Täällä on onniteltu
happihyppyä pojasta, mutta minä olin kyllä lukevinani että tonttutyttö sieltä syntyi..?
Vai luinko ihan väärin... Joka tapauksessa ihan hirmuisen suuret onnittelut! :heart: Ihanan joululahjan saitte! Ihan liikutuin, tuntuu vaan niin uskomattomalta että helmiksiä alkaa syntyä ja vielä se, että kaikki tähän asti syntyneet voivat hyvin! :heart:
Joulu tuli ja meni, pohdittiin siskon kanssa eilen, että on se jännä että jouluaattoa odottaa ja odottaa, ja sitten se on hujauksessa ohi... jää jotenkin masentava ja haikea olo. Meillä oli ihana joulu koko perheen ja sukulaisten kera; yhdessäoloa, hyvää ruokaa, mieluisia lahjoja ja mukavaa tunnelmaa.
Ajattelin myös eilen, että olen melkein koko syksyn odottanut joulua, ja sitten että joulun jälkeen voi ruveta odottamaan äitiyslomaa ja vaavin saapumista.. Eli nyt sitä sitten voi odottaa ja pitää ns. seuraavan etappina. :heart:
Omaa napaa ja pakko taas purkaa huolta: Kävin kolmisen viikkoa sitten keskussairaalan päivystyspolilla, kun mulla oli jatkunut muutama päivä sellanen kummallinen kipu vasemmassa nivusessa ja koko nivunen tuntui ihan turvonneelta. Epäilivät laskimotukosta ja koko vasen jalka ja nivunen ultrattiin ja sit otettiin verikokeita. Mitään syytä ei kuitenkaan löytynyt, kaikki oli ok... No, tää kipu on ollut ja pysynyt, ehkä vähän helpottanut, mutta nyt taas tässä parin päivän sisällä alkanut tosi ilkeänä, ja joulusaunassa mun sisko huomasi että mulla on vas. reidessä ja nivusessa kaksi isoa mustelmaa ja monen monta verisuonta tummana esillä koko reidessä. Itse en ole tätä huomannut, kun meillä ei ole kotona sellasta kokovartalopeiliä enkä muutenkaan sinne masun alle enää näe, kun se on jo niin iso. Kipu on tosi paha esim. yön jälkeen kun olen maannut ja nousen ylös, samoin jos istun kauan paikallani... Se kipu ikään kuin säteilee sellasena painon tunteena koko alapäähän ja takapuoleenkin. Päätin, että menen aamulla uudestaan päivystyspolille näyttäytymään. Voisin varmaan mennä vaikka heti, mutta tuntuu ettei tämä mikään ihan hätätapaus ole... vaivaa vaan tietysti mieltä ja miettiihän sitä kaikenlaista. Se vaan että kun kolme viikkoa sitten on ultrattu ja kaikki oli kunnossa, niin mitä ihmettä se sit vois olla...
Tulipa pitkä viesti, täällä mä valvon hiljaisessa kodissa pimeässä ja mietin... ja oli pakko tulla kirjoittamaan tänne.
Toivottavasti kaikilla mammoilla oli ihana joulu! :xmas: Ensi vuonna meillä tosiaan sit on jo nämä pikkuiset mukana viettämässä joulua, niin kuin joku jo täällä totesikin..
~ Merve ja masupoika 32+6