Helmikuun hippuset 2018

Eikä... Kamalaa.. Otan osaa!!! en voi kuvitellakaan sitä tuskaa mitä tuommoinen aiheuttaaa! :'(

 

@marsali en tiedä Käytkö täällä vielä... Mitenkä voit? Saanko kysyä onko selvinnyt miksi teidän pienelle kävi niin ikävästi olet ollut ajatuksissa.

@Maaria1980 ylimääräiset tavarat tuo kyllä hirmuisesti sotkun tuntua...ite oon viimosen vuoden pyrkinyt päästä romuista eroon aina tietty uutta tulee, mutta paljon pistänyt myyntiin ja kiertoon
Joko siellä on saatu pieni syliin?
Minä olen kolme vanhinta imettänyt ihan normaali tyynyillä onnistuu niinkin hyvin. Nyt mulla on sellanen julmetun iso tyyny minkä isäntä osti ennen raskautta jo. Sitä varmaan käytän nyt imettäessä.

@papupata12 kiva kuulla sinustakin.
Tuttipulloista oli puhe täällä myös. Meillä oli tallessa vielä vanhempien muksut pullot. Uudet tuttiosat niihin, niin avot toki yritän mahd pitkään imettää, mutta jos totutusti menee, niin pulloa joutuu antamaan jo kahden -kolmen kk:n iästä alkaen

Tänään neuvolassa käyty ja siellä kaikki hyvin. Vauva on niin alhaalla kuin vain voi olla ja sen kyllä huomaa! Alapää on niin kipeä, että ei kykene kunnolla ees käveleen. V-loppuna kellotin supistuksia, mutta loppuivat sit aina. Nyt tänään beba ei saa syntyä, koska mies lähtee äitiään tänään hakemaan lentoasemalta Huomenna sit saa tulla olotila kyllä on sellainen et voi tulla koska vaan kaveri on luvannut lähtee mukaan tänään jos siltä näyttää

Aivotar ja beba 38+5

 

Jeps. Täälläkin ollu supistuksia jo mut niitä on mulla ollu jo useamman viikon. Tänään toki ne oli jo vähän kipeämpiä mutta loppuivat. Ja liitoskivut ja selkä niin kipeänä ettei kohta liikkumaan pääse.. Ei kivaa just tänään alkoi sit pakottaa alapäätäkin niin mukavasti. olihan jätkä jo laskeutunu viime neuvolassa rv36+6, mutta pää vielä heilui. Mutta viimeisiä viikkoja enää nukkumisesta ei vieläkään tule mitään tänään on rv 37+2.

 

@marsali Olen todella pahoillani tapahtuneesta. Tuli itku kun luin kuulumisesi.
Olen seurannut kokoajan tätä meidän kuun ketjua ja vaikken ole osallistunutkaan keskusteluun olen ollut kokoajan hengessä mukana. Nyt oli pakko kirjautua jotta voin kertoa Marsalille kuinka pahoillani olen.
Laskettuaikani meni eilen ja täällä siis odotellaan kovasti milloin päästään tosi toimiin. Raskauteni on edennyt kokoajan normaalisti, nyt kun vauva on jo niin alhaalla liitoskivutkin on loppuneet. Mutta poikaa täällä siis odotetaan saapuvaksi hetkellä minä hyvänä!

Poikamasu 40+1

 

@Aivotar käyn mie tiällä seurailemassa teitä. Aika rankkaa tämä on yöt menee itkiessä ja ajatusten sekamelskassa. Syli on niin tyhjä kun en saa siinä vauvaani hoitaa arki pyörii ympärillä ja tuntuu että minä olen vain sivusta seuraajana. Lapset pitää minut elämässä kii,mut ajatukset harhailee koko ajan. Tänään käytiin pienen arkku valikoimassa ja voi miten pieni se voi ollakin Ruumiinavauksen tuloksia ei olla vielä saatu,mutta toivon että joskus pääsemme tästä epätietoisuudesta.

Viikko takana ja koko elämä edessä ilman tyttöäni enkeli vauvani

Mutta minä odottelen täällä teidän iloisia uutisia valonpilkahduksia elämään.

Marsali

 

@marsali kiitos että kerroit meille kuulumisia. Toivon että myös jatkossa voit kertoa täällä miltä sinusta tuntuu.
Tällaista ei toivo kenellekkään ikinä tapahtuvan, toivotaan että saatte pian vastauksia jotta teidän ei tarvitse kokoajan miettiä mitä tapahtui. Paljon lämpimiä ajatuksia ja voimia sinulle.

 

Hei! Mulla on jäänyt käymättä nyt täällä. Ihana kuulla teidän kaikkien kuulumisia! <3

Marsali, todella surullista ! otan osaa ha suuri halaus <3

Mulla tänään laskettuaika , tähän asti ok mennyt, tosin on jomotuksia ja semmosia pieniä tuntemuksia ollut. Viime su käytiin synnärillä, kun koko edellisen päivän mulla oli ihan kova maha ja vähän ylämaha kipeä, mutta kaikki oli ok ha varmaan vaan vauva ylämahaan potkii niin siksi hellänä.

Tällä hetkellä mulla flunssa päällä ja miehellä ja meidän taaperolla (1v10kk ) myös jospa menisi pian ohi! Täytyy nyt kunnolla vaan lepäillä ja juoda kuumaa.
Hyvää loppuodotusta kaikille !
Anscu ja pieni 40+0

 

No täällä ei taida enää hirveesti porukkaa käydä kai nyt jotkut jo on saanu pikkuisia syliin. Täällä ei mitään muutosta oloissa. Paitsi että nyt oon jo muutamana yönä nukkunu paremmin vaikkakin tulee heräiltyä vessaan niin saatan nukkua jopa 6h putkeen ennen heräilin 2h välein ja uudelleen nukahtamisesta ei tullu loppuyöstä oikein mitään. Ja kuvioihin on tullu myös päiväunet tänään rv 38+2

 

Täällä esikoispoikamme syntyi laskettuna päivänä 10.2. 11,5 tunnin uurastuksella. 4044g ja 49cm. Kotona totuteltu uuteen elämään ja nautittu vauvan tuoksusta

@marsali Tuli ihan itku lukiessa teidän tarinaa. Ajatuksenakin niin järkyttävän tuntuista Paljon voimia ja haluksia teille!

 

@marsali <3 en voi sanoa mitään mikä helpottaisi oloasi todella rankkaa teidän perheellä nyt on kovasti voimia ja halauksia <3

@anscu joko teillä on pieni tullut maailmaan?

@Memppa hurjasti onnea kaikki sujui hyvin?

Täällä rv39+6 menossa tänään, voin sanoa, etten ikinä kuvitellut olevani vielä yhdessä osassa näillä viikoilla kuitenkin jo neljäs mukelo olotila on kamala ja la-su yönä käytiin jo sairaalassa näytillä, kun kotona supistuksia tuli 4-6min välein (jopa alle 4min), mutta sairaalassa sit loppuivat sen jälkeen supistuksia on ollut, mutta ei mitään mikä saisi lähtemään uudelleen näytille anoppi lupasi tehdä mulle juomaa/teetä mitä heidän maassa käytetään kun halutaan vauvan syntyvän vatsa on tajuttoman iso ja liikkuminen on todella tukala. ..vaikka ei saisi valittaa, kuhan kaikki menisi hyvin pitkiä kävely lenkkejä olen tehnyt, mutta toistaiseksi ei apua..eli kaikki poppaskonstit vaan esiin naiset olen valmis kokeilemaan kaikkea huomenna on neuvola, toivottavasti pääsen sen perumaan vaikka vahvasti epäilen, että täällä mennään ryminällä yli lasketun

Aivotar ja Ben 39+6

 

@Aivotar Kiitos Kaikki meni hyvin, vaikka synnytyksessä ei oikein mikään mennyt niin kuin ajatteli. Luomuna kuvittelin synnyttäväni, mutta kivut olivat alussa niin valtavat, kroppa meni shokkiin eikä aukeneminen meinannut siksi onnistua, joten epiduraalin avulla loppu menikin oikein hienosti. Ponnistusasentokin sattumoisin jäi asennoksi mitä viimeisenä kuvittelin kokeilevani. Katetroinnin aikana vaan ponnistutti niin valtavasti, että jäinkin siihen paikkaan ponnistelemaan Oikein ihana terve poika sieltä tuli. Itsellä vain tulehdusarvot ja lämpö nousi, mutta niistä päästiin antibiooteilla. Synnytys jäi mieleen kauniina hetkenä, vaikka alku olikin jotain ihan kamalaa. Välillä jopa haikein mielin toivoisin pääseväni tilanteeseen takaisin.

 

Täällä syntyi poika su 11.2. illalla Pituutta 52 cm ja painoa 3300 g ja pikkusen päälle.
Napanuora oli kiertynyt kahdesti kaulan ympäri ja kertaalleen vartalonkin ympäri, mutta poika ei ollut siitä moksiskaan.

Synnytys sujui mielestäni ihan hyvin, ja synnytyskokemuksena annoin pisteet 8/10. Verta menetin jotain 400-450 ml. Verenpaine oli synnytyksen jälkeen todella alhaalla (jotain 85/50, jos oikein ymmärsimme miehen kanssa) ja hemoglobiini oli seuraavan päivän mittauksessa 89. Huimasi kyllä ihan tosissaan pitkän aikaa. Rautalääkkeitä yritän siis nieleskellä, osastolla sain muutaman pillerin ja kotona mulla olikin toista merkkiä lisää. Mutta olen varautunut siihen, että hemoglobiinin nousemiseen menee aikaa.

Niin, mulla oli raskauden aikana vaivana peräpukamat, joita en sitten ollut välittänyt hoitaa pois. Turposivat tietysti melkoisiin mittoihin synnytyksen yhteydessä. Ne on olleet se tuskaisin asia tässä toipumisessa. Väliliha myös leikattiin ja hieman repesin, niin tikkejä on myös. Vessassa käynnit tympäisee, kun aina menee niin kauan kun pitää tehdä alapesut.

On kyllä vauhdilla mennyt 10 päivää, koko ajan tuntuu olevan tekemistä. Mutta uusi arki tuntuu kivalta ja vauva on söpö kuin mikä! Nimi on myös lukkoon lyöty

 

Onnea älyttömästi @Memppa ja @Maaria1980 mä jotenkin niin odotan synnytystä, sitä kun tajuaa että on tosi kyseessä. Viimeyön nukuin kuin tukki aamulla sit jaksoi aloittaa saunan pesulla tuskinpa mikään sitä synnytystä käynnistää ennenku aika on oikeasti kypsä siihen, mut onhan noita poppaskonsteja kiva lueskella jo nyt olis kuitenki "vasta" rv 38+5

 

@Memppa itse en pystyisi ees kuvittelee, että synnyttäisin luomuna en toki ole tarvinnut aiemmin, kuin kohdunkaulan puuduttaa ja iloksi, mutta luomuna...ehei Hienoa kuitenkin, että jäi hyvät mielikuvat ja fiilikset synnytyksestä ja se lopputulos

@Maaria1980 onnea kovasti menijä sinulla hb alas, onneksi se on korjattavissa lisäraudalla harmi, että pukamat ja repeämät haittaa kurja vaiva...

Täällä ei mitkään poppaskonstit ole auttanut nyt tv 40+4 menossa. Supistelee joka päivä, mutta lähtöä ei vain tule... Tänä aamuna aattelin että nyt tänään mennään niin eikös supistukset loppuneet puolen päivän maissa Tiedä sit koska on meidän vuoro...

Aivotar ja Beba 40+4

 

Jokohan @Aivotar oot päässy tositoimiin mä tiedän että tää menee maaliskuulle ja onhan se virallinenkin päivä 3.3 menkkojen mukaan tänään olis laskettu aika muutta siirtyi sen 4 päivää ekassa ultrassa. Eihän tässä sinällään kiire olis. Paitsi ku nyt olis talviloma ja saisi lapsetkin hoitoon ja ei tarvis sitä miettiä ja järjestellä että kenelle sitä soittelee jos lähtö tulee arki viikolla. Pienesti alkaaa synnytys olemaan unissa ja kaiken näköistä sitä voi pelätä kuitenkin :/ koko raskausaika menny ilman että sitä jännittää tai edes miettii, nyt sitten kuvioihin astui pieni pelko ja ku oon selvinnyt kaksi kertaa siitä jo. Tämmöinen avautuminen näin yöllä kun taas kerran alkaa olemaan katkonaisia öitä vissiin ku liiaksi sitä synnytystä miettii. Tänään Rv 39+3

 

@papupata12 ehei!
Täällä mä edelleen olen yhdessä osassa tämä neiti antaa odotuttaa itseään huomiselle oli sovittu jo neuvolan kanssa kotikäynti, mutta joudun sen siis siirtämään normi käynniksi tai mahdollisesti peruuttamaan jos tässä tänään lähtö tulisi, mitä epäilen vahvasti. Meillä lapsi on ollut sen kolme-neljä päivää isompi ultrissa, mutta niin hän vaan viihtyy jääräpäisesti vatsassa itse alan olemaan ärtyisä, kuin takamukseen ammuttu karhu ja nilkkoja ja sormia hieman turvottaa...yöt näen aivan outoja unia ja juoksen vessassa kaikkeni olen/olemme yrittäneet, mutta mitään ei tapahdu kävelen joka paikkaan ja revin kuusivuotiasta pulkassa perässä ja koiran kanssa pitkiä lenkkejä ja kaupassa käyntiä, jotta jotain ees tapahtuis mutta pah! Supistuksia on päivittäin, mutta täällä vaan ollaan mieskin koko ajan "hälytysvalmiudessa" koulun penkillä

Aivotar ja Beba 40+6

 

Ja sitten kun ruikutin vain omaa oloani, niin unohdin sinun tekstiä kommentoida

Toi lasten hoito on kyllä välillä hankala järjestää, ja varsinkin kun lähtö tulee äkkiä meillä onneksi anoppi nyt meillä, niin se ongelma on ratkaistu onko teillä sovittu minne lapset tarpeen vaatiessa menevät?
Mikä sinua eniten pelottaa synnytyksessä? Onneksi luonto yleensä pitää kaikesta huolta

 

En osaa edes sanoa mikä siinä pelottaa kun mut ylipäätänsä kaikki lapset menee tuohon parin kilometrin päähän mummolaan ja miehen sisko asustaa vielä kotona niin hän ainakin pääsee irtautuu töistä jos nummo tai pappa ei mutta on se silti inhottavaa ajatella että keskellä yötä esim pitäisi soitella hereille ja onko synnytys varmasti käynnissä etten turhia hälytyksiä montaa tekisi ym.. Mutta ehkäpä jos vaan sitä tietäisi sitten, aikasemmat on käynnistetty joten ollut helpompi sopia jotenkin silti haluaisin että tämä lähtisi ihan itse nyt tällä kertaa eikä tarvitsisi käynnistää. Mutta mutta menee miten menee, gravidassa käyty nyt viimesen kerran kokoarviossa ja ultran mukaan 3.1kg mutta lääkäri vatsa päältä kokeili ja sano että kylläpä alle 3kg että lähempänä 2.7kg, vaikea tässä vaiheessa sitä kokoa ultralla arvioida ku pää sen verran alhaalla yms. Että lonkan mitta vastaa normi pituutta mutta siro on joten ei ihan 3kg voi olla. Jospa sitä tässä viineistään 2viikon päästä on saanu jakaannuttua omaa napaa tässä tilanteessa varmasti kaikki miettii mut tuo että teillä anoppi on kokoaika päivystämässä niin rentouttaa varmasti mieltä sen lähdön suhteen vaikka olis turha käynti

 

@papupata12 Jyskylässäkö olet gravidassa käyny? Montako ultraa sulla kaikkiaan on ollu raskauden aikana?

Mie käyn tiällä kaikki uudet kommentit aina lukemassa.
Perjantaina hautasimme tyttäremme,hautuumaa on reilun parin kilsan piässä,joka päivä olen sinne uuden kynttilän vienyt. Vielä ei ole selvinnyt kuolinsyytä,sen verran tiedän että tyttö oli ulkoisesti ja sisäisesti ehjä, sydän,keuhkot,munuaiset ja kaikki muutkin oli kunnossa. Gravidan jälkikeskustelu aika pitäisi olla joskus kk päästä,millon käymme kaikki tulokset läpi ja toivon mukaan saisimme tietää syyn miksi näin kävi meille..Kerrottavaa olisi vaikka kuinka omasta olostani,mutta mielummin yritän keskittyä teidän iloisiin uutisiin.

Toivon että uutisia tulisi lisää

Marsali

 

@marsali juu jyväskylässä. Kaiken kaikkiaan alku verenvuotojen ja muiden takia niin varmaan 7. Ihan perus ne kaks sit ennen rv 15 kävin 2 vuodon takia ja sit 3 kertaa sen takia että seurattu kasvua ja virtauksia kun tosiaan aikasemmat on syntynyt niin pieninä.

Ja minä ainakin haluan kuulla sun oloista yms miten pärjäilet, en vaan ole ite kehdannut kysellä sun tuntemuksia asiaan liittyen. Toivottavasti jotain edes selviäisi miksi niin kävi. Ja oliko jo ennen syntymää ollut jotain liikkeissä tai missään semmoisessa jotain. Anteeksi uteluni, kerrot varmasti kaiken itse mikä tuntuu tässä tilanteessa hyvältä kertoa. Minä haluan kuunnella ja kuulla vaikken varmasti oikeita sanoja tässä tilanteessa löydä, asia on niin iso ja aiheuttaa itselleki inhottavia surun ja pelon tunteita, ei tuommoista voi ymmärtää eikä käsittää, varmasti kaikkein isoin pelko jokaisen odottajan kohdalla. Paljon haleja ja jaksamista koko perheelle !!

 

@marsali kovasti voimia teidän suruun minä myös kuuntelen mielelläni jos haluat asiasta puhua <3 oliko hautajaisissa vain lähimmät ihmiset? Toivottavasti pian selviää mikä pienellä oli, niin voisi osaksi helpottaa suurta surua koeta jaksaa <3

@papupata12 mieluummin hätyyttää turhaan oletan heidän ymmärtävän ja toivottavasti tosiaan spontaanisti lähtee synnytys käyntiin
Anoppi on kyllä iso apu kotona hääräämässä ja kun ei oo yhteistä kieltä niin ei voi riidelläkkään

Meille syntyi pitkän pitkän odotuksen jälkeen prinsessa rv 40+6 (27.2 klo:23.55) kylläkin "äijän" mitoissa pituutta neidolla oli 51cm ja painoa 4370g painon jos olisin etukäteen tiennyt, olisin pitänyt jalat ristissä
Lähdimme yrittämään tuolloin, kun viimeksi kirjoitin, koska koko päivän oli tullut supistuksia, ei mahdottomia kotona olemiseen. ..suunnittelin vielä, että lähtisin miehen kanssa kävellen kauppaan ja katotaan mihin suuntaan supistukset etenevät. Seuraavalla vessa käynnillä irtosikin limatulppa ja päätin, että mehän lähdemme, kyllä sieltä sairaalasta sit kotiin ajaavat jos ei tarvetta jäädä pysähdyttiin matkalla heseen syömään, kun ei mikään tulipalo kiire ollut...sairaalassa oltiin n. 18 aikaan ja n.tunnin käyrillä. Supistuksia tuli neljän minuutin välein pettymys tuli siinä vaiheessa kun tehtiin alatutkimus, että oon sentin auki ja kaulaakin jäljellä onneksi kello ei ollut paljoa, niin jäimme tarkkailuun pariksi tunniksi. Tarkoitus oli katsoa ysin aikaan kohdunsuun tilannetta, että onko mitään tapahtunut no siinä tarkkailussa kivut hieman koveni, mutta ei niin että jotain levitystä olisin vielä tarvinnut. Kätilö laittoi mut kasinolla jälkeen käyrille ja mies läksi tupakalle ulos. Siinä sitten käyrille ollessa, kun kävelin supistusta pois, kuului vatsassa plop ja vedet hulahti housuihin ja tietysti vihreää lapsivettä, mutta vauvalla ei ainakaan käyrien mukaan ollut mitään hätää, mutta kyllähän se pelästytti siitä sit kivut pompsahti samantien koviksi ja päästiin saliin. Siellä sain ilokaasun ja lämpötyynyjä, mutta niistä ollut iloa, kuin puoleksi tunniksi ja pakko oli pyytää lisää kivun lievitystä. Sain sit melkein heti kohdunkaulan kanavan puudutteen(tuolloin 5cm auki ), mutta ei siitäkään pitkäksi aikaa iloa ollut. Kirjaimellisesti Huusin kivusta ja pyysin epiduraalia kätilö ehdotti spinaalia, koska epiduraali ei kerkesi vaikuttaa. Spinaalia alettiin valmistelemaan, mutta lääkäri oli ilmeisesti hätäleikkauksessa, joten spinaali jäi saamatta ainoat keinot mitkä auttoivat kipuihin olis kun mies hieroi alaselkää aina kun supisti ja ponnistus. Aloimme ponnistaa klo 23 aikaan ja liian aikaisin, mutta hällä väliä kun auttoi hieman ja siitä sitten 55min jälkeen neiti oli ulkona mies itki enemmän kuin minä vaikka kivut olivat kovat, niin tuo lopputulos

Aivotar ja Beba 5min ja 2vrk

 

Onnea hirmu paljon "pienestä" prinsessasta @Aivotar olipas mukava lukea koko synnytystarina täällä edelleen yhtenä kappaleena ja jotenkin tuntuu että ei tää jätkä halua hetkeen ulos. No viimeistään kahden viikon päästä rv 39+5 tänään.

 

Ihania vauvauutisia <3 onnea @Aivotar prisessasta

Mulla oli sillon edeltävänä torstaina neuvola jossa kaikki oli hyvin,sydänäänet kuulu ja liikkeet näky. Viikonloppuna tunsin liikkeitä normaalisti,tyttö ei mahaan potkinu mut tunsin ja näin kun takapuoltaan heilutti(näin oli ollut jo pari vko).
5.2 Maanantaina meni suunnitellusti sektioon. Vastaanoton kätilö otti vastaan ja varmisti etten ole syöny jne. Sanoi myös et toinen leikkaavalääkäri tulee käymään viel ennen sektiota, meillä piti olla sektioaika 7.30 mut just meni kiireellinensektio meidän edelle. Lääkäri otti vastaan 7.15 ja käytiin sektio läpi sekä se ultras.. siitä ultraamisesta jäi tosi huono fiilis meille miehen kans. Se oli ihan hiljaa ku katto monitoriin,haro leukaansa ja huokaili,pyöritti sitä laitetta ympäri mahaa hullunvimmalla. 5min ultrauksen jälkeen se kysy olenko tuntenu liikkeitä,vastasin et olen. Hiljaisuus jatku ja sama touhu. En uskaltanu kysyä miks se liikkeistä kysy,monitorin se käänti heti alussa niin itteensä päin et kukaan muu meistä ei sitä nähny,en minä,mies tai kätilö. Se jatko jonkun aikaa ultraamista ja sanoi lopulta,istukka takaseinässä,kaikki ok. Kätilö sanoi et menkää vain odottamaan aulaan sektioon pääsyä. Me oltiin ihan hämillään et mitä tapahtu ja miks se lääkäri oli niin outo? Eikö kaikki ollu hyvin? Mikä sitä vaivas, oliko vauvalla kaikki hyvin? Mies kysy et tunnenko liikkeitä,mä sanoin et en koska rupee jännitys iskee ja paniikki,pitäs päästä rauhoittuu et pystysin keskittyy.. kävin samointein veskis ja kätilö olikin oven takana mua heti vastassa ja sanoi et otetaan viel sydänääni vaik jo ultrattiinkin. Mentiin ottaa ääniä doplerilla mut se ei meinannu niitä löytää(en säikähtäny sitä koska joskus neuvolassakin saatiin tehdä kippaskonsteja et vauva suostu alle pysähtyy äänien kuuntelua varten), kuuli pienen hetken niitä ja sit sanoi et odota hän pyytää toista viel kuuntelee,elä hätäile olihan kaikki hyvin ultrassa,näin sanoi. Tuli toinen kätilö joka etti kans aikansa mut sai ne kuuluu ihan tuolta sivusta kyleltä,jonkin aikaa kuunneltiin ja sanoivat et mene vaan odottelee sektiota. Menin takas aulaan jossa mies mua odotti ja hätäillen kysyi et onko kaikki hyvin,joo on äänet kuultiin. Kuitenkin molemmat oli kuin puulla päähän lyödyt... kohta tuli taas se sama kätilö ja sanoi et vaikka äänet saatiin ja ultra oli ok,niin käydään viel synnärinpuolella kunnon käyrillä. Vielä enemmän pelko ja jännitys rupes nostaa molemmilla päätä,mut kätilö sanoi ettei hätää niillä kun on paremmat laitteet. Pienen ettimisen jälkeen ne löydettiin, 125-135syke vaihtelu ja liikettä kuulu. Vähän matalat ne musta oli ku normisti 150-160syke oli vauvalla. Mut olin onnellinen et ne kuulu ja mies oli myös. Otettiin käyriä 10min ja synnärin kätilö sanoi ettei lääkäri ollut pyytänyt sitä vaan se vastaanoton kätilö. Päästiin taas aulaan odottelee sektiota.
Lopulta 10.20 lähettiin valmistautuu sektioon. Kaikki meni normisti. Se aamun ultraava lääkäri oli toinen leikkaava ja vanhempi nainen oli toinen leikkaava. Kuulin kun nainen sanoi että hälyyttäkää lastenlääkäri vihreet vedet. Tunsin kun ne nosti vauvan mahasta ja sanoin sen miehelle, kysyin myös samalla mieheltäni kelloa 11.06 se oli. Huoneen taka osaan tuli hiljaista ja sit rupesi kuulumaan 123 123 123 niin alkoi elvytys... joku huusi toista lastenlääkäriä. Koko ajan kuului 123 123 123 joku kyseli paljonko syntymästä,3min adrenaliinia, 123 123 123 5min intubaatio, uudestaan adrenaliinia,nesteitä 123 123.. kuulimme kaiken. Mies sanoi 2min kohalla että kulta me taidetaan menettää se, me ei viel sillon edes tietty kumpi oli syntynyt. 10min elvytystä takana ja meidän mahtava sh tuli sanoo et se on tyttö ja sanoi et lääkärit tekee kaikkensa. Me vain kuuntelimme ja odotimme ihmettä. Viimesen kerran lastenlääkäri kysyi et paljon syntymästä ja kuului syntymästä 34min. Sitten tuli hiljaista.
Sillä hetkellä minun sydämeni hajosi miljoonaksi pieneksi palaseksi.
Lastenlääkäri tuli viereemme otti minua kädestä ja sanoi osanottonsa, sanoi että tekivät keikkensa. Sain tytön viereeni ja pidin häntä kädestä . Koko leikkurin väki itki taustalla. Olisin saanut tytön syliini mutta minun sydän ei olisi enää sitä kestänyt.

Yksikään palanen ei ole vielä paikallaan siitä miljoonasta säröstä. Olo on turta ja syli tyhjä, ajatukset eivät ole selkeitä ja ne katkeilee. Lapset ja mies on ainut asia mikä pitää minut järjissään ja tässä päivässä. Hautajaiset pidimme oman perheen kesken.

Niin korkealta onnenhuipulta kun putoaa pohjalle, niin pudotus on todella kova ja raju.

Vertaistukea olen löytänyt joka auttaa ja helpottaa omaa oloa. Minusta ei ole tullut katkera toisten onnelle vaan sen takia juuri odottelen tiällä hyviä uutisia ja syntymiä että näen toivon pilkahduksia siitä että elämä jatkuu

Ikävä puhua näin surullisesta asiasta teille kun olette siellä onnenhuipulla. Toivon mukaan en saanut kenellekään pahaa ahistusta.
Mutta tiällä mä oon

Marsali

 

@marsali tuli itku lukiessa tuota onneksi olet löytänyt vertaistukea, sitä tuossa tilanteessa tarvitsee. Ja ei mua ahdista sen enempää kuin ennenkään, aina tämä loppuaika on ahdistavaa kaikin puolin kun pelkää milloin mitäkin, muutenkin olen sellainen, että ressaan kaikesta pikku asiastakin

Muuten täällä olo on pingviini,eilinen tuli huudettua ja itkettyä miehelle ja lapsille milloin mistäkin, niin paljon että mieskin jo vähän hermostui, suutuin siis siitäkin ja painelin itkien nukkuu, nyt on vähän typerä olo ja hävettää yöllä heräsin jäätävään huutoon, siis itseni ja mulla oli siis todella kipeä supistus päällä.. Olihan se outoa että en sitä kipua tajunnu eka vaan vasta kun heräsin jo siihen huutoon ja ymmärsin että en pysty liikkumaan kun sattuu. Ja siis vaan yks supistus, tokkopa tässä on tapahtumassa mitään lähiaikoina. Sitten kun on rv 41+5 niin marssin gravidaa aamusella käynnistykseen. Sitä ennen on vielä yks neuvola ens viikolla. Rv 40+0 tänään.

 

Moikka! Onnittelut kaikille pienokaisten saaneille! meille syntyi myös pieni prinsessa 19.2 vauva syntyi siis rv 40+6. Oli niim jännä, kun nyt ei mennytkään käynnistykseen niinku esikoinen, vaan lähti itekseen synnytys käyntiin noilla omilla supistuksilla.
Tasan kaksi viikkoa sitten alkoi aamulla tulla limatulppaa jossa verta mukana. Siitä tiesin, etttä taitaa synnytys alkaa kohta sitten alkoi menkkapolttelut ja sitten myös supistukset yöllä synnärille, ja aamulla neito syntyi
Nyt tässä on harjoiteltu taas vauvanhoitoa ja imetystä
Toivottavasti muut pääsee myös pian tositoimiin, tsemppiä loppurutistukseem