Synnytyssairaalasta, esikoisen aikaan ei PHKS:ssä käyty tutustumassa sairaalaan, vaan katsottiin ~15 min esittelyvideo yhdellä perhevalmennuskäynnillä. Ei oo kyllä sama, kun käydä paikan päällä, mutta onneks oli tuttu sairaala. Nyt asutaan pk-seudulla ja toissynnyttäjille ei taida olla enää mitään valmennuksia, jossa pääsisi tutustumaan ja Nkl:n remontin takia on ultrauksetkin ollut eri paikassa, kuin mihin on tarkoitus mennä synnyttämään. Kätilöopistoon ollaan siis menossa jos siellä tilaa on, enkä ole kertaakaan siellä käynyt. Noh, pääseehän sinne tutustumaan sitten H-hetkellä, ei siellä ketään yksinään jätetä käytäville seikkailemaan ja synnyttämään (toivottavasti
). Sen verran jos netistä etsii, että mistä synnyttäjät menevät sisään mihinkin aikaan.
Täälläkin ollut
turvotusta jo jonkin aikaa, huomaa siitä kun sukat ja liivit riisuu, niin jää painaumat pitkäksikin aikaa ihoon. Samoin normaalisti löysät sormukset puristavat ihoon painauman. Viimeks oli loppuviikoilla ihan älytön turvotus, kävelykin sattui ja kihelmöi reisissä, eikä voinut kuvitellakaan istuvansa jalat kaksinkerroin, kun ei yksinkertaisesti voinut taittaa jalkoja niin paljon. Pelottaakin, mihin tää tässä viikkojen edetessä vielä kehkeytyy..
Mulla on taas ollut parina päivänä menkkakipua alamahalla. Heti alkaa jo pyöriä päässä pelot, että eikai se vauva oo sieltä jo kohta tulossa. Lukaisin tosta Vau:n vauvakirjasta 26. viikon selityksen, jossa sanottiin, että tällä viikolla syntyvällä lapsella on jo hyvät mahdollisuudet jäädä henkiin, jos kaikki hoitomenetelmät ovat vaan saatavilla. Ja jokainen päivä mahassa lisää vaan todennäköisyyttä. Tuntuu aika lohduttavalta, että ollaan kuitenkin niin pitkällä jo