Helmikuun helmet 2013

Hei pitkästä aikaa!

Tuulis meillä mies piti unikoulun, ja hoitaa vauvaa isäkuukauden, jolloin minä olen töissä. Odotan jo melkein, ihana päästä hetkeksi töihin, kun vauva on isänsä hoidossa. Heidän välinsä ovat lämmenneet viime aikoina huomattavasti.

Kiitos vinkistä moulinrouge! Täytyy käydä ostamassa Vauva-lehti, tahdon nähdä neiti-81:n katraan. Edelleen nostan hänelle hattua, että jaksaa kolmen pienen j akahden isomman kanssa.

Täällä on muuten saatu juuri raskaustestiin plussa :heart: Niin varhaisessa vaiheessa on, että en uskalla kuin täällä kertoa asiasta. Mutta jos kaikki sujuu hyvin, niin kesällä meille tulee toinen. En vain oikein vielä uskalla iloita, kun tuntuu niin oudolle, ja odotin plussaa jo viime viikolla. Menkat ehti tulla yhden kerran, ilmeisesti kierto on ollut vähän edellistä raskautta edeltäviä pidempi.

Pilkku_ ja typy lähes 9kk sekä uusi pieni masussa :heart:

 

Onnittelut ilouutisista Pilkku_ :flower:

 

Onneks olkoon vaan Pilkulle!

Liikkuminen on täällä edelleen ryömimällä. Vaikka sitä konttausasentoo ottaa edelleen aina välillä, niin ei oo silti vielä ainakaan ruennu konttaamaan. Saa nähä, konttaako sit ollenkaan... Tuon vesselin on kyllä onneks voinu jättää jo reilun kuukauen ajan istuskelemaan ihan yksinkin, ei tarvii olla ottamassa koppia, istuu niin hyvin ja osaa varoa päätään, jos kellauttaa itsensä selälleen tai lähtee ryömimään siitä.

Muuten taas muutaman viikon tuossa taputteli ja päristeli hirmusesti, mut viimeviikolla selkeesti ne vaihtu sit huiskuttamiseen ja kurkkuärrän sekä muitten kurkkuäänteitten tekemiseen. Ja kiljuminen sekä muuten toisinaan tosi kovasti huutaminen alkovat viimeviikolla.

Niin joo, käytiin tosiaan siinä 9kk:n neuvolassakin ja mitat oli sillon 7990g ja 68,8cm eli sentti oli tullu pituutta kuukauessa, kun edellisellä kerralla tuli 4cm kahessa.

minä vaan -84 + Vesku 9kk ja vähän päälle

 

Hellurei pitkästä aikaa!

Mielessä on käynyt kirjoitella, mutta jostain kumman syystä ei meinaa aika millään riittää 8kk mitat olivat 7,6kg ja 68,7cm, mitattiin kaksi viikkoa liian aikaisin, koska neuvolassa oli jotain kiirusta. Seuraava onkin sitten kuukauden päästä 10kk neuvolassa...

Äitiysloma on loppu ja koska yritykseni kaatui sillä välin, päätin kehitellä jotain muuta. Päivätyöhöni, josta olin äitiyslomalla, ei ole ilmeisesti paluuta, koska sekin on menossa kai nurin, luultavasti otan sieltä lopputilin, että saan vielä lomarahat ennenkuin käy kurjasti senkin paikan. No, pakko oli keksiä jotain... joten aloin työsopimussuhteiseksi lapsenhoitajaksi ihan kuin tässä omassa ryhmässä (6v, 5v ja pikkumies) ei olisi tarpeeksi nyt minulla on kaksi hoitolasta kolme päivää viikossa He ovat 4- ja 5v. ja oman 5veen kanssa hyvät kaverit, jotenka eipä niissä paljoa hoitamista sinänsä ole. Mutta saan siitä kuitenkin palkkaa

6kk iässä tuli kaksi alahammasta. Samoihin aikoihin herra alkoi ryömimään. Soseita oli jo syöty tovi eikä hän pistänyt karkeampaakaan ruokaa pahakseen.

7kk iässä alettiin seisoskelemaan ja ruokavalio laajentui jo lähes samaan kuin muillakin, ilman suolaa toki.

8kk iässäopittiin konttaamaan ja sen jälkeen heti myös kävelemään tukea vasten. Toki lipat vetää monta kertaa tunnissa, mutta intoa näkyy olevan. Syöttötuoliin täytyy hankkia valjaat. Alkoi juomaan Vanhan ajan täysmaitoa nokkamukistaan, josta oli tähän saakka kiskonut vain vettä. Tissiasiat on jääneet iltaan ja aamuun.

9kk iässä syödään jo melkein mitä vaan, paitsi tietenkin herneitä, kaalia ja punajuurta sekä hunajaa. Yritän muistaa ottaa ruoan aina suolattomana erikseen, mutta meillä käytetään ainoastaan merisuolaa, joten katson sen olevan pienempi haitta, voin toki olla väärässäkin. Hän syö kuin hevonen. Hän on myös liikkeissään eri nopea; kun silmä välttää, on jo kontattu toisten lasten huoneisiin ja seisoskelee milloin liitutaulua vasten milloin patteria... mutta yleensä jotain, josta ylettyy kiellettyihin juttuihin. Omasta mielestäni olen kuullut hänen etäisesti matkivan äännettä 'äiti' ja 'ihi', mutta pääsääntöisesti ainoa minkä toistaa, on mun tiukka ei, jonka jälkeen tulee monesti, että 'eieieieiei' Työntelee kävelytuoliaan edessään hurmoksellinen katse silmissään

Yöt on meillä ihan lööperiä! Hän herää yleensä kolmen maissa kiekukaan -> tutti suuhun -> nukahtaa. Puoli kuudelta viimeistään hän herää mukamas tähän päivään, jotenka alkaa välillä tuo huumorinkukkanen rehottamaan äitilläkin... On yritetty antaa illalla tuhti eväs, vähempi evästä, pelkkää maitoa, peklkää velliä, yöllä velliä tai maitoa, mutta mikään ei auta. Hän haluaa olla aamuvirkku. Sitten hän usein nukahtaa syöttötuoliinsa jopa kesken aamupuuron Varsinainen bilehile...

Onnittelut Pilkulle! Vaikka kuinka välillä väsyttääkin, niin itsekin toivoisin vielä plussan näkeväni... On nämä niin ihania aikoja kyllä!

Kaikkea hyvää kaikille ja yritän kyllä hieman useammin käydä katselemassa kuulumisia

T. Viivi+Arttu 9kk ja 3 päivää

 

Onnea Pilkulle kyytiläisestä, ihana juttu :flower:. Toivottavasti vielä meilläkin!

Meillä oli historiallinen viime yö, tyttö nukkui koko yön omassa sängyssään siis ilman mitään kitinöitä tms. :wave:. Nukkui 20:30 - 6:50. Unikoulua oli siis takana kai 3 yötä. Eihän sitä ensi yöstä taas tiedä, mutta näköjään tuloksia tulee ja näinkin voi tapahtua.

Vielä kysymys:

Minkälaisia ruokamääriä lapsenne päivässä syövät?

EH & Tyttö

 

Heipä hei pitkästä aikaa=)

8kk neuvola oli jo viikkoja sitten...paino 10225g ja pituus 71cm ja kaikki hyvin =) Ensi viikolla tuleekin sitten jo 9kk täyteen...aika menee hurjan nopeesti!

Meillä pieni mies syö aamulla ja illalla n. 2dl puuroa. Kaks kertaa päivässä ison purkillisen ruokaa ja välipalaksi hedelmäsose purkin. Lisäksi tissiä ja pullosta 2-4dl korviketta päivässä.

Äitiysloma loppuu kohta mut töihin en vielä hae vaikka tiukkaa tulee rahallisesti olemaan!

Öisin nukutaan nykyään 12 tuntia 1-5 tutin laitolla =) Kahdet päiväunet...ekat n. 2 tuntia ja tokat tunnin verran=)

Mut nyt haisee kakka joten täytyy lopetella

Mukavaa syksyn jatkoa=)

äitx2 + pieni mies ens viikolla 9kk

 

Heippa

Pilkku, mahtavaa onnea!!! AJatella, että taas pieni siellä tuloillaan, tosi ihanaa.

Täälläkin alkaa jo vauvakuume vähän vaivata ja tänään alkoikin ekaa kertaa kuukautiset raskautumisen jälkeen! Ehdin jo ajatella, että olenkohan raskaana kun mahaa väänsi, mutta menkathan en olikin. Täytyy sanoa, että tuli kyllä jännittynyt tunne siitä, että jos kohta aletaan yrittää toista. Toivottavasti miehellä ei mene pupu pöksyihin...

Vielä unikoulusta kysymys, että millaisia kouluja olette pitäneet? Tai miehet pitäneet. LÄhinnä että onko vauvaa nostettu syliin jos huutaa kovaa, vai sinnikäästi yritetty vaan taputella takaisin uneen? Mua vähän tosiaan stressaa tää unikouluasia, kun pelkään että mies ei pysy itse kovin rauhallisena jos vauva huutaa tyyliin tunnin. Ja meidän vauva huutaa ainakin tällä haavaa TOSI kovaa, jos yritän olla antamatta maitoa yöllä, välillä yritän saada kahta kolmea syöttöä vähennettyä edes yhdellä. Menee aika nopeasti aika holtittomaksi se itku ja sitten alkaa mahallaan heilua niin että pää kolisee pinnoihin ja sitten itkee tietty vielä enemmän. Jotenkin huomaan tässä salaa toivovani, että vauva vaan yksi yö hoksaisi itse jättää yösyönnit ja vältyttäisiin koko unikoululta mutta ei taida mennä ihan niin...

Nyt kun meillä syödään hyvin verrattuna aiempiin, niin menee neljä kertaa kiinteitä päivässä, noin desi kerrallaan. Iltapuuroa ehkä vähän enemmän. Mutta ei todellakaan mitään isoja purkkeja. Aamu- ja iltapuurot ja sitten liha-kasvisosei lounaaksi ja kasvissose illalliseksi. Mihin asti se 1,5rkl lihaa päivässä muuten riittää? Siis minkä ikäiseksi? Olen katsonut ihmeissäni miten paljon lihaa siskon poika täällä Norjassa syö ja sisko sanoi, että täällä on ohjeistus 10-11 kk pojalle n. 40 grammaa päivässä! Musta se kuulostaa tosi paljolta. Meillä menee tällä haavaa varmaan joku 10g päivässä.

On muuten ollut koominen reissu siinä mielessä, että siskon poika, joka on tosi potra poika verrattuna omaan lapseen, ja 2,5kk vanhempikin, pelkää silminnähtävästi serkkuaan. Meidän pojalla on aika ova ääni ja innostuessaan (usein) kiljahtelee riemukkaasti. Siskon poika itkee joka kerta kun oma poika äännähtää eikä uskalla mennä lähellekään, katselee vaan kauhuissaan äidin helmoista...

 

Pilkku, paljon onnea plussasta!!

Täällä myös vauvakuumetta ilmassa, tosin mulla ei ole vielä kuukautiset alkaneet vaikken enää imetäkään kuin yhden kerran aamuyöstä. Kerran oli jo pakko tehdä testi kun aloin ilmeisesti kuvitella itselleni kaikkia oireita, mutta negatiivinenhan se oli. Siinä vaiheessa kyllä huomasi miten paljon sitä toivoi olevansa raskaana, vaikkei siis tosiaan mitenkään vielä yritetä.

Tuulis, meillä menee ruokaa varmaan aikalailla saman kokoisia annoksia kuin teillä, tosin olen mittaillut grammoissa enkä deseissä. Aamupuuroa noin 100g (sisältäen hedelmäsoseen), lounaalla liha-kasvissosetta noin 100g, välipala koostuu suurimmaksi osaksi maidosta ja siihen päälle ehkä vajaa 30-40g hedelmäsosetta/jogurttivalmistetta tms, päivällinen vähän reilu 100g kasvissosetta ja iltapuuron määrä myöskin samaa luokkaa. Eli ei kyllä mene ainakaan enempää kuin pienen pilttipurkin verran per ateria. Yleensä päivällinen ja iltapuuro maistuu parhaiten, aamupuurolla ja lounaalla saattaa jäädä enemmän syömättä. Lihaa meilläkin edelleen yksi jääpala päivässä, eli olisko noin 15g.

Neidin seisominen alkaa olla jo paljon tukevampaa eikä pää enää kolise samaan tahtiin kuin aiemmin. On oppinut jo laskeutumaankin itse aika näppärästi, ainakin useimmiten. Kumartelee myös seistessä paljon nostamaan leluja ja aika hyvin saa tasapainon pidettyä.

Unikoulu meillä tuotti hetken aikaa tulosta, mutta nyt yöt on taas aika vaihtelevia kun tuo seisomaan nousu tulee niin kovasti uniin. Tissiä ottaa enää kerran aamuyöstä (jos sillonkaan enää huolii..) mutta muuten saattaa kyllä heräillä joinain öinä parinkin tunnin välein, joskus taas kerran-pari yössä. Viime yönä taas valvottiin puoli neljästä yli viiteen kun ei edes tissi kelvannut, yleensä kyllä nukahtaa samantien kun vaan käydään laskemassa takaisin makuulle ja annetaan tutti suuhun. No, kai tämä tästä ajan kanssa helpottaa...

Hepa ja neiti 8kk

 

Kiitos onnitteluista kaikille! Olo on todella onnellinen ja epäuskoinen vieläkin. Vasta ensimmäisen ultran jälkeen uskalla iloita kunnolla, kun näkee sykkeen ja koko asia (toivottavasti) muuttuu todellisemmaksi.

Täälläkin tosiaan ehti vain ne yhdet menkat tulla, ne tuli syyskuussa, kun olin pari kuukautta imettänyt enää vain aterioiden yhteydessä. Toisia ei ole sitten kuulunutkaan Ehkäpä siellä muillakin vauvakuumeisilla alkaisi kohta tulla plussia roppakaupalla!

Ruokamäärät
aamupuuro+hedelmää noin reilu desi, imetystä puolisen tuntia
lounas liha-/kala-/kanakasvissose 150-200g + maitoa mukista
välipala jogurtti tai hedelmä 150-200g + maitoa mukista
päivällinen liha-/kala-/kanakasvissose 150-200g, imetystä
iltapuuro+hedelmä 1,5-2 dl, imetystä

En imetä enää päivällä, koska olen töissä hetken ja mies hoitaa vauvaa nyt kotona. Mukimaito on korviketta.

Unikoulu alkuun koitimme tassuttelua, mutta ei se oikein toiminut. Sitten luin kirjan "Unihiekkaa etsimässä -ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin" ja uskalsimme vähän huudattaakin vauvaa. Sitä ei tarvinnut juuri tehdäkään, kun tyttö alkoi nukkua hyvin, ja nyt meillä nukutaan 21-06 (-07) asti, jolloin imetän kertaalleen, ja tyttö nukkuu vielä tunnin tai kaksi. Luin myös Elizabeth Pantleyn unikoulukirjaa, mutta hänen tyylinsä oli vähän lässyttävä, ja pidin enemmän tästä suomalaisten kirjoittajien Unihiekka-kirjasta.

Pilkku_, tyttö 9 kk :heart: ja pienenpieni masussa:heart:

 

Pilkku, voisitko kertoa vähän tarkemmin tosta kirjan unikoulumetodista ja miten sitä teillä toteutettiin? Täällä viime yönä taas valvottiin kolmesta vähän yli neljään jolloin viimein sain tissille tainnutettua tytön, alkaa olla vähän rassaavaa kun luulin jo että yöt olisi vähän parantuneet..

 

Ruokamäärät ja ajat:

n. klo 5 imetys

klo 7 aamupuuroa n. 1,5 dl + hedelmä- tai marjasosetta ja imetys

klo 9-10 hedelmä- tai marjasosetta 125g ja imetys

klo 12 lounaaksi liha-, kana-, kala- tai kasvissosetta n. 100g ja imetys

klo 14 jugurttivälipalaa 190g ja imetys

klo 17 päivälliseksi liha-, kana-, kala- tai kasvissosetta n. 100g ja imetys

klo 19 iltapuuroa n. 1,5-2 dl ja imetys

Imetän siis joka syönnin päälle ihan senkin takia, kun en yhtään tiiä, minkäverran multa maitoo irtoo, että minkäverran se poika sitä saa, niin että saa sitten ees mahollisimman paljon, kun en mitään korvikkeita nyt enää halua rueta juottamaan. Jotenki onki vähän hassua minun mielestä, kun terkkari kysy viimeks neuvolassa, että onko oma maito vielä riittäny vai oonko antanu korviketta, kun enhän minä oikeestaan tiiä ns. riittääkö se, mut ainaki poika on ollu ihan tyytyväinen. Ja jotenki tuntuu, että kun hän nyt kuitenki syö jo ihan kunnolla ruokaaki, ni tartteeko sit välttämättä niin "hirveesti" saahakaan sitä maitoo?? Mene ja tiiä, mut en aio enää kyllä lähtee sitä korviketta ostamaan. Kohtahan tuolle saa jo maitotuotteita rueta antamaan ja pian sen jälkeen jo sitte ihan sitä lehmän maitooki, jotenki hassua siinäki, että se on niin tarkkaan se vuos, minkä jälkeen saa sitä antaa. En oikein jaksa uskoo, että siitä kovin haittaa voi olla, jos vaikka alkais antaa jo vähän ennen sitäkii. Tuskinpa nuo nyt ehkä niin päivän tai välttämättä viikonkaan päälle on.

Sori, jos tämä minun "avautuminen" nyt kovin ärsyttää jotakuta, jos on ihan eri mieltä...

minä vaan -84 + Vesku 9,5kk

 

Hepa_: meillä on pidetty molemmille lapsille unikoulu, tai mies on pitänyt ja molemmilla kerroilla tassutellen. Tässä perusohje siihe:

Tassu-unikoulu

Laita lapsi sänkyynsä unisena mutta valveilla. Poistu. Jos lapsi itkeskelee, kuuntele, ennen kuin ryntäät paikalle.
Jos itku jatkuu tai voimistuu, mene lapsen luo ja laita kätesi tukevasti lapsen selän päälle. Pidä kättä paikallaan kunnes lapsi rauhoittuu, mutta älä anna hänen nukahtaa niin, että kätesi on selän päällä.
Jos lapsi ei rauhoitu tähän, silitä häntä tuntuvin, säännöllisin liikkein hartioista, selästä ja pepusta.
Jos tämäkään ei auta, nosta lapsi syliin rintaasi vasten. Silitä selkää. Kun lapsi rauhoittuu, laske takaisin sänkyyn. Pidä kättä hetki lapsen selän päällä. Älä anna lapsen nukahtaa syliin tai tassutukseen.
Toista tarvittaessa.

Esikoinen oli 6,5kk ja kolmessa yössä oppi (eka ilta pahin, huusi melkein 1,5h ja piti nostaa muutaman kerran syliin, mutta kovin pitkään ei sitä kovaa huutoa jatkunut vaan riitti se käden pitäminen vauvan päällä). Mies yritti tuota silittelyä, mutta meidän lapselle toimi paremmin kun vaan piti kättä päällä eikä liikaa silitellyt. Jälkikäteen ajateltuna olis pitänyt odottaa vielä pari viikkoa, niin olisi voinut mennä ns. helpommin. Söi tuolloin kuitenkin jo täydet ateriat ja yösyöttöjä oli vaan tihentämässä niin mun väsy vei voiton ja unikoulu pidettiin tuolloin. Esikoinen söi tuttia, mutta ei sillä ole ollut mun mielestä merkitystä.

Tälle toiselle pidettiin siis reilu kuukaus sitten ja muutenkin typy on ollut aina parempi nukkuja niin oppi yhdessä yössä, mistä oli kyse. Samalla opetettiin nukahtamaan ja nukkumaan omassa sängyssä, sitä ennen joka ilta oli nukahtanut meidän parisänkyymme tissi suussa. Illalla nukahtamiseen meni noin tunti, kitinä ei yltynyt kovaksi huudoksi ollenkaan, eikä tarvinnut syliin nostaa, sellaista ihmeäninää ja tyytymätöntä valitusta se oli kylläkin ja mies piti kättä päällä. Yöllä heräsi kerran, siihen aikaan kun yleensä söi ja meni 1,5h ennen kuin suostui nukahtamaan ilman sitä tissiä. Huuto ei taaskaan yltynyt kovaksi eikä syliin nostoa tarvinnut. Seuraavana yönä jäi omaan sänkyyn nukkumaan pienellä äninällä (ei itkua, vaan sellaista uniäninää) ja nukkui heräämättä aamuun. Ja niin on menty sen jälkeen joka yö, ainoastaan hampaiden tulo on pari kertaa herättänyt ja on särkylääkettä saanut keskellä yötä, mutta muuten nukkuu. Nytkin imetin olohuoneessa ja vein pinnikseen ihan hereillä, laitoin peiton päälle, huikkasin hyvät yöt ja jätin sinne, oven laitoin melkein kiinni. Sinne jäi hiljaa ja nukahtanut kai on kun ei ole kuulunut ääntäkään

Suosittelen unikoulua lämpimästi. Helpompi pitää ennen kuin lapsi oppii nousemaan seisomaan, mutta onnituu kai se senkin jälkeen, kippaat (tai miehesi kippaa) vaan takas makuulle jos nousee.

Täällä nyt kaksi alahammasta tullut, särkylääkettä on pitänyt antaa jos ei ole halunnut yöllä herätä, viime yö oli ensimmäinen ettei illalla tarvinnut eikä yöllä herännyt. Enkä antanut nytkään, toivottavasti ei hampaat kiusi nyt.

Imetyksestä: täällä vieläkin imetetään, joka ruoan yhteydessä ja ennen unia, eli jopa 7krt/pv!! Mutta ei taida olla vaihtoehtoja, kun ei huoli sitä pulloa eikä hörpyyttämällä määrät ole mitään isoja? Itsellä tulee jo savu korvista mutta onneksi kohta saa alkaa antaa maitotuotteita ja pitää vaan opettaa juomaan paremmin mukista, turhaan kai tässä enää tuttipullolle opettaa?

Ja nyt omaa aikaa...

cannes ja tytsy 8,5kk

 

minä vaan: meillä näköjään aika samanlainen tilanne imetyksen kanssa Esikoiselle aloin antaa hapanmaitotuotteita silloin kun oli 10kk, normimaitoa hieman ennen kuin täytti 11kk ja noin viikossa loppui korvikkeen anto ja vaihtui pelkkään tavalliseen maitoon. Tämä toinen taas ei siis ota korviketta niin en tiedä nyt pitäisikö alkaa antaa aikaisemmin jo tuota tavallista maitoa? Yksi ystävä oli alkanut antaa jo 9kk-ikäiselleen luomumaitoa, rohkaisee mua kokoajan että voi antaa kyllä jo ennen kuin täyttää vuoden

pilkku: onnea plussasta!! :flower:

 

Cannes: kiitos unikouluohjeesta, joskin mua kiinnostaisi myös se tassuttelun vaihtoehto, josta Pilkku mainitsi. Meillä on nyt asia ajankohtainen, mies on viikonlopun matkalla mutta kun tulee ma, aiotaan hoitaa homma kotiin

Itse asiassa siirsin vauvan tänään jo omaan huoneeseen, mutta ei mennyt ihan putkeen, kun nukahti iltasyöttöön ja kannoin sitten nukkuvana omaan huoneeseen, eli ei tiedä olevansa uudessa paikassa . Katsotaa mitä tapahtuu kun herää syömään, syöttää aion kuitenkin vielä omassa huoneessakin siihen asti kun mies tulee pitämään unikoulua. Me aiotaan nyt ainakin yrittää saada yösyötöt vähennettyä yhteen, olen itse aivan kuolemanväsynyt yöheräilystä, poika on alkanut syömään taas kolme kertaa yössä, eli joka kolmas tunti.... eikä sitten syö päivällä paljon yhtään mitään, huoh. Mua arveluttaa jossain määrin tuo miten unikoulu voi onnistua, jos lapsi ei syö kiinteitä tarpeeksi, tuo määrä jonka ylempänä postasi on 'hyvän päivän satsi', sitten on muita päiviä, jolloin menee ehkä neljäsosadesi per ateria, tänään esim.

Nyt pitää itsekin hiipiä jo yöpuulle, ennen kuin yörumba alkaa. Kiva muuten että täällä on keskustelu taas vähän vilkastunut. Olette ihania!

T Tuulis ja rakas 8,5kk

 

Me tuskin odotetaan tavallisen maidon kanssa ihan siihen vuoden ikään. Tarhaan tuo pieni menee 11kk ikäisenä, siinä varmaan samassa yhteydessä aletaan opetella rintamaidon seassa tavallista maitoa. Tuskin on muutamista viikoista kiinni. Pienemmälle en lähtis antamaan. On aika tujua tavaraa vauvan munuaisille kuulemma. Mutta viikoista ei varmasti ole kiinni. Suolattomuus on mun mielestä tärkeämpi juttu eikä suolaiseen ruokaan haluta edes opettaa. Liian moni syö aivan liian paljon suolaa ja verenpainetauti yms ei ole mikään pikkuongelma. Helpompi kun alusta asti välttää suolaa, siitä on oikeasti vaikea luopua kun on tottunut.

Meillä on alettu uhmaamaan äidin ja isän käskyjä. Ei-sanalle nauretaan ja esim. nipistetään vaan kovempaa ja katsotaan tuimasti takaisin. Tai hoetaan EIEIEIEI takaisin Onhan se kiva kun alkaa ymmärtämään, mutta pitikö sen jo oppia "väittämään vastaan" Osaa myös nyrpistää naamansa ihan happaman näköisesti, tekee sitä tuijotteleville mummeleille jne. Kieltäkin näyttää ja pärisyttää jos joku tuijottaa herkeämättä, nauraa päälle kun katsotaan tuimasti Meidän pieni pilailija :heart:

Neuvola on seuraavan kerran vasta joulukuussa, ihanaa. Inhosin neuvolassa käymistä jo raskauden aikana. Jälkikäteen tuntuu vieläkin turhemmalta, eihän ne edes huomanneet perätilaa siellä vaikka olikin kuulemma aika ilmiselvää synnärin mukaan. Olihan mun mahakin ihan hassun mallinen viikkoihin nähden, ihan selvästi nyt jälkikäteen katsottuna siitä huomaa kuinka joku painaa jaloilla eteenpäin. Sellainen kartion mallinen. Kiva kun nyt on lueskellut noita papereita, selvä perätila ulkotutkimuksessa, hmph. Toooosi luottavainen fiilis neuvolaa kohtaan jne. Vaikka nyt on kyllä eri terkkari kuin odotusaikana, fiksu, rento ja kokenut.

Maitoa riittää edelleen, menkkojen aikana on joutunut kyl käymään pakkasella mut muuten ok. Ärsyttää kun jotkut ihan kauhistelee et vieläkö mä imetän. Joo, onhan toi "jo" 8,5kk. Tavoite oiskin jatkaa ihan tonne 2v ikään WHO'n suositusten mukaan jos vaan maitoa ja tahtoa riittää. Kuitenkin rintamaito on paras vaihtoehto pienelle lapselle niiden vasta-aineiden takia ja on helposti sulavaa ravintoa. Muutenkaan mä en tykkää, että ihan vieraat ihmiset tulee tollasia kysymään. Tuskin mun tissiasiat kuuluu ulkopuolisille tippaakaan. Varsinaista hämmennystä aiheuttaa kun kysyvät et eikö mene yhtään korviketta koskaan. Miksi pitäisi jos omaa maitoa on pakkaseen asti laitettavaksi? Turhaa ostaa kallista ja painavaa maitoa kaupasta kun "kannut" kulkee kuitenkin aina mukana
Katotaanpa kauhistelun määrää kun toi nassikka on 1v täyttänyt ja "edelleen" syö rintaa jos kaikki menee hyvin. Lähinnä jännittää mitä käy kun työt alkaa, riittääkö pelkät aamu-, ilta- ja yöimetykset pitämään tuotantoa yllä. Tietty päivällä mulla on mahdollisuus töissä lypsää maitoa pulloon talteen.
En kyl ole yhtään laskenut kuinka usein mä imetän, hmmmm.... Aina kun pienokainen haluaa. Yölläkin voi olla 2-3 kertaa tai sitten vain 1. Saa itse päättää milloin nälättää ja turha noin pientä on kiusata kun ei muakaan häiritse. Nukahdan kuitenkin helposti uudestaan.

Kovasti hakee pikkuneiti jalkoja alleen. Vielä ei itsenäisesti nouse tukea vasten seisomaan, mutta kun käsistä hieman nostaa niin nousee sujuvasti jo. Ei taida olla paljosta kiinni tuokaan. Kontaten menee eteenpäin, istuu tukevasti ilman tukea ja pinsettiote löytyy. Sanoja tapailee, äittä, äippä jne on jo tullut :heart: Ja HÄH, TÄH oikein hämmästyneellä äänensävyllä nekin Syliinpääsyä pyytää kohotellen käsiä kohti, suloista Vaipanvaihtotarpeesta ilmoittaa vaan huudahtamalla pari kertaa käskevään sävyyn, just niin että hei äiti vaihtoa tarttis
Kiva kun toinen tekee kaikkensa kommunikoidakseen, niinkuin pitääkin

 

Tota tassuttelua ollaankin tehty ja ollaan kyllä jotain tuloksia saatukin, mutta silti on noita huonojakin öitä vähän väliä, vaikka sit välillä nukuttaiskin hyvin. No, ehkä sitä ei voi vaatia liikoja, pitäisi olla tyytyväinen siihenkin mitä nyt on saavutettu Tyttö siis nukahtaa nyt iltaisin itse omaan sänkyyn omaan huoneeseen, on usein illalla jo niin väsynyt että nukahtaa nopeasti ja yleensä 0-2 kertaa täytyy käydä laskemassa takaisin makuulle ennenkuin hiljenee nukkumaan. Myös yösyötöt on saatu vähennettyä kahdesta yhteen, joka ajoittuu nyt noin 3.30-6 välille. Lisäksi heti kun tää homma aloitettiin niin neiti itse lopetti kolmannet päiväunet, mikä on kyllä helpottanut menemisiä tosi paljon kun ei tarvi miettiä niiden viimeisten päiväunien aikatauluja. Esimerkiksi viime yö meni tosi hyvin, nukahti samantien sänkyyn klo 20, klo 1.30 vähän itkeskeli ja kuulin että nousi seisomaan mutta kun en heti mennyt niin nukahti itse (luojan kiitos on nyt oppinut laskeutumaan itse, helpottaa paljon!), 5.30 söi ja jäi viereen nukkumaan ja 7.30 noustiin ylös. Mutta sit taas edellisenä yönä tosiaan valvottiin ja huudettiin yli tunti. Voihan se tietysti olla vaikka hampaista johtuvaa, mistä sitä tietää Kaksi alahammasta on eikä mun mielestä nyt ainakaan näyttäis että olis lisää just tulossa.

Meillä on nyt pari päivää vihdoin kelvannut ihan kunnon itsetehty kaurapuuro, jes! Olen kyllä jauhanut niitä hiutaleita pienemmäksi, ja on aina koitettu välillä sitä tarjota mutta tähän saakka on huolinut vaan niitä muksun jauhepuuroja sekä niitä tetrassa olevia valmispuuroja. Eilen tuli 8kk ikää täyteen, ehkä tuo tajusi että tämän ikäisenä pitäis ruveta jo syömään vähän kokkareitakin

 

Hepa_: jokaisessa unikouluohjeessa sanotaan, että jos yösyötöt lopetetaan niin ne pitää sitten lopettaa kokonaan. Vauva ei ymmärrä, miksi joskus saa sitä ruokaa ja joskus ei, vaikka kyse olisikin sitten aamuviiden imetyksestä, josta ei haluta luopua. Voi olla, että sen takia teillä vielä ne yöt on pätkittäisiä kun joskus annat yöllä ruokaa ja sen jälkeen jatkatte vielä unia. Meillä esikoinen alkoi unikoulun alkaessa heräillä aamukuudelta, jopa ennen sitä, eikä suostunut enää nukahtamaan joten minä nousin hänen kanssaan sitten ylös ja tultiin olohuoneeseen imetystä varten ja herättiin sitten aamun touhuihin. Kolmena vai neljänä yönäkö se oli, kun herättiin sitten niin aikaisin, kunnes huomasi että enää niitä aamuyön imetyksiä ei oo vaan herätään sitten ylös. Sitten alkoi nukkua aamuseiskaan, kuten oli tehnyt ennen unikouluja. Eli sinuna tekisin yösyömisestä lopun kokonaan, ei vauva tosiaan tiedä eikä voi ymmärtää miksi joskus itku tehoaa ja joskus ei. Tsemppiä kovasti!

Itse alan nyt tehokkaammin panostaa mukista juomisen opettamiseen. Pitää vaan alkaa antaa sitä korviketta ruoan yhteydessä, niin pääsisi tästä imetyksestä pikkuhiljaa eroon. Eipä tuo itsekään sitä taitoa näytä oppivan

 

Unikoulu pidimme siis tassuttelun huonoksi (meille) havaittuamme pistäytymisunikoulun. Se on simppeli (ohje Unihiekkaa etsimässä -kirjasta) :

1. Laita lapsi sänkyyn unisena mutta valveilla.
2. Sano hyvää yötä, ja poistu huoneesta. Tarkista kellonaika.
3. Kun lapsi protestoi, mene hänen luokseen ennalta päättämäsi ajan kuluttua. Se voi olla viisi minuuttia, mutta jos se tuntuu liian pitkältä, vaikka puoli minuuttiakin käy.
4. Kerro lapselle, että kaikki on hyvin, nyt nukutaan, on yö tms. Käytä rauhallista, lempeää mutta neutraalia äänensävyä. Ole mahdollisimman vähäeleinen ja tylsä. Älä nosta lasta pois sängystä. Älä jää pidemmäksi aikaa kuin minuutiksi. Poistu ja tarkista taas kellonaika.
5. Odota kymmennen minuuttia tai viisi tai joku muu ennalta päättämäsi aika, joka on hieman pidempi kuin edellisellä kerralla. Jos lapsi protestoi, mene takaisin ja toimi kuten ensimmäisellä kerralla.
6. Seuraavalla ja sitä seuraavilla kerroilla odota jälleen hieman pidempi aika (esim. 15 minuuttia), ennen kuin menet lapsen luo.

Tätä me noudatimme. Lapsi joutui vähän itkemään, mutta kävimme kuitenkin lohduttamassa aina. Toimi hyvin noin viikossa. Yhä edelleen käydään silloin tällöin vauvan luona, mutta nyt enemmänkin sen takia, että hän nousee sängyssä pystyyn, ja pitää käydä laskemassa uudelleen makuulle. Laitoimme makuuhuoneeseen ovenpieleen myös yövalon, ettei huone ole ihan täysin pimeä ja mahdollisesti pelottava.

Hyviä ohjeita on tosiaan tuossa Anna Keski-Rahkosen ja Minna Nalbantoglun kirjassa Unihiekkaa etsimässä -ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin. Sieltä löytyy ratkaisuja myös aikuisen unettomuuteen Voin suositella tuota kirjaa lämpimästi, lainasin itse ensin kirjastosta, ja lopulta ostin omaksi.

 

Cannes, tuntuupa tyhmältä etten ole tullut tota edes ajatelleeksi! Täytyypä pohtia asiaa vähän tarkemmin. En tiedä miksi, mutta olen elätellyt vielä jotain tyhmiä toiveita siitä että tyttö itse lopettaisi nuo yöruokailut eikä tarvisi niitä häneltä väkisin viedä, vaikka toisaalta haluaisinkin kovasti että nuo yöt rauhoittuisivat. Ja kai tässä on vähän sekin että tämä imetyksen reilu väheneminen on ollut mulle aika kova paikka (lapsi itse hiljalleen lopetteli jostain 5kk iästä alkaen vaikka kaikkeni yritin) ja olen pitänyt tästä viimeisestä imetyshetkestä kiinni silläkin uhalla että se verottaa yöunia. Tuntuu nyt kyllä aika itsekkäältä, kun uskon kuitenkin että lapsellekin olisi loppupeleissä parempi nukkua kunnon kokonaisia yöunia. Ja olishan siitä imetyksen lopetuksesta sentään se hyöty että ne menkat ehkä joskus alkais, kun kerran olis pikkusisko tai -velikin haaveissa joskus lähitulevaisuudessa.. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan! Ihanaa kun joku jaksaa auttaa ja neuvoa ja olla kiinnostunut toistenkin ongelmista, vaikkei tässä varmasti kellään ole aina helppoa näiden ihanien pikku riiviöiden kanssa

Ainiin, onko siis kiellettyä myös ottaa typy meidän sänkyyn ja yrittää saada siinä jatkamaan unia ilman sitä imetystä jos herää vaikka joskus kolmelta eikä meinaa millään nukahtaa? Varmaan sit niin, kun kuitenkin siinä se maito haisee? :/

 

Mulla oli vähän samanlaisia fiiliksi tuon imetyksen suhteen kuin sulla Hepa... että niin kovilla on ottanut tuo imetyksen vähentyminen, että jopa eilen jo suunnittelin aloittaa uudelleen yösyötöt . No, onneksi tyttö nukkui täyden yön, jopa pisimmän tällä kertaa. Meillä on ollut myös vaihtelevia öitä, mutta ehkä viime yö antoi lupausta taas paremmasta. Unikoulu on ollut "tutti suuhun ja sivellään selkää"-tyyppiä. Ja onhan tuo itkenyt ja huutanutkin, mutta sitten vaan oon hyssytellyt ja kumonnut takaisin petiin. Nykyään joskus jopa itsekseen vaan näpelöi tuttiaan ja lelujaan ja nukahtaa. Mutta siinä mielessä olen tyytyväinen tilanteeseen, kun tyttö on ollut kyllä tosi tosi huono nukkumaan/saati nukahtamaan .

Imetyksen luulin jo vedelleen viimeisiä viikonloppuna, kun ei tytölle millään kelvannut. Pari imetystä tuli ja pumppailin loput. Aloin stressata sitä, että saako tyttö tarpeeksi maitoa ja tuntui, että jo se stressaaminen vaikutti maidontuloon! No, ostettiin korviketta ja nyt tehdään ainakin puurot siihen ja jos tyttöä ei rinta kiinnosta, niin sitten saapi juodakin sitä. Mutta imetyskin on nyt tänään sujunut ihan ok, joten jatketaan sitäkin sitten vielä . Niin ja vaikka se äidinmaito olisikin niin kovin terveellistä ja kaikkea eikä korviketta tahtoisi käyttää, niin vaikea sitä on siihen vauvaan saada sisään, jos ei imeminen kiinnosta... : / .

Eh & Tyttö 8,5 kk (ihan kohta)

 

Kyllä vaan, hankala on imettää jos lapsi ei suostu rintaa ottamaan. Aivan raivostuttavaa suoranaisesti, mutta onneksi on hörpyttäminen ja tuttipullot sitten keksitty. Ja se korvike sitten jos oma maito ei jaksa nousta pumpulle tai lypsylle asti. Onneksi meillä on rintaraivareita ja -lakkoja tosi tosi harvoin, menee päivässä useimmiten ohi. Mulle imetyksen jatkaminen on tosi tärkeä juttu ja teen ihan kaikkeni sen onnistumisen eteen, mutta en viitsi ryhtyä tuomitsemaan niitä jotka valitsevat toisen tien. Lapsen kannalta olennaisinta on saada ravintoa ja läheisyyttä. Itsekin olen korvikkeella kasvanut, eikä jäänyt mitään traumoja tai vaurioita
Nyt muuten oli taas päivä niin, ettei rinta tahtonut kelvata kunnolla. Vissiin kierto siinä vaiheessa taas, että vaikuttaa maidon makuun/koostumukseen tjsp.

Mutta älkää äidit luovuttako imetyksen suhteen ainakaan ympäristön painostuksesta. Kukaan muu ei teidän puolestanne voi sanoa voitko imettää tai et. Paitsi ehkä hoitava lääkäri kun on kyseessä vakavasti sairas henkilö. Eikä lääkärikään aina osaa sanoa, onko ok jatkaa imetystä vaikka olisikin lääkitys jne.
Suomessa ollaan olevinaan niin avoimin mielin vaan todellisuus tuppaa olemaan ihan päinvastainen. Ravintoloissa katsotaan kieroon lasten kanssa kulkevia. Minulle tultiin jo ovesta astuessa kertomaan, että vaipat vaihdetaan sitten vessassa. Juu, enpä ajatellut itsekään asettua tarpeilleni keskellä ravintolaa Ja tämä ravintola yrittää vielä profiloitua perheravintolana. Olipa muuten veikeä ilme tarjoilijattarella kun tokaisin tuon ääneen. Liian usein vain tuoreet ja varsinkin ensimmäisen lapsensa saaneet menevät muiden halujen mukaan eivätkä seuraa omaa tahtoansa ja luota itseensä.

 

Mulle imetyksen jatkaminen on tosi tärkeä juttu ja teen ihan kaikkeni sen onnistumisen eteen, mutta en viitsi ryhtyä tuomitsemaan niitä jotka valitsevat toisen tien.

Eli mitä tarkoittaa tämä teet kaikkesi?
Itse juon paljon, en ole laihduttanut (no palannut normaalipainoon ihan itsekseni), syön kunnon aterioita, yritän olla stressaamatta, imetän 2-3 h välein, olen mm. juonut alkotonta kaljaa, pumpannut (en heru kuin kerralla noin 20 ml vaikka siis lähes täysimettänyt tyttöä tämän 8 kk), opettanut tytön mahdollisimman nopeasti pois rintakumista, mitäköhän vielä...? Ja kuitenkin tässä ollaan menty vähän "sillä rajalla" koko 8,5 kk.
Tällä hetkellä toki vaikuttaa tuo tytön ajoittainen kieltäytyminenkin, tänään kuitenkin 3 krt jo imenyt eli ok, mutta jos miettii ihan yleisesti tätä asiaa. Olen lukenut imetyksestä paljon ja paljon on näitä juttuja "ei maito yhtäkkiä lopu", "näin saat maidon taas lisääntymään", mutta kyllä mä joskus epäilen, että ei koske näitä mun tissejäni. Ja josssain vaiheessa alkoi tuntua siltä (kuten vähän nytkin), että elämän on täyttänyt vaan tämä "imetys-projekti", että miten sitä maitoa nyt sitten tulisi ja itse ottanut kauheesti paineita, ettei vaan tarvitse sitä korviketta kotiin raahata. Ihan kuin tässä vauva-arjessa nyt ei olisi ollut muutenkin kestettävää ajoittain...

Mutta tuli nyt avauduttua tästä imetyksestä . Ollut siis ihanaa ja kamalaa .

 

Mä myös kokeilin tuon lakkoilun alkaessa varmaan kuukauden päivät tyrkyttää tissiä kaikissa mahdollisissa tilanteissa ennenkuin luovutin ja tartuin pulloon, jos tuo vaikka olisi hämääntynyt (ja paskat). Esim. lattialla kesken leikkien ja muutenkin eri asennoissa (seisten, niin että lapsi istui sylissä, jopa koitettiin niin että mies piti lasta ja mä koitin tarjota tissiä). Koitin olla myös mahdollisimman paljon vauvan kanssa ihokontaktissa, pötköteltiin ilman vaatteita peiton alla keskellä päivää ja semmoista, mutta eipä auttanut meillä: kun ei huoli niin ei huoli. Ja siinä vaiheessa sit kun joskus satunnaisesti huolikin niin heruminen kesti jo niin mielettömän kauan ettei tuo jaksanut todellakaan sitä odotella (yöllä eri juttu kun on uninen niin lupsuttaa pidempään hermostumatta).

Olen sitä mieltä, että jos imetys stressaa ja aiheuttaa pahaa mieltä niin paljon kuin se meillä lopulta teki tuon jatkuvan taistelun vuoksi, on sitä taistelua ihan turha jatkaa. Lapsikin on varmasti onnellisempi jos äiti ei ole koko ajan kireä ja kiukkuinen. Pääasia että sitä maitoa jostain tulee. Meillä tyttö onneksi syö ihan nätisti pullosta ja nokkamukista. Ja korvike tehdään pääasiassa jauheesta niin ei ole niin kova roudaaminen sieltä kaupasta

 

Imetyksestä: mulla ei ole ongelmia ollut maidon riittävyydessä, tosin pumpulle ei heru mitään niin aika haastavaa on ollut jo viime viikot... Lapsi ei osoita mitään kyllästymisen merkkejä eikä häiriinny ruokaillessa, vaikka oonkin imettänyt joka puolella, ravintolasta ruuhkaiseen uimarantaan Mua ei julki-imetys häiritse, eikä imetys muutenkaan ennen kuin nyt, kun vauva on jo tän ikäinen. Koska ei huoli pullosta, niin pakotan itseni jatkamaan niin kauan, että oppii mukista hörppimään tarpeeksi, mutta sen jälkeen laitan kyllä hanat kiinni. Eikä kiinnosta yhtään muiden mielipiteet imetyksestä, meillä toimitaan näin ja ihan varmasti lapsi on saanut sen tarvitsemansa rintamaidosta jos imetyksen lopetankin ennen vuoden ikää. On se vaan jännä, että siihen pitää aina tarttua, toisten ihmisten imetykseen. Mun mielestä jokainen imettäkööt sen määrän, mitä pystyvät ja haluavat, kunhan vauva saa ruokaa niin se on pääasia.

Hepa_: mielelläni annan vinkkejä, kun kahdesta lapsesta jo kokemuksia. Pitää vaan pysyä linjassaan, kun unikoulun tielle lähtee ainoa katumus näin jälkikäteen on se, ettei vierotettu esikoista myös tutista aikaisemmin. Yötutti oli käytössä 2-vuotiaaksi ja siihen asti saatiinkin joka yö vähintään kerran laittaa se tutti suuhun kun se tipahti... Sen jälkeen kun siitä päästiin niin alkoi nukkua yöt. Tämä toinen ei ole onneksi huolinut koskaan tuttiakaan, nukkuu nyt yöt putkeen heräämättä. Ihanaa, kun molemmat nukkuvat nyt ja itsekin olen kuin uus ihminen kun oon saanut univelat kuitattua pois!

 

Eli mitä tarkoittaa tämä teet kaikkesi?
Itse juon paljon, en ole laihduttanut (no palannut normaalipainoon ihan itsekseni), syön kunnon aterioita, yritän olla stressaamatta, imetän 2-3 h välein, olen mm. juonut alkotonta kaljaa, pumpannut (en heru kuin kerralla noin 20 ml vaikka siis lähes täysimettänyt tyttöä tämän 8 kk), opettanut tytön mahdollisimman nopeasti pois rintakumista, mitäköhän vielä...? Ja kuitenkin tässä ollaan menty vähän "sillä rajalla" koko 8,5 kk.
Tällä hetkellä toki vaikuttaa tuo tytön ajoittainen kieltäytyminenkin, tänään kuitenkin 3 krt jo imenyt eli ok, mutta jos miettii ihan yleisesti tätä asiaa. Olen lukenut imetyksestä paljon ja paljon on näitä juttuja "ei maito yhtäkkiä lopu", "näin saat maidon taas lisääntymään", mutta kyllä mä joskus epäilen, että ei koske näitä mun tissejäni. Ja josssain vaiheessa alkoi tuntua siltä (kuten vähän nytkin), että elämän on täyttänyt vaan tämä "imetys-projekti", että miten sitä maitoa nyt sitten tulisi ja itse ottanut kauheesti paineita, ettei vaan tarvitse sitä korviketta kotiin raahata. Ihan kuin tässä vauva-arjessa nyt ei olisi ollut muutenkin kestettävää ajoittain...

Mutta tuli nyt avauduttua tästä imetyksestä . Ollut siis ihanaa ja kamalaa .

Juurikin noin, riittävät ateriat, tiheä imettäminen, juominen, imetystee, alkoholiton olut, fenkolinsiemenet ruuassa ja sellaisenaan jne. Jos maito ei kertakaikkiaan jaksa nousta kunnolla niin ihan hyvin voi antaa korviketta. Kaiken maailman "seiso päälläsi" kuulosia poppakonstejakin on tullut luettua Jokainen saa päättää itse mitä kokeilee ja aikooko edes imettää. Tietysti jokainen tippahan on arvokas mitä lapsi rinnasta saa, mutta jos maito ei riitä niin sitten pullosta/mukista lisää Turha tuosta imetysasiasta on stressaamaan lähteä ja jokainen äiti tekee niinkuin itsestään parhaalle tuntuu. Mun mielestä ei muutenkaan pitäisi lähteä ruoskimaan itseään imetysasioilla vaikka se voikin pahalle tuntua. Tärkeintähän on, että lapsi saa ruokaa riittävän määrän kasvun ja kehityksen turvaksi. Läheisyyttä saa pullolapsikin siinä missä imetetty kun ruokkii sylissä pitäen. Ja jos pystyy kuitenkin edes osittain antamaan rintamaitoa, niin siitäkin saa niitä vasta-aineita jne. Ja hei, kohtahan näille kullanmuruille saa ruveta antamaan jo tavallistakin maitoa. Ja kyllähän se maito voi vaan loppua, osalla aiemmin ja osalla myöhemmin. Tsemppiä jos vielä taistelet imetyksen kanssa. Yritä vaan niin kauan kuin susta itsestäsi hyvältä tuntuu ja lapsi kasvaa hyvin, mutta jos homma ei suju niin älä suotta stressiä siitä korvikkeesta ota.
Joskus imetysongelmien kanssa olis hyvä ottaa yhteyttä vaikka imetystukiryhmään ja tukihenkilöön. Esim neuvolasta voi kysäistä jos siellä olisi sellaista saatavilla tai sitten netistä katsot lähimmän tukiryhmän yhteystiedot.