Heinäkuun Hurmaajat 2010

Huh, tekstit kahlattu läpi, en kyllä osaa mitään kommentoida...

Tervetuloa kuitenkin uudet ja toivottavasti Rakeen massussa on kaikki hyvin!

Huh huh, meni koko ilta muksujen kanssa piparkakkutaloa ja pipareita vääntäessä. Itellä meinas koko ajan oksu tulla, kun tuo makea haju niin ällötti. Luvattu, mikä luvattu, pakko oli tehdä.

Merkkiä vaan, taidan painua yöpuulle! Hyvää yötä kaikille!

Sherine + masukki 6+3 (kai, ei meinaa ikinä muistaa noita viikkoja)

 

Iltaa taloon!

Olinpas siis siellä compatissa tänään ja voih surku siellä oli just se vasta-alkanut ohjaaja, joka on vielä vähän kökkönen... Semmonen epävarma, joten en oikein saannu tunnista paljon irti, kun sarjakin on just vaihtunu siellä ja liikesarjat oli uusia eikä tää uusi ohjaaja edes muistanu opettaa niitä Mutta kyllä siitä vielä hyvä ohjaaja tulee.

Oi babyshower juhlat ois ihanat! :heart: me kerran järkättii semmoset yhdelle ystävälle muutama vuosi sitten ja oli kyllä kivaa. Mä muutenki tykkään yllätysjuhlista, mutta mulla on ollu vaan polttarit itellä semmoset yllärit. Joten pitääkin sitten keväällä alkaa vähän vinkkailee

Nyt nukkumaan, täälläkin huomen ihan super pitkä koulupäivä ja vesisadetta luvattu. Ei oo kivaa!

Hyvää yötä!

 

Ja taas tullut uusia, kiva kiva =) Tervetuloa viivi ja vagner, Kaneli77, heta-h ja juuliai :flower:

Rae89 suuri voimahali sinulle :hug: toivon todella, että kaikki masussa kuitenkin hyvin.

Susanna85 ja Sitruunapippuri kiitos kokemuksistanne!

Parisuhteesta Mieheni kanssa tavattu reilu kaksi vuotta sitten, kihloissa oltiin reilu puolitoista vuotta ennen kuin mentiin naimisiin nyt syksyllä :heart: Minulla ennestään kaksi poikaa, miehellä tyttö ja meillä yhteinen poika. Minulle siis tulossa neljäs, miehelle kolmas. Vauva olisi siis meille toinen yhteinen Semmonen uusperhe meillä.

Nyt nukkumaan, hyvät yöt kaikille :wave:

Päpsy ja pikkunöösi 6+0

 

Varasin varhaisultran 15.12 Otin varman päälle ja silloin pitäisi olla rv 7+6 eli pitäis ainakin näkyä jos on näkyäkseen...

Me käytiin maanantaina omakustanteisessa ultrassa, jolloin oli neuvolan arpoman lasketun ajan mukaan 7+6 ja pikkukaveri oli crl-pituuden perusteella päivälleen sen kokoinen. Kyllä oli tulevalle isukille hieno hetki nähdä pienen pieni nopeasti vilkkuva piste :heart: uä-laitteen ruudulla.

Viime perjantaina vaimo oli 8 tuntia terkkarin ensiavussa tiputuksessa pahoinvoinnin takia ja lauantaina päivällä tuli saunan jälkeen vähän verta väärästä paikasta. Yritin soitella lääkäriasemille ultra-aikaa jo lauantai-illalle, mutta eihän niissä viikonloppuisin ollut kuin yleislääkäreitä paikalla. Sunnuntaina verta ei enää tullut, mutta asia jäi sen verran vaivaamaan varsinkin meikäläistä, että soitin maanantaiaamuna uudestaan Terveystalolle ja vapaa aika löytyikin jo samalle päivälle. Kohdusta löytyi 4 mm x 8 mm alue, josta verta on vuotanut, mutta oli lääkärin mielestä sellaisessa paikassa, että siitä ei tarvi murehtia, vaikka saattaa uudestaankin vielä vuotaa.

Tulipa samalla selvitettyä sekin, että monikkoraskaus ei ole selityksenä kovalle pahoinvoinnille, mutta onneksi pahoinvointi ei ole puolestaan haitannut alkion kehitystä. On pikkuinen osannut omansa ottaa, vaikka samalla onkin laittanut äitinsä kovalle koetukselle.

Meidän tarina sai alkunsa työpaikkaromanssina viime joulukuussa ja melkoista vauhtia ollaankin pidetty siitä lähtien. Toukokuun lopussa oltiin ostamassa omakotitaloa, mutta se kauppa kaatui kaupan ehtona olleeseen homekoiratutkimukseen. Kesäkuun alussa ostetiin sit tontti ja marraskuun alussa käytiin pankissa tekemässä paperit talolainaa varten. Keväällä pitäis laittaa se projekti alulle. Tällä hetkellä asustellaan vaimon mummon vanhassa kotitalossa ~30 km päässä Tampereen keskustasta ja tonttikin ostettiin samalta kylältä.

Naimisiin mentiin 20.09.2009 ja eka yhteinen lapsemme sai alkunsa todennäköisesti tasan kolme viikkoa myöhemmin. Yritystä tosin oli jo heinäkuun puolesta välistä asti, kun käytiin kierukka poistattamassa.

Mulla on isä ja isän vanhemmat kuolleet, äiti ja äidin vanhemmat ovat vielä elossa. Vaimolla on vanhemmat elossa, samoin äidin isä sekä isän äiti. Mun äidille tämä tulokas on ensimmäinen lapsenlapsi, vaimon vanhemmille neljäs.

 

Voi elämä mikä olotila ollut heti aamusta Kuvottaa ja vatsaan vihloo. Toisaalta nyt ois se aika että ois ehkä just menkat alkamassa lähipäivinä. Voiko se vielä tässä vaiheessakin pistää vatsan vihlomaan ? Ei kiva, ku sitten meinaa iskee jo paniikki ku juilii :'( Mut mitään vuotoa ei oo näkyny, eli siinä mielessä ei hätää...
No ens viikolla pääsen vihdoinkin sinne neuvolaan. Täytyy vaan rohkeesti avata suunsa ja kysellä ja kertoa, niin jospa sieltä sitten sais sitä mielenrauhaa samalla. Ultraan kyllä tahtoisin jo niin tietäis että onko siel vatsassa mitään elävää vai ei.
Tänään on taas näköjään sellanen päivä et meinaa synkät ajatukset ja pelot vallata mielen. :'(

 

Tervetuloa kaikille uusille!! Kävin eilen varhaisultrassa.
Kaikki oli hyvin ja syke hyvä :heart: :heart: oli pakko käydä,kun viime vuoden keskenmeno kummitteli, tuli parempi mieli,kun näki sydämensykkeen.
=) tänään 7+5 :heart:

 

kausa np lyhenne tulee niskapoimusta. Eli se 12 vkon ultra, jossa katsotaan onko niskaturvotusta vauvalla.

bebek jos yhtään helpottaa (vaikkei varmaan helpota), niin kyllä se pelko np-ultran löydöksestä on ihan joka päiväinen, vaikka siellä varhaisultrassa kävinkin. Mä olen luonteeltani sellainen, että osaan varmaan rentoutua tämän raskauden suhteen vasta siinä vaiheessa, kun maha kasvaa ja tunnen liikkeet. Tosin sitten varmaan alkaa mietityttää, että onko lapsi terve. Vielä ne ajatukset ei ole käyneet mielessä, kun sitä vaan toivoo, että olisi elossa. Yhtä stressiä stressin perään siitä asti, kun päätetiin, että vauva saa tulla. Nyt kyllä huomaa, että asia ei ole koko aikaa mielessä. Pystyy jo jossain määrin ajattelemaan muutakin kuin omaa napaa koko ajan.

Pai80 älä huoli noista vihlonnoista ja menkkajuilinnoista. Ne on ihan normaaleja tässä vaiheessa ja niin kauan kuin ei vuotoa ole, niin tuskin mikään on vinossa. Ja voimia pahoinvoinnin kanssa kamppailuun.
:flower:

 

Marta Juu ja hei ei se huoli tosiaankaan lopu siihen kun vatsa alkaa kasvamaan... Entäs sitten kun tunnustelee että liikkuuko vauva tarpeeksi ja jos sit sattuukin nukkumaan niin mitäs sitten ? Entä kun se on syntynyt ? Sitten valvotaan öitä kun pelätään et vauva lakkaa hengittämästä yöllä... Yhtä huolta huolen perään.

 

kiitos Pai80 ja Marta kommenteistanne :flower: ne lämmittivät mieltä!

JP-78 todella mukavaa lukea miehen näkökulmasta raskauden kulkua, varsinkin kun olet ensimmäistä kertaa tulossa isäksi voin vähän pohdiskella että liikkuuko oman miehen taholla samanlaisia ajatuksia ja tunteita, vaikka tietysti me niistä myös yhdessä keskustellaan

Suljetusta ryhmästä: Mulle käy sellanen ja oon varmaan mukana jos sellanen perustetaan

Tää on vähän aikasta kysyä näistä aihealueista mutta kysynpä nyt kuitenkin että oletteko ajatelleet synnytystapaa jo siis alateitse vai sektiolla? itse haluan synnyttää alateitse, jos vain on mahdollista, ikinähän ei voi tietää että mitä eteen tulee mutta siis jos se vain on mahdollista niin ehdottomasti haluan synnyttää alakautta.. ja oletteko ajatelleet vielä yhtään imetystä? miten pitkään haluaisitte imettää? itse haluaisin täysimettää 6kk ja sitten pikkuhiljaa vierottaa rinnalta, jos se imetys vain onnistuu, kun siihenkin varmaan vaikuttaa monet asiat, mutta lähtöajatus minulla olisi tämä..

Bebek ja "PL" 7+3 :heart:

p.s. menis nää viikot nopeesti jo et pääsis ultraan!

p.p.s. ja jos ihmettelette et mistä toi "PL" tulee niin se on alkukirjaimet paristakin nimityksestä vauvaan liittyen :heart: :heart:

 

Täällä on päänsäryn kanssa kikkailua ja säätöä. Mitään särkylääkkeitä ei tekisi mieli ottaa, kun raskaus on niin alussa. Toinen puoli otsalohkosta juilii melkein tauotta siihen malliin, että pahoinvoinnit ja muut lieveilmiöt unohtuvat kertaheitolla. Aiemmissa raskauksissa en kyllä muista kärsineeni tällaisesta. Tuntuu, että lepääminen helpottaa, mutta kun kalenterin mukaan pitäisi olla paikassa x ja y :/
Tuntuu, että ajatuksetkin tahmovat.

 

Bebek samanlaisia ajatuksia synnytyksestä ja imetyksestä kuin sinulla. Jos vain suinkin mahdollista, niin haluan ihan normisynnytyksen. Mutta olen kyllä päättänyt, että esim. perätilassa olevaa vauvaa en aio edes yrittää alakautta. Ja mulla on aika kapea lantio (ainakin ulospäin), että saa nähdä, minkä kokoinen möntti sieltä olisi tulossa. Sekin vaikuttaa. Mua kyllä pelottaa se synnytys aika paljon, että kunhan se alkaa olla ajankohtaisempaa, niin pitää varmaan käydä jonkun kanssa asiaa miettimässä.

Imettää aion yrittää ja teen sen sitten sen mukaan, miten onnistuu. Jos ei täysimetys onnistu, niin toivottavasti ainakin osittainen.

 

Pelästyin pahasti tuossa aamulla, kun heräsin ja makasin kylellään ja sit yskäsin niin sattu aivan sairaasti oikeelle puolen alamahaa. Nytkin kun äsken aivastelin, nipisteli samasta kohtaa.. Onkohan tää vaan ihan normaalia repimiskipua?

Nukuin sit 11 h yöunet, tosin 2 kertaa piti vessassa käydä Siltikin kyllä väsyttää ja tekis mieli mennä takas nukkumaan..

Kiva kiva, tuntuu et flunssaa pukkaa.. sehän oiskin hieno jäädä uudellee sairaslomalle heti sit flunssan takia.
Ei oo muuten tänään ollu juurikaan paha olo kun on kotona ollut.. Katsoo tuleeko myöhemmin päivällä sitten.

Laura rv 6+0

 

Heissan!

helise Maailmassa ei ole monta kamalampaa asiaa kuin huono combat -ohjaaja! Mulla tulee ihan sellanen raivo, kun pitää tunti sätkytellä jonkun hiljaisen vikisijän tunneilla. =) Jaksatko ihan normaalisti jumpata nyt raskauden aikana? Aion itsekin painella combatiin heti, kun saan tämän flunssan taltutettua.

Pai80 Tsemppiä sinne! Älä anna masiksen ottaa valtaa, niinkuin Marta sanoi, niin kaikenlaisia kipuilujahan meillä tuntuu tässä vaiheessa. Vaikka myönnän kyllä itsekin, että jokainen nipistys tulee analysoitua. Tulee pitkät 9 kk

Synnytyksestä sen verran, että haluaisin itsekin synnyttää alakautta, jos on vaan mahdollista. Mutta kivun lievityksen suhteen en tiedä yhtään, mitä tekisin... Kai täytyy mennä sen mukaan, millaiset kivut on synnytyksessä? Hyvä ystävä synnytti viime vuonna ilman kipulääkettä Tammisaaressa ja sanoi, että viimeinen tunti synnytyksestä oli ihan kauheeta tuskaa. Mutta tässäkin suhteessa ollaan niin yksilöitä, ettei oikein voi verrata muiden kokemuksiin. Oma äitini on synnyttänyt kaikki 4 lasta todella nopeasti - toivon, että tää kulkis suvussa. Onko muut miettinyt vielä kivun lievitystä? (Ja osaako joku sanoa, onko se yhdyssana? )

Onnittelu JP-78 ja jonttu79 ihanista ultra-uutisista!

Toivottavasti pääsen itsekin illalla kertomaan hyviä uutisia ultrasta... Jänskättää.

Olivia & Vauveli 7+4

 

Laura-vm86 Kuulostaa aivan repismiskivuilta, joten älä huolestu

 

Helouta..

tosi harvakseltaan käyn lukemassa näitä, kun miehellä kone enemmän ollut nyt käytössä ja mulla menee aika niin tuon huomenna 7kk täyttävän tyttösen kanssa. Hammas puhjennut juuri alas ja yöt on mennyt valvoessa kun toinen pyörii ja hyörii ja inahtelee.. Eli tässä ei oo nyt mikään virkein äiti ja vielä kun on raskausväsyäkin, niin zzzz

Mutta onpas tänne tullut hirmusti ihmisiä lisää - hyvä vaan! onnea kaikille plussanneille! ja ihanien ultranäkymien johdosta :heart:

Bebek Hmm..viime raskaudessa olin niin varma ja halukas että alateitse synnytän, vaan eipä se niin mennyt, sektioon lopulta, koska kohdunsuu ei yksinkertaisesti vain auennut 3cm enempää, kivut oli sietämättömät ja monta tuntia.. Lopulta leikkauslääkäri sanoi, että eikun sektioon koska kohdunsuu ei vain jatka avautumistaan ja vauvan syke laski. Ihanaa oli kun vauva mahasta nostettiin, kuuluin kaunis rääkäisy ja mulle näytettiin kohta pientä pulleroposkea! Vauva painoi 4585g. Ihan koonsa puolesta hyvä, että sieltä alarööristä ei tullut, olisi varmaan ihan kranaatinposauttaman näköinen. Kätilö sanoi, että seuraavalla kerralla kun tulet synnyttämään, tule "tyhjin paperein", ilman tarkkoja haluamisia/odotuksia, koska asiat ei vain aina mene niin kuin omassa päässä on kuvitellut menevän. Opin sen. Ennenkaikkea vauvan parhaan mukaan mennään.

Imetyksestä..aina niin arka aihe äideille.. :heart: Itse imetin tuota tyttöä 3 kuukautta täysimetyksellä, sitten aloitin korviketta lisäksi antamaan ja lopulta hiipui tissisyöminen, noin 4,5kk iässä. Aluksi tuntui vaikealta asialta, koska niin paljon toivoin pystyväni imettämään vauvaa ainakin sen 6kk, mutta loppujen lopuksi päässäni alkoi raksuttaa ja tajusin että täysin pääasia on että vauveliini saa ravintoa tarpeeksi ja ei ole väliä onko se tissi vai korvike. Hirmusti yritin kaikkeni että maitoa tulisi viiiiieläkin enemmän vauvalle silloin 3kk aikaan, mutta kun ei sitä saanut tulemaan niin paljon kuin vauva tarvitsi nälkäänsä, niin ei auttanut enää muu kuin korvike lisäksi. Painokin oli hiukan alas notkahtanut ja korvikkeen avulla paino pääsi nousuun taas. Enää en aio stressata päätäni ja tuntea itseäni huonoksi jos ei imetys onnistu neljää kuukautta enempää. :heart:

Masussa tuntuu että kyllä siellä on joku ja välillä nippailee.. Ihanaa! Yritän syödä pari leipää ja sitten imuroida ennen kuin vauva herää..

VOIMIA ÄIDEILLE!

funkymama & minitomaatti 8+2

 

Eipä siinä paljon valinnanvaraa ole kummalla tavalla synnyttää. Sektiota ei voi vaan "valita". Mä itte oon puskenut yli 4 kilosen vauvan maailmaan, et kyllä ne isommatkin sieltä tulee, sattuu vaan vähä enemmän aikana ja jälkeen Mä tiedän jo, että ehdottomasti kivunlievitystä kehiin. Haluaisin koittaa myös ilokaasua, kun viimeeksi en saanut. Ainoa, et haluaisin käynnistyvän luonnolisesti ilman käynnistystä tällä kertaa.

 

Tervetuloa uusille mukaan! :wave: ja onnea kaikille hyviä ultrauutisia saaneille! :heart:

Viivi ja vagner: olen myös ollut maaliskuisissa -08 kirjoittelemassa, mutta hiukan vähemmän aktiivisesti. Täällä myös kolmas tulossa. Esikoinen on reilu 3.v.

Bebek: Täällä en viitsi kauheasti omaa historiaani toitottaa, mutta erityisestä syystä jännittää kanssa tämän kolmannen raskauden kohdalla ottaa vastaan ihmisten reaktiot, kun kuulevat raskaudesta. Tosin aikoja sitten oon tajunnut sen, että elän tätä elämää itselleni, joten muiden ajatuksista ei saa liikaa välittää tietyissä asioissa. Tsemppiä! :hug:

JP-78: Minunkin mielestä on hyvä, että tuot tänne keskustelupalstalle isän näkökulmaa odotuksen ajalta. Tosin samalla olen hiukan kateellinen siitä, että tuollaisiakin isejä on olemassa. Ei minun miestäni sen suuremmin ole odotuksen kuviot ikinä kiinnostanut. Ultrassa on aina halunnut olla mukana, mutta ei juurikaan sen kummemmin puhu raskaudesta kanssani, vaikka oireista yms. välillä yritän keskustelua viritelläkkin...

En muista, et oliko mulla jotain muuta kommentoitavaa..

Niin joo siitä kerhosta. Koitan olla mukana, jos sellainen järjestetään, mutta viimekerralla, kun sellainen päätettiin perustaa, jotenkin kirjoittelu väheni. En osaa sanoa miksi. Eihän se nyt niin hankalaa ole kirjautua sinne erikseen, mutta jokin siinä vain oli, että se sitten vähän niinkuin jäi.. :/ Ehkä tällä kertaa vois sujua paremmin.

Hyvät päivänjatkot kaikille! :wave:

 

Niin ja synnytystavasta sen verran, että ilman muuta alatiekautta haluan synnyttää, jos se vain mahdollista on. Kaksi alatiesynnytystä takana. Ensimmäinen kokemus osa kauhutarinat ja toinen synnytys osa piece of cake Kummassakaan synnytyksessä ei minkäänlaista kivunlievitystä käytettynä. Tokasta päätin, että ehdottomasti haluan, mutta ei siinä sitten jäänyt aikaa mitään saada. Sektio minua kauhistuttaa, toivottavasti siihen en joudu!

Ja imetyksen toivon sujuvan entiseen malliin, eli täysimetystä sinne 5,5kk tienoille ja kiinteä ruoka+ imetys sinne lähelle 1.v. ikää, jolloin saa siirtyä tavalliseen maitoon.

 

heipä hei!

Olipas sitten taas kauhee ilma aamulla, tuuli ja sato märkää räntää:/ jäi sitten kerhoon meno kuopuksen kanssa, mutta oon siivoillu ja käytiin ulkonakin itteä vaan jaksaa äklöttää, kai sitä iltapäivällä pitäs kaupassa käydä,kunhan tiet on paremmassa kunnossa. Ei täällä maalla noista teistä hyvää huolta pidetä!

Synnytystavasta: Toivon saavani synnyttää alateitse,niinkuin kolme aiempaakin. ja voisin kuvitella synnyttäväni ilman kivunlievitystä,niinkuin kuopuksen synnytin,jos synnytys on yhtä nopea ehdittiin olla noin tunti sairaalassa ennenkuin aloin ponnistamaan, hyvä että saliin ehdittiin. Olen vain 153cm pitkä ja kait mulla on jotenki tilava lantio,kun kuopus oli 4220g syntyessään eikä tullu mitään "paikattavaa"... Vähä kauhistuttaa jos tästä vauvasta tulee vieläki isompi... kaksi ekaa olivat normikokoisia, 3660g ja 3770g. Minulla on kaikki synnytykset tapahtunu rv41+ , ja viimeisimmän synnytyksen jälkeen kätilö oli sitä mieltä,että mulla on tapana synnyttää sitten reilusti yli lasketun ajan. Enkä kuvittele, että tämäkään vauva syntyis ajoissa..

Imetyksestä: En ole juurikaan täysimettänyt ketään vauvoista, aina pitänyt vähän iltaisin antaa lisämaitoa. Tytöt on olleet iltaisin ahkerasti rinnalla.. Toiveena ois että imetys sujuisi edes jotenkin,ja voisi sen 3-4kk lähes täysimettää, tai edes imettää osaksi Kiinteät kuitenkin aloitan tuossa 4kk iässä,niinkuin aiemmillakin kerroilla.

Kauhee nälkä taas, vissiin söin 10 aikaan liian vähän,kun meni vaan lasi tiivistemehua,leipä ja mandariini.. äklötys vaan iskee vähä väliä,kun tuntuu ettei kerralla pysty paljoa syömään ja tulee entistä huonompi olo...

Me ollaan mietitty vauvalle jo nimiä Tytön kutsumanimi on jo päätettynä,toinen asia on se että muuttuuko se sitten tai onko vauva tyttö. Pojallekki on mietitty nimiä, mutta kun meillä on jo 3 tyttöä,on sellanen olo,että mahtaako sitä poikaa tähän perheeseen ees tulla... mutta seki selvinnee viimeistään heinäkuussa.

rv8+4

 

Eiköhän se ole vain pahoinvoivia lohduttamaan keksitty, että mitä huonommin äiti voi sitä paremmin vauva... Tänään saan yhdeltä ystävältä puolen päivän jälkeen tuon rannekkeen, enkä malta odottaa. Näin vähän en ole painanut vuosi tolkulla

synnytysjutuista: On tosi yksilöllistä kuinka vaikeaa se synnyttäminen on. Näin ekan raskauden aikaan 3 kilosen vauvan syntymän joka oli VAIKEA. Sitten itse punnailin 4,2kg ja pojalla vielä käsi poskella... pääsin helpommalla! Toisen ponnistusvaihe oli tosi helppo vaikka painoa silläkin yli 4kg. Eli eipä noista voi etukäteen sanoa.

kivunlievityksistä sen verran että varmastikin haluan jossain vaiheessa epiduraalin jos en pääse ammeeseen. Siihen tykästyin kakkosesta, mutta ykkösellä huomasi, että amme ja se vesi lievittää loistavasti kipua Nyt toivon vaan kovasti, että tämä käynnistyisi omia aikojaan, kun edelliset on käynnistetty juurikin koon takia rv 40. Nyt ei mulla ainakaan ole niin hätä tuon koon kanssa. Toisesta oli kyllä reippaasti lapsivettäkin minkä takia ei annettu vielä ajan kulua.

Punaposket ja Tuhina 6+5

 

synnytyksestä: onneksi tämä ei ole mikään jenkkilä missä valitaan synnytystapa! Synnytys sattuu, ja vieläpä ihan helvetisti, se nyt vaan on tosiasia. Mutta siihen on vain asennoiduttava oikein ja kun sen tietää jo näin paljon etukäteen, siihen on helpompi valmistautua. Tosin synnytykset eivät useinkaan mene niin kuin on suunniteltu mutta on hyvä miettiä mielessään millainen synnyttäjä haluaa olla:aktiivinen vai passiivinen. Itse suosin ehdottomasti alakautta synnyttämistä enkä missään nimessä haluaisi sektiota ellei lapsen tai oma terveys sitä ehdottomasti vaadi. Epiduraalin olen pyytänyt aiemmissa synnytyksissäni ja se on ollut erittäin toimiva. Lisäksi nyt viimeksi käytin avautumisvaiheessa TENS-laitetta, mikä osoittautui aivan mahtavaksi vempeleeksi. Oxynorm-piikki tuntuu myös hyvälle kun taas ilokaasusta oksentelin (onneksi sitä ei enää meidän sairaalassa edes käytetä ). Hyviä synnytysartikkeleita löytyy täältä: http://www.aktiivinensynnytys.fi/

Imetystä olen ajatellut ainakin puoli vuotta, mahdollisesti pitempään kiinteiden ohella. Kiinteät olen aloittanut aiemmille 4 kk:n iässä.

Kiva tosiaan lukea J-P:n ajatuksia, mahtavaa varmasti sinullekin tämä vaimosi raskausaika ja esikoisenne odotus

 

Mä en oo vielä noita synnytysjuttuja pahemmin ehtinyt (uskaltanut) ajatella. Ollaan nyt ensin raskaana ja mietitään sitä synnyttämistä sitten myöhemmin Kyl hirvittää molemmat tavat melkosesti. Mutta eiköhän siihen synnytykseenkin sitten vaan kasveta tässä kuukausien varrella. Pakkohan sen on olla niin, kun ei voi synnyttämättäkään jättää.

 

Onnittelut kaikille hyviä ultrauutisia saaneille!!! :flower: :xmas:

Meillä tänään varhaisultra rv 7+1... Jännittää ja pelottaa... Onneks mies tulee mukaan :ashamed:

 

Ai että olen kateellinen teille kaikille, jolla jo varhaisultra takana!! Mulla olisi sinne odotettava vielä 2 pitkää viikkoa.

Kaiken lisäksi olen nyt saanut päähäni epäilyksen kaksosista. |O Mun kaikki oireet on nimittäin paljon vahvemmat kun esikoisesta ikinä ja tää turvotus on jotain ihan järkyttävää! Siis mun maha oli tämän kokoinen viimeksi puolessa välissä raskatta. |O Kaiken lisäksi mun suku on täynnä kaksosia. Ja se olisi kyllä sitten semmonen paukku etten tiedä miten siitä selviäisi hengissä... No, mutta tosiaan, vielä ikuisuus sinne ultraan että asia selviää..

Laura vm-86 mulla noita ton tyyppisiä vihlaisuja on paljonkin ja kuulemma kuuluvat asiaan!

Synnytyksistä ja imetyksistä ootte jo jutelleetkin.. Mun esikoinen syntyi sektiolla. Tavallaan sen kyllä itse valitsin... :ashamed: Mun lantio on nimittäin melkoisen ahdas ja koko suvun naiset ovat kärsineet samasta ongelmasta. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että VOIN YRITTÄÄ alakautta, mutta koska olosuhteet oli mitä oli, en edes halunnut yrittää vaan halusin suunnitellun sektion. Eniten pelkäsin, että vauvaan iskee hapenpuute jos juuttuu kiinni ja siitähän ei hyvää seuraa... :/ Mun osalta voin kyllä sanoa, että sektio oli ihana tapa synnyttää - kaikki meni hurjan hyvin ja toivuin uskomattoman nopeasti vaikka kaikkea muuta oli peloteltu. Eli toivon että tämäkin vauva syntyy suunnitellusti sektiolla - jos vaan sinne asti päästään!

 

Mä nyt pääsin jonkunlaiseen päätökseen sairaalan suhteen. Josko se ois sitten kuitenkin se Jorvi.
Onkos tässä ketjussa Jorvissa synnyttäneitä ? Onko millanen paikka ?