Hei taas kaikki mamat! Eilen illalla lukaisin monen sivun tekstit taas läpi ja enpä nyt enää jaksa muistaa mistä kaikesta täällä olikaan keskusteltu
Koirista ainakin. Meiltä löytyy kaksi novascotiannoutajaa, 12 v. ja 5 v. Vanhempaa ei neiti jaksa kiinnostaa juuri lainkaan, tietty jos oikein sopivasti kohdalleen sattuu niin sitten nuolastaan naamasta. Nuorempi taas pyörii leikkimaton vieressä koko ajan, mutta ainoastaan kaikkien lelujen vuoksi. Hyvin kyllä tietää, että niihin ei saa koskea. Mahtava seurata, kun tulee leikkimaton viereen kuinka tarkasti asettelee tassut ihan siihen viereen ettei ne vahingossakaan osu matolle
Soseita aateltiin aloitella sitten vasta 6 kk iässä, jos maito riittää siihen asti ihan hyvin. Aattelin, että ennätämme niitten kans sotkea sittenkin ihan tarpeeksi. Mut katsellaan sitä nyt tässä, että mihin suuntaan homma kehittyy.
4 kk neuvola oli meillä viime perjantaina. Painon nousu on tasaantunut siitä mitä se aluksi oli. Pituutta olisi kuulemma saanut tulla enemmänkin. 3 kk:n neuvolassa lääkäri käski siihen kiinnittää huomiota ja nyt meni sitten konsultaatiopyyntö toiselle lääkärille, että vaatiiko tarkempia toimenpiteitä vai ei. Sinänsä minusta itsestä koko pituuden tarkkailu on vähän niin ja näin. Siis nyt kun eka mitattiin saatiin pituus 61 cm ja sitten kokeiltiin uudestaan niin tuli 61,5 cm. Ja sitten niitä käppyröitä seurataan lähes senttien tarkkuudella ja kun koko mittausprosessi on sellainen, missä helposti tulee jopa senttienkin heittoja puoleen jos toiseen... No eipä siinä, hyvähän se tietysti on että seurataan tarkkaan että jos oikeesti jotain hälyttävää onkin. Mut en kuitenkaan osaa olla kovinkaan peloissani tuosta pituuden kehityksestä. Painoa meillä siis nyt oli 6730 g ja pituutta 61,5 cm (syntyessä 3650 g ja 51 cm).
Niin mun on jo jonkin aikaan pitänyt kysyä, että onko muilla ilmennyt mitään vastaavaa mitä meillä nykyisin. Eli kun illalla aletaan nukuttamaan niin siihen ei meillä nykyisin kelpaa kukaan muu kuin äiti. Vien neitin nykyisin aina sänkyyn, kun alkaa osoittamaan väsymisen merkkejä ja menen itse makoilemaan viereen. Siinä sitten tuhisimme nenät vastakkain ja käsistä toisiamme pitäen niin kauan, että uni tulee (monesti kyllä molemmille ). Mutta auta armias jos iskä koittaa samaa, aivan valtava itku alkaa joka loppuu heti, kun minä tulen viereen. Varmaanhan sitä iskänkin kans nukahdettas aikansa itkettyä, mutta ei raski toista itkettää. Helpompi tehdä se joskus sitten, kun ei itse ole kuuntelemassa sitä. Mutta tämä lienee taas joku vaihe, että varmaan jossain vaiheessa tulee muuttumaan niinkin, että iskä on parempi kuin äiti tai ainakin sillä lohdutan miestäni. Myös jos neiti on kovin väsynyt, niin äitin syli on ehdoton :heart:
Koirista ainakin. Meiltä löytyy kaksi novascotiannoutajaa, 12 v. ja 5 v. Vanhempaa ei neiti jaksa kiinnostaa juuri lainkaan, tietty jos oikein sopivasti kohdalleen sattuu niin sitten nuolastaan naamasta. Nuorempi taas pyörii leikkimaton vieressä koko ajan, mutta ainoastaan kaikkien lelujen vuoksi. Hyvin kyllä tietää, että niihin ei saa koskea. Mahtava seurata, kun tulee leikkimaton viereen kuinka tarkasti asettelee tassut ihan siihen viereen ettei ne vahingossakaan osu matolle
Soseita aateltiin aloitella sitten vasta 6 kk iässä, jos maito riittää siihen asti ihan hyvin. Aattelin, että ennätämme niitten kans sotkea sittenkin ihan tarpeeksi. Mut katsellaan sitä nyt tässä, että mihin suuntaan homma kehittyy.
4 kk neuvola oli meillä viime perjantaina. Painon nousu on tasaantunut siitä mitä se aluksi oli. Pituutta olisi kuulemma saanut tulla enemmänkin. 3 kk:n neuvolassa lääkäri käski siihen kiinnittää huomiota ja nyt meni sitten konsultaatiopyyntö toiselle lääkärille, että vaatiiko tarkempia toimenpiteitä vai ei. Sinänsä minusta itsestä koko pituuden tarkkailu on vähän niin ja näin. Siis nyt kun eka mitattiin saatiin pituus 61 cm ja sitten kokeiltiin uudestaan niin tuli 61,5 cm. Ja sitten niitä käppyröitä seurataan lähes senttien tarkkuudella ja kun koko mittausprosessi on sellainen, missä helposti tulee jopa senttienkin heittoja puoleen jos toiseen... No eipä siinä, hyvähän se tietysti on että seurataan tarkkaan että jos oikeesti jotain hälyttävää onkin. Mut en kuitenkaan osaa olla kovinkaan peloissani tuosta pituuden kehityksestä. Painoa meillä siis nyt oli 6730 g ja pituutta 61,5 cm (syntyessä 3650 g ja 51 cm).
Niin mun on jo jonkin aikaan pitänyt kysyä, että onko muilla ilmennyt mitään vastaavaa mitä meillä nykyisin. Eli kun illalla aletaan nukuttamaan niin siihen ei meillä nykyisin kelpaa kukaan muu kuin äiti. Vien neitin nykyisin aina sänkyyn, kun alkaa osoittamaan väsymisen merkkejä ja menen itse makoilemaan viereen. Siinä sitten tuhisimme nenät vastakkain ja käsistä toisiamme pitäen niin kauan, että uni tulee (monesti kyllä molemmille ). Mutta auta armias jos iskä koittaa samaa, aivan valtava itku alkaa joka loppuu heti, kun minä tulen viereen. Varmaanhan sitä iskänkin kans nukahdettas aikansa itkettyä, mutta ei raski toista itkettää. Helpompi tehdä se joskus sitten, kun ei itse ole kuuntelemassa sitä. Mutta tämä lienee taas joku vaihe, että varmaan jossain vaiheessa tulee muuttumaan niinkin, että iskä on parempi kuin äiti tai ainakin sillä lohdutan miestäni. Myös jos neiti on kovin väsynyt, niin äitin syli on ehdoton :heart: