Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Helmikuun helmet 2014 *helmikuussa* - meidän kuukausi!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Hortensia MacAnkka, post: 29622521, member: 129370"]</p><p>Täällä ei alku ole mennyt kuin strömsössä.</p><p></p><p>Ensinnäkin synnytys oli rankka kuten jo kerroinkin, kipeät supistukset alkoivat ma-ti välisenä yönä klo 01.00. Niitä kestikin sitten aina keskiviikkoon klo 10.00 jolloin synnytyksen katsottiin käynnistyneen. Siihen asti olin kärvistellyt suppareiden kanssa synnärin lepohuoneessa jollain täysin tehottomalla kipulääkkeellä jonka nimeä en edes muista, keskiviikkoaamuna pääsin lopulta synnytyssaliin joskus puoli kahdeksalta aamulla. Kipua lievittämään sain hengitellä ilokaasua. Kymmenen aikoihin totesin, ettei ilokaasusta ole enää mitään apua supistuksien aiheuttamaan kipuun. Tehtiin sisätutkimus ja tilanne olikin nopeasti edennyt siihen, että olin auki 4 cm. Ei ihme ettei ilokaasu enää toiminut. Yritin mennä vielä kolmannen kerran lämpimään suihkuun, mutta kipu oli niin sietämätöntä, että pyysin suosiolla epiduraalin. Sen kun sai, taivas aukeni ja sain nukuttua muutaman tunnin. Epiduraalia taisin saada yhteensä neljä kertaa, viimeinen annos vähän kevyempänä ettei ponnistusvaiheessa tee ponnistamisesta vaikeampaa.</p><p></p><p>Ponnistusvaihe alkoi n. klo 18.30 ja alku menikin tuskattomasti epiduraalin siivittämänä. </p><p>Sitten alkoi lantiolla ja lonkissa ihan helvetillinen polttelu joka alkoi heti supistuksen ja ponnistusten jälkeen. Kipu oli jotain järkyttävää ja luulin kuolevani siihen paikkaan.</p><p>Jotta homma ei olisi ollut liian helppoa, nousi mulle avautumisvaiheessa kuume ja kaksi valvottua yötä piti huolen, ettei voimia ollut loputtomiin.</p><p>Kun olin tunnin ponnistanut (edistystä tapahtui, mutta loppua kohti voimat vain hiipui) kutsuttiin paikalle lääkäri avustamaan vauva maailmaan imukupin avulla. Leikkasivat epparin, imukuppi irtosi vauvan päästä kahdesti ja lopulta salissa oli ainakin kolme kätilöä, kaksi lääkäriä ja kaiketi joku hoitajakin. Yksi lääkäri kiskoi vauvaa ulos, yksi kätilö avusti vauvaa pihalle mahan päältä painamalla ja itse tietysti ponnistin minkä itsestäni irti sain.</p><p>Lopulta puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen poika saatiin ulos. Jestas millä voimalla kaveri sitten parkaisi! </p><p>Kivut loppui tasan siihen hetkeen ja pojan vuoksi tekisin saman uudelleen milloin tahansa. Mies istui koko pitkän ponnistusvaiheen lakananvalkoisena tuolilla synnytyssalin nurkassa, oli kuulemma aivan kamalaa seurata sitä raakalaismaista meininkiä sivusta.</p><p></p><p>Ommeltavaahan tuli reippaasti ja voin kertoa, että alapää on todella, todella kipeä. Tänään olen vihdoin uskaltanut istua pehmeällä alustalla hyyyyyyyvin varovasti.</p><p></p><p>Täällä osastolla alku meni vallan mainiosti, mutta eilen poika vaikutti hieman keltaiselta ja illalla sitten jouduttiinkin valohoitoon. Mulla kun alkaa maito vasta nyt nousta rintoihin ja poika ei kertakaikkiaan suostu pullosta korviketta juomaan, jouduttiin laittamaan nenä-mahaletku. Lisäksi tänään todettiin vauvan tulehdusarvojen olevan hieman koholla, joten sai suonensisäisesti antibioottia. Valohoidosta päästiin pois jo päivällä ja nenä-mahaletkukin otettiin pois. Hetki ehdittiin huokaista helpotuksesta, mutta kun vauva reagoi vähän ei-mihinkään kovalla itkulla, otettiin jälleen verinäytteitä ja löytyi tuo hieman koholla oleva crp. Lisäksi ultrattiin imukuppisynnytyksen vuoksi pää, mutta siinä kaikki oli onneksi täysin mallillaan.</p><p>Nyt vauva sitten viettää ensi yön lastenosastolla nenä-mahaletkulla ruokittavana + ab.lääkityksellä. </p><p>Kyllä syö tuoretta äitiä! Kauhea itsesyyllisyys siitä, ettei maito ole noussut. Hormonit hyrrää, huolettaa kaikkein kalleimman aarteen vuoksi, väsyttää, v*tuttaa pari tympeää hoitajaa (todella kylmäkiskoinen ote kummallakin työhönsä). Olen täällä itkenyt naamani kirjavaksi. Kauhealla uholla lypsin rintoja käsin ja kyllä niistä molemmista maitoa selvästi alkaa herua - suuri helpotus! Aamulla hoitajan kanssa pääsen lypsämään maitoa ihan huolella ja saadaan pojalle kunnon ruokaa, jotta päästään siitä peevelin nenä-mahaletkusta eroon eikä tarvitse enää valohoitoon joutumista stressata.</p><p>Poika kuitenkin osaa imeä rintaa hienosti ja mielellään, tarvitsee vain tuon hemmetin maidon nousta ja nyt viimein on alkanut sillä saralla tapahtua edistystä. Imettäminen itsessään on todella ihanaa hommaa, jotenkin tekee omasta olostakin rentoutuneen ja stressittömän. </p><p></p><p>Nautin äitiydestä enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Ihan maailman paras tunne. :heart:</p><p>Poika on hurmaava tapaus, perustyytyväinen ja rauhallinen. Nyt kun saisi syömiset kuntoon ja antibiootit tehoaisi nopeasti siihen mikä ikinä crp:n sai nousemaan, päästäisiin kotiin elämään omaa rauhallista arkeamme. </p><p></p><p>Pahoittelut pitkästä ja ehkä epäselvästä paatoksesta,</p><p></p><p>Terkuin Hormonihirviöitkupilli-Hortensia & maailman ihanin pieni poika 3 pv.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Hortensia MacAnkka, post: 29622521, member: 129370"] Täällä ei alku ole mennyt kuin strömsössä. Ensinnäkin synnytys oli rankka kuten jo kerroinkin, kipeät supistukset alkoivat ma-ti välisenä yönä klo 01.00. Niitä kestikin sitten aina keskiviikkoon klo 10.00 jolloin synnytyksen katsottiin käynnistyneen. Siihen asti olin kärvistellyt suppareiden kanssa synnärin lepohuoneessa jollain täysin tehottomalla kipulääkkeellä jonka nimeä en edes muista, keskiviikkoaamuna pääsin lopulta synnytyssaliin joskus puoli kahdeksalta aamulla. Kipua lievittämään sain hengitellä ilokaasua. Kymmenen aikoihin totesin, ettei ilokaasusta ole enää mitään apua supistuksien aiheuttamaan kipuun. Tehtiin sisätutkimus ja tilanne olikin nopeasti edennyt siihen, että olin auki 4 cm. Ei ihme ettei ilokaasu enää toiminut. Yritin mennä vielä kolmannen kerran lämpimään suihkuun, mutta kipu oli niin sietämätöntä, että pyysin suosiolla epiduraalin. Sen kun sai, taivas aukeni ja sain nukuttua muutaman tunnin. Epiduraalia taisin saada yhteensä neljä kertaa, viimeinen annos vähän kevyempänä ettei ponnistusvaiheessa tee ponnistamisesta vaikeampaa. Ponnistusvaihe alkoi n. klo 18.30 ja alku menikin tuskattomasti epiduraalin siivittämänä. Sitten alkoi lantiolla ja lonkissa ihan helvetillinen polttelu joka alkoi heti supistuksen ja ponnistusten jälkeen. Kipu oli jotain järkyttävää ja luulin kuolevani siihen paikkaan. Jotta homma ei olisi ollut liian helppoa, nousi mulle avautumisvaiheessa kuume ja kaksi valvottua yötä piti huolen, ettei voimia ollut loputtomiin. Kun olin tunnin ponnistanut (edistystä tapahtui, mutta loppua kohti voimat vain hiipui) kutsuttiin paikalle lääkäri avustamaan vauva maailmaan imukupin avulla. Leikkasivat epparin, imukuppi irtosi vauvan päästä kahdesti ja lopulta salissa oli ainakin kolme kätilöä, kaksi lääkäriä ja kaiketi joku hoitajakin. Yksi lääkäri kiskoi vauvaa ulos, yksi kätilö avusti vauvaa pihalle mahan päältä painamalla ja itse tietysti ponnistin minkä itsestäni irti sain. Lopulta puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen poika saatiin ulos. Jestas millä voimalla kaveri sitten parkaisi! Kivut loppui tasan siihen hetkeen ja pojan vuoksi tekisin saman uudelleen milloin tahansa. Mies istui koko pitkän ponnistusvaiheen lakananvalkoisena tuolilla synnytyssalin nurkassa, oli kuulemma aivan kamalaa seurata sitä raakalaismaista meininkiä sivusta. Ommeltavaahan tuli reippaasti ja voin kertoa, että alapää on todella, todella kipeä. Tänään olen vihdoin uskaltanut istua pehmeällä alustalla hyyyyyyyvin varovasti. Täällä osastolla alku meni vallan mainiosti, mutta eilen poika vaikutti hieman keltaiselta ja illalla sitten jouduttiinkin valohoitoon. Mulla kun alkaa maito vasta nyt nousta rintoihin ja poika ei kertakaikkiaan suostu pullosta korviketta juomaan, jouduttiin laittamaan nenä-mahaletku. Lisäksi tänään todettiin vauvan tulehdusarvojen olevan hieman koholla, joten sai suonensisäisesti antibioottia. Valohoidosta päästiin pois jo päivällä ja nenä-mahaletkukin otettiin pois. Hetki ehdittiin huokaista helpotuksesta, mutta kun vauva reagoi vähän ei-mihinkään kovalla itkulla, otettiin jälleen verinäytteitä ja löytyi tuo hieman koholla oleva crp. Lisäksi ultrattiin imukuppisynnytyksen vuoksi pää, mutta siinä kaikki oli onneksi täysin mallillaan. Nyt vauva sitten viettää ensi yön lastenosastolla nenä-mahaletkulla ruokittavana + ab.lääkityksellä. Kyllä syö tuoretta äitiä! Kauhea itsesyyllisyys siitä, ettei maito ole noussut. Hormonit hyrrää, huolettaa kaikkein kalleimman aarteen vuoksi, väsyttää, v*tuttaa pari tympeää hoitajaa (todella kylmäkiskoinen ote kummallakin työhönsä). Olen täällä itkenyt naamani kirjavaksi. Kauhealla uholla lypsin rintoja käsin ja kyllä niistä molemmista maitoa selvästi alkaa herua - suuri helpotus! Aamulla hoitajan kanssa pääsen lypsämään maitoa ihan huolella ja saadaan pojalle kunnon ruokaa, jotta päästään siitä peevelin nenä-mahaletkusta eroon eikä tarvitse enää valohoitoon joutumista stressata. Poika kuitenkin osaa imeä rintaa hienosti ja mielellään, tarvitsee vain tuon hemmetin maidon nousta ja nyt viimein on alkanut sillä saralla tapahtua edistystä. Imettäminen itsessään on todella ihanaa hommaa, jotenkin tekee omasta olostakin rentoutuneen ja stressittömän. Nautin äitiydestä enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Ihan maailman paras tunne. :heart: Poika on hurmaava tapaus, perustyytyväinen ja rauhallinen. Nyt kun saisi syömiset kuntoon ja antibiootit tehoaisi nopeasti siihen mikä ikinä crp:n sai nousemaan, päästäisiin kotiin elämään omaa rauhallista arkeamme. Pahoittelut pitkästä ja ehkä epäselvästä paatoksesta, Terkuin Hormonihirviöitkupilli-Hortensia & maailman ihanin pieni poika 3 pv. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Minä rakastan sinua"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Myöhäinen plussa raskaustestiin
Tänään 15:45
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
2.
Vihreät rikolliset palaavat tänään rikospaikalle
Tänään 15:12
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Paras pyöräilykypärä?
Tänään 15:01
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Onko vielä ex jäseniä...
Tänään 15:00
ona
3 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Eduskunnassa vaaditaan Sannan tyttöviisikkoa tilille tuhansien miljoonien eurojen Uniper-sotkusta
Tänään 14:45
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ukrainaa pitää tukea, mutta kauhukabinetti on vaaraksi Suomelle ja kansalle
Tänään 14:44
vierailija
20 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Norjassa puretaan tuulivoimaloita
Tänään 14:19
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Greta Thunberg vastustaa tuulimyllyjä
Tänään 14:16
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:18
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Puhemies Jussi Halla-aho: ”Elokapina saa varsin vapaasti ja seuraamuksitta terrorisoida yhteiskuntaa”
Started by vierailija
Keskiviikko klo 10:14
Luettu: 862
Aihe vapaa
3.
Stubb antaa huutia Taviolle
Started by vierailija
Tiistai klo 07:39
Luettu: 786
Aihe vapaa
4.
Hallitusohjelma kääntää uuden lehden suomalaisessa sosiaalipolitiikassa: työvelvoite
Started by vierailija
Sunnuntai klo 15:43
Luettu: 717
Aihe vapaa
5.
Mikä olisi hyvä kello armeijaan?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 17:40
Luettu: 688
Aihe vapaa
6.
Mikko tallensi seksin älykellolla – audio pelasti miehen, kun poliisi aloitti raiskaustutkinnan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:00
Luettu: 596
Aihe vapaa
7.
Käräjäoikeus tuomitsi Suadad Adnan Jameel Al-J kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeuteen. Al-Juaifari määrättiin myös maksamaan naiselle korvauksia
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:06
Luettu: 564
Aihe vapaa
8.
Vihaan mun miestä
Started by vierailija
Maanantai klo 01:35
Luettu: 551
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Purra hekumoi lapsilisän poistolla
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
On se kumma, että nämä pedot saa aina vaan mellastaa
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
5.
Kuka pahoinpiteli kilttimiehen kälyä?
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
6.
"Ministeri Tavio ei aio pyörtää päätöstään – Ps tukee seksuaalivähemmistöjä ”vastustamalla islamisaatiota”, hän sanoo"
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
7.
Eduskunnassa vaaditaan Sannan tyttöviisikkoa tilille tuhansien miljoonien eurojen Uniper-sotkusta
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
8.
"Kansanedustaja Miko Bergbom eduskuntatalon töhrimisestä: “Elokapina sylkee suomalaisen demokratian päälle”"
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Helmikuun helmet 2014 *helmikuussa* - meidän kuukausi!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu