V
vierailija
Vieras
Olin menossa kylpylähotellissa järjestettävään kunta-alan seminaariin ”Kuntatalouden uudet haasteet”, joka kestäisi koko perjantaipäivän. Samaan aikaan munaskuitani pakotti, tunsin että minun on pian pakko saada naista. Työpaineet olivat viime aikoina olleet kovat. Oli jo useita viikkoja siitä, kun olin viimeksi päässyt nousemaan pukille ja tyhjentämään pussit kunnolla. En tiedä onnistuisiko se tuolla kylpylähotellissa, luultavasti minun oli heti seminaarin jälkeen lähdettävä kaupunkiin kokeilemaan onneani siellä.
Seminaarihuoneessa viereeni istui nainen. En tuntenut häntä, mutta hän, kuten minäkin, istui samalla valitsemallaan paikalla koko päivän, kuten ihmisillä on tuollaisissa tilaisuuksissa tapana. Hän oli keski-ikäinen, tummatukkainen, hyvännäköinen ja hyvin säilynyt. Esitelmät olivat toisinaan tylsiä, sen vuoksi minulla oli tuollaisissa tilaisuuksissa usein tapana lohkoa vitsejä käsiteltävistä aiheista tai puhujasta, niin nytkin. Kerroin lohkaisuni vierelläni olevalle naiselle, ja ne tuntuivat huvittavan häntä. Tämä auttoi murtamaan puhumattomuuden jään välillämme.
Tauolla kuljin hänen perässään kahvipöydän luokse ja tein muutamia huomioita. Nainen oli pitkä, olisi ollut ilman korkokenkiäänkin. Hyvin istuva jakkupuku paljasti muodokkaan mutta ei ylipainoisen vartalon, kapean vyötärön ja suurehkot rinnat. Hänen hyvin muodostunut takapuolensa keinui hänen kävellessään korkeissa, naisellisissa korkokengissään. Onnistuin saamaan paikan hänen viereltään myös kahvipöydässä ja esittäydyin hänelle ojentaen käteni:
- Minä olen muuten Jarkko.
- Merja. Hauska tutustua.
Juttelumme edistyi. Kerroin itsestäni saadakseni hänetkin avautumaan minulle. Hän kertoi olevansa 44-vuotias, eronnut ja 20-vuotiaan juuri kotoa muuttaneen tyttären äiti. Hän oli koulutukseltaan ekonomi, asui Jyväskylässä ja vastasi eräästä kuntatalouden osa-alueesta kaupungin hallinnossa. Harrastuksia olivat voimistelu, kuntosaliharjoittelu ja lukeminen.
Istuin hänen vieressään koko päivän, olin myös hänen seurassaan kaikkia tauot ja lounastunnin. Minusta tuntui jotenkin selvältä, että viettäisimme tämän seminaarin yhdessä. Mutta seminaari päättyi kello 16.30 ja osanottajat lähtivät viikonlopun viettoon. Tähänkö tämä nyt jäisi, enkö näkisi häntä enää?
Hän sanoi haaveksiva ilme silmissään:
- On ollut aikamoista stressiä töissä viime ajat, tekisi mieli rentoutua jotenkin, kun kerran kylpylähotellissakin ollaan. Laukaista stressi, purkaa paineet, nauttia oikein kunnolla…
- Pidätkö kylpylöistä?
- Pidän, pidän… harmi, että tämä oli vain yhden päivän seminaari, kylpylässäkään ei ehtinyt käydä.
- Ei kai se mahdotontakaan ole.
Sitten rohkaisin mieleni ja lausuin julki ehdotukseni, jota olin jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni:
- Mitäs jos jäädään tänne huomiseen asti? Otetaan huoneet hotellista ja nautitaan tänä iltana kylpylästä.
Hänen ilmeensä kirkastui. Hän vastasi ilkikurisesti:
- Muuten kävisi mutta ei käy.
- Onko sinulla sitten huomenna muuta ohjelmaa?
- Ei ole, mutta ei vaan käy.
- Miksi ei?
- No siksi, kun sanoit ”otetaan huoneet”. Ei siinä ole mitään järkeä. Me olemme aikuisia, vapaita ihmisiä. Kai me voimme samassakin huoneessa yöpyä, se tulee niin paljon halvemmaksi. Yksi kahden hengen huone riittäisi.
Olin tyrmistynyt siitä, mitä hän sanoi. Kuinka luontevasti hän asian esittikään! Kuinka luonnollista voisi kahden, toisilleen lähes tuntemattoman eri sukupuolta olevan ihmisen yöpyminen samassa huoneessa hänen mielestään olla! Ja vain kustannusten säästämiseksi, ainakin näennäisesti ilman erotiikan häivääkään. Vastasin viipymättä myönteisesti:
- Totta kai voimme olla samassa huoneessa, kustannusten säästämiseksi, hyvä idea. Muuten, kylpylässä käyntiä varten, onko sinulla bikinit mukana?
- On aina, tietokonelaukussa. Tykkään käydä työmatkoillakin uimahallissa aina kun on tilaisuus.
Seminaarihuoneessa viereeni istui nainen. En tuntenut häntä, mutta hän, kuten minäkin, istui samalla valitsemallaan paikalla koko päivän, kuten ihmisillä on tuollaisissa tilaisuuksissa tapana. Hän oli keski-ikäinen, tummatukkainen, hyvännäköinen ja hyvin säilynyt. Esitelmät olivat toisinaan tylsiä, sen vuoksi minulla oli tuollaisissa tilaisuuksissa usein tapana lohkoa vitsejä käsiteltävistä aiheista tai puhujasta, niin nytkin. Kerroin lohkaisuni vierelläni olevalle naiselle, ja ne tuntuivat huvittavan häntä. Tämä auttoi murtamaan puhumattomuuden jään välillämme.
Tauolla kuljin hänen perässään kahvipöydän luokse ja tein muutamia huomioita. Nainen oli pitkä, olisi ollut ilman korkokenkiäänkin. Hyvin istuva jakkupuku paljasti muodokkaan mutta ei ylipainoisen vartalon, kapean vyötärön ja suurehkot rinnat. Hänen hyvin muodostunut takapuolensa keinui hänen kävellessään korkeissa, naisellisissa korkokengissään. Onnistuin saamaan paikan hänen viereltään myös kahvipöydässä ja esittäydyin hänelle ojentaen käteni:
- Minä olen muuten Jarkko.
- Merja. Hauska tutustua.
Juttelumme edistyi. Kerroin itsestäni saadakseni hänetkin avautumaan minulle. Hän kertoi olevansa 44-vuotias, eronnut ja 20-vuotiaan juuri kotoa muuttaneen tyttären äiti. Hän oli koulutukseltaan ekonomi, asui Jyväskylässä ja vastasi eräästä kuntatalouden osa-alueesta kaupungin hallinnossa. Harrastuksia olivat voimistelu, kuntosaliharjoittelu ja lukeminen.
Istuin hänen vieressään koko päivän, olin myös hänen seurassaan kaikkia tauot ja lounastunnin. Minusta tuntui jotenkin selvältä, että viettäisimme tämän seminaarin yhdessä. Mutta seminaari päättyi kello 16.30 ja osanottajat lähtivät viikonlopun viettoon. Tähänkö tämä nyt jäisi, enkö näkisi häntä enää?
Hän sanoi haaveksiva ilme silmissään:
- On ollut aikamoista stressiä töissä viime ajat, tekisi mieli rentoutua jotenkin, kun kerran kylpylähotellissakin ollaan. Laukaista stressi, purkaa paineet, nauttia oikein kunnolla…
- Pidätkö kylpylöistä?
- Pidän, pidän… harmi, että tämä oli vain yhden päivän seminaari, kylpylässäkään ei ehtinyt käydä.
- Ei kai se mahdotontakaan ole.
Sitten rohkaisin mieleni ja lausuin julki ehdotukseni, jota olin jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni:
- Mitäs jos jäädään tänne huomiseen asti? Otetaan huoneet hotellista ja nautitaan tänä iltana kylpylästä.
Hänen ilmeensä kirkastui. Hän vastasi ilkikurisesti:
- Muuten kävisi mutta ei käy.
- Onko sinulla sitten huomenna muuta ohjelmaa?
- Ei ole, mutta ei vaan käy.
- Miksi ei?
- No siksi, kun sanoit ”otetaan huoneet”. Ei siinä ole mitään järkeä. Me olemme aikuisia, vapaita ihmisiä. Kai me voimme samassakin huoneessa yöpyä, se tulee niin paljon halvemmaksi. Yksi kahden hengen huone riittäisi.
Olin tyrmistynyt siitä, mitä hän sanoi. Kuinka luontevasti hän asian esittikään! Kuinka luonnollista voisi kahden, toisilleen lähes tuntemattoman eri sukupuolta olevan ihmisen yöpyminen samassa huoneessa hänen mielestään olla! Ja vain kustannusten säästämiseksi, ainakin näennäisesti ilman erotiikan häivääkään. Vastasin viipymättä myönteisesti:
- Totta kai voimme olla samassa huoneessa, kustannusten säästämiseksi, hyvä idea. Muuten, kylpylässä käyntiä varten, onko sinulla bikinit mukana?
- On aina, tietokonelaukussa. Tykkään käydä työmatkoillakin uimahallissa aina kun on tilaisuus.