen, joten voipi olla, että sen jälkeen alkaa tuo synnytyskin pyöriä mielessä. Mä toivoisin, etten ihan kauheasti kipulääkkeitä joutuisi ottamaan, mutta kun ei ole hajuakaan siitä, kuinka paljon se voi sattua, voi tietenkin olla, että huudan hallelujaa ja vaadin kaikki huumeet heti synnärille päästyäni
Vanhempieni suhtautuminen perheenlisäykseen: Mun vanhemmille tuleva pienokainen on jo 10. lapsenlapsi, joten siinä valossa ei nyt ole mikään uusi juttu. Mutta tottahan ne onnellisia meidän puolestamme tuntuvat olevan. Äiti nyt on sellainen murehtija, että se jo puoli vuotta sitten muistutteli kaiken maailman asioista, jotka tulevat ajankohtaisiksi vasta parhaimmillaan vuosien päästä Isä perinteisenä jurona ei pahemmin ole näistä puhunut, mutta mahtava pappa siitä tulee, sen tiedän! Miehen vanhemmat odottavat varmasti paljon uutta tulokasta, heille tämä on 4. lapsenlapsi. Mutta molemmat ovat luonteeltaan sellaisia, että pelkäävät sekaantuvansa liikaa, vaikka tosi asiassa puuttua saisi enemmänkin!
Hikasta: Joka päivä ja monta kertaa päivässä!!! Välillä käy mullakin melkein sääliksi pikkaista, kun mahan läpikin näkyy toisen rintalastan nykimiset, ei varmasti tunnu kivalta pienestä
Unenpuutteesta: Mä en kanssa osannut edes ajatella alkuraskaudessa, mitä tämä loppuaika tosi asiassa on. Yöt tulee nukuttua tosi huonosti häpyliitoskipujen vuoksi. Koko ajan jalat (lonkat) puutuu, joten kylkeä on vaihdettava tiheästi, mikä johtaa taas siihen, että haaroväli on tulessa aina hetken kääntymisen jälkeen. Vessassa olen käynyt joinakin yönä jopa yli 10 kertaa!!! Voi mies-parka!
Mutta onneksi tätä ei kestä enää kauaa, olen yrittänyt myös asennoitua niin, että tämä on ihanaa aikaa ja vauva nauttii olostaan masusta. Olen nimittäin ihan varma, että kun synnytys on ohi, niin tulen vielä kaipaamaan tätä mahaa ja raskaana oloa.
Nimbe ja poika poks 36!
Synnytystä en ole miettinyt juuri lainkaan. En ole sellaista tyyppiä, että osaisin niinkään pelätä etukäteen, tulee mitä tulee. Mutta tiistaina on se äitipolin käynti, jossa katsotaan selän takia synnytysasentoja yms. etukäteen, joten voipi olla, että sen jälkeen alkaa tuo synnytyskin pyöriä mielessä. Mä toivoisin, etten ihan kauheasti kipulääkkeitä joutuisi ottamaan, mutta kun ei ole hajuakaan siitä, kuinka paljon se voi sattua, voi tietenkin olla, että huudan hallelujaa ja vaadin kaikki huumeet heti synnärille päästyäni
Vanhempieni suhtautuminen perheenlisäykseen: Mun vanhemmille tuleva pienokainen on jo 10. lapsenlapsi, joten siinä valossa ei nyt ole mikään uusi juttu. Mutta tottahan ne onnellisia meidän puolestamme tuntuvat olevan. Äiti nyt on sellainen murehtija, että se jo puoli vuotta sitten muistutteli kaiken maailman asioista, jotka tulevat ajankohtaisiksi vasta parhaimmillaan vuosien päästä
Isä perinteisenä jurona ei pahemmin ole näistä puhunut, mutta mahtava pappa siitä tulee, sen tiedän! Miehen vanhemmat odottavat varmasti paljon uutta tulokasta, heille tämä on 4. lapsenlapsi. Mutta molemmat ovat luonteeltaan sellaisia, että pelkäävät sekaantuvansa liikaa, vaikka tosi asiassa puuttua saisi enemmänkin!Hikasta: Joka päivä ja monta kertaa päivässä!!! Välillä käy mullakin melkein sääliksi pikkaista, kun mahan läpikin näkyy toisen rintalastan nykimiset, ei varmasti tunnu kivalta pienestä
Unenpuutteesta: Mä en kanssa osannut edes ajatella alkuraskaudessa, mitä tämä loppuaika tosi asiassa on. Yöt tulee nukuttua tosi huonosti häpyliitoskipujen vuoksi. Koko ajan jalat (lonkat) puutuu, joten kylkeä on vaihdettava tiheästi, mikä johtaa taas siihen, että haaroväli on tulessa aina hetken kääntymisen jälkeen. Vessassa olen käynyt joinakin yönä jopa yli 10 kertaa!!! Voi mies-parka!
Mutta onneksi tätä ei kestä enää kauaa, olen yrittänyt myös asennoitua niin, että tämä on ihanaa aikaa ja vauva nauttii olostaan masusta. Olen nimittäin ihan varma, että kun synnytys on ohi, niin tulen vielä kaipaamaan tätä mahaa ja raskaana oloa.
Nimbe ja poika poks 36!
Ja uusi raskausviikko alkoi!!!
Synnytystä en ole miettinyt juuri lainkaan. En ole sellaista tyyppiä, että osaisin niinkään pelätä etukäteen, tulee mitä tulee. Mutta tiistaina on se äitipolin käynti, jossa katsotaan selän takia synnytysasentoja yms. etukäteen, joten voipi olla, että sen jälkeen alkaa tuo synnytyskin pyöriä mielessä. Mä toivoisin, etten ihan kauheasti kipulääkkeitä joutuisi ottamaan, mutta kun ei ole hajuakaan siitä, kuinka paljon se voi sattua, voi tietenkin olla, että huudan hallelujaa ja vaadin kaikki huumeet heti synnärille päästyäni
Vanhempieni suhtautuminen perheenlisäykseen: Mun vanhemmille tuleva pienokainen on jo 10. lapsenlapsi, joten siinä valossa ei nyt ole mikään uusi juttu. Mutta tottahan ne onnellisia meidän puolestamme tuntuvat olevan. Äiti nyt on sellainen murehtija, että se jo puoli vuotta sitten muistutteli kaiken maailman asioista, jotka tulevat ajankohtaisiksi vasta parhaimmillaan vuosien päästä Isä perinteisenä jurona ei pahemmin ole näistä puhunut, mutta mahtava pappa siitä tulee, sen tiedän! Miehen vanhemmat odottavat varmasti paljon uutta tulokasta, heille tämä on 4. lapsenlapsi. Mutta molemmat ovat luonteeltaan sellaisia, että pelkäävät sekaantuvansa liikaa, vaikka tosi asiassa puuttua saisi enemmänkin!
Hikasta: Joka päivä ja monta kertaa päivässä!!! Välillä käy mullakin melkein sääliksi pikkaista, kun mahan läpikin näkyy toisen rintalastan nykimiset, ei varmasti tunnu kivalta pienestä
Unenpuutteesta: Mä en kanssa osannut edes ajatella alkuraskaudessa, mitä tämä loppuaika tosi asiassa on. Yöt tulee nukuttua tosi huonosti häpyliitoskipujen vuoksi. Koko ajan jalat (lonkat) puutuu, joten kylkeä on vaihdettava tiheästi, mikä johtaa taas siihen, että haaroväli on tulessa aina hetken kääntymisen jälkeen. Vessassa olen käynyt joinakin yönä jopa yli 10 kertaa!!! Voi mies-parka!
Mutta onneksi tätä ei kestä enää kauaa, olen yrittänyt myös asennoitua niin, että tämä on ihanaa aikaa ja vauva nauttii olostaan masusta. Olen nimittäin ihan varma, että kun synnytys on ohi, niin tulen vielä kaipaamaan tätä mahaa ja raskaana oloa.
Nimbe ja poika poks 36!
Synnytystä en ole miettinyt juuri lainkaan. En ole sellaista tyyppiä, että osaisin niinkään pelätä etukäteen, tulee mitä tulee. Mutta tiistaina on se äitipolin käynti, jossa katsotaan selän takia synnytysasentoja yms. etukäteen, joten voipi olla, että sen jälkeen alkaa tuo synnytyskin pyöriä mielessä. Mä toivoisin, etten ihan kauheasti kipulääkkeitä joutuisi ottamaan, mutta kun ei ole hajuakaan siitä, kuinka paljon se voi sattua, voi tietenkin olla, että huudan hallelujaa ja vaadin kaikki huumeet heti synnärille päästyäni
Vanhempieni suhtautuminen perheenlisäykseen: Mun vanhemmille tuleva pienokainen on jo 10. lapsenlapsi, joten siinä valossa ei nyt ole mikään uusi juttu. Mutta tottahan ne onnellisia meidän puolestamme tuntuvat olevan. Äiti nyt on sellainen murehtija, että se jo puoli vuotta sitten muistutteli kaiken maailman asioista, jotka tulevat ajankohtaisiksi vasta parhaimmillaan vuosien päästä
Isä perinteisenä jurona ei pahemmin ole näistä puhunut, mutta mahtava pappa siitä tulee, sen tiedän! Miehen vanhemmat odottavat varmasti paljon uutta tulokasta, heille tämä on 4. lapsenlapsi. Mutta molemmat ovat luonteeltaan sellaisia, että pelkäävät sekaantuvansa liikaa, vaikka tosi asiassa puuttua saisi enemmänkin!Hikasta: Joka päivä ja monta kertaa päivässä!!! Välillä käy mullakin melkein sääliksi pikkaista, kun mahan läpikin näkyy toisen rintalastan nykimiset, ei varmasti tunnu kivalta pienestä
Unenpuutteesta: Mä en kanssa osannut edes ajatella alkuraskaudessa, mitä tämä loppuaika tosi asiassa on. Yöt tulee nukuttua tosi huonosti häpyliitoskipujen vuoksi. Koko ajan jalat (lonkat) puutuu, joten kylkeä on vaihdettava tiheästi, mikä johtaa taas siihen, että haaroväli on tulessa aina hetken kääntymisen jälkeen. Vessassa olen käynyt joinakin yönä jopa yli 10 kertaa!!! Voi mies-parka!
Mutta onneksi tätä ei kestä enää kauaa, olen yrittänyt myös asennoitua niin, että tämä on ihanaa aikaa ja vauva nauttii olostaan masusta. Olen nimittäin ihan varma, että kun synnytys on ohi, niin tulen vielä kaipaamaan tätä mahaa ja raskaana oloa.
Nimbe ja poika poks 36!
Huomenia kaikille!
Väsyttää niin paljon,viime yönäkin olin reilu tunnin hereillä ei vaan tullu uni ja mitenkään ei ollu hyvä ja oli kuuma ja vaikka mitä.ärsyttävää. ja tää ei oo eka kerta,ihan selvästi huomaa että jonkun aikaa ollu jo tosi katkonaista uni,jos ei muuten ni 2h välein nousen vessaan.
Eikä näköjään enää voi shoppaillakkaan kävin eilen kahdessa kaupassa ja jo pelkkä paikallaan seisominen kävi selkään ja tuli sellasta menkkamaista jomotusta alaselkään kanssa.ja yks mikä on niin noi verenpainelääkkeet on ruvennu aiheuttamaan huimausta,uskoisin että se johtuu lääkkeistä kun siinä on sellanen sivuoire.
Vauva mönkii mahassa kovasti ja tuntuu välillä että se tunkee itteään ulos tosta keskeltä mahaa,naurattaa kun koko maha heiluu :heart: mutta vois jo vauva syntyä,mä alan olemaan aika kypsä tähän möhköfantti oloon,mihinkään ei oikeen taivu ja ylösnousu sohvalta ja sängystä on vaivalloista ja pitää kävelläkin hitaasti ku joku mummo..toivottavasti ei menis enää pitkään.
vanhempien suhtaumisesta olitte puhuneet,meillä kummankin vanhemmille tää on eka lapsenlapsi ja kaikki ovat tosi innoissaan,varsinkin mummot ne on ihan höperöitä ja oisivat suunnilleen valmiita ostamaan vaikka mitä pyydettäis vauvalle.saa nähä mitä se sitten on kun vauva syntyy.mutta siis aivan ihanasti ovat suhtautuneet.
mä en edelleenkään oo koko raskausaikana tuntenu yhtään supistusta,tai ainakaan tunnistanu jos sellaista on tullu,enkä myöskään vauvan nikottelua.
Synnytystä oon miettiny aika paljonkin välillä kauhunsekaisin tuntein kun yhtään ei tiedä mitä on tulossa ja millaista se kipu on.mutta eiköhän siitä hengissä selviä.
Mies taitaa olla enemmän huolissaan ja jännittää tulevaa,se käski mun pakata tänä viikonloppuna sairaalakassin ja vauvalle vaatteet jos vaikka lähtö tulee.ja istuimen telakka on kuulemma kanssa asennetteva tänään mun oma höperöinen mies,ei sillä ihanaahan se on että toinen huolehtii :heart:
eiköhän tässä taas ollu sepustusta kerrakseen ja vielä kun muistan niin onnea kaikille vauvan saaneille :flower: :hug:
piipi ja rakas mönkijä papu 34+0 :heart:
Väsyttää niin paljon,viime yönäkin olin reilu tunnin hereillä ei vaan tullu uni ja mitenkään ei ollu hyvä ja oli kuuma ja vaikka mitä.ärsyttävää. ja tää ei oo eka kerta,ihan selvästi huomaa että jonkun aikaa ollu jo tosi katkonaista uni,jos ei muuten ni 2h välein nousen vessaan.
Eikä näköjään enää voi shoppaillakkaan
kävin eilen kahdessa kaupassa ja jo pelkkä paikallaan seisominen kävi selkään ja tuli sellasta menkkamaista jomotusta alaselkään kanssa.ja yks mikä on niin noi verenpainelääkkeet on ruvennu aiheuttamaan huimausta,uskoisin että se johtuu lääkkeistä kun siinä on sellanen sivuoire.Vauva mönkii mahassa kovasti ja tuntuu välillä että se tunkee itteään ulos tosta keskeltä mahaa,naurattaa kun koko maha heiluu :heart: mutta vois jo vauva syntyä,mä alan olemaan aika kypsä tähän möhköfantti oloon,mihinkään ei oikeen taivu ja ylösnousu sohvalta ja sängystä on vaivalloista ja pitää kävelläkin hitaasti ku joku mummo..toivottavasti ei menis enää pitkään.
vanhempien suhtaumisesta olitte puhuneet,meillä kummankin vanhemmille tää on eka lapsenlapsi ja kaikki ovat tosi innoissaan,varsinkin mummot
ne on ihan höperöitä ja oisivat suunnilleen valmiita ostamaan vaikka mitä pyydettäis vauvalle.saa nähä mitä se sitten on kun vauva syntyy.mutta siis aivan ihanasti ovat suhtautuneet.mä en edelleenkään oo koko raskausaikana tuntenu yhtään supistusta,tai ainakaan tunnistanu jos sellaista on tullu,enkä myöskään vauvan nikottelua.
Synnytystä oon miettiny aika paljonkin välillä kauhunsekaisin tuntein kun yhtään ei tiedä mitä on tulossa ja millaista se kipu on.mutta eiköhän siitä hengissä selviä.
Mies taitaa olla enemmän huolissaan ja jännittää tulevaa,se käski mun pakata tänä viikonloppuna sairaalakassin ja vauvalle vaatteet jos vaikka lähtö tulee.ja istuimen telakka on kuulemma kanssa asennetteva tänään
mun oma höperöinen mies,ei sillä ihanaahan se on että toinen huolehtii :heart: eiköhän tässä taas ollu sepustusta kerrakseen ja vielä kun muistan niin onnea kaikille vauvan saaneille :flower: :hug:
piipi ja rakas mönkijä papu 34+0 :heart:
synnytyksestä.. mä oon viime aikoina miettinyt aika paljonkin synnytystä ja mua pelottaa jos en ehdikkään saamaan epiduraalia, se epiduraali oli kyllä niiin helpotus! vaikkakin siitä mulla kutisi kaikki paikat mutta ennemmin kutina ku se kauhee kipu Niin ja se että ku pojan synnytys kesti 6 tuntia (laskettuna siitä ku lapsivedet meni kotona) ja niistäkin supistukset tuli vasta 4 tuntia ennen ku poju oli pihalla. ja tässä pitäis vielä ehtiä viemään toi poika hoitoon ku lähtö tulee. Toivon mukaan kuitenkin synnytys menisi äkkiä ohi ja olisi yhtä helppo kuin esikoisesta.
hikka täällä kanssa usein ja sillon ku kävin liikehälytyksen takia tyksissä ni neiti teki hengitysharjotuksia siellä
arvatkaa menikö eilen hermot prismassa kiros ja pärräs mulle että voisin laittaa niitä ostoksia nopeammin sinne hihnalle. joo o, tän mahan kanssa niitä nostellaankin sieltä sata kerrallaan ja laitettaan super vauhtia hihnalle.. olis menny toiselle kassalle hemmetti!
eilen illalla tuli supistuksia taas aika lahjakkaasti muttei säännöllisesti.. joten nou hätä
nemu 34+6
Niin ja se että ku pojan synnytys kesti 6 tuntia (laskettuna siitä ku lapsivedet meni kotona) ja niistäkin supistukset tuli vasta 4 tuntia ennen ku poju oli pihalla. ja tässä pitäis vielä ehtiä viemään toi poika hoitoon ku lähtö tulee. Toivon mukaan kuitenkin synnytys menisi äkkiä ohi ja olisi yhtä helppo kuin esikoisesta.hikka täällä kanssa usein ja sillon ku kävin liikehälytyksen takia tyksissä ni neiti teki hengitysharjotuksia siellä
arvatkaa menikö eilen hermot prismassa kiros ja pärräs mulle että voisin laittaa niitä ostoksia nopeammin sinne hihnalle. joo o, tän mahan kanssa niitä nostellaankin sieltä sata kerrallaan ja laitettaan super vauhtia hihnalle.. olis menny toiselle kassalle hemmetti!
eilen illalla tuli supistuksia taas aika lahjakkaasti muttei säännöllisesti.. joten nou hätä
nemu 34+6
Piipi P Mitä verenpainelääkettä sä käytät? Mulla kanssa on vähän ruvennu paineet nousemaan ja olen nyt niitä kotona seuraillut. Turvotus on kanssa melkoista. Onneksi tiistaina on äitipolikäynti diabeteksen tiimoilta, niin pääsee tästäkin asiasta puhumaan. Protskuja ei ainakaan 1,5 viikkoa sitten ollut onneksi pissassa.
Synnytystä en ole vielä hirveän paljon miettinyt, kun on vielä ajankohta ja synnytystapa täysin ilmassa. Jos poika suvaitsee asettua raivotarjontaan, niin ilmeisesti käynnistellään heti 37 viikon täytyttyä, jos vain keuhkot on kypsät. Toistaiseksi kundi on kuitenkin viihtynyt lähinnä poikittain tai pää ylöspäin, joten taitaa todennäköisemmin olla sektio edessä. Jos alateitse synnytän, niin haluaisin kyllä epiduraalin. Opioideista mulle on aiemmin tullut huono olo, joten petidiini tuskin mulle sopii. Vähän arveluttaa myös ilokaasu, koska pelkään senkin suhteen huonoa oloa.
Synnytystä en ole vielä hirveän paljon miettinyt, kun on vielä ajankohta ja synnytystapa täysin ilmassa. Jos poika suvaitsee asettua raivotarjontaan, niin ilmeisesti käynnistellään heti 37 viikon täytyttyä, jos vain keuhkot on kypsät. Toistaiseksi kundi on kuitenkin viihtynyt lähinnä poikittain tai pää ylöspäin, joten taitaa todennäköisemmin olla sektio edessä. Jos alateitse synnytän, niin haluaisin kyllä epiduraalin. Opioideista mulle on aiemmin tullut huono olo, joten petidiini tuskin mulle sopii. Vähän arveluttaa myös ilokaasu, koska pelkään senkin suhteen huonoa oloa.
Ensimmäinen hyvin nukuttu yö takana pitkästä aikaa!! Ei ollut kipuja yöllä ollenkaan ja vessaankin heräsin vain muutaman kerran, jonka jälkeen nukahdin samoin tein :heart: Myös tämä päivä alkanut ilman minkäänlaisia kipuja Eilen kuitenkin kävin mielestäni pitkällä lenkillä ja illalla vielä kyläiltiin parissakin paikassa
Synnytys tottakai jännittää, mutta en ole ottanut mitään paniikkia aiheesta! Ihmettelenkin omaa rauhallista suhtautumista, kun olen kuitenkin aika kipuherkkä! Meinaan kyllä vaatia kaikki mahdolliset kivunlievitykset (jos vaan mahdollista) Olishan se kiva jos oma synnytys sujuis kuin elokuvissa, muutama kyynel, pari ponnistusta ja jo vauva olis pihalla ja mä näyttäisin tietty prinsessalta hehkeine meikkeineni ja kampauskin olis viimosen päälle.. yeh right
Vanhempien suhtautuminen Mun vanhemmille tuleva vaavi on ensimmäinen lapsenlapsi, mä kun olen ainut lapsi ja miehen vanhemmille taasen kolmas. Omat vanhempani ovat kovasti innoissaan, varsinkin isäni joka haluskin sitten hommata vauvalle kaikki vaunuista lähtien Äitinikin on innoissaan, mutta tietää etten voi sietää turhaa hössötystä joten hyvin on osannut kyllä peittää liian intoilun! Miehen vanhemmat samoin on ottaneet asian yllättävänkin rauhallisesti!
Huomiseksi sain ajan kampaajalle, josko sitä kerkeis vielä käydä laittaan tukan kuntoon ennen pienokaisen tuloa ja tiistaina onkin sitten se äitipolikäynti siellä Kättärillä, kyllä jänskättää
Dolly04 37+6
Eilen kuitenkin kävin mielestäni pitkällä lenkillä ja illalla vielä kyläiltiin parissakin paikassa Synnytys tottakai jännittää, mutta en ole ottanut mitään paniikkia aiheesta! Ihmettelenkin omaa rauhallista suhtautumista, kun olen kuitenkin aika kipuherkkä! Meinaan kyllä vaatia kaikki mahdolliset kivunlievitykset (jos vaan mahdollista)
Olishan se kiva jos oma synnytys sujuis kuin elokuvissa, muutama kyynel, pari ponnistusta ja jo vauva olis pihalla ja mä näyttäisin tietty prinsessalta hehkeine meikkeineni ja kampauskin olis viimosen päälle.. yeh right Vanhempien suhtautuminen Mun vanhemmille tuleva vaavi on ensimmäinen lapsenlapsi, mä kun olen ainut lapsi ja miehen vanhemmille taasen kolmas. Omat vanhempani ovat kovasti innoissaan, varsinkin isäni joka haluskin sitten hommata vauvalle kaikki vaunuista lähtien
Äitinikin on innoissaan, mutta tietää etten voi sietää turhaa hössötystä joten hyvin on osannut kyllä peittää liian intoilun! Miehen vanhemmat samoin on ottaneet asian yllättävänkin rauhallisesti!Huomiseksi sain ajan kampaajalle, josko sitä kerkeis vielä käydä laittaan tukan kuntoon ennen pienokaisen tuloa ja tiistaina onkin sitten se äitipolikäynti siellä Kättärillä, kyllä jänskättää
Dolly04 37+6
Meillä kävi nyt niin onnellisesti tämän vaunuasian kanssa, että sukulaiset lupasivat kustantaa meille vaunut. :heart: Olen ihan mielettömän onnellinen, että asia sai tällaisen käänteen!
Mennään huomenna kauppaan tutustumaan noihin Brio Happy Kombi yhdistelmiin, kun niistä olisin kiinnostunut. Onko Brio Kombi -vaunut samat kuin nuo Happy Kombit, vai onko ne eri vaunut? Mietin, kun täällä joku puhui Brion Kombeista, enkä ole asiasta nyt aivan varma. Ja katsoin, että noihin Brion vaunuihin saa puhkeamattomat Eva-renkaat tai ilmakumirenkaat. Kumpia suosittelette, onko käyttökokemuksia? Ja onko ylipäänsä noista Brion vaunuista kokemuksia jollakin täällä?
Mennään huomenna kauppaan tutustumaan noihin Brio Happy Kombi yhdistelmiin, kun niistä olisin kiinnostunut. Onko Brio Kombi -vaunut samat kuin nuo Happy Kombit, vai onko ne eri vaunut? Mietin, kun täällä joku puhui Brion Kombeista, enkä ole asiasta nyt aivan varma. Ja katsoin, että noihin Brion vaunuihin saa puhkeamattomat Eva-renkaat tai ilmakumirenkaat. Kumpia suosittelette, onko käyttökokemuksia? Ja onko ylipäänsä noista Brion vaunuista kokemuksia jollakin täällä?
Kanella: mä syön albetol nimisiä verenpainelääkkeitä ja hyvin on kyllä paineet tippunu,ne huiteli 197/116 lukemissa ja nyt on ollu sellasta 133/77.
Kotiin päästiin tänään klo 13.30=)
Tyttö on todella kiltti, nukkuu hyvin ja syön tarpeen mukaan, saahan nähdä miten yö menee kotona :heart:
Synnytys, mulla se suju aika nopeesti, en käyttäny mitään kivunlievitystä, eikä se oikestaan tehnyt kauhean kipeää, supistukset käynnisti aika yht äkkiä, sen synnytyksen
, ei ollu tietoakaan että nyt se syntyi, vaikka kovat supistukset oli vaivannut pari edellistä päivää.Vanhempien suhtautuminen vauvan tuloon
Mun vanhemmat on tosi hyvin ottanut vastaan, esikois poika käy joka viikko mummilla ja papalla, eikä pistä pahakseen jos poika tarvitsee yhtäkkiä yöpaikan sieltä. Nyt muutettiin vielä lähemmäs heitä, ja ainakin innoissan oli tytöstä, kävivät sairaalassa katsomassa jo.
Anoppi on ottanut kanssa aika hyvin vastaan, mutta kun miekkoseni on heidän toinen lapsi, ja miekkosen veli on 11 vuotta nuorempi, ja kuulemma anopin mielestä munkin lapsissa olis tarvinnut olla 11.v ero, kerroin että ei sitä lasta nii vaan tehä niiku 45. vuotiaana
Anoppi oli saanut 25.v lapsen ja 36.vuotiaana, pottuilee siitä välillä kun en oo pyöräyttäny ekaa lasta 20-25.vuotiaana, esikoinen syntyi 2005 vuonna, ja mulla oli silloin sopivinta hankkia lapsiEhkä olin turhan vanha mutta eikö se ole oma asia koska ne lapset hankkii??!?Appiukko, on tooosi hyvin ottanu vastaan, niin erillaiset ku anoppi ja appiukko onkin
Kuitenkin haluan pitää välit kunnossa molempien kanssa, joten vien toki poikaa sinnekkin, Appiukon kanssa tekee kaikkea mukavaa ''poikien juttuja'' luistelee, laskee pulkkaa, touhuaa työvarastossa ja opettaa poikaa tekemään kaikkea. Ihme että kerkeän käymään täällä tänään mutta kun tyttö nukkuu niin rauhaisasti tällä hetkellä, kaikki valmistelut on nyt tehty, istuminen tekee mulle vielä aika kipeää, ja ei nyt olo oo mitä mahtavin
Siinä tämmönen pikku kertomus anopista
SippeSirkku&''ValmaNyyti''
Develly kohtalotoveri myös ton nukkumisen suhteen |O ja kun en vielä heti saa unta niin ei kiva.. Viime yökin meni taas todella huonosti närästyksen takia! Vaikka otinkin lääkkeen niin se ei tehonnut ja koko ajan heräsin nesteet suussa :x
Ja sitten piti yrittää nukkua istumasennossa :headwall: Ja kun muutenkaan ei mikään asento oo hyvä niin eihän tuossa tule juurikaan nukuttua!!
Tänään onkin sitten katseltu telkkaria tytön kanssa
SippeSirkku Kuulostaa ihanalta papalta! Tärkeitä juttuja noi "miesten" jutut :heart:
Hikkaa on myös pitkin päivää täälläkin ja säälittää vauva. Saa nähdä onko paljon tukkaa kun niin hikottaa
Ainakin esikoisella oli ja oli myös kova hikottelemaan
Synnytystä jännitän minäkin ja miettinyt kovin. Kipuherkkänä en halunnut mitään ruiskeita vaan sinnittelin ilokaasulla :kieh: Ei mulle tullu siitä huono olo, mutta kun kivut olivat kovat niin enemmän se häiritsi kuin auttoi?! Mutta epiduraali ainakin toimi loistavasti mulla ja se piikki ei kyllä niissä kivuissa epäilyttänyt
Eniten ehkä pelottaa jos taas tulee niitä tikkejä niin on niin revitty olo pitkään synnytyksen jälkeen :ashamed:
Ja just jos pitäis synnyttää ilman mitään lääkkeitä tms. Täytyy vaan muistaa kertoa kätilölle toiveet heti ovella
Tulevien isovanhempien suunnalta ei mitään erikoista?! Ei ole ensimmäinen lapsenlapsi, mutta ihan ovat iloisia
Fi0na
Ja sitten piti yrittää nukkua istumasennossa :headwall: Ja kun muutenkaan ei mikään asento oo hyvä niin eihän tuossa tule juurikaan nukuttua!!
Tänään onkin sitten katseltu telkkaria tytön kanssa
SippeSirkku Kuulostaa ihanalta papalta! Tärkeitä juttuja noi "miesten" jutut :heart:
Hikkaa on myös pitkin päivää täälläkin ja säälittää vauva. Saa nähdä onko paljon tukkaa kun niin hikottaa
Ainakin esikoisella oli ja oli myös kova hikottelemaan
Synnytystä jännitän minäkin ja miettinyt kovin. Kipuherkkänä en halunnut mitään ruiskeita vaan sinnittelin ilokaasulla :kieh: Ei mulle tullu siitä huono olo, mutta kun kivut olivat kovat niin enemmän se häiritsi kuin auttoi?! Mutta epiduraali ainakin toimi loistavasti mulla ja se piikki ei kyllä niissä kivuissa epäilyttänyt
Eniten ehkä pelottaa jos taas tulee niitä tikkejä niin on niin revitty olo pitkään synnytyksen jälkeen :ashamed:
Ja just jos pitäis synnyttää ilman mitään lääkkeitä tms. Täytyy vaan muistaa kertoa kätilölle toiveet heti ovella
Tulevien isovanhempien suunnalta ei mitään erikoista?! Ei ole ensimmäinen lapsenlapsi, mutta ihan ovat iloisia
Fi0na
Onnea vauvan saaneille Piti tulla taas kommentoimaan kun täällä on ollut keskustelua noista verenpainelääkkeistä ni mulle kans määrättiin albetol nimistä lääkettä joka on 100milligrammasta ni nyt aluks 2 kertaa päivässä kun alapaine huiteli jossain 105 lukemissa ja eilen oli taas vaihtelua kun mittasin ni ensin 135/85 ja parin minuutin päästä 157/91 eli hyvin heilahtelee..soitin illal äitipolille et millonkohan nää lääkkeet rupee niinku vaikuttaa ni sanovat että paineet on aika normeja tässä vaiheessa raskautta ja kun tota turvotusta on aika lailla ni nou hätä =) supistuksia täälläkin tullut aika vähän viikkoihin nähden eli pari päivässä jos sitäkään,kait se tuolla niin hyvin viihtyy ettei oo vielä tulossa poiskaan rv 37+5
Piti tulla taas kommentoimaan kun täällä on ollut keskustelua noista verenpainelääkkeistä ni mulle kans määrättiin albetol nimistä lääkettä joka on 100milligrammasta ni nyt aluks 2 kertaa päivässä kun alapaine huiteli jossain 105 lukemissa ja eilen oli taas vaihtelua kun mittasin ni ensin 135/85 ja parin minuutin päästä 157/91 eli hyvin heilahtelee..soitin illal äitipolille et millonkohan nää lääkkeet rupee niinku vaikuttaa ni sanovat että paineet on aika normeja tässä vaiheessa raskautta ja kun tota turvotusta on aika lailla ni nou hätä =) supistuksia täälläkin tullut aika vähän viikkoihin nähden eli pari päivässä jos sitäkään,kait se tuolla niin hyvin viihtyy ettei oo vielä tulossa poiskaan rv 37+5ikuisuus
Näissä linkeissä näet nuo erot:
http://verkkokauppa.babystyle.fi/products/view/4330/pl (happy)
http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/brio/briokombi/ (pelkkä kombi)
Tässä yksi linkki jossa juttua näistä:
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/odotusaika/1635846/brio-kombi-vai-happy/
Ehdottomasti suosittelen puhkeamattomia renkaita - sellaiset mitä pitää pumpata on ihan pyllystä, kun niitä saa pumpata koko ajan ja sitten ne tosiaan puhkeaa suht helposti (ainakin oman kokemuksen mukaan).
Meillä on juuri tällaiset vaunut http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/brio/briokombi/briokombi-blackgrey618/
Meidän likka säikäytti meidät todenteolla tänään :'(
Olivat vaarin kanssa pulkkamäessä, kun tyttö sai aivan järkyttävän yskänkohtauksen eikä saanut henkeä.
Meillähän siis tuolla tytöllä ollut tuota astma-tyyppistä yskää (rasituksessa ja öisin), joten sinäänsä ei tullut yllätyksenä, mutta tuon kohtauksen voimakkuus iski kyllä todella vasten kasvoja. Isäni vielä on niin säikky kaiken tuollaisen suhteen, että hän oli itsekin lähes shokissa :ashamed:
Onneksi kaikki päättyi ok ja huomenna olis muutenkin lääkäri niin saadaan sitten varmaan asianmukainen lääkitys tuolle lapsiparalle :heart:
Näissä linkeissä näet nuo erot:
http://verkkokauppa.babystyle.fi/products/view/4330/pl (happy)
http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/brio/briokombi/ (pelkkä kombi)
Tässä yksi linkki jossa juttua näistä:
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/odotusaika/1635846/brio-kombi-vai-happy/
Ehdottomasti suosittelen puhkeamattomia renkaita - sellaiset mitä pitää pumpata on ihan pyllystä, kun niitä saa pumpata koko ajan ja sitten ne tosiaan puhkeaa suht helposti (ainakin oman kokemuksen mukaan).
Meillä on juuri tällaiset vaunut http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/brio/briokombi/briokombi-blackgrey618/
Meidän likka säikäytti meidät todenteolla tänään :'(
Olivat vaarin kanssa pulkkamäessä, kun tyttö sai aivan järkyttävän yskänkohtauksen eikä saanut henkeä.
Meillähän siis tuolla tytöllä ollut tuota astma-tyyppistä yskää (rasituksessa ja öisin), joten sinäänsä ei tullut yllätyksenä, mutta tuon kohtauksen voimakkuus iski kyllä todella vasten kasvoja. Isäni vielä on niin säikky kaiken tuollaisen suhteen, että hän oli itsekin lähes shokissa :ashamed:
Onneksi kaikki päättyi ok ja huomenna olis muutenkin lääkäri niin saadaan sitten varmaan asianmukainen lääkitys tuolle lapsiparalle :heart:
Ikuisuus: mukava kuulla, että vaunuasian kanssa kaikki menikin sitten hyvin. Mä ymmärrän sua ihan täysin, on se kuitenkin kiva päästä vaunuttelemaan pienokaisen kanssa vaunuilla, jotka kestävät tuulet ja tuiskut ja mahdollisesti pikkusisarustenkin kärryttelyt
Supistuksista: On se muuten jännä, että vielä muutama viikko sitten, sitä aina pelkäsi, jos supisteli, että vauva syntyy liian aikaisin. Nyt sitä kuitenkin huomaa kuulostelevan joka ikistä ilmavaivaakin, että josko se olisi supistus :heart: Vaikka mikään kiire tässä ei synnyttämään olekaan, mutta on se vaan mukava huomata, että asiat etenee omalla oikealla painollaan.
Supistuksista: On se muuten jännä, että vielä muutama viikko sitten, sitä aina pelkäsi, jos supisteli, että vauva syntyy liian aikaisin. Nyt sitä kuitenkin huomaa kuulostelevan joka ikistä ilmavaivaakin, että josko se olisi supistus :heart: Vaikka mikään kiire tässä ei synnyttämään olekaan, mutta on se vaan mukava huomata, että asiat etenee omalla oikealla painollaan.
Develly kuulostaa kyllä säikäyttävältä tuo tyttösi kohtaus. Muistanko oikein, että tytölläsi olisi tulevalla viikolla lääkärireissu noissa astma-asioissa? Toivottavasti saatte sieltä apua tilanteeseen.
Mä en vieläkään ehkä oikein ymmärtänyt tätä juttua. Kun on olemassa Brio Happyt, ja sitten on Brio Kombit ja Brio Happy Kombit. Niin onko Happy Kombi ja Kombi sama asia? Että onko nämä vaunut samat kuin teillä?
http://www.babyshop.fi/product_details.php?p=2359
Noista kun nyt kovasti haaveilen. Kiitos linkeistä, täytyy perehtyä noihin vaunujen eroihin ennen huomista reissua vaunukaupoille!
Onko teillä nimbe jo päätetty, mitkä vaunut hankitte? Tai onko vaunut jo peräti hankittu?
Mä en vieläkään ehkä oikein ymmärtänyt tätä juttua. Kun on olemassa Brio Happyt, ja sitten on Brio Kombit ja Brio Happy Kombit. Niin onko Happy Kombi ja Kombi sama asia? Että onko nämä vaunut samat kuin teillä?
http://www.babyshop.fi/product_details.php?p=2359
Noista kun nyt kovasti haaveilen. Kiitos linkeistä, täytyy perehtyä noihin vaunujen eroihin ennen huomista reissua vaunukaupoille!
Onko teillä nimbe jo päätetty, mitkä vaunut hankitte? Tai onko vaunut jo peräti hankittu?
Hei vaan!
Isovanhemmista, miehen vanhaemmat asuu tossa 40km:n päässä. Heille tämä taitaa olla 7. lapsenlapsi, mutta odottaahan ne tätä. Omat vanhemmat asuu kaempana, n.200km. Heille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi. Hehän eivät edes uskoneet että olisin raskaana, kun en koskaan lapsia aikonut tehdä, ja ikääkin ON. Isälleni varsinkin piti vakuutella pitkään että puhun totta . Äitini on varmaan sisäisesti RÄJÄHTÄMÄISILLÄÄN innosta (on lapsirakas ja töissä päiväkodissa), mutta tietää mun inhoavan hössötystä ja näinollen suhtautuu rauhallisesti. NO, eipä hän muutoinkaan mikään hösääjä ole.
synnytys Kieltämättä sitä on alkanut miettiä. Eniten mua pelottaa ne mahd. pahat repeämiset. Että jos jäis jotain vikaa ettei pissa/kakka sisällä pysyisi. (tiedän, aika ääritapaus ja pahin skenaario)
KIVUNLIEVITYS : Olen migreeniherkkä ja krapulankin saan jo saunaoluesta niin hirvittää et miten pahoinvoivaksi noista tulee. Mies (jo pari synnytystä mukana olleena) epäili et mun ei kannattais sitä ilokaasua ottaa. MUt mitenkä on, heikentääkö epiduraali supistuksia ja näinollen pitkittää synnytystä?? No sen olen päättänyt, etten päätä mitään. JOs kivut on kovat niin roppia vaan suoneen ja jos kestän, niin kestän. Sittenhän tuon näkee, ja kokee.
Yksi yö säikäytin miehen.. Pohkeesta alkoi vetää suonta, ja pomppasin sängyssä kyykylleni ulvomaan kivusta. Samassa sekunnissa mies oli jo melkein vaatteet päällä ja auto käynnissä. Luuli että nyt tuli lähtö . Sain sitten siinä karjuttua että JALKA KRAMPPAA, ei sen vakavampaa.
hikkaa ja möyrintää hikkaa on varmaan joka päivä. Ja sitä möyrintää.. Mulla ei aivokapasiteetti riitä kuvittelemaan kuinka hän siellä oikein on, kun maha möyrii jokasuuntaan kuin puurokattila. Ja kyllä tunnustan kiusaavani häntä, tai nätimmin vois sanoa että leikin vauvan kanssa. Työnnän niitä jalkoja alaspäin tuolta kylkiluistani, ja kyllä sieltä vastaliikettä pesee .
Sellaista, voikeehan hyvin. Ja yrittäkää saada nukuttua! (itse kahden tunnin välein vessaan)
Tehilla + E
Isovanhemmista, miehen vanhaemmat asuu tossa 40km:n päässä. Heille tämä taitaa olla 7. lapsenlapsi, mutta odottaahan ne tätä. Omat vanhemmat asuu kaempana, n.200km. Heille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi. Hehän eivät edes uskoneet että olisin raskaana, kun en koskaan lapsia aikonut tehdä, ja ikääkin ON. Isälleni varsinkin piti vakuutella pitkään että puhun totta
. Äitini on varmaan sisäisesti RÄJÄHTÄMÄISILLÄÄN innosta (on lapsirakas ja töissä päiväkodissa), mutta tietää mun inhoavan hössötystä ja näinollen suhtautuu rauhallisesti. NO, eipä hän muutoinkaan mikään hösääjä ole.synnytys Kieltämättä sitä on alkanut miettiä. Eniten mua pelottaa ne mahd. pahat repeämiset. Että jos jäis jotain vikaa ettei pissa/kakka sisällä pysyisi.
(tiedän, aika ääritapaus ja pahin skenaario) KIVUNLIEVITYS : Olen migreeniherkkä ja krapulankin saan jo saunaoluesta
niin hirvittää et miten pahoinvoivaksi noista tulee. Mies (jo pari synnytystä mukana olleena) epäili et mun ei kannattais sitä ilokaasua ottaa. MUt mitenkä on, heikentääkö epiduraali supistuksia ja näinollen pitkittää synnytystä?? No sen olen päättänyt, etten päätä mitään. JOs kivut on kovat niin roppia vaan suoneen ja jos kestän, niin kestän. Sittenhän tuon näkee, ja kokee.Yksi yö säikäytin miehen.. Pohkeesta alkoi vetää suonta, ja pomppasin sängyssä kyykylleni ulvomaan kivusta. Samassa sekunnissa mies oli jo melkein vaatteet päällä ja auto käynnissä. Luuli että nyt tuli lähtö
. Sain sitten siinä karjuttua että JALKA KRAMPPAA, ei sen vakavampaa. hikkaa ja möyrintää hikkaa on varmaan joka päivä. Ja sitä möyrintää.. Mulla ei aivokapasiteetti riitä kuvittelemaan kuinka hän siellä oikein on, kun maha möyrii jokasuuntaan kuin puurokattila. Ja kyllä tunnustan kiusaavani häntä, tai nätimmin vois sanoa että leikin vauvan kanssa. Työnnän niitä jalkoja alaspäin tuolta kylkiluistani, ja kyllä sieltä vastaliikettä pesee
.Sellaista, voikeehan hyvin. Ja yrittäkää saada nukuttua! (itse kahden tunnin välein vessaan)
Tehilla + E
ikuisuus
Meillä on juuri tällaiset vaunut - siis täysin samanlaiset renkaineen ja runkoineen http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/brio/briokombi/briokombi-blackgrey618/
Tässä on Brio Happy:
http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/brio/briohappy/
(vaunukoppa ja ratasosa ovat erikseen)
Tässä Brio Happy Kombi:
http://verkkokauppa.babystyle.fi/products/view/4330/pl
(kantokoppa tulee ratasosan päälle)
Tässä Brio Kombe:
http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/brio/briokombi/
(tässä mm. tuo kuomu on erilainen)
Eihän noissa loppujen lopuksi paljon eroa ole, mutta ehkä käytännössä nuo Kombit on parhaat. Siis ainakin mun mielestä. Kovan kopan saa noihin Kombeihin. Kannattaa käydä vaikka Vauvatalo Johannassa Petikossa - sieltä ainakin itse sain todella asiantuntevaa palvelua.
Meillä on tosiaan huomenna se lääkäri, joten toivon syvästi saavani jotain lääkettä tuolle tytölle. Raukka on ihan nahju sen yskimisen jälkeen
Isääni käy myös sääliksi, koska hän säikähti todella pahasti ja vielä sydänvaivaisena oli joutunut nitron ottamaan :ashamed: Hän on muutenkin todella onneton pienestäkin vaivasta niin tuollainen vetää erittäin vakavaksi.
Meillä on juuri tällaiset vaunut - siis täysin samanlaiset renkaineen ja runkoineen
http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/brio/briokombi/briokombi-blackgrey618/Tässä on Brio Happy:
http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/brio/briohappy/
(vaunukoppa ja ratasosa ovat erikseen)
Tässä Brio Happy Kombi:
http://verkkokauppa.babystyle.fi/products/view/4330/pl
(kantokoppa tulee ratasosan päälle)
Tässä Brio Kombe:
http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/brio/briokombi/
(tässä mm. tuo kuomu on erilainen)
Eihän noissa loppujen lopuksi paljon eroa ole, mutta ehkä käytännössä nuo Kombit on parhaat. Siis ainakin mun mielestä. Kovan kopan saa noihin Kombeihin. Kannattaa käydä vaikka Vauvatalo Johannassa Petikossa - sieltä ainakin itse sain todella asiantuntevaa palvelua.
Meillä on tosiaan huomenna se lääkäri, joten toivon syvästi saavani jotain lääkettä tuolle tytölle. Raukka on ihan nahju sen yskimisen jälkeen
Isääni käy myös sääliksi, koska hän säikähti todella pahasti ja vielä sydänvaivaisena oli joutunut nitron ottamaan :ashamed: Hän on muutenkin todella onneton pienestäkin vaivasta niin tuollainen vetää erittäin vakavaksi.
Kiitos Develly selvityksestä, nyt olen ajan tasalla. Taidan nykäistä huomenna myyjää hihasta ja pyytää oikein perusteellista selvitystä asioista, että tiedän, mitkä meille olisi parhaat.
Huomasinkin nyt, että olit kirjoittanut jo tuon edellisen viestin loppuun huomisesta lääkäristä. Raskaus on näköjään tehnyt musta myös sokean... :ashamed:
Taidan nykäistä huomenna myyjää hihasta ja pyytää oikein perusteellista selvitystä asioista, että tiedän, mitkä meille olisi parhaat.Huomasinkin nyt, että olit kirjoittanut jo tuon edellisen viestin loppuun huomisesta lääkäristä. Raskaus on näköjään tehnyt musta myös sokean... :ashamed:
No nyt on sitten eka oikea lomapäivä! Tai oli jo perjantaina, mutta silloin oli niin paljon ohjelmaa että ei oikein tuntunut lomalta. Jotenkin tuntuu hassulta tämä toimettomuus ja kalenterin tyhjyys, mutta eiköhän tähän totu. Ja kuulin just että kuun vaihteessa meillä on tulossa töissä organisaatiomuutos ja mun esimies vaihtuu; onneksi en joudu siellä olemaan nyt ja toivottavasti organisaatio muuttuu uudelleen ennen kuin meen takaisin, koska tuon henkilön alaisena en halua olla. Onneksi on iso firma ja mahdollisuuksia tehdä muutakin kuin nykyisiä hommia.
Olo on mulla oikein hyvä. Ei närästystä enkä joudu vessassakaan ravaamaan, paitsi päivällä. Edellisyö oli kyllä hirveä. Tehtiin esikoisen kanssa kävelylenkki tuolla järven jäällä, 5-vuotiaan vauhdilla ja varmaan n. tunti oltiin ulkona. Ja siitä sitten alkoikin supistukset, koko iltapäivä ja ilta ei kipeitä, mutta ahdistavia ja sitten koko mahaa särki yöllä niin etten saanut nukuttua juurikaan ennen kuin otin Panadolin. Ei siis lenkkejä mulle, jos tuo on seuraus. Paitsi sitten ehkä parin viikon päästä vois taas kokeilla...
Isovanhemmat on meillä ihan innoissaan, mutta aika hyvin sen peittävät Mun vanhemmille vauva on toinen lapsenlapsi ja miehen vanhemmille eka. Eivät hössötä onneksi ja antavat meidän itse hoitaa asiat.
Taidan alkaa keksiä itselleni ohjelmaa, sain alaisilta jalkahoitolahjakortin ja tutit ja vaipat voisi käydä ostamassa.
Mini77 ja Pompidou 35+3
Olo on mulla oikein hyvä. Ei närästystä enkä joudu vessassakaan ravaamaan, paitsi päivällä. Edellisyö oli kyllä hirveä. Tehtiin esikoisen kanssa kävelylenkki tuolla järven jäällä, 5-vuotiaan vauhdilla ja varmaan n. tunti oltiin ulkona. Ja siitä sitten alkoikin supistukset, koko iltapäivä ja ilta
ei kipeitä, mutta ahdistavia ja sitten koko mahaa särki yöllä niin etten saanut nukuttua juurikaan ennen kuin otin Panadolin. Ei siis lenkkejä mulle, jos tuo on seuraus. Paitsi sitten ehkä parin viikon päästä vois taas kokeilla...Isovanhemmat on meillä ihan innoissaan, mutta aika hyvin sen peittävät
Mun vanhemmille vauva on toinen lapsenlapsi ja miehen vanhemmille eka. Eivät hössötä onneksi ja antavat meidän itse hoitaa asiat.Taidan alkaa keksiä itselleni ohjelmaa, sain alaisilta jalkahoitolahjakortin ja tutit ja vaipat voisi käydä ostamassa.
Mini77 ja Pompidou 35+3
Ai niin, synnytyksestä piti kirjoittaa. En ole suunnitellut ollenkaan enkä oikeastaan osaa edes pelätä tai jännittää, menköön sitten omalla painollaan. Viimeksi olen lähes varma että epiduraali pitkitti ponnistusvaiheen 2 tuntiin ja lopetti supistukset, joten nyt jotenkin tekisi mieli yrittää ihan luomusti, mutta saa nähdä miten menee. Oikeastaan ainoa asia mitä mietin, on että tiedänkö koska lähteä sairaalaan. Viimeksi en olisi kivun vuoksi vielä lähtenyt, mutta kätilöystävä kävi tsekkaamassa ja käski mennä, kun olin 5 cm auki...