*Helmikuun helmet 2017*

Mansikkainen123, Mulla on sulle lohduttava kokemus ihan vastaavasta tilanteesta! Esikoisesta plussasin tosi ajoissa ja se digin 3+ pärähti myös. Ultrassa sanottiin että näkyy korkeintaan just raskauspussi mutta ei alkiota ja kehotettiin odottamaan pari viikkoa. Seuraavassa Ultrassa parin viikon kuluttua näkyi alkio 7+3 ja alkuperäinen LA siirtyi kaksi viikkoa. Olin siis Ekassa Ultrassa ehkä just ja just 5+ jotain mut hormonit nousi todella nopeasti heti alkuraskaudessa. Terve poika syntyi ja vieläpä tasan sinä päivänä milloin se alkuperäinen LA olisi ollut eli rv 38+0 tämän uuden lasketun ajan mukaan.

Huojentavaa kuulla, että sulla oli samassa tilanteessa mennyt kaikki hyvin Mä jotenkin pelästyin tosi paljon sitä 3+ testissä, mutta nyt olen lukenut englanninkielisiltä palstoilta, ettei se ehkä olekaan niin harvinaista. Mulla oli myös tuona testauspäivänä pää tosi kipeä, eli ehkä oli jokin hormonipiikki silloin. Ja oli myös 10+ tunnin yöunet takana, eli aamupissa oli varmasti tosi vahvaa....

En vielä uskaltaudu fb-ryhmään, nautin nyt tästä anonyymiydestä ainakin aluksi Mutta oon huomannut, että tästä ryhmästä oon saanut jo hirveesti tukea ja jaksamista. Kiitos siitä

5+3 näillä näkymin meneillään

 

Mä voisin kanssa liittyä fb ryhmään vähän myöhemmin, ehkä np-ultran jälkeen
Aika kuluu hirveän hitaasti, plussasin viime perjantaina ja nää päivät on mennyt todella hitaasti vaikka kuinka yrittää keksiä tekemistä.. Esikoinenkaan ei pidä vissiin tarpeeksi kiireisenä vaikka vilkkaan puoleinen onkin. Ajatteletteko te muut raskautta koko ajan vai pystyttekö unohtamaan asian?

 

Mä voisin kanssa liittyä fb ryhmään vähän myöhemmin, ehkä np-ultran jälkeen
Aika kuluu hirveän hitaasti, plussasin viime perjantaina ja nää päivät on mennyt todella hitaasti vaikka kuinka yrittää keksiä tekemistä.. Esikoinenkaan ei pidä vissiin tarpeeksi kiireisenä vaikka vilkkaan puoleinen onkin. Ajatteletteko te muut raskautta koko ajan vai pystyttekö unohtamaan asian?

Miulla on kulunut 11 päivää plussasta ja tänään oli ensimmäinen päivä kun sen pystyi unohtamaan. Ehkä siksikin, että tänään en ole ollut kovin turvoksissa, joten housut ei ole painaneet ikävästi.

Nyt pari päivää oon juossut vessassa jokaisesta vatsanväänteestä varmana siitä, että nyt on kaikki ohi. Ja sit huokaisen helpotuksesta kun kaikki onkin edelleenkin kunnossa.

Väsymys on sen suuntaista, että joka välissä, varsinkin näin sadepäivänä, on onni käpertyä peiton alle. Netflix pyörimään ja unta kuulaan. Työt jatkuu sit kun pää taas toimii.

Piinamiina ja Pulla 5+3

 

Mä voisin kanssa liittyä fb ryhmään vähän myöhemmin, ehkä np-ultran jälkeen
Aika kuluu hirveän hitaasti, plussasin viime perjantaina ja nää päivät on mennyt todella hitaasti vaikka kuinka yrittää keksiä tekemistä.. Esikoinenkaan ei pidä vissiin tarpeeksi kiireisenä vaikka vilkkaan puoleinen onkin. Ajatteletteko te muut raskautta koko ajan vai pystyttekö unohtamaan asian?

Ajan kuluminen: Myös musta tuntuu,että aika kuluu kohtuuttoman hitaasti! Mun plussasta on viikko ja raskaus on jatkuvasti mielessä. Ja kuten piinamiina, minäkin juoksen vessaan jokaisesta vähänkin oudosta tunteesta. Pelkään, että tämä onni ja rakkaus otetaan minulta pois, mutta silti samalla minulla on vahva tunne siitä, että kaikki menee kuitenkin hyvin ja saadaan meidän oma helmivauva syliin asti. Tuntuu myös, että raskautta on niin hurjasti jäljellä, kun miettii pelkästään riskiviikkoja ja siksi sinne 12 viikolle tuntuu olevan vielä ikuisuus!

Raskausviikoista: Jos teiltä kysytään raskausviikoista, niin sanotteko viikon silleen, mikä on menossa, eli kuten mulla on nyt neuvolan mukaan Rv 5+2 vai sitten että olette kuudennella viikolla? Ymmärsittekö mitä tarkoitan?

 

Niin ja oireita!
Onko muilla vatsa sekaisin??? Mulla on ollut sitä nyt jo viikon verran. Ja myös JÄÄTÄVÄ turvotus etenkin iltaa kohti! Kiva! Näytän siltä kuin olisin puolivälissä raskautta tyyliin!
Tissit kipeät, kuvotusta aamulla ja autossa ja jos maha on tyhjä... mutta ei siis mitään voimakasta pahoinvointia vielä! (Toivottavasti ei tällä kertaa tuliskaan)... Jano myös ja vatsaa ja alaselkää on juilinut tyyliin oviksesta saakka!

Nypon ja pisku 3+5 (??)

Nypon: Tervetulo mukaan ja onnea plussasta!

Oireista: Minulla oli vatsaoireita ennen plussaa. Turvotusta, kipua ja vähän ripulia, mutta en osannut yhdistää raskauteen vaan pidin suolistoperäisenä. Testin jälkeen (Rv 4+1) vatsa oli myös turvonnut, mutta nyt on tasoittunut. Pientä kuvotusta täälläkin on ilmassa, varsinkin jos ehtii tulla kunnon nälkä. Varsinaista pahoinvointia ei ole. Rinnat on kipeät kainaloista, nänni turvonneet ja tummuneet ja alaselkää ja -vatsaa juilii menkkamaisesti välillä.

kesäyllätys ja yllätys 5+2

 

Mä vihaan tätä. Varmaan erityisen paljon keskenmenojen takia. Yhden päivän ja yhden aamun ehdin nauttia siitä ajatuksesta, että olen taas raskaana. Tosi toivottu juttuhan tämä on.

Mutta eilen illalla oli ihan liian normaali olo, samoin kuin tänä aamuna. Se ei ollut hyvä. Heti huoli ja varmuus, ettei tästäkään mitään tule. Eilen päivällä oli huono olo, en pystynyt kunnolla työskentelemään. Se ei ollut hyvä. Nyt taas aamupäivästä pää on tuntunut olevan ihan pöhnässä ja tunti sitten ruoan jälkeen iski taas pahoinvointi, joka nyt jo helpottaa. Ei ole töiden kannalta hyvä.

Mikään ei ole hyvä. Ei oireet (kuka tykkäisi huonosta olosta?) eikä oireettomuus (ei kai taas keskenmeno?).

Ja musta tuntuu, että vaikka kuinka yritän pitää itseni kiireisenä ja keskittyä muuhun, niin raskauden aikana mun ajatuksiin ei mahdu paljoa muuta kuin minäminäminä, minun tunteet, minun olot. Vihaan sitä, että musta tulee tällainen.

Haluaisin vaan voida unohtaa koko asian vaikka pariksi kuukaudeksi, kunnes ollaan turvallisemmilla viikoilla ja olen nähnyt että siellä mahassa on kaikki hyvin. En vaan pysty unohtamaan niin isoa ja tärkeää asiaa.

Kiitos, että sain avautua

 

Ajan kuluminen: Myös musta tuntuu,että aika kuluu kohtuuttoman hitaasti! Mun plussasta on viikko ja raskaus on jatkuvasti mielessä. Ja kuten piinamiina, minäkin juoksen vessaan jokaisesta vähänkin oudosta tunteesta. Pelkään, että tämä onni ja rakkaus otetaan minulta pois, mutta silti samalla minulla on vahva tunne siitä, että kaikki menee kuitenkin hyvin ja saadaan meidän oma helmivauva syliin asti. Tuntuu myös, että raskautta on niin hurjasti jäljellä, kun miettii pelkästään riskiviikkoja ja siksi sinne 12 viikolle tuntuu olevan vielä ikuisuus!

Raskausviikoista: Jos teiltä kysytään raskausviikoista, niin sanotteko viikon silleen, mikä on menossa, eli kuten mulla on nyt neuvolan mukaan Rv 5+2 vai sitten että olette kuudennella viikolla? Ymmärsittekö mitä tarkoitan?

Mie oon ainakin kuudennella viikolla. Tuskin ketään yksittäiset päivät kiinnostaa.

Miulla on rinnat turvonneet ja arat. Jano on kova ja olo on väsynyt ja saamaton. Alaselkää välillä juilii ja siitäkös pelko repeää, vaikka kipuilu on ihan normaalia. Kaks viikkoa ja sit ois eka ultra takana, jos vaan kaikki menee hyvin.

Niin kuin kesäyllätyskin kertoo, miullakin on vahva tunne, että kyllä se vauva saadaan tästä raskaudesta ensi talvena kotiin. Toivottavasti ei oo kova pakkastalvi.

 

KevätTähti, mä niin tiedän nuo tunteet. Paras ystävä kehotti olemaan stressaamatta, mutta koko ajan mielessä pyörii ajatus siitä, että tämäkin raskaus on tuhoontuomittu. Takana keskeytynyt keskenmeno ja ainakin yksi kemiallinen raskaus. Nyt pahin pelko on, että tää raskaus on tuulimuna. Katsoin, että sulla historiassa tuulimunaraskaus Saanko kysyä oliko se erilainen jotenkin kuin muut?! Varhaisultra on 29.6 ja sinne saakka pitäis jaksaa odottaa ja yrittää nauttia raskaanaolosta niin kauan kuin sitä kestää.

 

KevätTähti, mä niin tiedän nuo tunteet. Paras ystävä kehotti olemaan stressaamatta, mutta koko ajan mielessä pyörii ajatus siitä, että tämäkin raskaus on tuhoontuomittu. Takana keskeytynyt keskenmeno ja ainakin yksi kemiallinen raskaus. Nyt pahin pelko on, että tää raskaus on tuulimuna. Katsoin, että sulla historiassa tuulimunaraskaus Saanko kysyä oliko se erilainen jotenkin kuin muut?! Varhaisultra on 29.6 ja sinne saakka pitäis jaksaa odottaa ja yrittää nauttia raskaanaolosta niin kauan kuin sitä kestää.

Ei se tuulimuna ollut tippaakaan erilainen Haamun sain testiin dpo 10 ja viiva näytti vahvistuvan normaalisti. Hcg nousikin pitkälti yli 40 000 siinä raskaudessa, ja ajoittain makasin sohvalla pahoinvoivana ämpäri vieressä (en yhdessäkään raskaudessa kuitenkaan ole oksentanut). Ainoastaan noin viikkoa ennen ultraa (joka oli 9+ jotakin) alkoi oireet helpottamaan...

 

Oireista: ihan kamala päivä, mutta toisaalta pitäis ajatella, että kai kaikki on hyvin. Ihan kamala olo kokoajan. Vielä en ole alkanut oksentamaan, mutta aivan varmasti alan oksentamaan vielä. Ei voi käydä niin, että kaikissa muissa raskauksissa oon yrjönnyt itseni sairaalakuntoon ja nyt muka sit vaan huonoa oloa?!

Töissä ihan hirvee hulabaloo. En mä voi sieltäkään pois olla. Vielä kun reilu viikon jaksaisin, niin sit olis LOMA

Oinas ja Onni 6+1 (kai)

 

Nypon: mulla oli esikoisen raskaudessa sillain, että maha meni sekasi pari pv ovulaation jlkn ja sitä kesti varmaan kolme viikkoa.. siis ramppasin vessassa koko ajan ja siihen kuului myös kauheet mahakrampit :S siks tämä raskaus tuntuukin epätodelliselta, kun ei oo ollu nyt maha ollenkaa sekasi!

Kevättähti: tuo on niin totta. että mikään ei ole hyvä kun on huono olo, se ärsyttää ja kun on hyvä olo, se huolettaa. argh!!

Täällä on nyt iltaisin selvää kuvotusta oon kyl iloinen, luo uskoa siihen että tuol ois joku, mutta huooh. Muuten kuitenkin selvästikään en mieti yhtä paljon raskaana oloa, kuin tuosta ekasta sillon. Ja oon ilonen, että helmikuuhun on viel pitkä aika, niin ehtii keskittyä esikoiseen <3 toki tää ajatus varmasti muuttuu sata kertaa, kun/jos alkaa oksentelut ym ym maanantaita kyl oottelen, että pääsisi sinne ultraan..!!

 

Ajan kuluminen; Mä en ole oikeasti ehtinyt liiemmin ajatella koko raskautta. Esikoinen on tällä hetkellä suoraan sanoen aika raskas päivisin (alkavaa uhmaa) ja nukkuu yönsä niin huonosti, että mulla ei kerta kaikkiaan ole päivisin aikaa eikä iltaisin energiaa ajatella mitään muuta kuin kämpän kunnossa pitämistä ja lapsenhoitoa. Oireettomuus ei siis häiritse, päinvastoin. Tänään oli ensimmäistä kertaa epämääräisen huonoa oloa ja tutusti taas tulee heikotusta ja huimausta pienessäkin fyysisessä rasituksessa (15minuuttia kävelyä rattaiden kanssa ja hyvä kun ei taju lähtenyt). Oma edellinen alkuraskaus oli myös jokseenkin oireeton ja kaverin keskenmenoon johtanut alkuraskausaika taas oli yhtä 24/7 oksentamista, joten oireet ei kuitenkaan korreloi sen kanssa miten raskaus lopulta sujuu.

Mä hyppään nyt vähän jo ajassa eteenpäin, mutta aiotteko ottaa seulaultraan kuuluvat verikokeet/riskiluvut vai mennä vain ultraan?

 

Ajan kuluminen; Mä en ole oikeasti ehtinyt liiemmin ajatella koko raskautta. Esikoinen on tällä hetkellä suoraan sanoen aika raskas päivisin (alkavaa uhmaa) ja nukkuu yönsä niin huonosti, että mulla ei kerta kaikkiaan ole päivisin aikaa eikä iltaisin energiaa ajatella mitään muuta kuin kämpän kunnossa pitämistä ja lapsenhoitoa. Oireettomuus ei siis häiritse, päinvastoin. Tänään oli ensimmäistä kertaa epämääräisen huonoa oloa ja tutusti taas tulee heikotusta ja huimausta pienessäkin fyysisessä rasituksessa (15minuuttia kävelyä rattaiden kanssa ja hyvä kun ei taju lähtenyt). Oma edellinen alkuraskaus oli myös jokseenkin oireeton ja kaverin keskenmenoon johtanut alkuraskausaika taas oli yhtä 24/7 oksentamista, joten oireet ei kuitenkaan korreloi sen kanssa miten raskaus lopulta sujuu.

Mä hyppään nyt vähän jo ajassa eteenpäin, mutta aiotteko ottaa seulaultraan kuuluvat verikokeet/riskiluvut vai mennä vain ultraan?

Täälläkään ei oikein päivän mittaan raskautta kerkeä ajatella, kun esikoinen pian 11kk ja meno on sen mukaista. Hyvä, että saa osan kotitöistä tehtyä päivän aikana. Uusi raskaus oli kyllä toivottu, mutta täytyy myöntää, että kyllä jännittää miten kahden pienen kanssa pärjää.

Minä aion ottaa verikokeet/riskiluvut ultrassa.

 

Moi kaikille!

Muistinpas tänne tunnukseni liki viiden vuoden takaa! Koin viime sunnuntaina iiiiison yllärin, ku plussa tuli. Joo toki tiedossa on, että suojaamattomalla seksillä saattaa hyvinkin näin käydä . No mut siis melkein vuoden on vauvalla ollut lupa tulla ja oltiin jo menossa tutkimuksiin, kun sitä ei oo kuulunu. Tässä vaan just sattuu olemaan parisuhteessa vähän heikompi kausi meneillään, mut nyt sitten uudella innolla suhdetta korjataan. Asutaan muuten eri osoitteissa ja aikomuksena on jatkaakin vielä hyväksi havaitulla linjalla.

Minulla on aikaisemmasta parisuhteesta 4v10kk poika, jonka kanssa jäin yksinhuoltajaksi neljä vuotta sitten.

Oireina on nyt ollut väsymystä, palelua, alamahajomotusta ja pahaa oloa. Pelkään yli kaiken oksentamista ja huonoa oloa ja sen myötä jo pelkkä pelkokin saa aikaan pahan olon. Aikaisemmassa raskaudessa minulla ei ollut varsinaista pahoinvointia, ainostaan liian harvoin syöminen toi huonon olon.

Kertonut oon raskaudesta äidilleni, parhaalle ystävälleni ja parille työkaverilleni. Mies on kertonut muutamalle läheiselleen. Loput saa tietää sitten ajallaan. Minä ajattelen myös niin, että kerroin raskaudesta niille, joille kertoisin myös keskenmenosta.

Edellinen synnytys oli ihan kamala. Kovia supistuksia tuli lauantaista tiistaihin, lopulta poika syntyi kiirellisellä sektiolla. Virallinen synnytyksen kesto on vaan 24h. Pelkopoli tulee nyt varmasti tutuksi. En aio synnyttää alateitse, jos niin pitkälle pääsen.

Oon edelleen tosi hämmentynyt ja ihmeissäni tästä raskaudesta. Kai se joskus muuttuu todeksi. Facen ryhmä kiinnostaa hivenen myöhemmin

Tsemppiä meille kaikille!

Biliga ja ylläri 4+5

Biliga/32/10.2.2017/Kys/2.

 

Moikka kaikille!

Mulla on la 15.2. ja toinen lapsi tulossa pientä pahoinvointia on ollut, mutta muuten vielä aika oireeton.
Fb-ryhmä kiinnostaa kanssa, mutta jos sopii, liittyisin vasta varhaisultran jälkeen

 

Seuloista: Päätimme osallistua niihin. En tiedä muuttaisiko esim todettu down meidän päätöstä, mutta helpompi sitten valmistautua jos onkin jotain suurta muutosta. Mulla yksi neljästä lapsesta on erityislapsi. Ihana on ja niin rakas. Raskasta on ollut, mutta en muuttaisi tuossa pojassa mitään.

Tuulimunasta: itse olen sen myöskin kokenut. Silloin ei ollut mitään muita oireita kun väsymys. Vuoto alkoi muistaakseni viikolla 9+. Olin itse tuolloin nuori ja tuo oli ensimmäinen raskauteni.

Minähän siis olen ollut "teiniäiti" jos tuota nimitystä voi käyttää. Ja yksikään meille syntyneistä lapsista ei ole ollut vahinko vaan heitä on tekemällä tehty ja kovasti toivottu.

Kerron nyt, vaikka toiset tämän vahvasti tuomitseekin: 1,5v sitten tein abortin. Elämäntilanne oli surkea lasta ajatellen. Parisuhde ei voinut hyvin jne. Lapsi oli uskomaton vahinko (ehkäisy käytössä). Tukiverkko olematon ja neljä lasta ennestään.

No abortin jälkeen kävin verikokeissa, jossa todettiin, että se hcg arvo on 80 mikä on ihan ok ko.toimenpiteen jälkeen. No meni puoli vuotta. Oli outoja tuntemuksia, mutta en käynyt lääkärissä. Kunnes aloin vuotamaan mustaa verta ja selvisi, että mulla on kohtutulehdus. Se 80:n hcg ei ollutkaan normi. Jouduin toimenpiteeseen sairaalaan ja mikään ei mennyt putkeen.

Sillä mua nyt pelottaa, että voiko tuo jättää jälkeensä jotain mistä pitäisi huolestua?
Synnytyksessä en ainakaan spinaalia voi ottaa. Sain ihan hirveän postpsinaalipäänsäryn siitä. Ja kun jouduttiin lopulta veripaikka laittamaan selkäytimeen niin olin toimintakyvytön todella kauan.

-oinas ja Onni edelleen kai 6+1

 

Ajan kuluminen; Mä en ole oikeasti ehtinyt liiemmin ajatella koko raskautta. Esikoinen on tällä hetkellä suoraan sanoen aika raskas päivisin (alkavaa uhmaa) ja nukkuu yönsä niin huonosti, että mulla ei kerta kaikkiaan ole päivisin aikaa eikä iltaisin energiaa ajatella mitään muuta kuin kämpän kunnossa pitämistä ja lapsenhoitoa. Oireettomuus ei siis häiritse, päinvastoin. Tänään oli ensimmäistä kertaa epämääräisen huonoa oloa ja tutusti taas tulee heikotusta ja huimausta pienessäkin fyysisessä rasituksessa (15minuuttia kävelyä rattaiden kanssa ja hyvä kun ei taju lähtenyt). Oma edellinen alkuraskaus oli myös jokseenkin oireeton ja kaverin keskenmenoon johtanut alkuraskausaika taas oli yhtä 24/7 oksentamista, joten oireet ei kuitenkaan korreloi sen kanssa miten raskaus lopulta sujuu.

Mä hyppään nyt vähän jo ajassa eteenpäin, mutta aiotteko ottaa seulaultraan kuuluvat verikokeet/riskiluvut vai mennä vain ultraan?

En todella ymmärrä mitä just kysyit. Selvinnee meidän kanta ajan kanssa.

 

Tuulimunasta: Minulla kans tuulimuna aiemmin ja siinä ei viiva vahvistunut samaa tahtia kuin normaaleissa raskauksissa.. Esim digiviikkonäyttötestin tulokset raahas perässä jne.
Seulaultrat: Aiomme osallistua ultriin, mutta sitä veriseulaa ei oteta. En ole ottanut kahdessa aiemmassakaan raskaudessa. Virhemarginaali on kohtalaisen suuri ja itse sitten olen huolestuvaa sorttia - niin saatais aiheuttaa vaan turhaa huolta. Luotan siihen, että rakenneultrassa näkyy viimeistään jos jotain on pahasti vialla. Esim down-lapsi jne on ihan yhtä tervetullut kuin täysin tervekin.
Luppelo: No just niin! Hirveitä vatsakramppeja oikein! Ihan kuin ois joku vatsatauti.. Ja muutenki kyllä juilii mahaa ja selkää päivittäin.
Synnytys: Täälä kans suuntana pelkopoli, hetI rv12 ultran jälkeen. Ekassa vakava ja äkillinen raskausmyrkytys, joka meni kiireelliseen sektioon. Ja tokassa alatie, joka päättyi sellaiseen teurastukseen, että ehkä joskus sitten kerron siitä enemmän... Pakokauhu iskee HETI, kun vaan mietin, että jotenkin se pitää ulos sitten saada. Tällä hetkellä mieli on sellainen, että ainoastaan suostun suunniteltuun sektioon... Mutta katsotaan!

Ja mua kans fb-ryhmä kiinnostaa, mutta vähän myöhemmin sitten, kun ollaan "varmemmilla vesillä"!

 

Moi kaikille!

Muistinpas tänne tunnukseni liki viiden vuoden takaa! Koin viime sunnuntaina iiiiison yllärin, ku plussa tuli. Joo toki tiedossa on, että suojaamattomalla seksillä saattaa hyvinkin näin käydä . No mut siis melkein vuoden on vauvalla ollut lupa tulla ja oltiin jo menossa tutkimuksiin, kun sitä ei oo kuulunu. Tässä vaan just sattuu olemaan parisuhteessa vähän heikompi kausi meneillään, mut nyt sitten uudella innolla suhdetta korjataan. Asutaan muuten eri osoitteissa ja aikomuksena on jatkaakin vielä hyväksi havaitulla linjalla.

Minulla on aikaisemmasta parisuhteesta 4v10kk poika, jonka kanssa jäin yksinhuoltajaksi neljä vuotta sitten.

Oireina on nyt ollut väsymystä, palelua, alamahajomotusta ja pahaa oloa. Pelkään yli kaiken oksentamista ja huonoa oloa ja sen myötä jo pelkkä pelkokin saa aikaan pahan olon. Aikaisemmassa raskaudessa minulla ei ollut varsinaista pahoinvointia, ainostaan liian harvoin syöminen toi huonon olon.

Kertonut oon raskaudesta äidilleni, parhaalle ystävälleni ja parille työkaverilleni. Mies on kertonut muutamalle läheiselleen. Loput saa tietää sitten ajallaan. Minä ajattelen myös niin, että kerroin raskaudesta niille, joille kertoisin myös keskenmenosta.

Edellinen synnytys oli ihan kamala. Kovia supistuksia tuli lauantaista tiistaihin, lopulta poika syntyi kiirellisellä sektiolla. Virallinen synnytyksen kesto on vaan 24h. Pelkopoli tulee nyt varmasti tutuksi. En aio synnyttää alateitse, jos niin pitkälle pääsen.

Oon edelleen tosi hämmentynyt ja ihmeissäni tästä raskaudesta. Kai se joskus muuttuu todeksi. Facen ryhmä kiinnostaa hivenen myöhemmin

Tsemppiä meille kaikille!

Biliga ja ylläri 4+5

Biliga/32/10.2.2017/Kys/2.

Kiva kun on muitakin kyssiläisiä. Mä synnytän kans siellä.

 

Hui hui noita teidän oireita jo varhain! täällä ei kyllä oireet vielä pahemmin vaivaa, mitä nyt nuo rinnat ja nännit muistuttelee tästä tilasta samoin kuin jokapäiväiset ajoittaiset menkkakipukohtaukset. Välillä joutuu niiden takia vähän henkeä vetämään ja kulmia kurtistamaan mutta eivät kyllä kestä kauaa. Just mietin tänään että jos kyse ois oikeesti menkkakivuista kipittäisin varmaan äkkiä särkylääkepurkille ja käpertyisin vaivaisena peiton alle oottamaan että menis ohi, mut nyt vaan vähän hymyilyttää kun tietää mistä ne on merkki
Mä en osaa pelätä vielä oikein mitään. Johtuu varmaan siitä että tuntuu kun en olis oikeesti vielä sisäistäny koko juttua olihan tämä aika ylläri. Rehellisesti sanottuna kävin mielessäni läpi senkin olisiko abortti vaihtoehto kun tämä vähän mutkistaa asioita (sekä minun että miehen oli tarkoitus ehtiä valmistua ensin ensi keväänä ja sitten on tämä ulkomailla asuminen), mutta ei vauvakuumeinen 27v onnellisessa liitossa oleva jolla on kuitenkin parin tulevan vuoden sisään ollu vauvahaaveet hahmotelmissa niin voi kyllä raskautta millään keskeyttää eiköhän tähän tässä pikkuhiljaa totu mulle tulee välillä sellasia väläyksiä että ainiin, mä oon raskaana! Mitä, minäkö?? Aivan, mulle kasvaa vauvamaha! Tosta pikkutuokasta kasvaa oikea vauva! Se täytyy synnyttääkin, ja muuta tällasta

 

Seulonnat: Osallistumme seulontoihin kuten esikoisenkin raskaudessa. Haluan saada tiedon, jos lapsi on vakavasti sairas, että osataan sitten valmistautua.Toki eihän se seulonta käsittääkseni varmasti tervettä vauvaa takaa,mutta antaa kuitenkin jotain vastauksia.

 

Ajan kuluminen, ei todellakaan kulu montaa minuuttia päivästä että raskaus ei ois mielessä vaikka onkin hyvin vilkas taapero koko ajan pitämässä kiireisenä. Mielialat muuttuu monta kertaa päivässä raskautumisen riemusta keskenmenon pelkoon ja välillä oireiden puuttuessa melkein jo varmuuteen että kesken on jo menny. Tosi vaikea ihan vaan olla ja nauttia nyt siitä että plussa tuli eikä vuotoa ole joten olen raskaana. :/

Raskausviikoista mä sanon olevani nyt viidennellä viikolla kun on 4+2 Näissä ryhmissä vaan kirjotan tollee oikein koska ei ketään muita kiinnosta jotku yksittäiset päivät

KevätTähti mulla on ihan samat fiilikset ollu, tai just se että aina on vähän huono, jos on kauhea oksettava olo niin se ei oo kiva mutta jos ei oo mitään oloja niin heti hiipii epäilys ja tulen ihan vainoharhaseksi.. En tykkää olla tämmönen, ois ihana vain luottaa että hyvin tämä menee. Toisaalta luotankin, järjellä ajateltuna mutta ne tunteet...

Cätrik33 mulla oli tuulimunaraskaus sillee tosi erilainen kuin normiraskaus et alkoi jo ennen testiä alavatsan jurnutus joka välillä koveni ja välillä hiipui mut kesti lähes koko ajan. Jossain kohtaa loppui kokonaan mutta muuten mulla kyllä tuli kaikki perus rintojen pistelyt, pahoinvoinnit, ruokahimotukset ym. Mutta mul oli alusta asti olo ettei kaikki ole hyvin.

Seulaultrat, samalla ajatuksella kuin Nypon, en aio osallistua seuloihin vaan ainoastaan ultraan ksoka olen herkästi huolestuvaa sorttia. Ellei siellä nyt näy heti jotain hälyttävää ja suositella tehdä sitä mutta en viimekskään menny koska sit ahdistuisin loppuraskaudeks niin etten pystyis nauttimaan yhtään. Ja kun punktiota en joka tapauksessakaan halua niin siks se olis vähän turhakin. Sieltä tulee mitä tulee ja ilolla otetaan vastaan

Oireita ja omaa napaa tällä hetkellä oireina on kaamea väsymys, tarvitsen vähintään yhdet, mielellään kahdet päikkärit päivällä jotta jaksan iltaan saakka ja aamulla on sellanen olo että vois nukkua toisen yön viel perään Sen lisäks aamuista kuvotusta mikä kyl loppuu suht nopeaan syömisen jälkeen ja pysyy aika hyvin poissa jos syön tarpeeks usein pieniä annoksia parin kolmen tunnin välein. Kaikki oireet alkoi paljon aiemmin kuin ekasta joten mietin oisko se eri sukupuolen merkki vai ihan vaan erilaisen raskauden. Mulla on jotenki pelottavasti vähän kaksosolo, vaikka toivoisin kyllä yhtä kerrallaan mutta jos sieltä kaks tulis niin ilolla otettas vastaan. En tiedä miten jaksan oottaa elokuun ultraan asti, apua!

 

Soitin eilen neuvolaan ja sinne on eka aika 29.6, niin kuin aika monella muullakin. Terveydenhoitajalla on tuona päivänä ultra käytössä joten silloin ilmeisesti jo ultraillaan, jännää! Tällä viikolla ei ole väsyttänyt, kuten 2 aikaisemmalla. Mutta nyt tällä viikolla on kyllä ollut turvotusta mahassa! Nyt taisi lähteä 6. viikko käyntiin...

 

Voisin päivittää tietoja neuvolan laskujen mukaan eli
LA 5.2./ Summer2 / 27v / vielä ? / 1. lapsi

 

Cätrik33 mulla on ultra samana päivänä ku sulla.

Ei kyllä kaduta yhtään, että tuli se varattua. En kyllä jaksaisi millään odotella rv 12 asti. Pelottaa kauheesti, että on tuulimuna tms. Siis mua pelottaa, ku tuntuu et kaikki on dpo 16 saanu vahvan viivan ja mulla ei tosiaan ollu sillo vielä mitenkäänpäin vahva se. Ei tosin ny mikää haamukaan. Yksilöllistä joo, mutta pieni paniikki. En oo enää uskaltanu testata.

rv 5+0