Helmikuun helmet 2014

Maddi- niin, noista ei kyllä ole hyötyä tähän tilanteeseen, olen lukenut vähän psykologiaa ja vilkasin nuo linkitykset läpi mutta nyt enemmänkin kyselin et onko muilla samantyyppistä/ kerroin mikä vaihe meil on. Uskon että kyse on kehitysvaiheesta- jumppaamisen halusta. Sitä ei voi yöllä tehdä. Ja jos lapsi nukahtaa/ rauhoittuu itse huutamisesta alle 5 min (tuntuu itselle tunnilta) ja rauhoittuaan tulen antamaan tutin niin pidän sitä parempana vaihtoehtona kun se että huudetaan on/off vajaan tunnin kun rauhotan sylis ja laitatn takas ja otan syliin jne. Kun lapsi herää itkemään yritän eka rauhottaa, juotta ja tutittaa, silittää niinkuin kirjotin mutta kun se vaan pahentaa huutamista/ harmitusta kun ei voi jumpata. Jos Leolle tulee joku psykologinen ongelma esim rajatilapersoonallisuushäiriö niin uskon että se voi tulla myös jostain muusta jota teen tai jätän tekemättä, ei lapset hetken itkuun kuole

 

"Mikään laulaminen, silittäminen, vesihörppy ei auta. Syö kyllä tissistä mut kun laittaa takas sänkyyn ni huuto alkaa uudestaan. Sylissä haluaisi olla mutta sehän ei käy. Ollaan nyt päästy hiljalleen takasin yhteen yösyöttöön. Mitenköhän siitä pääsis eroon?"

Ilmeisesti vauvasi haluaa syliin ja rinnalle eikä tämä tarve häviä muilla keinoin. Se että syliä ja rintaa et silloin anna opettaa vauvasi siihen että näitä tarpeita ei hoideta aina (lopulta vauva lakkaa pyytämästäkään ja se on todella surullista), tämä johtaa turvattomaan kiintymyssuhteeseen. Ei siihen kuole mutta ei se autuaan onnelliseksikaan tee.

Lopetan tähän, nyt ainakin olet saanut mahdollisuuden vaikket selvästikään ole valmis kuuntelemaan minua tai vauvaasi.

 

Kirjotin ehkä hassusti, mitenköhän siitä pääsis eroon viittaa siihen yhteen yösyöttöön johon ollaan päästy. Eli syö kerran yössä. Unikoulut voidaan aloittaa 6kk iässä, nla:n mukaan 6 kk ikäinen ei tarvitse enään yöllä ruokaa. Poikahan on 5kk ja joku viikko mutta voihan niitä jo ruveta nyt fundeeraamaan Mä en halua perhepetiä jolloin poika vois olla yöllä lähellä, pyörii sängystä alas ja mun ja miehen väliin ei voi laittaa (innostuu ku näke miehen ja jos nukahtaa ni mies pyörii päälle eikä herää siihen). Vauva haluaa jumpata mutta on vanhempien velvollisuus huolehtia vauvan muistakin tarpeista niinkun nukkumisesta. Kukkahattutädit hypätköön järveen mun puolesta

Nii ja maddi- ehkä parempi niin. Sä olit sama joka kukkahattuilit tammikuussa kun me keskusteltiin leikkimielisesti/ malttamattomina että koska vauvat syntyy...

 

No nyt on kyllä pakko sanoa että voi herranenaika. Mä olen hyvällä omallatunnolla kyllä käynyt ulkona ilman vauvaa, niin päivällä kuin yölläkin. Useita tunteja. Onko tämä nyt sitten altistava tekijä lapsen psyykkisille ja sosiaalisille ongelmille? Hah. Sitäpaitsi, puolivuotias ei välttämättä tarvitse ruokaa yöllä. Ymmärrän täysin että yöllä ei haluta sylitellä turhia. En mäkään siihen lähde. Yöllä nukutaan, omassa sängyssä. Tarpeet kyllä hoidetaan, mutta jos vauva nukahtaa yöllä herättyään ilman maitoakin niin miksi sitä pitäisi käyttää nukuttamiseen väkisin, totuttaa lapsi ylimääräiseen syöttöön? Yöllä syöminen on monelle vain tapa, jos vanhempia ei haittaa herätä yöllä ruokkimaan lasta niin ok. Meistä kaikki tuntee omat lapsensa parhaiten ja uskon, että jokainen myös osaa arvioida onko lapsella oikeasti joku hätänä. Niin, ja vauvahan ei mene rikki pienestä itkusta.

Niin ja asiaan meillä oli tuo sama ongelma kuin margaretalla. Kokeilin silloin kaikkea, siis ihan kaikkea. Mä päädyin joka kerta yöllä kaiken yrittämisen jälkeen nukuttamaan pojan vaunuihin. Joka ilta nukahti siis omaan sänkyyn, yöllä herätessä (kun tiesin että ei ole nälkä, edellisestä syönnistä noin 2h) koitin kaikkea, viimeisenä aina vaunuja. Ne toimi, poika sammui kun noin 10min heiluttelin vaunuja. Jokunen yö käytiin sama taistelu, ehkä viikon verran. Nyt nukkuu taas aina omassa sängyssään aamuun asti, heräilee toki mutta rätti,tutti,vesi,silittely tms auttaa nukahtamaan uudelleen.

 

Kyllä täälläkin on "opetettu" lapselle, et yöt on nukkumista varten, sillon ei jumppailla tai jutustella. Joskus harvoin herää aamuyöstä syömään, hoidetaan syöntihommat ja pehkuihin. Siitä saattaa joskus vähän virkistyä, jutustella sängystään tai kitistä unta vastaan, mut rauhoittelen silittelemällä ja tutittamalla. Tuskin on tästä traumatisoitunut, vaikkei keskellä yötä oo päässykkään telmimään tai äitin kans jutustelemaan. Ei välttämättä Maddi kommentissaan ihan tätä tarkoittanutkaan mut mainitsimpa nyt vain.

Niin ja: Kyllä täälläkin vanhemmat tai vanhempi poistuu näköpiiristä. Viikonloppuna oli kahden päivän aikana yhteensä 6 tuntia mummun luona hoidossa, kun miehen kanssa marjastettiin ym. Oli huomannu meidän poissaolon, heittäytyny vähän sylivauvaksi. Toisena päivän ei sitäkään, ku mummu tuli kotiin vahtimaan. Nauroi, kun tultiin takasin. Ennemmin olen se läsnäoleva vanhempi, joka joskus käy jossain, kun se joka väsyneenä ja pelkkään kotona olemiseen kyllästyneenä on vähemmän läsnä.

 

Kiitos tuestanne! Mukavaa kun pidetään yhtä, tommosista kun tulee kurja olo vaikkakin nauraa samalla kun lukee kommentteja. Nythän kuitenkin puhutaan minuutteja kästävästä itkusta, ei itkunukutuksista = laitetaan lapsi nukkumaan ja annetaan itkeä itsensä uneen, se luo minusta turvattomuutta kun puhutaan pitkistä ajoista.

 

Voi herramunjee mitä kommenttia. En ota edes kantaa, mutta Maddi vois poistua jeesustelemasta ihan sinne omaan topikkiin. Me helmikuulaiset halutaan vauvat ulos mahasta just ja heti nyt ja nukkumaan just ja heti nyt, otetaan huomioon omat tarpeemme. Hohhoi, että suoraansanottuna veetuttaa tuollaiset muka ihmeäidit. Sori vaan kiristää tällainen heti aamusta. Mä olen varmaan kamalan huono äiti kun meidän vauva on ollut jo yökylässä. Apua! Tuleekohan siitä nyt jotenkin ongelmallinen...jaa-a.

 

Eiköhän tosiaan jokainen vanhempi tunne oman lapsensa parhaiten, se mikä toimii yhdellä ei toimi toisella jne..

En edes viitsi sen kummemmin kommentoida Maddin juttuihin. Maailmaan mahtuu näkemyksiä, mielipiteitä (tyhmiäkin) ja kokemuksia. Joku pyrkii tulkitsemaan omaa lastaan ja parhaansa mukaan olemaan läsnä, mutta säilyttäen maalaisjärjen ja puhtaan logiikan. Toinen sitten lukee kasvatusoppaita kuin raamattua ja toimii lapsensa kanssa tiukasti kuten opuksissa neuvotaan, unohtaen lapsensa yksilölliset tarpeet ja ominaisuudet. Ja sitten on kaikkea näiden väliltä ja vierestä. Aina löytyy ihminen joka tosissaan pitää omia näkemyksinään universaalina totuutena ja kuvittelee tehtäväkseen muiden tuomitsemisen. Eivät häiritse meikäläisen olemassaoloa, pitäköön harhaiset kuvitelmansa ja kiillottakoon sädekehäänsä ihan keskenään.

Ja asiasta kukkaruukkuun...

Meillä sälli heräsi eilen klo 23 jälkeen huutaen (ei mitään kipuitkua, vaan sellaista väsynyttä älämölöä). Tarjosin ensin tissiä, mutta eihän tuo sitä kiukussaan huolinut vaan piti vain päästä syliin lohtua saamaan. Rauhoituttuaan parin minuutin huudon jälkeen sitten tissikin kelpasi ja unet jatkui. Sen jälkeen sitten nukuttiinkin aamulla puoli seitsemään ihan yhtä kyytiä ja jäbä oli aamulla sängyssään niin aurinkoisena ettei tosikaan.
Ikenet kutisee nyt ihan mahdottomasti ja reppana siihen välillä tuskastuu, vaikka parhaani teen olonsa helpottamiseksi. Toivottavasti hampaat/hammas nyt pian puhkeaisi.

 

Jee, meillä ei huudeltu viime yönä! Nukkumaan meni 19.30 ja heräsi 3 syömään josta unet jatko sit 5.30 asti. Eli samaan aikaan heräsi vaikka meni 2h myöhemmin nukkumaan. Tosin helpottaa olemista ja menemisiä jos lapsi ei ala yökitisemään jo klo 17. Eli jatkossakin otetaan jos vaan nukahtaa ni iltapäikyt 15-17.

Maiscu- meillä poika ollut 2 kertaa yökylässä, olen siis ehdottomasti pahempi

Ihanaa, mielellä alko tänään viiden viikon mittainen kesäloma <3!!! Annan sen nyt nukkua pitkään loman alun kunniaksi (lisäksi tuli puoliltaöin töistä kotiin) mut sit on reality check meidän arkeen, saa ottaa suurimman osan aamuista ku mä imetän öisin

 

Joo, turha tulla tänne jeesustelemaan mistään tammikuisista ja jakelemaan neuvoja, eiköhän me jokainen osata hoitaa vauvamme just sillä oikealla tavalla.

No mistäs me paskat äidit mitään tiedetään ku vauvatki koitettiin häätää mahasta enen aikojaan

 

Mullakin "häätöyritykset" toimi niinkin hyvin, että kaveri pysyi kyydissä "vain" vkolle 41+5.

 

Täällä olis vaikka se häätöyritys saanutkin toimia, sillä mikäs oli lopputulos.. 3970g ja 10 päivää sairaalassa kun jätkä oli sen verran iso että jäi jumiin ja ne antibiootit päälle.

Meillä minä oon se joka myös aamuisin herää pojan kanssa Mies ei oo pahemmin heräilly, en nimittäin sais nukuttua sitten enää jos tietäisin että poika on noussu miehen kanssa ylös, en saa edes päikkäreitä otettua jos poika on samassa kämpässä.

 

Joo, mä olisin mielummin pusannut tuon syntyessään 4210 g ja 54 cm pojan muutaman viikon aiemmin. Imukuppikin irtosi synnytyksessä kolmesti, neljäs yritys sitten viimein onnistui.

Nyt sitten mahdollisten seuraavien raskauksien kohdalla edessä on sikiön koko- ja synnytystapa-arvio rv 36 tiukasta imukuppisynnytyksestä johtuen.

 

Nii- meillä jäbä tuli 42+2 ulos... Hyvät häädöt oli ja vain 4120g...

 

Meillä 40+6.. ekat kivuaalit supistukset alko 40+4 SIIVOTESSA. Illalla meniki lapsivedet. Sitä ennen kuukauden siivosin päivittäin ;D

 

Ja meillä poika leikattiin ulos kolmen päivän käynnistelyjen jälkeen viikolla 42

 

No huhhu, täällä yksi huono äiti lisää! Hoidossa on tyttöä pidetty, että on pääset itsekkin välillä rauhassa asioille. Täytyy sitä saada itsellekin omaa aikaa, hetki irti vauvamaailmasta. Miehellä on työt ja minulla uinti/lenkkeily. Jaksaapa sitten olla taas energisenä vauvan kanssa kun saa hetken ladata akkuja

mulla niin ottaa päähän Yks mun kaveri, jolla on 3kk pienempi tyttö. Tai no ei Se ole enää juurikaan pienempi, vaan aikalailla saman kokoinen kun meidän neiti. No, Tää kaveri jaksaa aina toitottaa, kuinka pieni meidän tyttö on! Voi, voi on Se pieni, menee varmasti jo -käyrillä! Aaaatgh! Oon sanonu joka kerta että 0-käyrälle kasvaa tasaisesti, eli on normaalipainonen ja normaalipituinen. Itselle tulee joka kerta paha mieli kun kaveria näkee, kun jaksaa aina päivitellä pientä kokoa. Kukaan muu asiasta ei ole sanonut,

 

Piitu, sano sille kaverilles ens kerralla, että vähän ku tuo teidän tyttö on iso ikäsekseen Jos pitäis suunsa kiinni.

 

Kummallista, kun ihmiset ei ymmärrä, että lapset on yksilöitä, jokanen kasvaa ja kehittyy omia aikojaan.. Ja hyvä niin, mitä siitä tulis jos me kaikki samanlaisia ja samankokoisia oltas jo vauvasta lähtien. Minäki kyllä näpäyttäisin!

Meillä tyttö on nyt hoksannu mahalta selälleen kääntymisen. Monesti kyllä jää keikkumaan, mut useita kertoja päässy jo selälleenkin Oppi sen yks päivä vissiin pinnasängyssä, kun päikkäreitä koitti nukkua.. Aina kuulu kitinää ja ku menin kahtomaan nii toinen mahallaan ja heti pyörähti selälleen. useemman kerran tätä teki, halus vissii äitille näyttää että tää on uus juttu No, vielä vaatii treeniä!

Me ei olla vieläkään hommattu tytölle syöttötuolia. Hirvee päänvaiva, et millasen sitä hankkis...

 

Meillä on syöttötuolina stokke tripp trapp. Toissapäivänä se koottiin ja ajateltiin että nyt aletaan harjotteleen siinä istumista pikkuhiljaa. Voi jessus, meiän poika ei mahdu siihen Tuolissa on siis erikseen muovinen baby set, selkäosa ja turvakaari pienentämässä tuolia. Ei mahdu!! Tuolihan on siis pitkäikäinen mutta eihän poikaa voi vielä aikoihin pitää siinä ilman turvakaarta, hänhän putoaa! Pitää varmaan ostaa joku halvempi syöttötuoli nyt tähän vauva-ajaksi... Että ottaakin päähän. Me kasvatetaan vissiin jotain jättiläistä.

Mahalta selälleen käännytään sängyllä pehmeällä. Poika vetää oikein kunnon rallia aamuisin kun otan viereen köllöttelemään vielä hetkeksi ennen kuin noustaan ylös. Lattialla ei vielä ympäri pääse vaikka yritystä on!

Mun kaveri sai tässä hiljattain vauvan ja käytiin sitä tänään katsomassa ekan kerran kotiutumisen jälkeen. Että toinen voikin olla niin pieni ja ihana. Mä olin siis hänen synnytyksessä mukana ja vitsi mikä kokemus! Tuskin koskaan enää pääsen todistamaan kenenkään pikkuisen syntymää, ihan mahtavaa saada niinkin paljon luottamusta että pääsee jonkun tukihenkilöksi!

 

Siellä nyt sitten Tammikuisissa tuo yksi besserwisser on jatkanut pätemistään ja valittaa miten täällä helmikuisissa ei oteta vauvan tarpeita huomioon ja blaablaa. Mulla olis muutamakin sana sanottavana tuommosesta toiminnasta, mutta jätänpä sanomatta! Ei täällä kukaan laiminlyö lastansa, ja ei se lapsi siihen kuole jos itkee PARI MINUUTTIA! Voi herranjumala. Ja muuta en sano.

Pojalla joku ihme iili viime yönä, heräs syömään 02 eikä rauhottunu ku tuttia koitin ensin antaa joten tissi oli pakko lyödä suuhun. Sitten joskus 04 alkoi siihen tyyliin jo elämöidä että ei enää halunnut nukkua, no ei taas tutti kelvannu, tissillä sain 04:30 vielä tyynnytettyä hetkeksi mutta heräsi sitten kunnolla joskus 06:30, melkosta meininkiä..

 

Maddi nyt tuntuu lukevan keskusteluita kuin piru raamattua ja oletuksella, että _jokainen_ muu äiti on huono hänen mittapuunsa mukaan. Ihmeellistä itsensäkorostamista ja omakehua. Netissä vaan jokainen voi esittää ihan mitä tahansa. Maddillakin tuntuu aikaa olevan lueskella muitakin keskusteluja, tiedä mikä lastaan laiminlyövä avohoitopotilas onkaan kyseessä (). (Viiiiitsi vitsi.)

Se vaan on totta, että keskustelupalstoilla osa ihmisistä ei osaa keskustella ja ilmaista itseään kovinkaan taitavasti. Täällä puuttuu ilmeet ja eleet, lisäksi asiat monesti tiivistetään mahdollisimman lyhyeksi ja joku sisälukutaidoton sitten vetelee omia outoja johtopäätöksiään.

Antaa nyt Maddin pitää omat "hieman" hysteeriset näkemyksensä ja siunailkoon tuolla tammikuisissa. Toisin kuin hän luulee, ei hän ole mikään kasvatuksen erityisasiantuntija vaikka sellaisena pyrkiikin esiintymään ja haluaa lähinnä korostaa omaa kuviteltua erinomaisuuttaan. (Maddille terkkuja, että on tässä muidenkin vuorovaikutusta ja suhdetta lapseen ihasteltu urakalla. Meillä poikaa on kehuttu erinomaisen tyytyväiseksi lapseksi ja minulla on terve ja hieno asenne äitiyteen ja lapsenkasvatukseen. )

Meillä oli vallan mainio yö. Poika kävi nukkumaan 21.00. Viideltä ja seiskalta söi ja nukkua posotettiin melkein yhdeksään!

 

Vähän sellainen tunne, että ei tänne mitään huvita enään kirjoitella kun tullaan arvostelemaan muista ketjuista jokaisen äitiyttä. Järkyttävää luettavaa oli taas toisessa ketjussa. Suoraansanottuna! Inhottavaa

 

Annetaan huudella vaan eikä pilata omaa hyvää keskusteluhenkeä yhden hysteerisellä trollailulla. Yli vuosi kuitenkin sama poppoo (ja muutama tuoreempikin kirjoittelija) on pystynyt jakamaan kokemuksia ja vinkkejä hyvässä hengessä, ei meistä huonoja äitejä tule yhden nettitrollin vuoksi.

Mä luulen, että Maddin vouhkaaminen kumpuaa jostain omasta epävarmuudestaan äitinä. Kenties omassa äitisuhteessaan on jotain isompaakin ongelmaa ja siksi menee vähän tuollaisen hysterian puolelle tuo suhtautuminen. Synnytyksen jälkeistä masennustakin saattaisi olla, kun murehtii kaikkia maailman asioita ja näkee asiat vain negatiivisesti.
Harmi vain, että tuollaiset tapaukset on juuri niitä jotka pilaa keskustelun ja jotka luo negatiivista stereotypiaa hysteerisistä ja kilpailuhenkisistä superäideistä. :/

Muistetaan nyt kuitenkin, ettei Maddin tai kenenkään yksittäisen ihmisen sana ole mikään laki ja totuus. Jokainen on kuitenkin vain ihminen eikä täydellisyyttä ole olemassa. Se vain on selvää, että muihin alentuvasti ja tuomitsevasti suhtautuvalla tuppaa itsellään olemaan jonkinlaista ongelmaa itsensä kanssa, sitä pahaa oloa ja itseinhoa vain projisoidaan muihin.

Jatketaan siis vain hyvillä mielin ja varmoina siitä, että meidän lapset voi taatusti hyvin ja vanhempina olemme mitä parhaimpia.

 

Oon kyllä kanssa sitä mieltä, että kyseisellä ihmisellä on itsellään jotain ongelmia ja epävarmuutta elämässään, muutenkin ihan maalaisjärjellä näitä lapsia kasvatetaan eikä mitään kirjoja lukemalla tai pätemällä. Mun mielestäni kenellekäään ei tartte mitään lastenhoito-ohjeita alkaa antamaan ja väittämään että laiminlyödään lapsia kun kyse ei ole ollut mistään isosta asiasta.

No, jokainen taaplaa tyylillään, toiset näköjään aika kieroutuneella tyylillä vaan