Hei kaikille. olen jo aikaa sitten ilmoitanut itseni tänne, mutta silloin olin nimellä Catherine07 joku aika sitten vaihdoin tuon nikin kuitenkin
Ompuksi kun se on tuon meidän masukin tekonimi..Olen kyllä käynyt ihan säännöllisesti lukemassa teidän juttuja, kun löhöillen pysty lukemaan mutta ei oo jaksanu kirjoittaa hankalan asennon takia.. nyt uudessa kämpässä asustellaan3.tta päivää ja löytänyt läppis hyvän paikan, että jaksaa kirjoittaakin.
Eli saa muuttaa tuolta ekalta sivulta tuon nimen jos jaksaa ja la on aikeasti sitten 23.7 ja synnytys täpahtuu erinäisistä syistä sittenkin
naistenklinikalla.
Eli eka ja toka ultra oli jorvissa ja sinne alunperin piti mennä synnyttämään, mutta toinen ultra muutti tilannetta aika paljon, ensisynnyttäjänä ite en kuvasta tajunnut että olisi jotain erikoista, ultraaja sanoi, ettei tiedä mikä on että hän käy hakemassa kokeneemman kätilön katsomaan.. siinä miehen kanssa pideltiin käsistä kiinni ja vähän epätietoisina jännäiltiin..
tuli seuraava kätilö ja sekin vaan katteli että nyt ei kyllä tiedä mikä on, ettei ole nähnyt ennen.. Siinä jo hyvä paniikki päällä, että se on kuollu tai jotain vähintään, mitä kaikkee sitä keksiikään. No sen verta selitettiin että siellä vauvan mahassa on joku iso pallo, mut saamme lähetteen naistenklinikan sikiötutkimusyksikköön.. Että he rapostoivat sinne ja sieltä ollaan sitten yhteydessä..
Lhettiin kotia ajamaan, minä tietenkin itkin ja pyysin vaan miestä soittamaan töihin, etten sit tule illaksi töihin ja pidän seuraavankin päivän vapaata. Kotia mentiin ja molemmat itkettiin ja lohdutettiin toisiamme. Pian sieltä Naistenklinikalta soitettiin ja antoivat onneksi heti seuraavalle päivälle ajan.
Seuraavana päivänä sitten sinne sikiötutkimusyksikköön ja siellä todella pätevän oloiset henkilöt tutkivat ja keskustelivat keskenään. Epäilivät läppätukosta, että virtsa ei pääse rakosta pois vaan jää rakkoon joka siis oli venynyt isoksi palloksi (oli isompi halkasijaltaan kuin vauvan pää) kertoivat, että kun se on niin iso, niin se on painanut kaikki sisä elimet ylös sumppuun. ja niitä ei pysty kunnolla ultraamaan. Ja että voitaisiin tehdä punktio rakkoon ja tyhjentää se että voisi ultrata muut elimet ja samalla siitä nesteestä voi sitten tehdä kromosomi-tutkimukset ja tarkistaa löytyykö sieltä mitään poikkeavaa..
Sen jälkeen käytiin perinnöllisyystutkijan juttusilla jossa keskustelemalla poistetaan perinnöllisyys tekijät, siis tulos että tämä ei ole periytyvää. Ja samalla käytiin läpi mahdolliset etenemis vaiheet, että jos toivomme, niin on vielä jokunen viikko aikaa päätyä keskeytykseen, josta kietäydyimme toistaiseksi, että saadaan kaikki mahdollinen tieto ja tutkimusten tulokset.
Seuraavana takaisin tutkimushuoneeseen jossa sitten punktioitiin vauvan rakosta yhteensä 2,5dl vettä (viikkoja 19+4, eli aika paljon noin pikku kaverista) ja saatiin ultrattua muut elimet, joissa näkyi että munuaisaltaat myös laajentuneet ja trapekuloituneet? sydän oli vähän huonosti näkyvillä, joten vielä lähete lastenklinikalle sydänultraan ja myöskin lastenlääkärille keskustelemaan lääkärin kanssa joka ollut tekemisissä tälläisten lastenkanssa joilla samoja vikoja. Ja uusi aika seuraavalle viikolle ultraan.
Seuraavalla viikolla ultrassa rakko oli takaisin palautunut isoksi palloksi. Ja totesi että otetaan uusi ultra sitten kun kromosomitutkimukset valmiit. Eli noin parin viikon päähän.
Lästenlääkärillä käytyämme saimme taas paljon hyvää ja positiivista
tietoa asiasta. Lapsi ehkä joutuu käymään jonkun verran lääkärissä, mutta aika monet elävät ihan normaalia elämää ja lapset ovat olleet ihan tervepäisiä.
Sydänultrassa lääkäri tutki sydämen ja totesi siellä kaiken olevan priima kunnossa ja miehen kanssa huomattiin että rakkokin oli pienentynyt, vaikka lääkäri ei halunnut asiaan ottaa kantaa, kun ei tutki kuin sydämiä.
Tähän mennessä kaiken saamamme tiedon perusteella ja kun vastaukset kromosomeistakin tuli, että sieltä osin kaikki kunnossa, rupesimme jo pikkuhiljaa luottamaan, että kyllä tämä tästä ja onneksi ei sitä keskeytystäkään tarvinnut enää harkita. Pikku hiljaa, sitä rupesi taas katselemaan elämää eteenpäin. Viikon olin tuossa saikulla, mutta sitten palasin takaisin töihin.
Nyt ollaan tähän asti sitten käyty tuolla kontrolli-ultrissa 3:n vkon välein, rakko on pienentynyt, melkein normaali kokoinen ja muutkin elimet eivä ole tehneet muutosta huonompaan, vaan ehkä jopa parempaan. Viime kerralla kaveri teki hengitysharjoituksia ja tänään kateltiin kun meillä on hikka
:heart:
Tiedossa on että sitten kun vaavi syntyy, niin tehdään vielä paljon tutkimuksia, koska mikään ei ole ultralla varmaa ja asioille ei voi tehdä mitään niin kauan kuin on kohdussa. Mutta en ole stressannu tulevaa, sen näkee sitten, mitä on ja saadaan lopullinen diagnoosi näille vaivoille, jos enää löytyy vaivoja.
No tänään oltiin 2 tuntia sydänkäyrässä, kun kaveri on vähän hiljasemman sorttista, mutta päästivät mut kuitenkin vielä kotiin, joten vielä oli normien sisällä. se on vaan tommonen ei se haluu möyrii päivällä, illalla alotti sit taas liikuskelun ja koko ajan tossa vähän jotain pyörii.
Eli kaikille ihanaa loppu odotusta, ja onnittelut sille hätähousulle joka ei malttanu henäkuuhun jaksanu. Ja pahoittelut ylipitkästä viestistä.. Ajattelin jos joku haluaa kuulla erilaisia odotuksia.. Ja et jos asiat alkuun välillä näyttää tosi pahalle, niin ei ne välttämättä sitä kuitenkaan ole
