Helmikuun hippuset 2012 **MEIDÄN KUU** 4 vauvaa syntynyt

Paljon paljon onnea tkl ja Undine pikku poitsuista!!! :flower: :)
Johan niitä alkoi vauvoja tulemaan...millonkahan sitä itsekin...*huokaus*:whistle:

Eveny alkaavatko sulla käynnistelemään jos ja kun on tuo raskausmyrkytys? :O Tsemppiä kovasti!!! :)

Tämä mamma kävi vain muutaman pakkasasteen kunniaksi lähes 50 minuutin lenkillä (kilometrejä kertyi huimat 3,7 tai jotain sinne päin..) ja nyt on alapään luut niin hellänä että tuskin pääsen huomenna sängystä ylös. : / Minä kun ajattelin että laitetaas hommaan vähän vauhtia niin p*skat, kippeeks vaan itsensä sai ja nyt tuntuu ettei voi tehdä mitään! MURRR!
Minä kun oon aina luullut että niitten "ässien" lisäksi suositellaan liikuntaa, rivakkaakin sellaista, jos haluaa saada synnytystä hieman käyntiin....?! ;)

Alkaa mitä ilmeisemmin olla melko "valmista" porukka täällä tähän raskaasti raskaana olemiseen...! Liityn samaan jengiin, ei ihan hirveen pitkään enää jaksais ja tuntuu että se synnytyskin on vaan JOKU JUTTU joka tapahtuu noin puolen vuoden kuluttua! :attn: Ymmärrän kyllä että tuolla mahassa on hirrrveen hauskaa kelliä piilossa kaikelta mutta täällä jo hieman odoteltais... :heart:

Tämä lyllertää nyt nukkumaan, mahtaa olla helppo yö tulossa näitten kipujen kanssa.

- Lilu-lyllertäjä & "J" 38+1 - :heart:
 
Onnea tkl ja Undine!!!
Vauvoja alkaa putkahdella kovaa tahtia tässäkin porukassa. :heart:

Tämä mamma mennä porskuttaa vaan yliaikasena, nyt 40+4 eikä synnytyksen suuntaan oikeestaan oirettakaan. Neuvolasta sain lähetteen yliaikaiskontrolliin (turvotus++, lievää ylävatsaoiretta), seuraavaksi pitää sitten odotella sinne kutsua ja aikaa. Sittenkö sen jälkeen odotellaan käynnistysaikaa?! käynnistys?! Ei tämän homman niin pitäny mennä... Pitää alkaa asennoitua myös maholliseen leikkaukseen jos niinkin pitkälle tämä raskaus menee eikä vauva muuten tahtoisi tulla.

Neuvolassa pissa puhdas, paineet entisellään ja painoa taas turvotuksen vuoksi reilu kilo tullu lisää per viikko. Sen kyllä huomaa ja turvotuksesta aiheutuvat vaivat, mutta muuta oikeesti isoa vaivaa tässä ei pahemmin olekaan. sf 34,5 cm, keskikäyrällä. Vauvalla syke hyvä ja napakka ja liikkeet ++.

Nytpä vauva saa ollakin masussa vielä vaikka koko tämän viikon kun mies joutu lähtemään töihin. Doulat on jo hälytysvalmiudessa jos lähtö kuitenkin tulee, peukkuja tänne kiitos ettei tämä lapsi päätä just nyt syntyä! Repeämiset ja kivut ja koko synnytys tuntuu hyvin pieneltä murheelta siinä vaiheessa jos joutuisin olemaan siellä yksin.




ilutiak vuodattaa taas kuplisvauvvan 40+4 kanssa
 
Viimeksi muokattu:
Moi!
Onnea tasapuolisesti kaikille, joilla on jo nyytit sylis :)

Täällä ei mitään ihmeellistä, paineentunne on massiivinen ja tuntuu tosi terävälle, kun vauva puskee itteensä alas. Kävely ja istuminen on hankalaa, mutta ei tietookaan suppareista. Mihin ovat hävinneet, kun kuitenkin on koko raskausajan niistä saanu kärsiä? Huomenna poksuu 39 viikko ja kuopus syntyi 39+0, joten olis erittäin tervetullut nyt tämäkin vaavi huomenna maailmaan. Äippäpolille kontrolliin heti aamusta ja revin kyllä pelihousut, jos tilanne on sama kuin kolmisen viikkoo sit.. Toisaalta, jos olis niin onnekas että oliskin vaikka kolmisen nelisen sentiä auki niin kyllä kammottais, jos kotiin vaan lähettävät ootteleen...Kuitenkin odotettavissa on nopea synnytys, kun edellinenkin oli vain 4h. Pitää ottaa käsiraudat ja kahlita ittensä sänkyyn kiinni, heh.

t.sini77 ja vauveli 38+6
 
Lilu eivät mitään siihen suuntaan puhuneet niin kotiin halusin. Olisivat varmaan pitäneet vaikka miten pitkään vuoteessa mut halusin vielä kokeilla kotona oloa. Jos oireet pahenee kamalasti niin takas se on kai mentävä.
 
Viime yönä muutamia kipeitä supistuksia painoi unen läpi. jo 6. päivä kun limatulppaa irtoaa ja valuu limaamaan joka paikkaa... :x Eilen illalla totaali romahteluja, itkua ja huutoa, hiusten repimistä ja vaikerointia miksi kaikki on näin hankalaa. Esikoinen ei usko mitään mitä sille sanoo/ kieltää. Juoksee vaan huoneesta toiseen tekemään tuhoja, repii sohvasta täytteitä kun selkänojassa on/oli pieni reikä. Kiusaa koiraa, huutaa ja kitisee kaikesta mahdollisesta. Osaa sano kyllä kun on jano, mutta nyttemmin on alkanut vaan kitisemään ja narisemaan... :stick: :'(
Tänään yritettiin olla tytön kanssa ulkona että sais siel purkaa energiaansa kun ei oo ees tappo pakkaset mut eipä sielläkä oltu ku puolisen tuntia,kun neidin mielestä on kivempaa kerätä maasta kivia ja tumppeja ja yrittää niitä sulloa suuhun:mad: Ja ite kun ei ihan pysty normaalisti sinkoilemaan ja nostelemaan kaikkea "suuhun pantavaa paskaa" tuolta mailta pois ni ei huvita siel olla ku menee vaan hermot ja terveys iteltä.

Olis sellanen olo itellä että tarvis saada levättyä ja kerättyä voimia tulevaa synnytystä varten mutta ei tuo nyt ihan taas taida mennä niin kuin strömsössä......

Täällä oli joku/jokunen muukin joka odottaa yksin, oliko teillä lapsia ennestään?
Mun äiti onneks ehdotti että jos ne ottais to-pe tytön niille hoitoon kun pappa ei oo töissä ni se vois olla tuon naperon kanssa, ne viihtyy niin hyvin yhdessä:) Olis huomattava helpotus itselle.

Perjantaina on tulossa ensimmäinen perhe katsomaan koiraa ja sekin saa pinnan kovin kireelle..:/ Huoh tuntuu että melko paljon taas kerääntyy samaa aikaa näille harteille. Pahoittelut avautumisesta mut pakko se on jonnekkin purkaa... :ashamed:
 
Suuret onnittelut kaikille vauvan saaneille! Vauvojahan alkanut yhtä äkkiä mahoista putoilemaan:D

Täällä on ässät kokeiltu moneen kertaan läpite ja reippaat liikunnatki. Ei yhtään supistusta tai edes särkyä tule.

R 39+4
 
Töttöröö!

millanen Saa minun puolesta purkautua ja ymmärrän kyllä että purettavaa on kun tuota sinun tekstiä lueskelin... :O Nyt vaan tyttönen sinne hoitoon kun kerta apua tarjoavat, sinun pitää levätä ja nollata päätä ihan kunnolla! Luulis ettei kovin kauaa tositoimiin mene kun kerran tuota limatulppaa on jo noin pitkään (!!) irtoillu. Joten nyt vaan jalat kohti kattoa heti kun tulee tilaisuus ja uskon kyllä että sille karvakorvallekin hyvä koti löytyy! :) Voimia ja tsemppiä! :hug:

Eveny Jospa se nyytti rupeis syntymään sieltä niin ei "tarvitsisi" oireiden paljoa enää pahentua! :)

ilutiak *Nostaa peukut ja varpaat pystyyn!* :D

Ja siis mitä...Onko se ihan normaalia että käydään äippäpolilla noissa tarkistuksissa, esim. kun sini77 oot menossa nyt 39+0...? Minustakin ois kiva tietää missä tuolla alakerrassa mennään; paineen tunne on helvetillinen toisinaan ja kuten eilen illalla arvelin sen lenkin jälkeen niin tämä päivä on ollut yhtä kipua. Nukkumaan mennessä otin Panadolin, sen avulla kai minä sinnittelin yön yli mutta olo oli aamulla kyllä kun zombilla... |O Onneks on päiväunet!!!
Lisäksi tuntuu että paikat ois voinu (?) jotenkii ehkä pehmentyä/avautua tuon jatkuvan vihlomisen ansiosta mutta liekkö sekin vaan toiveajattelua... :D

Voin uskoa että tuo käynnistys kammottaa...tai ärsyttää tai ihmetyttää tai ihan mitä vaan. Kyllä täällä itselläkin on kova usko siihen että kohta sitä mennään kun lapsivedet tuohon lattialle hulahtaa tai kuin taikaiskusta alkaa ihan mahdottomat supistukset! Jos minä vielä olen maaliskuun puolella tässä tilassani niin voin kuvitella että huumori on TODELLA pahasti koetuksella.... :kieh: :LOL:
Suunnitelmia vaan tehdään viikko toisensa jälkeen; kaverit tulee käymään, avokki sopii työjuttuja ja minä ajattelen " että joo vois tuonkii vielä siivoilla ennen kun JOTAIN tapahtuu"...ja varmasti kaikki nämä ehtii toteuttaa jos olot ei tästä muutu. Pöh, pah ja pyh. :ashamed:

Johan tuli taas täältäkin avautumista ja höpötystä... :D Itekseen kun tässä kotona päivän kököttää niin jonnekin on höpötettävä, heh. ;)

- L & "J" - 38+2 :heart:
 
täällä on sit tänään supistellut kipeästi mutta epäsäännöllisesti kun oltiin shoppailemassa,nojailin sielä hyllyihin ja istuin missä milloinkin..ainut vaan että ne loppui sit kun seinään lopulta..jospa ens yönä tulis lähtö?? nyt 39+3 ja kauhea paine alakerrassa!=)
 
moi!
Joo meen siis nyt kontrolliin ja katotaan mikä tuo tilanne on. Lekuri sen sillon pari viikkoo sitte määräs, kun olin siellä synnärillä sen selkäkrampin takia ja meni ihan usko tähän hommaan ja omaan jaksamiseen. Ite kyllä luulen, et kun ei supista niin laittavat vaan kotii ootteleen...Toisaalta todellakin toivon kanssa, et tuo juiliminen ja paineentunne olis saanu jotain aikaiseksi tuolla alhaalla. Vauva ainakin tuntuu niin alhaalla et istuminen on hankalaa.
Mut päivittelen sitte lisää ku oon siellä käyny.

t.sini77 ja vaavi 39+0
 
Jospa sitä synnytyskertomusta sais nyt aikaiseksi.
Synnytyskertomus on tosi sekava, kun mulla ei loppuvaiheessa ollut mitään käsitystä ajasta tai mistään muusta kuin siitä kamalasta kivusta. Ilokaasu sekoitti pään myös kivasti! :LOL: Kipu oli ihan uskomattoman järkyttävä. Ei sitä osannut etukäteen kuvitella, enkä kyllä enää näin jälkikäteenkään. Tiedän vain, että valtavaa tuskaa se oli... Sairaalassa käytiin kyllä paperit läpi, mutten saanut niitä vielä itselleni, joten en voi mitään aikoja tarkistella edes.

Eli keskiviikko iltana 1.2. tosiaan tuli suht säännöllisesti 10-15 min. välein supistuksia, jotka ei vielä olleet kipeitä, mutta tuntuivat kyllä selkeesti. Yö meni vähän levottomasti vessakäyntien ja suppareiden takia. Neljästä asti tuli valvottua, kun supistukset muuttuivat kipeiksi ja säännöllisesti niitä tuli edelleen ehkä 5-10 min. välein. Aamulla mies lähti vielä kuitenkin töihin, mä jäin kotiin lämmittelemään kaurapussia ja supistusten välit lyheni 5 minuuttiin. Klo 9 soittelin TYKSiin ja sen jälkeen miehelle, et nyt kai pitäis jo lähtee tarkistaa tilanne. Mies hoiti töissä viel keskeneräisen homman valmiiks ja tuli sitten vasta kotiin. :D TYKSiin päästiin joskus yhdentoista jälkeen. Otettiin käyrää vaarmaan puoli tuntia ainakin ja sitte tarkastettiin paikat, oli 3cm auki ja kaula vissiin kokonaan hävinny... Vielä vähän lisää käyrää ja sit siirryttiin synnytyssalin puolelle. Kaurapussilla alkuun kestin kipuja ihan kivasti ja vähän myöhemmin istuin suihkussa varmaan tunnin. Suihkun teho alkoi loppumaan, joten tulin sieltä pois ja aloitettiin ilokaasun kokeilu. Alkuun oli tosi vaikea ottaa kaasua oikeaan aikaan, kun sen vaikutus alkoi vähän jäljessä. Mutta kun sen tekniikan oppi, niin oli siitä pikkaisen hyötyäkin, jumppapallo oli myös käytössä. Jossain vaiheessa tarkistettiin kohdun suun tilanne ja olin reilut 6cm auki. Kivut alkoi jo olla melkoiset ja kätilö ehdotti epiduraalia, sanoi sen helpottavan ja nopeuttavan synnytystä, kun pystyisin olemaan rentona, niin vauva pääsee laskeutumaan paremmin. Siitähän tuli sitte itku, kun oisin halunnu ilman selvitä ja piikit hirvittää ihan hirveesti Varsinki kun sellainen tuikataan selkärankaan!! ja vielä ne kivut siihen päälle....|O No, kivut vaan ylty, niin suostuin ottamaan puudutuksen. Ihon puudutus ja epiduraalin laitto sattu ja pisti ilkeesti, mutta mikä ihana tunne siitä tulikaan!! Eipä sattunut vatsa eikä selkä enää, alkoi vaan takapuolessa tuntumaan painetta. Eikä tullut sitä jalkojen puutumista, jota vähän pelkäsin. Muutenkin se tunne oli paljon kivempi, kuin osasin kuvitellakkaan. :O Puudutuksen taisin joskus viiden jälkeen ja vähän ajan päästä puhkaistiin kalvot... Jonkin ajan kuluttua kätilö takasti tianteen, kun tunsin paineen takapuolessa lisääntyvän. Olin jo lähes 10cm auki! :) Sain luvan alkaa harjoitella ponnistamista, kun siltä tuntuu. Kätilö vakuutteli, että kyllä itse tiedän milloin, mutta ei mulla ollut hajuakaan millon ois kuulunut jotain jo alkaa tehä, paineen tunne oli kuitenkin koko aika, välillä vähempi välillä enempi... No siinä sitte jossain vaiheessa alettiin kunnolla ponnistamaan ja kätilö oli siinä apuna koko aika, venytteli välilihaa tai jotain, ja tuntu niin ilkeeltä!! Mä en varmaan ponnistellu ihan riittävästi ja kun se sattu ihan törkeesti, niin eihän siitä mitään tullut, huutoa vaan! Jossain vaiheessa lääkäri kävi tarkistamassa vauvan tarjontaa, joka oli oikea, joten ei siitä johtunut se ettei vauva tullut alemmas... Epiduraalin vaikutuskin alkoi jo loppumaan ja silloin en enää keskittynyt muuhun kuin supistuskipuun ja sen kätilön ilkeisiin venyttäviin sormiin!! :mad: Aloin jo pyytelemään lisää epiduraalia, jota ei tietty haluta enää ponnistusvaiheessa antaa, mutta sain sen sitte kerjättyä ja pahin supistuskipu saatiin pois. Itkin ja huusin ja koitin ponnistaa, mutta en kai saanut tarpeeksi aikaiseksi ja ilmeisesti vauvan sydänäänet laski pikkasen liikaa liian kauaksi aikaa, että otettiin imukuppi käyttöön. Tässä vaiheessa mun piti jo ottaa lisähappea, vaikka oisin sen ilokaasun siihen halunnu.. :whistle: Imukupilla saatiin vauvan pää puoliksi ulos ja mikä tuska sekään oli! HUH!! Mutta voi ihanuutta kun vauva vihdoin tuli klo 20.34 kokonaan ulos, kaikki kipu hävis saman tein!! :heart:=) Sain pojan heti paidan alle ihmeteltäväksi. Kätilö sitte tutki paikat ja repeämäthän siellä oli. Repeämä yltää miltein koko välilihan poikki ja jatkuu siitä vielä emättimen sisään. Peräaukkoon asti ei sentään mennyt! repeämä oli kai sen verran suuri, että lääkäri tuli paikkaamaan ekat tikit ja kätilö hoiti loput. Jossain vaiheessa kai vauva oli siirretty isin syliin, kun mulle annettiin ilokaasumaski paikauksen ajaksi, tietty myös puuduttivat, mutta että sekin sattui!! Jossain vaiheessa kai myös imetin poikaa, muttei mitään hajua missä vaiheessa... :| Paikkauksen aikana mies oli kuitenkin mun vieressä pitämässä kädestä kiinni ja vähän rajoittamassa ilokaasun ottoa... :D Eipä mitään käsitystä kellä poika tässä vaiheessa oli... Sitten kun kaikki piti olla ok, niin eipä se kohtu sitte supistunutkaan tarpeeksi. Kätilö kun painoi vatsasta niin tuli valtavasti verta ja hyytymää. Cytotecit siit takamukseen ja oksitosiiniakin vissiin tippui. Nesteytystä sain myös, kun punnittu veren hukka oli 900g ja toki muut lisäksi. Kohtua paineltiin useempaan kertaan ja sekin oli ihan tuskaa. Tämän jo muistan, kun ilokaasua ei enää saanu. Poika makas tyytyväisenä isän sylissä. Poika myös mitattiin ja punnittiin taan jossain välissä. (ihan hukassa kaiken järjestyksestä jne.) Ennen punnitusta kävi mies kuitenki soittamassa isovanhemmat läpi. Kohdun supistuminen otti aikansa ja piti katetroidakin, jotta saatais rakko tyhjäksi, muuten kohtu ei ois päässy kunnolla supistumaan. Vihdoin sain ruokaa ja pääsin hoitajan avustamana suihkuun! :) Osastolle pääsin vasta joskus yhden jälkeen. Sieläkin vielä kohtua paineltiin ja vertakin tuli reippaasti lisää. Repeämä oli melko turta ja turvonnut vielä tässä vaiheessa, mutta paineen tunnetta oli kovasti takamuksessa... Muistaakseni koko synnytyksen kestoksi merkattiin joku 17 tuntia ja ponnistusvaihe 1 tunti ja 15 min, jälkeiset tuli 6 minuutissa. Kohdun piti jo olla hyvin supistunut, mutta sunnuntai aamuna tuli vielä melkoinen hyytymä... Onneksi ei siitä kuitenkaan tullut enää mitään ongelmaa. Ja raskausviikkoja oli syntymäpäivänä 39+4.

Kotiin päästiin maanantaina, eli poika oli silloin 3,5 päivän ikäinen. Osastolla sai sunnuntaina vähän lisämaitoa, kun syöttöpunnitus näytti lähes nollaa ja keltaisuutta alkoi vähän ilmetä. Keltaisuutta ei kuitenkaan tullut liikaa ja mullakin alkoi maito pikki hiljaa nousta, niin päästivät kotiin. Maito nousikin maanantai-itana ja yöllä oikein kunnolla! ;)
Nyt ihmetellään ja ihastellaan meidän pientä nyyttiä! :heart:
Repeämä on ilkeän tuntuinen ja pistelee kovasti välillä. Melkeen ottaisin takaisin sen ekan päivän turvotuksen ja paineen tunteen... :LOL: Istuminen onnistuu vinoittain ihan ok, sängyssä kyljen kääntäminen ottaa vähän koville... Mutta eiköhän tämä tästä. :)

Voimia vielä omaansa odottaville ja tsemppiä synnytykseen!
Oman kokemukseni mukaan se oli ihan hirveetä, mutta kyllä siitä selviää ja palkinto on parasta mitä voi olla! :heart:

Undine ja pikku ihme 6 vrk :heart:

MUOKS: Olipa tuon poinnistusvaiheen aikana myös toinen kätilö painamassa vatsan päältä ennen kuin imukuppia alettiin käyttämään. Ja sekin vei kyllä huomion siitä itse ponnitamisesta siihen naiseen kun makaa sun mahan päällä!! :kieh: Eli eipä auttanut sekään poikaa mailmaan, äidistä vaan tuntui ilkeälle...
 
Viimeksi muokattu:
Hui Undinen synnytyskertomus on melko hurja, kun tuota ponnistusvaihetta lukee..:eek: Mutta lapsi on terve ja äiti hengissä niin ehkä se riittänee..;) Onnittelut viellä kerran lapsosesta..:) :flower:

Neuvolassa käyty ja neidin 1,5v lääkäri hoitui samalla reissulla...:) Kovin reippaaksi ja touhukkaaksi kehuivat neitiä. Pittuuta oli 82,5cm ja painoa 11,3kg. Hyvn kasvaa omilla käyrillään..:)
Mutta siis nyt oma neuvola...
rv 38+4 (37+2 )
paino 92,2 -156g/vko ( 92,4 +1,8kg/vko )
turvotus + ( + )
RR 114/76 p.75 (113/76 p.87 )
pissa puhdas ( puhdas )
Hb 122 ( 125 )
sf 35 ( 2. edellistä kertaa ollu 33!:O )
tarjonta rt ( rt )
syke 136 ( 137 )
Liikkeet ++ ( ++ )

Tosiaan maha ottanu 2cm kasvu spurtin vaikka on jo laskeutunut hyvin pitkän aikaa sitten ja kiinnittynytkin, saa nähdä millanen jättiläinen sielt tulee..:x :s
Limatulppaa valuu pitkin päivää edelleen............. Nyt siis jo päivä nro 7. Alkais jo riittää. Kaveri tuli lapsensa kanssa kylään ja nyt odotellaan että nuo ipanat malttais lopettaa kitinän ja alkais nukkumaan.
Kahvia ja suklaata, up yours karkkipäivä. :stick:
 
Moi!
Onnea viel Undine :)

Olipas sulla rankka synnytys, hui! Onneksi meni sitten kaikki kuitenkin hyvin ja palkintona ihanainen vauva :)
Mulla oli niin tuuuurha polikäynti, mur! Ei mitää edistystä, sama tilanne ku kolme vkoo sit 1cm auki ja puolitoista kaks cm kaulaa..Vauva on kyl lähtökuopissa, mutta ne supparit, missä lienette??Pissit ja muut puhtaat vähä yläpaine koholla muttei sekään nyt hälyttävästi. Lekuri oli kovin osaaottavainen, että kyllä se varmaan nyt lähipäivinä alkaa syntymään, kun aikaisemmatkin ovat viikolla 39 syntyneet,,jeah right! Eikä kuulemma oo järkee ees käynnistellä, kun ei oo äipällä eikä vaavilla mitää hätää..nih!
Painoarvio oli 3,5 kg että sais jo senkin puolesta alkaa syntyyn.

sini77 ja vauva 39+0
 
Pikaisesti tulin kertoilee neuvola kuulumiset. Oli sitten sf-mitta kasvanu 4cm viime viikon torstaista. Viime viikol oli 34cm ja nyt 38cm. Kuulema myös vauva asentoa hieman vaihtanut ja on ihan kyttyrässä siellä mahassa polvetki kiinni kropassa. Hemoglobiini oli 142 ja verenpaine 125/87. Ä-polille sain ajan perjantaiksi ultraan. Katsotaa hieman vauvan kokoa, kun se itseä mietityttää.
 
Huhhuijakkaa kun tuota Undinen kertomusta lueskelin! :) Me ollaan näköjään aikalailla samanikäisiä (sinä taidat olla vuoden nuorempi..ei siis sillä iällä niin väliä mutta kuitenkii) ja ensimmäistä olet sinäkin punnertanut joten jotenkin myötäelän nyt tosi vahvasti tuon sinun kertomuksen! :D APUA! Ollaan vähän niinkuin samoissa kuopissa...paitsi että minä täällä vielä tuskailen tämän kupuni kanssa!! Mur!
Mutta vielä kertaalleen tuhannesti ONNEA ja ihana kuitenkin lukea tuosta jutustasi että olet ns. iloisin mielin kaiken jälkeen vaikka olikin repeämää ym. matkassa mukana. :eek:) Onhan se palkinto tosissaan niin ainutkertainen että kaippa sitä kestää sillä hetkellä mitä vaan! :D :heart:

Täälläkin neuvolakäynti takana; kaikki arvot kunnossa, pissi puhas (ollut onneksi koko ajan) ja hemoglobiinikin oli noussut hurjaan 115! ;) Jeejee! Vauva kököttää peppu tuolla vasemmalla minusta katsottuna ja jalat tökkii tuonne oikeaan kylkeen(kuulemma hyvin tavanomainen asento). Sydän jumpsutteli n. 135x/min. :) Se mikä herätti hieman ihmetystä oli se että sf-mitta pienentynyt sentillä (33->nyt 32). :O Kuulemma siksi että vauva on laskeutunut mutta ei tämä maha/vauva MINUN mielestä nyt niin kamalasti ole alaspäin tullu... Muut on kyllä kommentoinu että masus on tullut alaspäin ja minähän olen siitä ihan onnessani! :D Ehkä siitä maanantaisesta himolenkistä OLI SITTENKIN jotain hyötyä!!! Nyt äkkiä ne kaikki muut "KEINOT" käyttöön... :LOL:

Tänään paukkuu jo 38+3.. :) Yhtäkkiä nämä päivät rupes nyt juoksemaan ja meinaa pienoinen paniikki iskeä...Tosin, perheenjäsenet on "mananneet" että no yliaikasekshan se menee niin että paukkuu! Kiitti vaan, ei tartteis kyllä mennä. :p

Nyt CSI:n pariin ja ehkä vähän salmiakkia kylkeen, nams.

-Lilu & "J"-jumpsuttelija 38+3- :heart:
 
Lilu siinä supistuskivuissa ja ponnistusvaiheessa tuntuu oikeastaan kylllä siltä, ettei haluu eikä pysty tekemään mitään, edes sen lapsen vuoksi.
Mutta voi sitä ihanuutta, kun vauva on ulkona! :kiss: Kaikki kipu häviää (kunnes aletaan paikkaamaan) ja saat pienen huutavan nyytin syliin! :heart:
Sen tunteen takia tän kaiken voi vaikka tehä joskus uudelleenkin, kunhan aikaa kuluu ja palaudutaan kunnolla.

Vatsalihakset synnytyksen jälkeen??
Mites aikaisemmin jo synnyttäneet? Milloin palautuvat? Täällä istutaankin ihan lysyssä, kun ihakset ei toimi...

Undine ja vaai pian 7 vrk
 
  • Tykkää
Reactions: Lilu
Huomenta!

Joo, voin Undine uskoa...ja sehän tässä alkaa pelottaakin että minkälainen "näytös" siitä koko hommasta oikein tulee! :LOL: Minä kun oon luullut olevani suht hyvä kestämään kipua, mutta nyt alan luulla kyllä ihan toisin ja kun on vielä niin erilaisesta kivusta kysymys. :p Noh, avoimin ja rennoin mielin vaan kohti tulevaa! Mitäpä tässä muutakaan voi. :D

Voi hyvää päivää kun on taas tuota pakkasta ja toppahousut ei mene enää kyllä millään ilveellä kunnolla kiinni... Huoh, tulee siis sisällä möllötys päivä taas ja sehän tarkoittaa tänä kyseisenä päivänä siivousta!!! :O Eikun vaan maha heilumaan ja imurin varteen kiinni, hep!

- L&"J" 38+4- :heart:
 
Hui, undinella kyl melkonen tarina >< Mut loppu hyvin kaikki hyvin :) Mä kans vietin tuossa siivousaamua ja toivoin muutamaa supparia palkinnoksi mut ei saanu muuta ku kauheen hien pintaan >_> Tää muksu ei synny ikinä! Mutta onneksi on nyt sitte kuitenkin öisin saanu nukuttua, että näin päivällä jaksaa jotain puuhastellakin, et siinä mielessä ihan hyvä. Viikon päästä saapuis ekat mammarahatki tilille! Niitä onkin ootettu ku kuuta nousevaa :D Huomenna neuvolassa voiski sitte ottaa puheeksi tuon vauvelin koon, että alkaako ne käynnisteleen etuajassa että mun ei tarttis oikeesti pukata sitä elefantinpoikasta pihalle, nähtäväksi jää :)
Mut nyt takas siivouksen pariin! Tuulikka + Nöttönen 38+3
 
Undinen kertomus kuulostaa aivan kuin olisin lukenut omaa synnärikertomusta paitsi että
mulla oli käytösssä kaikki kolme erilaista imukuppia ja tyttö joutui teholle koko
sairaalassaoloajaksi. Tämän vuoksi imetyskin meni sitten mönkään.

Nyt sitten pitäisi mennä ensi maanantaina suunniteltuun sektioon (vauveli perätilassa)
ja hieman jännittää. Eiköhän se tästä. Onnea kaikille vaavin jo saaneille ja tsemppiä
kaikille odottajille loppurutistuksiin!
 
Heippa taas!

Olipa hurja tuo Undinen synnytyskertomus! Pääasiahan se on, että kaikki on hyvin ja palkinto tietenkin se kaikista parhain, mitä vaan voi olla! =))

Käväsin tiistaina siellä äippäpolilla siis, muksu kasvaa edelleen ihan keskikäyrällä =) Lääkäri sano, että jos sattuis meneen yli, niin käynnistetään sit rv 41, mut oli vähän sitä mieltä, että ei toi poika tuolla mahassa kyllä sillon enää oo :D Meinas siis, että viimeistään la:na putkahtaa pihalle. Lääkäri teki myös sisätutkimuksen, voin kertoo että sattu vähän s**tanasti, oli sormelle auki ja kanavaa 2cm jäljellä. Jännittelin vähän, et lähtiköhän paikat aukeen enemmän kun se niin repi niin eilenpä irtoskin sitten heti limatulppa ja heti perään muutamia mojovia supistuksia, jotka sit ikävä kyllä alko jo helpottaan. Sain jo psyykattya itteni ihan täysin lähteen synnyttään, kohta oon taas ihan pelko persiissä :D No, oltiinkin vähän ukon kanssa suunniteltu, että ei oo mitään menoja tälle tulevalle viikonlopulle, et lähettäiskö synnyttään sit :D Toivottavasti noihin supistuksiin tulis nyt vielä tehoo ja tulis toi muksu pihalle! :D Olishan tässä vielä aikaa, mutta hätänen kun oon :p Viikkoja mulla siis nyt 37+2. Odotellaan :D
 
mä ku olin silloin rv 36+2 sielä äippäpolilla kontrollikäynnil niin mieslääkäri runnoi mun alapäätä siihen malliin että vuosin verta ja hyytymiä+limatulppaa seuraavat 7 päivää...silloin olin kans aika varma et tulis lähtö synnärille takas..mut tässä mä vielä olen paksuna rv 39+5:headwall:
 
Hei :wave:

Onnea kaikille vauvan saaneille. :flower: Meille syntyi tyttö 4.2. klo 21.58 rv 38+6. Strategiset mitat olivat 3240g ja 49 cm. Suunniteltuun sektioonhan oltiin menossa 9.2. mutta Pikku E:llä oli toiset ajatukset. Kotona päästiin tiistaina. Synnytyskertomusta seuraa myöhemmin.

Vennie ja Pikku E :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Lilu
Lilu, ku vaa oliski :D Ei sitte nii mitää merkkiä mihinkää suuntaan! Neuvolassaki tänään sano vaan, jotta et katoaan lasketun ajan paikkeilla jos mitää ei oo tapahtunu et jos sais yliaikakontrollia aikastettua sitte >< Valitinki sille terkalle et minkä tähen nää viimeset viikot on etes olemassa ku ei se muksu tuolla mahassa periaatteessa mitää enää hyödy :D Aiheuttaa vaan mammalle harmia ku pitää huolehtia et ollaanko siellä hengissä koko aika ><
 

Yhteistyössä