:wave:
Välillä täälläkin, niin on puuhaa ollut, että ei ole paljon konetta aukastu. Oon maalannut olkkarin seiniä parina päivänä, vielä vähän kun sutis niin ne olis laitettu ja vois siirtyä meidän makkariin-jos sen jälkeen sais sit viimein listatkin kiinni.
Muutenkin tää viikko on yhtä hässäkkää, joka päivälle on jotain pakollista ohjelmaa ja päälle vähän järjestelyjä kun lauantaina juhlitaan miehen 3-kymppisiä. B)
Nukuttamisesta sen verran, että esikoisen kanssa päätettiin ettei nukuteta, eikä nukutettu-poika oli alusta asti hyvä nukkumaan, eikä mitään vaivoja ollut ja oppi opettamatta nukahtamaan omaan sänkyynsä. Ajateltiin sitten että neidin kanssa sama homma, mut tyty päättikin sit vähän toisin...
Refluksin takia nukkumaan käyminen oli yhtä vääntöä ja nukahti pitkään joko syliin, viereen tai tassutellen ja aikaa meni joka ilta ainakin tunti. Mut ihmekös tuo, kun oli huono olla. :snotty: Sit kun saatiin tytylle lääkitys ja tiedettiin varmuudella että oireet kurissa, alettiin opettaa neitiä nukahtamaan itsekseen. Eihän tuo alkuun samaa mieltä ollut, kun oli tottunut siihen että vieressä ollaan, mut aika nopeasti oppi siihen ettei maailma lopu vaikka itsekseen nukahtaisikin. Vietiin siis vaan tyttö sänkyyn ja siliteltiin hetki, toivoteltiin hyvät yöt ja poistuttiin huoneesta. Huutoahan siitä seurasi, aluksi käytiin kumoamassa kertaa monta kunnes nukahti, muutama ilta kun tätä tehtiin, niin tytylle riitti varmistukseksi se, että huikattiin oven raosta "nyt nukkumaan, hyvää yötä". Saattaa edelleen varmistaa että ollaan paikalla heittämällä tutin lattialle kun tietää että se tullaan nostamaan, mut kerta tätä riittää ja nukahtaa kun on nähnyt ettei hävitä mihinkään. Useimmiten kyllä nukahtaa tätä nykyä samantien kun sänkyyn vie ja huudot on jääneet.
Joo, mut en siis itsekään varsin helpon ja hyvin nukkuvan esikoisen jälkeen ymmärtänyt miksi lapsia pitää nukuttaa, mut tyty onneksi opetti äitiään tässäkin asiassa. =) Tsemppiä
ievalle nukutuspuuhiin, kyllä se siitä ajastaan. :hug:
