Helmikuun helmiäiset 2016 *marraskuu*

Mäkin liityn itkumasistelijoiden kerhoon! Välillä oli sellanen vaihe, että elämä on ihanaa ja tää raskaus on ihana, mut kai tää viimesen kolmanneksen alkaminen muutti asian. Fyysisiä pikkuvaivoja on useampia, ja lisäks ollaan vielä joulukuussa muuttamassa ja siitä stressaan henkisesti aika paljon. Myös raha-asiat stressaa jo etukäteen, miten pärjätään kun mun tulot tippuu. Painonnousu ahdistaa. Olo on suurimmaks osaks aikaa tosi itkunen ja tuntuu etten vaan jaksa mitään. Töissäkäyntikin tuntuu ihan ylivoimaselta eikä mikään tulevan suunnittelu/odotus saa innostumaan :( No, ehkä tässä nyt on ollu muutama niin huono päivä peräkkäin ja siks ajatuksetkin maassa..
 
Täälläkin podetaan taantumakautta. Mikään ei innosta. Pinnis koottuna, tosin patja puuttuu, sisustustarrat ei pysy seinässä ton meidän vammasen lasikuitutapetin takia. Hohhhoijaa. Vatuttaa.

Rattaat pitäs käydä ostaan, uusi mallisto tulee vuoden vaihteessa jolloin tuo tarjoushinta loppuu ja hinnat kallistuu uusien myötä. Äitiysavustus pitäs laittaa eteenpäin kelalla jotta sais rahat turvakaukaloon, ajateltiin sijottaa ne siihen. Sekin pitäs siis ostaa. Ei innosta. Vaatteet oon saanu tungettua kaappiin, niitäkin pitäs ostaa lisää.

Lonkka on edelleen kipeä eikä kävely onnistu, muuten on ihan jees olo raskauden suhteen.
 
Vähän ahistaa raskaus täälläkin, lähinnä tuon mahan venymisen takia. Istuminenkin kivuliasta iltapäivästä eteenpäin. Näin loppuviikosta kipuilee jo aamusta. Ja juu, rasvailen joka päivä nivean cremellä ja on tukivyö ja lepuutan illat katellen HBO:n sarjoja. :confused: Nyt miestäkin ahistaa kun valitan särkyä, täytyy koittaa pitää suurimmat mölyt mahassa. Parka kokee sympatiasärkyä kun näkee ettei mulla ole hyvä olla. :(

Mutta jotain hyvääkin! :) Ostettiin vihdoin yhdistelmärattaat ja turvakaukalo! Emmaljungat jäivät nyt hintansa takia koristamaan kauppaa ja päädyttiin Gracon johonkin Luxus-malliin, johon sai adapterilla Logigo S -turvakaukalon kiinni. Ne tuntu niin näppäriltä, kevyiltä ja kuitenkin vankoilta, että sopivat meille hyvin. Plussaa oli myös, ettei ratasosa vie koko takakonttia kokoontaitettuna ja keveydensä takia minäkin jaksan niitä nostella. Olihan nämäkin kalliit, mutta äitini osallistui maksuun ja myyjänä oli naapuri, niin saatiin hyvään hintaan.

Pinniskin löydettiin samasta kaupasta, se on sellanen missä on pyöristetyt reunat ja pinnat ja saa myöhemmin muutettua juniorisängyksi. Nimeä en nyt juuri muista...hyvältä kuitenkin vaikutti.

Lisäksi nettikirppikseltä tilaamani vaatepaketti saapui eilen ja pääsin hypistelemään pikkuvaatteita. :X3:
 
Mä kävin hakee meijän Emmaljungiin sellasen lisä "siskonistuimen" :D Sillä nimellä sitä aikanaan on myyty. Makso 10e. En siis hirveetä rahallista menetystä koe, jos esikoinen ei edelleenkään halua kyytiin kun vauva syntyy. Tilasin... tai ostin myös fb-kirpparilta guatroliftin niin pysyy vauvakin lämpimänä. :)

Ensi viikon tiistaina ultra ja odotan sitä innolla. Näin taas unta, että petyin kuullessani siellä vauvan olevan poika. Jännä sinällään, koska en "odota" kumpaakaan sukupuolta. Olisiko, että tiedostamatta alitajunnassa toivonkin tyttöä? (n)

Mulla ärsyttää ja veeetuttaa tuo mies. Siis en tiiä, mutta taas viime yön valvoin ja mietin kuinka tuo ukko onkaan raivostuttava. Vaikka rakastan ja kaikki on ihan hyvin, mutta joku siinä nyt vaan ottaa pattiin. :cautious: Tosi ihanat hormoonit. Alannjo ite vihata tätä raskausitteeni. Tykkään olla raskaana ja vaivoja ei ole, mutta mieli on ihan ei oma.
 
IMN
Lääkärineuvolassa käyty. Oli tuo kohdunsuun kontrollointi sittenkin ihan tarpeellinen juttu.. Kohdunsuu on kiinni ja kiinteä, mutta kaula oli lyhentynyt 3cm:stä 2cm:iin ja pää oli laskeutunut todella alas. Sisätutkimus kävi todella kipeää. Lääkäri laittoi lähetteen keskusneuvolaan, jossa vielä ultralla katsellaan tarkemmin. Vuodelepoa siis edessä; kaupassakäynti, imurointi, kävelylenkit ym. on nyt pannassa. Toivottavasti en sairaalaan joudu makaamaan..
Sf-mitta oli huimat 27cm, eli yläkäyrillä mennään :LOL: Pieni venytteli pitkin pituuttaan juuri tuota mitattaessa, joten kai sekin vaikuttaa. Kohdun korkein kohta ulottui toispuoleisesti ihan ylimpiin kylkiluihin saakka. Ei ihme että olo on vähän ahdas.
Mulla ei kyllä itsellä ole mitään pelkoa siitä ettäkö tämä tapaus tulisi aikaisessa. Edellisessäkin raskaudessa siis oli ennenaikaisuuden uhka (todettiin rv32), mutta neiti syntyi käynnistettynä rv39+4 :rolleyes: Helpottaahan se tietenkin mieltä, että tilannetta tarkkaillaan. Ja nauran kyllä noille sf-mittailuille jos ultrassa vauva todetaankin taas pieneksi :ROFLMAO: Samoiten oli viime raskauksissakin; sf-mitta yläkäyrillä ja vauvan koko 2% luokkaa..

Tsempit kaikille viimeisen kolmanneksen masisteluiden kans painiville! Kuulostaa tosi tutulta teidän tuntemukset. Vielä viimeinen pinnistys ja synnärillä ollaan ennen kuin huomataankaan ;)
 
Tsemppiä mielialan heittelyihin ja masiksen sietoon! Itellä tilanne vähän toisin päin. Alkuraskaus oli niin paljon rajumpi ja oireisempi kuin esikosta että vei aikaa hyväksyä. Sitten tuli verenvuotelut ja saako/eikö saa sairauslomaa ja työhön paluu stressit. Nyt kun vielä vajaa 2 vkoa saikkua jäljellä ja selvitin oman pääni siihen vireeseen että aion töihin vielä kuukaudeksi mennä niin ahdistus katosi, odotus on ihanaa, vauvan potkut on ihanaa, mieskin on ihana, ootan isänpäivää ja joulua, viikonloppuja jne. Aivan totaali muutos lähinnä henkisellä puolella. Pikkusta vaivaa fyysisesti on edelleen mutta kestän kyllä. Jos töissä en jaksakaan sitten niin mietin uusiks. Mut nyt on hyvä olla. Toivon tota balanssia kaikille teille! Ja jos ei sitä tulekaan ni loppuuhan se synnytyksen jälkeen ;) :D yleensä. Sit alkaakin uudet murheet sanoi pessimisti :D
 
Täällä on myöskin jonkilainen masiskausi menossa..
Väsyttää,kaikki puristaa, lonkkaa jomottaa. Nyt ei vaan jaksa.
Kaupassakäynti oli painajaista. Tuskanhiki valui selkää pitkin..puuh. Masuasukki mylläsi mahassa, luulen että olo johtui siitä..
Illalla alkanut huimaamaan, makuuasennossakin.

Kai se pitää uskoa, että nyt on vaan levättävä kun kroppa niin vaatii.

Odotan parempia päiviä ja toivon että tää on nyt ohimenevää olotilaa..

Oli meilläkin pieni kriisi miehen kanssa. Hän sanoa töksäyttää asioita välillä miettimättä miltä minusta tuntuu. Kauhea itkukohtaushan siitä tuli. No, asiathan sitten puhuttiin ja puitiin, mies joutui myöntämään että pitäsi vähän miettiä miten sanoo ja mitä. Ja taas myös myöntämään sen, että ei pysty asettumaan minun asemaan kipujen ja kolotusten kanssa. No, nyt sitten otti töistä ylimääräsen vapaan jotta kerkeää tekemään rästissä olevat hommat ennen lumien tuloa. Ja ne tosiaankin tuli tehtyä:p On se sittenkin ihana:love:

Marraskuu saa mun puolesta mennä hurahtaa nopeasti, miksei suoraan sinne helmikuulle..
 
Täällä oma mieli aikalailla tasainen, mutta kyllähän tuo painonnousu mietityttää. Vatsa ei toimi säännöllisesti ja sekin tekee olosta varmasti sellaisen paksun ja pönäkän :D

Mulla ollu tyttöjen kanssa kotipäivä, kun vanhempi alko yöllä itkeen korvaansa. Lääkärissä käytiin ja tulehdushan löyty. Yritetään alkuun kuitenkin pärjätä särkylääkkeillä, ettei ab-kuuria tarvis syödä. Muuten tytön vointi ok.

Olipas hyvä imn, että pääsit käymään näytillä. Nyt yrität mahdollisuuksien mukaan huilia, ettei totaalilepoa tarvis toteuttaa.

Varasin ens viikolle sokerirasituksen, oon ihan varma, että joku arvoista on himoun yli raja-arvon, niinkuin viime raskaudessa. Saan tieten alkaa mittaileen vs arvoja ja syömisten kans saa sit olla tarkempi l. Karkit jättää vähemmälle. :rolleyes: Muuten ei radi dg oo ollu lähelläkään, onneksi.
 
Hyvä IMN että pääsit tarkastukseen, nyt vain lepoa ja rauhallisesti ottoa :)

Itsekin sain eilen itseäni niskasta kiinni ja kävin katsomassa vaunuja. Siellähän ne oli, tarjous oli hiukan muuttunut, 699, johon kuului yhdistelmävaunut (brio smile) ja turvakaukalo+jalusta. No, varasimpa sitten ja ostin. Nouto onnistui sopia vasta tammikuulle, ei tarvitse huolehtia säilytystilasta, en millään olisi tohtinut niitä tuohon ahtaaseen käytävään seisomaan turhanpantiksi. Onneksi tekivät poikkeustapauksen ja säilyttävät niitä liikkeessä kun on poistuva värimallisto, uusi tulee kuulemma vuodenvaihteessa. Säästettiin liki 400e kun ostettiin nämä. Ihan mukavaa. :)

Mulla ois kans se vapaaehtonen sokerirasitus maanantaina. Ja neuvola samalla. Hiukan jännittää mitä tuleman pitää.

Raskas vkl tiedossa, töitä ihan valtavasti ja muutama kouluprojekti rästissä. Hommaa riittää! :(
 
Täällä ei oo vielä tarvinnu lähteä vetistelylinjalle, mutta sellanen perus ketutus on päällä koko ajan. Osaksi tuon sen varmaan töistä mukana, kun stressaan jo unissanikin, miten homma tulee pyörimään siellä joulun jälkeen ja miten ylipäätään ite jaksan sinne jouluun asti. Esimiesasemaa on hankala jättää tosta noin vaan toisen niskoille... :( Ja nyt kun jatkuvan työstressin plussaa jatkuvaan väsymykseen, en todellakaan oo kotona mitään parasta seuraa tiuskimisen/äksyilyn/murjottamisen takia. Ukko parka joutuu kaiken kärsimään :unsure: ja itellä on kauhean huono omatunto.. Pitänee tänään avara sanainen arkkunsa ja puhua pihalle kaikki mitä mielessä pyörii, jos se vaikka vähän auttais ymmärtämään..

Muuten onneks olo on suht ok, enkä edes narahtanut sokerirasituksesta, vaikka sitä vähän jännitin.. Keskiviikkona neuvolassakin todettiin terkkarin kans, että äiti on kutistunut ja vauva kasvanu tämän odotuksen aikana, kun painoa on ekaan neuvolakäyntiin verraten tullu +800 grammaa, tarkoituskin on pitää painonnousu maltillisena mutta olin aika yllättynyt kuinka helposti tähän asti oon onnistunu pelkästään syömällä useammin ja vähän kerrallaan. :)

Maha on kyllä ottanut hirveän pyrähdyksen viime viikon aikana, kun yhtäkkiä kaikki asiakkaat, työkaverit ja kaverit on alkanu heitellä kommentteja :cautious: se ei onneks vielä ota päähän se kommentointi, kun ottaa ite asian huumorilla mutta kattotaan vaan koska kärähtää käämit :LOL: oma/miehen suku ei tohdi kauheasti suoraan kommentoida, niillä kun on tämä "herkän, raskaana olevan ihmisen leima" lyötynä mun ottaan mistään ei puhuta, ellen mä ite alota, ettei vaan tuu paha mieli. Raivostuttavaa hyysäämistä sanon minä! :cautious:

Nyt pukkais juttua vaikka kuinka mutta pakko laittaa naamansa kuntoon ja lähteä töihin!
 
Täällä tänään taas oksennettu. Käytiin miehen kans pitkästä aikaa syömässä pihvit bearnaiskastikkeella, muutaman haarukallisen sain meneen ja oli pakko mennä vessaan :D.
Söin sit kuitenki vielä aterian loppuu, pitkästä aikaa ku päästiin syömään (y).

Jospa sitä kohta tää loppuis:eek:.
 
Mä voisin kanssa tulla heittämään oman valitusvirteni kekoon. Ostin siis talon, joka vaatii yläkerrassa melkoista remonttia ennen muuttoa, kahdesta huoneesta tehdään kolme. Ja tämä kaikki tehdään melko kiireisellä aikataululla. No tämähän stressaa, niin minua kuin miestäkin. Olen pyrkinyt auttamaan kaikessa oman osaamiseni mukaan ja mielestäni olen ollut paljossa mukana. Miehen olen kuitenkin antanut keskittyä täysin remonttiin ja omaan työhönsä. Huah! Se ei oletettavasti riitä. Itsellä alkaa olo olla jo todella riittämätön. Yritän revetä 4 lapsen harrastuksiin,1 erityisen lapsen jatkuvaan valvomiseen ja auttamiseen, kodin hoitoon, remontointiin, pakkaamiseen ja satunnaisiin omiin työvuoroihini ja samalla närästää niin että rintakehä halkeaa, nukkuminen on pätkittäistä ja kivuttomia, tukalia suppareita on koko ajan enenevissä määrin. Olen todella itkuinen ja räjähdysherkkä, saamatta siihen kuitenkaan keneltäkään ymmärrystä. Ja sitten vielä isänpäivä. Todellakin olen valmis muuttamaan kaukaisille vuorille, YKSIN.
 
Täällä on väsymys onneksi hieman hellittänyt. Neuvola oli keskiviikkona ja yllätykseksi hb oli 131. Lisärauta on siis auttanut, mutta eipä se sitten sitä väsymystä selittänyt. Otetiin sitten kilpirauhasarvot ja verikoe, jotta tarkistetaan, ettei niissä mitään ole. Väsyttää edelleen, mutta nyt sentään tänään pysynyt herällä ihan aamusta asti. Kun vielä jaksaisi huomista isänpäivää varten pienen voileipäkakun askarrella. Mies kun ei tavallisesta kakusta niin välitä.
 
IMN
Mullakin on koko päivä ollut yhtä taistelua hereillä pysymisen kanssa. Aamulla kahdeksalta heräsin marttyyrina lasten kanssa vaikka mies tarjoutui nousemaan ja ois antanu mun nukkua pitkään :rolleyes: se sitten kostautu jo joskus kahden jälkeen ja oon vaan oottanu iltaa että pääsis nukkumaan.. ennakoin tän väsymyksen ja ilmotin miehelle jo alkuviikosta että tänä vuonna ei isänpäiväkakkua tule :D lapset kuitenkin innostui mun avustuksella tekemään suklaakaurakeksejä, joten aamulla viedään niitä isille sänkyyn ja myöhemmin päivällä sitten papoillekin :)

Ainiin, päivän itkupotkuraivari; kynsilakka meni pilalle puoli tuntia lakkaamisen jälkeen :LOL: löytyi taas se neitimäinen puoli itsestäni..

Keskusneuvolasta ei muuten kuulunut perjantain aikana mitään, vaikka yleensä ovat soittaneet aikaa jo lähetteen kirjoittamispäivänä o_O ei kai se lääkäri nyt unohtanu sitä lähetettä, vai onko oulun keskusneuvolassakin siirrytty aikojen postitukseen? Vielä kesällä kyllä soitettiin, ainakin paikkakuntalaisille..
 
Minäkin olen viime aikoina ollut tolkuttoman väsynyt. Harvase ilta torkun sohvalla jo ennen kymmentä. Töissä on viimiset "pakolliset" rutistukset menossa ja sitten voi hyvällä omallatunnolla jäädä saikulle. Näillä supistuksilla plus väsymyksellä luulis saikun irtoavan. Hb oli matalalla ja lisäraudan aloitin viikko sitten mutta vielä ei tunnu auttavan väsyyn. Oman väsymyksen lisäksi mies on myös jostain syystä ollut tosi väsynyt eli riitaa on meilläkin syntynyt milloin mistäkin. Lisäksi kasvava maha tuntuu vievän miehen haluja mikä ei myöskään tee hyvää parisuhteelle :( Mut jospa se tästä!(y)

Tilasin jollyroomista sen brio primo kaukalo-jalusta paketin ja tulivat viikossa perille. Hintaa oli 139e eli äitiysavustus meni näppärästi siihen. Pikaisen tutustumisen perusteella ollaan tyytyväisiä tuohon vaikka livenä näkemättä tilattiinkin. Samalla tilasin myös imetystyynyn, taisi olla petite merkiltään. Sekin meni kuvan perusteella ihan nappiin, oli juuri niin muhkea ja kiinteä kuin halusin. Ainut puute on että siinä ei ole irrotettavaa päälistä, mutta äiti lupasi ommella sellaisen.

Nämä kun tuli nyt hankittua niin meidän hankinnat on sitten siinä. :eek: Itseäkin ihmetyttää että näinkö vähällä selvittiin. Toki jotain pientä varmaan pitää hommata kunhan joskus tammikuussa laittelee vaatteita ja muita paikoilleen.

Äitiysloman alkuun on enää 7 viikkoa! Ja sitten on joulu kun äploma alkaa 24.12. :p Viikkojakin jo 27+4
 
Äh,mun on pakko varmaan pyytää pääsyä johonkin kohdunsuun tarkistukseen. Aika paljon ollut supisteluita tässä muutaman päivän aikana ja alakerta tuntuu silloin olevan melko " pinkeänä"..
Sanoin miehelle että sille olis tehtävä:D ja pistin sen kokeilemaan miltä kohdunsuu tuntuu..kuulemma pehmeä, kraaterimainen ei mitään kaulaa tuntenut. Joten tuli vähän pelokas olo:eek: Nytkin supistelee ihan istuallaan ollessa..
Muuten olo ollut ihan ok, leivoin isukille kakun ja laitoin hyvää ruokaa.

Tänään RV 27:love:
 
Mulla on ollut vaan harjoitussupistuksia. Melkein jokaisen työpäivän jälkeen ja aika usein töissäkin. Maha menee ihan tiukaksi, muttei ne kipeitä tosiaan oo ollut.

Töissä en voi himmailla yhtään ja kieltämättä töiden jälkeen oon ihan naatti. Taukoja ei tahdo millään ehtiä pitää mikä hankaloittaa sokerien mittailuja ja säännöllistä syöntiä.

Nytkin oon nukkunut melkein koko viikonlopun. :ROFLMAO:

Puolentoista viikon päästä ylimääräinen ultra. Sekin jänskättää jo. :)

Hyvät isänpäivät!
 
Tääl kans puoltoist viikkoo ylim. ultraan! Mulla kahessa aiemmassa ei muuta muutosta kuin sentin auki. Sairasloma on auttanut, supistukset ei satu enää ja koko loppuiltaa ei tartte maata kippurassa kykenemättömänä mihinkään muuhun. En ymmärrä miten te jotkut viitsitte kärsiä töiden vuoksi! Itse menen kokeilemaan vielä kuukaudeksi. Toivon ettei illoista ja töistä tulisi ihan tuskaa. Vatsakin kun on jo isompi. Huomenna jo rv28!! :)
 
IMN
Isänpäivän kyläilyt verottivat sen verran että kipeämpiä suppareita on tullut pitkin päivää.. Onneksi ei sentään mitään sen toissaviikonlopun tapaista, jolloin supisteli säännöllisesti neljän tunnin ajan, mutta inhottavia kumminkin. Nyt pitää kyllä ottaa hissukseen ainakin siihen ultraan asti, aion vältellä sairaalalepoa vaikka väkisin! Tiiän että jos ultrassa huomataan jotain muutosta torstaiseen lääkärineuvolaan nähden, niin käsky OYSiin käy nopeasti. Uusista suppareista en uskalla lääkärille ees mainita.. :whistle:Ei vaan ole nyt minkäänlaista mahdollisuutta mennä sinne osastolle makaamaan.. Aiemmissa raskauksissa tuli sairaalaviikkoja kasaan ihan tarpeeksi, ja tiedän että kun sinne joutuu niin pois ei helposti päästetä.
Samalla tavalla, jopa paremminkin, saan kotona levättyä. Vaikka mut sidottaisiin siihen sairaalasänkyyn niin silti olisi stressi siitä mihin lapset menee seuraavaksi yöksi, mikä työvuoro miehellä on, missä lapset on miehen työpäivän ajan, kuka vie esikoisen eskariin jne. Eli tuon stressaamisen vuoksi +-0 -tilanne siihen nähden oisinko kotona.

Olkaahan varovaisia kun itse tutkiskelette kohdunsuuta, ettei kokemattomat kädet saa tuhoa aikaan :)
 
Joo, todellakaan ei ole hinkua mihinkään vuodelepoon joutua. Jos sais tiedon mikä on kohdunsuun tilanne, osaisi ottaa iisimmin tai jatkaa normaaliin tapaan. Luulen että jopa seksi saa pahempaa tuhoa aikaan kuin tuo armakseni tekemä " tutkimus" ja petihommat on todellakin hyvin vähäisiä:oops:

No, soitto neuvolaan ja sittenpähän asia selviää..
 
IMN
Joo siis ei ollut tarkoitus ketään mitenkään "torua" :) Tiedän vaan miehen suvusta erään tapauksen joka lähti liiaksi kohdunsuuta ronklaamaan ja sillä ilmeisesti aiheutti jonkun tulehduksen, jonka seurauksena kipeät supparit ja ennenaikaisen synnytyksen uhka. Oon siksi vähän neuroottinenkin sisätutkimusten kanssa yleensäkin :D Viime raskaudessa jokainen vikan kolmanneksen sisätutkimus sai supparit aikaan.

Meilläkin on peiton heiluttelut jääny vähälle.. Ihme kyllä kumpaakaan ei edes haittaa, ainakaan sen perusteella mitä ollaan asiasta juteltu :rolleyes: Molempia on väsyttänyt nyt aivan kauheasti ja tokan kolmanneksen aikana suoritetut "aviovelvoitteet" voi varmasti laskea kahden, ellei jopa yhden käden sormilla. Jännä sinänsä, koska yleensä raskausajat on olleet aika vauhdikaitakin tällä saralla. En oikeestaan oo ees varma, että tarkoittaako tää lääkärin lepomääräys myös yhdyntäkieltoa.. Ei ainakaan erikseen maininnut, mutta taidanpa silti olla mieluummin liian varovainen kuin varomaton.

Ihanaa, huomenna saan jäädä aamulla sohvalle makaamaan :ROFLMAO: Pienineiti on kuumeessa, joten äitini käy viemässä esikoisen eskariin. En ois jaksanutkaan (saanutkaan :rolleyes:) lähteä kävelemään kaatosateeseen..
 

Yhteistyössä