Helmikuun helmiäiset 2016 *elokuussa*

Jipii, turvakaukalo jalustoineen ois postissa oottamassa noutajaansa saa nähä joutuuko mies autokaupoille vai mahtuuko meidän autoon vielä yks kyytiläinen

 

Olis ihana syödä kaikkea sitä mitä sattuu haluttamaan..Söisin varmaan paljon pizzaa, kebabia, burgeria..On ollut pakko keventää ruokavaliota. Nyt salaattia päivittäin paljon, kukkakaalia, hedelmiä ja marjoja. Mulla paino meinaa nousta ihan väkisellä ja nyt en halua pulskistua 20-25kg niinkuin aiemmissa raskauksissa. Ikääkin alkaa jo olla, että ne kilot saattaa vaivihkaa jäädä jos ei pidä varaansa

Minä olen opiskellut monta ammattia, viimesimmäksi merkonomiksi 3v sitten. Valmistumisen jälkeen tein sisustusmyyjän töitä ja siirryin nyt lähihoitajan töihin takaisin vanhuspuolelle. Saa nähdä kauanko pystyy tekemään kun on niitä nosteltaviakin joukossa vaikka pieni hoitokoti onkin kyseessä.

 

Meilläkin jännätään kuin kaikki kolme mahtuu sitten autoon. Toivottavasti mahtuu, sillä nyt ei oo varaa vaihtaa autoa..

Huomenna vielä koulutusta ja sit pääsen taas normi rytmiin, aika rsnkka viikko, mut erittäin antoisa ja opettava

Nyt en oo varma, mut uskon ja toivon, että parina iktana oon tuntenu muutaman kutituksen mahalla. Ne on ollu kovin lyhyitä ja nopeasti ohi meneviä. Jospa pikku hiljaa liikkeet slkais tuntumaan

Tänään vaihtui 16+0

 

Jostain luin että se barnhus(?) Olis kallis. Tiiä sitten että millon nuita vaunuja kerkiää kattelee ku aina on töissä.
Mulla nuo syömiset on jotai tosi kevyitä. Riisikakkuja( raskaita välipaloja), pilttiä, hedelmiä tulee kuskattua laukussa mukana. Suklaa ja karkki ällöttää. Muutaman karkin saatan syyä ja sit tulee jo huono olo. Mitään rasvasempaa en pysty syömään.
Lämpimät ateriat syön semmosissa hiiren annoksissa, ettei tuu huono olo. Ja vettä menee aika paljon, aina kun muistaa.
Äiti huolehti jo että kun 5kg on pudonnu alkuraskaudesta ja pysyny pois, niin pitäis kuulemma syyä enemmän. En vaan tiiä miten se on mahollista kun joka välissä syön jotain. toivottavasti ei pahemmin nousekkaan tuo paino.
Mies kerto äidilleen ja siellä oltiin kyllä yllättävän tohkeissaan Mukavaa näin päin. Minä jo ehdin stressata, että miten ottavat.
Niistä vaunuista saa vinkata, jos löydätte jotku supervaunut edullisesti. En meinaa maksaa niistä tonnia.

 

girahvi: onko sulla ollu paljonki nyt pahoinvointia? Kyllä Se paino varmasti lähtee nousuun Sitte ku siitä pääset.ja muistaa pitää huolen et saa kaikkia tarpeellisia aineksia ruoasta,kyllä sitä rasvaaki jossain muodossa olis hyvä saada (ei tosin välttämättä viinerin muodossa )

nämäki on tietenki tämmösiä asioita nämä painon nousut ja laskut että eihän nämäkään kerro mitään jos ei tiedä muiden lähtöpainoja.varmasti osalla on hyväkin jos paino ei raskauden aikana nouse,jos siis painoa on jo ennestään reilummin.mulla Se imetys verottaa tuota painoa niin paljon (tai on ainaki 2 aiemmalla kerralla niin oletan että nytkin) niin toivon että painoa tulis jonku verran mutta en tosiaan mielellään yli 10kg ottais yritän tässä siis tasapainoilla..mun painoindeksi oli raskauden alussa 19.5.

ihana kuopus ku aamulla heräs ja silitti mun mahaa ja kysyi että miksi sun mahassa ei oo vauvaa

 

Maalis: enää ei oo pahoinvointia. Aluksi oli sitä etovaa oloa, muttei oksu kuitenkaa tullu. Nyt vaan sillee etoo jos ei syö, tai syö liikaa kerralla. Syön tosi monipuolisesti, vaikken lihaa syökkään. Ei pitäis olla ruoasta kii.
Ihana tuo sun kuopus! Kai sanoit, että on siellä masussa vauva?

 

Ainakin mitä äsken barnens husin (tää se nimi oli ) sivuja niin on edullisempaa kuin suomalaisissa lastentarvikeliikkeissä
Ozbabylta oon kans tilaillu paljon lastentarvikkeita ja sitten anttila, hobbyhall, kärkkäinen jne. on sellaisia mistä löytyy monesti hyviä tarjouksia.

Kohta taian lähtä porukoiden autotalliin värkkäämään noita istuimia.. meillä siis farkku ford mondeo vm. -01. Netistä oon jonkin verran lueskellut niin jotkut sanoo ettei mee millään kolmea istuinta ja jotkut taas että menee ihan helposti.. saa nähdä, tuo meidän britax evolva kun taitaa olla leveimpiä turvaistuimia. Toisaalta taas nuo brio caro ja primo on kapeimpia, jospa se vähän kompensois
mies on viikonlopun reissussa, joten lähen tarvittaessa vaikka autokaupoille jos ei muu auta 7-paikkainen ois kyllä siitä hyvä että mahtuis sitten tarvittaessa muitakin kyytiin kuin oma porukka..

Mullakin on jokaisessa raskaudesaa lähtenyt paino laskuun jossain vaiheessa vaikka oonkin syönyt kuin hevonen, enkä todellakaan ees terveellisesti. Ja normaalipainoinen oon minäkin.. kyllä se vauva ottaa minkä tarvii

Tuo brion turvakaukalo oli muuten vielä kevyempi kuin muistin ja tuon jalustan kans tosi kätevä. Suosittelen!

 

en mää kuitenkaan sit uskaltanu vielä sanoa ensviikolla, toivottavasti hyvin menneen ultran jälkeen, Sitte ku vastaava tilanne tulee voin sanoa että no kyllä siellä taitaa olla

 

Sormet verillä sain kuin sainkin kaikki istuimet nättiin riviin Esikoinen ei kyllä enää yllä itse laittamaan vöitään, mutta tolla kokoonpanolla mennään nyt varmaan siihen saakka kunnes kaukalo jää pieneksi.. Kahta turvaistuinta tuonne ei ainakaan turvavyöistuimen lisäksi mahdu. Näin ollen siis esikoinen tulee olemaan reunapaikalla, neiti keskellä ja kaukalo toisella reunalla.
Oon kyllä katellu jo tila-autoja ja sellaisia missä ois takapenkillä kolme normaalilevyistä penkkiä Mies ei vaan hirveesti jaksa innostua auton vaihdosta kun tuo meidän rotisko on jo vuodessa menettänyt arvoaan niin paljon että uus auto ois melkoinen investointi..

Mitenkäs te joilla on isompia lapsia, minkä ikäisenä/pituisena ootte luopuneet turvavyöistuimista/korokkeista? Meidän 6v on n. 120cm pitkä ja istuu siis nyt turvavyöistuimessa. Mitään ongelmaahan tässä kolmen lapsen kokoonpanossa ei olisi jos poika vois istua jo ilman istuinta, mutta en taida vielä uskaltaa. Pelkkään korokkeeseen vaihtaminenkaan ei auta tilaongelmaan mitenkään.

 

Vauvan liikkeet muuttui nyt yhtäkkiä kutittelusta kunnon möyrinnäksi ihan kui venyttelisi kohdun seinämien välissä pitkin pituuttaan, tuntuu oikeestaan aika ilkeeltä

 

tuossa vauvan odotus vihkosessa oli ihan hyvin laitettu tuo että mistä ne raskauskilot tulee:
lapsi n.3,6kg
lapsivesi n. 0,8kg
rinnat n. 0,4kg
neste kudoksissa 1,2kg
istukka n. 0,6kg
kohtu n.1kg
verimäärä n.1,2kg
rasvaa n. 3,5kg

Yht n. 12,3kg

määhän en nyt muusta enää puhukaan ku painosta

 

Nuokin on kyllä todella tapauskohtaisia, ja siksihän ne onkin noin-arvioita. Mulla on istukatkin painaneet vain 490g ja 640g ja tissit on kyllä varmasti paisuneet ton 400g per kappale ja suuri osa vauvoista on alle ton 3600g.
Ei sitä painoa kannata liikaa miettiä.. tietenki syömisten perään voi ja kannattaakin katsoa, mutta ei niinkään sen määrän vaan laadun. Niitä kiloja ja rasvaa kertyy kuitenkin vaikka ois näkkärikuurilla koko 9kk.

Nimim. Esikoisen odotus läpi lähinnä hedelmäcocktaililla ja maksalaatikolla -> +12kg

 

Noi tosiaan on vaan noin arvioita. Esikko paino 20g vajaa 4kg, istukka muistaakseni 550g. Ja tissit oli ihan JÄÄTÄVÄT BOSAT.

Ja toi paino... Mä en jaksa miettiä ja stressata sitä, et paljo paino nousee. Viime raskaudessakin söin tarkasti RaDi ruokaohjeiden mukaan, jotka sain diabeteshoitajalta. Toki pidin, herkkupäiviä mutten usko et ne niin paljoo vaikutti painoon. Ja ona paino nousi n.18kg. Ja 1kg jäi jumiin ja se oli alkupainossa tässä raskaudessa enemmän

 

Mäkin oon ottanu sen linjan etten stressais painonnoususta. Vaikkei itellä aiempaa kokemusta ookaan, niin oon nähny tosi erilaisia tapauksia lähipiirissä riippumatta siitä miten syö tai liikkuu. Ykskin hyväkroppainen ja urheilullinen tuttu otti terveellisillä elämäntavoilla +19kg, ne kyllä lähti imetyksen jälkeen kaikki. Tietty kun ite kerään kiloja helposti ja ollu muutama vuosi sitten 15kg painavampi kuin nyt, niin tietty alitajuisesti niihin kiloihin palaaminen hirvittää ja pelko siitä, saako kilot karistettua. Mut niinku sanoin, ei stressiä ja sitä syödään nyt mikä maistuu! Kun niitä ei paljon oo. Onneks IMN en oo ainoo joka tota maksalaatikkoa syö raskaana Se yks niistä harvoista nyt mitkä maistuu! Mikä lie siinäki on..

 

Fiona Joo mulla on ollu joka raskaudessa tuo maksalaatikon himo liekkö kroppa koittaa kertoa jostain puutostilasta.. ja oiskohan tolla joku yhteys siihenkin että maksalaatikko on meidän lasten lempiruokaa

 

ehkä mulla tekee Se ku on "uus" mies tämän painohermoilun.ku Se ei tiedä vielä millaseksi sitä paisuu vaikka seki on kyllä mulle kokoajan sanonu että tuommosia turhamaisuuksia ei pidä miettiä..

 

Mulla on taas ollu viikonlopun ajan kurja olo henkisesti tästä raskaudesta. Kai se päällimmäisenä johtuu siitä, kun on niin paljon järjestettävää asunnosta lähtien ennen vauvan syntymää. Sitten kai tää kesä vaikuttaa, kun kaverit viettää sellasta vapaan nuoren elämää ja itte velloo sekä fyysisessä/henkisessä huonossa olossa kotona. Huomaan usein miettiväni vaikka yksin kaupungilla ollessa, että tällanen vapaus ei oo enää tulevaisuudessa mahollista. Että voi vaan olla ja mennä välittämättä mistään muusta. Nää ajatukset on naurettavia ja usein synkistelyn jälkeen helpottaa, sitten päinvastoin kaikki näyttää ihanalta ja positiiviselta. Sillä huonommalla hetkellä vaan tulee sellanen kamala pohjaton ahdistus Ens viikolla ois neuvola, mut en tiiä kuin paljon siellä uskaltaa näistä ajatuksista puhua. Tai onko tarvekaan..

 

Fiona Mulla on kans ollut noita ajatuksia joka raskaudessa. Tuntuu että joka raskaudessa sitä on vain tietoisempi tulevista muutoksista..
Mutta ei se vauvan tulo tarkoita sitä että nuoruus ja vapaus ois kokonaan ohi Ennemminkin niitä vapaahetkiä oppii arvostamaan enemmän. Ja vauvankin kanssa pääsee kaupungille, kavereille tai vaikka uimaan tai lenkille. Ihan mitä tykkääkin tehdä. Mun mielestä ainakin on kivempi ottaa muksu/muksut mukaan shoppailemaan, kuin lähteä yksin Varsinkin kun lapsi on isompi niin ne on hällekin sellaisia pieniä "elämyshetkiä" kun pääsee äitin kans shoppailemaan, torille jätskille tai heselle syömään Ja siitä lapsen ilosta tottakai nauttii itsekin.
Itsehän olin 16 kun sain esikoiseni, eli en oikeestaan ees tiedä mistä oon jääny paitsi. Jonkun korvaan voi kuulostaa surulliselta, mutta miksipä se mua haittaisi kun en tosiaan tiedä mitä on "normaalin" nuoren elämä Pääsen kyllä kavereiden kans ulos niin usein kuin haluan ja enneminkin se huono omatunto on monesti esteenä lähtemiselle. Ja se kakkavaipan hajuun herääminen railakkaasti vietetyn lauantaiyön jälkeen, hyi Mieskin on kasvanut kovimman menovaiheen yli tässä 7 vuoden aikana (jos sellaista vaihetta ees ikinä oli) ja kyllähän tolla alkaakin kolmikymppiset jo koputella
Neuvolassa voi ja kannattaa ehdottomasti puhua jos ahdistaa Sitä varten he siellä ovat ja nuo pelon/ahdistuksen tunteet on aika yleisiäkin. Ei tarvi pelätä että neuvolasta soiteltaisiin esim. sosiaalihuoltoon.

Ekaa kertaa tän raskauden aikana mulla alkoi tehdä mieli pitsaa! Mieskin on jo oppinut että kun raskaus-minä sanoo että jotain on saatava, niin sitä on myös haettava Tässä pitsaleikkurin kans jo oottelen..

 

Fiona- mää muistan selvästi semmosen hetken esikoisen vauva-ajalta ku työnsin kärryjä kauniissa syyssäässä ja mietin että tätäkö mun loppuelämä nyt on.tais olla Sillon jotenki huono päivä yleensäkin.

lapsethan sitoo sut loppuelämäksi.kokoajan ne on mielessä ja niistä huolehtii.kyllä kait mää oon monestikin miettinyt että millasta mun elämä olis jos ei olis lapsia ja mitä kaikkee sitä tekis.matkustelis (ja ei oo sama asia reissata lapsien kanssa ku yksin!) ja harrastais kaikkee mihin nyt ei löydy aikaa ja tuo opiskelukin olis ihan erilaista ilman lapsia.mutta Sitte loppuseltaan,eihän sitä elämää tosissaan enää pysty kuvittelemaan ilman niitä lapsia ne on niin iso juttu ja tuo elämään sellaista tarkoitusta mitä on ihan turha etsiä baarireissuista tai muista ikuisen nuoruuden vitsauksista..
vaikkakin mää oon ilonen että olin jo 26 ku sain ekan lapsen.. Mitä sitä nuoruuttaan sen enemmän pitkittämään

ja tässähän on tietty sekin että kun on ite voinut valita pistääkö ittensä tähän tilanteeseen vai ei.tottakai Se ahdistaa ku ei vielä tiedä mitä on tullut tehtyä loppuelämälleen

 

Fiona... noi on ihan normaaleja ajatuksia. Varsinkin kun odottaa esikoista. Mä olin sillon 2013 ihan rikki, et "tätäkö tää on?" Aina kotona ja kukaan kutsu minnekkää. Mutta ei. Kyllä sitä pääsee ja pitääkin mennä yksin ja viettää kavereiden kans aikaa. Omalla kohdalla enemmän on tullut sellaine huono omatunto ja ikävä kotiin kun on lähtenyt jonnekkin. Tässäkin raskaudessa on samoja tuntemuksia. Nyt ei senkään vertaa pyydetä minnekkään, mitä esim viime kesänä kun ei ollut raskaana. Toki ollut niin huono olokin, etten olisi jaksanut.

 

Täällä on moni pohtinu kaikkea syvällistä. Itse ajattelen tuosta "vapauden menettämisestä", niin, että tulisiko sitä oikeasti tehtyä niitä asioita mistä nyt luulee vauvan tulon jälkeen jäävän paitsi? Uskon, että en itse juoksisi baareissa yhtään sen enempää kuin nytkään ja matkustelisin just saman verran kuin nytkin. Monesti sitä haaveilee, ainakin minä, kaikesta siitä mitä ei ns. voi saavuttaa just heti jonkun asian takia. Aina löytyy hyvä syy olla matkustamatta, käymättä harrastuksissa jne.
Vaikka lapsi onkin sun koko loppuelämän huollettava, niin kuitenkin hyvin nopsaa, ihan liian nopsaa, ne lapset irtaantuu vanhemmista. Alkavat viettämään aikaa kavereilla yms. joten sillon vanhemmatkin saa sitä omaa aikaa ja mahdollisuuksia käydä missä milloinkin tuntuu. Sitä siis koitan sanoa, että se on muutama vuosi ja sitten jo kauhulla oottaa, että mitä tekemistä sitä itelleen keksii, kun lapset ei pyörikkään jaloissa vaatimassa jotain

Mutta varmasti näitä asioita joutuu meistä jokainen käymään ajatuksissaan läpi, ehkä se on sitä vanhemmuuteen kasvamista

 

Joo ja määki meinasin tuolla loppuelämällä lähinnä sitä henkistä puolta.että vaikka ne lapset kuin irtaantuis sinusta,niin sinulla on kuitenkin kokoajan mielessä että kuinka ne pärjää ja miten niillä menee. Minä Tykkään siitä sanonnasta että äiti on vain niin onnellinen kuin onnettomin lapsensa koska minusta Se kuvaa tuota aika hyvin

 

Me ollaan lähemmäs 30 ja nyt vasta nämä esikoiset tulossa. Eli rillutteluaikaa ja vapautta on ehtinyt olla. Mulla oli kyllä semmoinen olo jo reilusti ennen raskautumista, että ainakaan siellä baareissa ei jaksa enää yhtään luuhata! Enkä tarkoita, etten ystävien seurasta olisi nauttinut, mutta jossain määrin oli myös ne shoppailureissut ja lomamatkat aikuisseurassa niin nähty! Nuo tapahtumat vaan toisti itseään jo. Uskon, että niihinkin laatuhetkiin aikuisseurassa saa ihan uuden innon, kun se ei ole enää jokapäiväistä ja itsestäänselvyys.

Olin jo ehtinyt miettiä lapsettomuuttakin, ja lohduttautunut siitä seuraavalla vapaudella ja taloudellisella varmuudella, että voidaan vaikka matkustella ym. ym. Mielsin sen kuitenkin jo silloin olleen tapa valmistautua henkisesti ajatukseen, ettei meistä tule lapsiperhettä, ja yritykseksi löytää sen positiivinen puoli. Ja milloin tahansa varmasti olisin vaihtanut ne matkat ja rahat lapsiin Kuten Alisa sanoit, ehtii sitä vapautta saada sitten myöhemmin vielä, ja tätä kokemusta rikkaampana!

Me myös suunnitellaan jo kahden kesken tehtäviä matkoja sitten, kun lapset voi jättää jo hetkeksi hoitoon, ja toisaalta ihan perhelomia lämpimässä. Saa nähdä jääkö haaveeksi ei ole ensikertalaisena ihan käryä siitä lapsiperheen arjesta!

 

Kiitos, kuun jaatte ajatuksianne! Helpottavaa kuulla muiden kokemuksia ja että nää ajatukset on jossain määrin normaaleja. Ehkä turhiakin pelkoja. Piristi kyllä paljon Mäkään en varmaan kaipaa niinkään baareja tms konkreettista, vaan sitä yleistä vapautta ja elämän helppoutta. Oon myös ollu välillä aika spontaani ihminen. Nää huolet on varmasti turhia ja naurattaa joskus parin vuoden päästä, mut kiva että tää on paikka, jossa voi huolista avautua.

 

Niin, kyllähän tuo matkustelu, oman ajan ottaminen ym. on enimmäkseen omasta viitsimisestä ja jaksamisesta, sekä varsinkin tottumuksista kiinni. Mua ei oo ikinä matkustelu kiinnostanut ja lähteminen yli 100km päähän kotoa tuntuu lähinnä vaivalloiselta, lapsien kanssa tai ilman Muuten me ollaan melko "liikkuva" perhe ja harvoin ollaan päivää pidempään samojen seinien sisällä. Jos tuntuu että ne seinät kaatuu päälle niin käydään kahvittelemassa mummolassa tai kavereilla tai käydään vaikka perheen kesken jossain syömässä. Joskus käyn kahvittelemassa yksin ja joskus otan lapset mukaan. Ihanan yksinkertaista! Oon jotenkin äitiyden myötä oppinut myös nauttimaan rutiineista ja siitä että jokainen päivä on pääpiirteittäin samanlainen
Meille on aina ollut itsestäänselvyys että molemmat tarvitaan sitä omaa aikaa, eikä tarvi mitään lupa-anomusta laittaa vetämään jos tahtoo lähteä vaikka nyt sinne kaverille kahville. Lapset pärjää yhtälailla hetken isän kuin äidinkin kanssa