:flower: Kiitos onnitteluista! Kyllä täällä ollaankin onnesta soikeina!
Tosiaan, kuten itse vitsinä aiemmin heitin ja Ievuska tarkkana huomasi, meillä on nyt sitten kaksi synttärisankaria 19.7 sekä mun nimpparit. Riittää aihetta juhlaan...
Mutta siis silloin pe oli koko päivän vähän epämääräinen olo, meinasin jo aamulla perua neuvola-ajan, kun arvelin, että voisi suoraan synnärille lähteä, mutta rauhottui sit aina muutaman supistuksen jälkeen, eivätkä olleet varsinaisen kivuliaita, lähinnä napakoita. Illalla ajoissa nukkumaan, kun kakkosen 2-v synttäritohinat kuitenkin väsyttivät, vaikka pienesti vain juhlittiinkin. Ei se noista elosalamoista näkynyt...
Eka supistus tuli 11, heräsin siihen, kävin pissalla ja jatkoin unia hetken. Seuraava puol 12, ja se pakotti nousemaan ylös ja kuulostelemaan tilannetta, isäntäkin heräsi ja oli ihan skarppina; joko joko... Soitin pikkusiskolle, että varaudu siihen, että lähtö tulee ja menin uudelleen vessaan. Limaa alkoi tulla ja supistuksia 5-10 min välein ja kivuliaita, joten sanoin isukille, että soitapa heti uudestaan siskolle ja käske nopeasti paikalle! Tuli puolijuoksua muutamassa minuutissa... Yleensä sen lähdöt (neiti 17-v) kestää ainakin puoltoista tuntia...
Soitin pukiessa synnärille, että lähdetään tulemaan.
Sairaalassa oltiin noin puol yksi, ja odotellessa kätilöä noin puoli tuntia tuli jo niin mojovia supistuksia, että pissanäytettä antaessa meni mahakin ihan kuralle, luonnollinen tyhjennys!
Sitten päästiin käyrään ja kun kätilö sanoi, että otetaan noin puoli tuntia, epäilin vahvasti, että näinköhän otetaan niin kauan... 10 minsaa riitti, sitä vertaa mukavasti tuli kovia supistuksia lähes taukoamatta. Isukilla oli oma kivaa vieressä, kun seurasi lukemia; nyt tulee taas ja "vain" tollanen 70 supistus. Se supistamaton arvo tais olla 0. Kätilö kurkkas sitten vihdoin tilannetta alapäässä, 6 cm auki, ja saliin.
Mitäs kivunlievitystä haluaisit? Olin kyllä pärjännyt ihan hyvin keskittymällä hengittämiseen, jopa niinkin tehokkaasti, että huomasin vajoavani omaan maailmaan aina supistuksen aikana. Se oli varmaan se kuuluisa
"synnytystranssi" tms, mutta mulle uusi kokemus. Ja positiivinen!
Kun K-SKS ei enää ilokaasua anna, päätettiin kokeilla kohdunkaulan puudutetta ja se toimi! Lääkäri oli onneksi paikalla ja sain sen välittömästi, 7cm auki. Klo 1.30
Itse laittotikku oli ihan julmetun näköinen, mutta toimenpide suht kivuton ja kuulemma sen tikun päässä oleva neula erittäin pieni...
Seurasivat muutaman supistuksen ajan, että tehoaako, ja kun kerroin, että kipu hävinnyt lähes kokonaan ja hengittämällä syvään menee ihan hyvin, kätilö sanoi että tulee sitten parin tunnin kuluttua katsomaan uudestaan, ellei mitään kummaa ja soittokello löytyy tuosta. Isukkikin hymähti jo silloin, ja sanoi että viimeistään kahdelta on homma ohi... Jos vanhat merkit paikkansa pitää!
No, kätilö lähti, ja meni ehkä n. pari supistusta, kun vedet meni. Eikun soittamaan kätilö takaisin paikalle. Ja sitä vettä tuli ihan tajuttomasti, vallan tulvi! Olin kainaloihin asti märkä, ihan uusi kokemus mulle sekin, aiemmin vettä toki tullut, muttei noin paljoa...
Samalla sitten hävisivät vauvan sydänäänet monitorista ja hälytettiin toinen kätilö paikalle ja alkoivat jo varustautua pinnin (?) laittoon vauvan päähän. Itellekin alkoi nousta tuskan hiki, mites tässä nyt näin kävi ja mitäs nyt!!! Sitten anturi löysi onneksi äänet uudestaan, vauva vain oli vesien mukana holahtanut niin reilusti kanavassa alaspäin. Huoh!
Sitten tuli tarve ponnistaa! Sanoin, että tee eppari, jos vaan vähänkin näyttää kiristävän liikaa, mutta tuli sitten ilman, muutamalla repeämällä ja nirhaumalla. Itse ponnistaminen sattui ihan s**tanasti, ja vaikka kuinka yrittää olla rohkea ja reipas, minulla menee ponnistamisvaiheessa aina n.15 minsaa. Ehkä hiven tasapainottaa nopeaa avautumista, mutta kuinka sen kivun voikin unohtaa niin tehokkaasti! Onneksi!
Tyttö siis saapui maailmaan
2.24, painoa
4100g ja pituutta
53cm. :heart: Suloinen rakkauspakkaus! Vain 24 minsaa "ylitöitä". Oli lisäksi niin lapsivedessä kylpenyt, että vain vähän päätä huuhtaistiin, ei kummemmin pesty...
Kotiin oltasiin haluttu ja päästy jo eilen, mutta neiti ei suostunut pissaamaan...
Nopean kotiutumisen kriteerit K-SKS:ssä: Hyvä bilirubiini, hyvät verensokerit *2 sekä kakka + pissa, ja tietenkin lastenlääkärin tarkastus. Kaikki muu siis ok, mutta pissa tuli vasta seuraavana yönä... No, hikoiltiin sitten sairaalasängyssä...ja kotiuduttiin aamulla.
Niin ja sitten pitää mennä/
pääsee kolmen päivän päästä osastolle uudestaan lastenlääkärin tarkastukseen! Mielummin menekin lääkärille, kuin neuvolan kesälomansijaiselle!!! =)
Mutta näin meillä, jaksamista ja yhtä helppoa synnytystä vielä jäljellä oleville Heinämammoille!!! :wave:
Siirryn sitten minäkin tuonne Vauvat-puolelle (ehkä huomenna...) mutta käyn toki kuulumisia täälläkin lukemassa... ja jännittämässä teidän puolesta! :hug:
Nyt minäkin nukkumaan, saahan tuota taas koko yön heräillä... edelleen...
