Täällä kans tuli joskus vuosia sitten mieheltä sellasta tekstiä kotiäitiyden helppoudesta, että kirjotin hälle yks päivä ihan paperille kellontarkkaan kaiken mitä oon päivän aikana tehny. Suosittelen
Sen jälkeen ei oo tarvinnu asiasta keskustella. Jos tänään kirjottasin samanlaisen listan, se menis suurinpiirtein näin:
7.20 Herätys. Ollaan nukuttu pommiin, joten tulee vähän kiire. Esikoinen laittaa itse ittensä aamupalaa myöten lähtövalmiiksi. 3-vuotias ei osaa päättää mitä söisi, mutta loppujen lopuksi päätyy banaaniin, joka sekin jäi puolikkaana pöydälle venymään. Vaatteet neiti pukee päälleen noin puolessa tunnissa, sillä aikaan kun laitan oman naamani ulkoilmakuntoon.
8:00 Haen jo hieman kiihdyttelevän vauvan sängystä. Puen, syötän ja lahjon tutilla hetkeksi hiljaiseksi. 3-vuotias karjuu sukilleen, jotka jälleen kerran "ei toimi".
8:30 Pitäisi alkaa lähteä eskariin päin. Siivoan äkkiä aamupalat pois pöydästä, puen vauvan ja autan 3-vuotiasta jälleen ulkovaatteiden kanssa, jotka "ei vaan toimi". Kymmenessä minuutissa ollaan ulkona.
9:00 Ollaan perillä. Vaihdan pikaiset kuulumiset eskariopettajan ja -hoitajan kanssa. Tytön kanssa tapellaan hetki eskarin pihassa siitä, mistä portista poistutaan. No, kunhan mennään nyt jostakin.
9:10 Ollaan takaisin kotona. 3v lähtee pyytämään naapurista kaveria hiekkalaatikolle ja vauva jää vaunuihin nukkumaan. Hetkeä myöhemmin tyttö tulee itkien informoimaan, ettei kaveri ollutkaan kotona. Pitkän pohdinnan jälkeen jää kuitenkin ulos.
9:20 Oon saanu itkuhälyttimen viriteltyä paikoilleen ja varmistanut että vauva on varmasti sikeässä unessa. Petaan sängyt ja alan maalaamaan pojan huoneen seiniä.
10:00 Maalaus valmis. Juuri kun aion keittää kahvit, ovikello soi ja tyttö tuleekin sisälle. Samalla huomaan että vauva toljotteleekin jo silmät auki vaunuissa, joten nostan hänetkin sisälle.
.. Alan katsoa telkkarista sen yhden ainoan ohjelman, jonka joka aamu haluan nähdä. Siinä samalla kuitenkin syötän vauvan, touhuilen hänen kanssaan lattialla, steriloin tuttipullot ja tutit ja suunnittelen ruokaa. Ja puhdistelen valkoista maalia tukasta..
11:00 Lämmitän ruuaksi eilisiä rippeitä samalla tyhjentäen ja täyttäen astianpesukoneen. Syön äkkiä oman ruokani ja syöksyn syöttämään vauvaa. Ovi käy; tytön kaveri lompsii kuraisine kenkineen sisälle. 3v lähtee siis kaverin kanssa pihalle (vaatteet ei taaskaan toimi) ja luutuan eteinen-olohuone-akselilta ne kuraiset kengänjäljet. Jossakin vaiheessa vauvakin ehti syödä loppuun.
11:30 Tarkistan pyykkitilanteen; jes, ei pyykkiä! Keitän vihdoinkin ne kahvit ja saan jopa juotuakin sen kuumana. Kahvin tippuessa siivoan keittiön. Vauva kitisee väsymystään ja nukahtaa viimein.
12:00 Istun tässä kertomassa kuin kiire aamupäivä on
Nyt vihdoinkin rauhallinen hetki ja saatan jopa juoda toisenkin kupin
kuumaa kahvia, ennen kuin puolen tunnin päästä taas lähdetään hakemaan poika eskarista. Ja nyt tajuan että vauvan vaippa on viimeksi vaihdettu silloin kahdeksalta aamulla, joten pakko kai sekin on herättää ennen lähtöä..
Mua ei ees sinänsä haittaa tää tekemisen määrä, mutta kyllä sitä usein kaipaa aikuista seuraa. Eskarilaisen tultua kotiin tilanne vähän helpottaa, koska hänen kanssaan voi ihan keskustella
Tuo 3v taas.. no, Frozenista ei kai ikinä voi puhua liikaa..
Esikoisen vauva-aikana raskainta oli juurikin se, ettei ollut ketään kelle puhua päivän aikana (vauvalässytystä ei lasketa
). Sitten miehen kotiuduttua purkautuikin (ja purkautuu edelleen) koko päivän kasautunut puheripuli
Mutta nyt sitä kahvia, vielä kun ehtii!