Täällä ei oo vielä tarvinnu lähteä vetistelylinjalle, mutta sellanen perus ketutus on päällä koko ajan. Osaksi tuon sen varmaan töistä mukana, kun stressaan jo unissanikin, miten homma tulee pyörimään siellä joulun jälkeen ja miten ylipäätään ite jaksan sinne jouluun asti. Esimiesasemaa on hankala jättää tosta noin vaan toisen niskoille...
Ja nyt kun jatkuvan työstressin plussaa jatkuvaan väsymykseen, en todellakaan oo kotona mitään parasta seuraa tiuskimisen/äksyilyn/murjottamisen takia. Ukko parka joutuu kaiken kärsimään
ja itellä on kauhean huono omatunto.. Pitänee tänään avara sanainen arkkunsa ja puhua pihalle kaikki mitä mielessä pyörii, jos se vaikka vähän auttais ymmärtämään..
Muuten onneks olo on suht ok, enkä edes narahtanut sokerirasituksesta, vaikka sitä vähän jännitin.. Keskiviikkona neuvolassakin todettiin terkkarin kans, että äiti on kutistunut ja vauva kasvanu tämän odotuksen aikana, kun painoa on ekaan neuvolakäyntiin verraten tullu +800 grammaa, tarkoituskin on pitää painonnousu maltillisena mutta olin aika yllättynyt kuinka helposti tähän asti oon onnistunu pelkästään syömällä useammin ja vähän kerrallaan.
Maha on kyllä ottanut hirveän pyrähdyksen viime viikon aikana, kun yhtäkkiä kaikki asiakkaat, työkaverit ja kaverit on alkanu heitellä kommentteja
se ei onneks vielä ota päähän se kommentointi, kun ottaa ite asian huumorilla mutta kattotaan vaan koska kärähtää käämit
oma/miehen suku ei tohdi kauheasti suoraan kommentoida, niillä kun on tämä "herkän, raskaana olevan ihmisen leima" lyötynä mun ottaan mistään ei puhuta, ellen mä ite alota, ettei vaan tuu paha mieli. Raivostuttavaa hyysäämistä sanon minä!
Nyt pukkais juttua vaikka kuinka mutta pakko laittaa naamansa kuntoon ja lähteä töihin!