Heinäkuun hellemasut 2013 * Tammikuussa *

Tervetuloa mukaan Liina :wave:

Onnea kaikille eilen utrassa käyneille hyvistä uutisista!! :heart:

Iitula se fb ryhmä varmaan tehdään tossa viikon-muutaman sisään, kun vikatkin on päässyt siellä nt-ultrassa käymään!

Liikkeet luulen, että pari hipasua olisin tuntenut jo, mutta hyvinkin voi olla mun omaa mielikuvitusta Luotan vasta sitten, että OIKEESTI tunnen liikkeitä, kun tuntuu, että suolet menee mutkalle myllerryksestä ja virtsarakko on nyrkkeilysäkkinä ja nahkat repee..

Tuun ton listan päivittää tänään myöhemmin, nyt ei vielä ajatus kulje niin paljon, että saisin sen aikaseksi

 

Moikka!

tima83, minulla esikoista odottaessa tuli usein ikävä aikaa ennen raskautta, olin myös hyvin menevä.

Minulla muuten np-ultrassa LA olisi vauvojen mittojen mukaan pari päivää myöhempi, mutta laskettua aikaa ei muutettu.

Itse olin myös menossa veriseulaan, mutta sitä ei voidakaan tehdä monikkoraskauksissa. Muistaakseni esikoisen synnyinkaupungissa ei edes ollut tällaista mahdollisuutta. Siellä kunta tarjosi myös vain yhden ultran, np:n eli rakenneultraa ei ollut ollenkaan.

Kerhoon yritän sitten kirjoittaa mahdollisimman paljon, mahdollisuuksien mukaan. Haluaisin sitten myös liittyä salaiseen fb-ryhmään, kun sellainen tulee.

Ihanaa päivää kaikille!

suolainen + tuplat 12+5

Niin, ne liikkeet! Minustakin tuntuu, että olisin jo tuntenut jotain! Toissapäivänä ja eilen pitkin päivää... Varmaksi en voi tietenkään sanoa, mutta luulen niiden olevan liikkeitä!

 

Pikaisesti kuulumisia. Alkuväsymys alkaa olla helpottamaan päin, eilen jaksoin käyä jo salilla sitte plussan jälkeen. Nyt on olo kyllä sen mukainen Liikkeistä en tiiä vielä, mulla onkin kohtu niin taakse päin ettei se näy vielä ollenkaa ulos päin vaikka kiloja on tullu jo huimat 5!!! Sehän se taitaakin motivoida salille ku tuntuu että kaikki kilot on tullu ihan vaan syömällä :headwall: Ensi viikolla ois lääkärinneukka jospa sitte kerkeäis näiltä muilta kakaroilta päivitellä jotain
Minsku <3 papunen 14+2 (nyt en kyllä ees muista mitä nimitystä oon tuosta pikkuisesta käyttäny )

 

Se olisi sitten 12 viikon raja ylitetty. Itkin ihan onnesta kun aamulla luin noista neuvolan kirjasista, että on enää hyvin epätodennäköistä että jotain pahaa tapahtuu. Tiesin sen tietysti, mutta kun se oli siinä oikein mustaa valkoisella niin tuli tippa silmään.

Se vielä hiukan kummittelee mielessä, etten mitään todistetta ole siitä saanut että mahassa todella joku asustaa. Aiemmilla kerroilla olen tässä vaiheessa käynyt sekä ultrassa, että kuullut sydän äänet neuvolassa. En anna tämän ajatuksen kuitenkaan liikaa vallata mieltäni. Maha kuitenkin tuntuu kasvaneen ja muitakin oireita on tarpeeksi ollut.

Sokerirasitukseen ei mielestäni täällä automaattisesti joudu. Itse menen koska äidilläni ja siskollani on ollut raskausdiabetes.

Seuloihin en ole koskaan osallistunut enkä aio nytkään. Kuitenkaan en tästä pienestä luopuisi. Terveyden hoitajankin kanta tuntui olevan ettei niihin ainakaan ihan automaattisesti kannata mennä.

alanna 12+0 POKS

 

Täällä olisi yksi uusi.
En malttanut odottaa hyväksyntää tonne kerhon puolelle joten kirjotan nyt tänne. Ja se fb-ryhmä kiinnostaa myös

Viikko sitten (28.12.) kävin nt-ultrassa. Siellä alkoi raskaus tuntumaan todellisemmalta. Sitä ennen ollut ja kyllä vieläkin on sulattelemista.

Aika arka olen tässä julkisesti kitjoittamaan, joten siksi sinne kerhoon haluan. Mutta myös sellainen salainen ryhmä facessa kiinnostaa myös. Kerholaiset ei varmaan suoraan sinne pääse, joten täällä pitää vähän kirjoitella että sinnekin pääsisi?

Biana 12+4

Biana 16.7. neljäs KOKS

 

Onpas kiva saada lukea muiden mielipiteitä noista seulonnoista. Jotenkin olen aiemmin saanut kuvan, että se on "totta kai mennään", ja pikkusen tullut myös jostakin käsitys, että vain terveet lapset ovat tervetulleita. Onneksi näin ei kuitenkaan ole.

Mekin mietittiin tosi pitkään, halutaanko seulontoja lainkaan, koska lapsi kuin lapsi on enemmän kuin tervetullut. Päädyttiin kuitenkin siihen, että seulotaan, ihan vain uteliaisuudesta. Totta kai tahdon tietää mahdollisimman paljon ja mahdollisimman pian, eikä oikeastaan edes "valmistautumisen" takia, vaan lähinnä juuri sen uteliaisuuden. ..Mikäs sen kissan tappoikaan jne. ;>

Tänään on ollut jotenkin miljoonasti parempi päivä, kuin koko aiemman raskauden aikana. Kamalasti olen saanut tehtyä, eikä ole ollut paha olo lainkaan ja energiaa riittäisi vieläkin vaikka kuinka. Voiko se olla, että pahin pahoinvointi ja väsymys alkaisi pikkuhiljaa jo väistymään? En kuitenkaan vielä ala hihkumaan, huomenna voi olla taas aivan toinen ääni kellossa.

Miten teillä muilla, onko raskaus muuttanut ruokatottumuksia? Minä kun nyt kamppailen outojen mielitekojen kanssa, tai no "outojen", varmaan vaan minulle kummallisten. Asiat, jotka maistuvat, ovat käytännössä greipit ja salmiakit, vaikka aiemmin en ole niitä lainkaan sietänyt. Myös liha on alkanut tökkimään urakalla, pelkästään kasvikset ja hedelmät ovat hyväksyttyjen listalla. Mitä happamapaa, sen parempaa. Mitä ihmettä tuo lapsenalku mulle oikein tekee?!

Mjahaa ja Masuotus, 12+6

 

Iitula ihanko tosi? Täällä nimittäin oli terkka sanonut yhdelle tuttavalle (vuoden vanhempi kuin minä) että seula voi hälyttää iän takia! Tosin minun terkka ei ole sama ja sanoi myös sitä, että en tosiaankaan ole mikään vanha.
Ehkä oma olo siitä, että olen vanha johtuu siitä, että esikoinen täyttää tänä vuonna 15 Meillä on siis ensi kesänä sekä rippijuhlat että ristiäiset

Vähitellen alkaa väsymys/velttous hellittää, mutta kiusaksi tullut SI-nivelen löysyys ja kivut, jotka vaivanneet joka raskaudessa. Vaikeinta on ehdottomasti se, että en ole jaksanut liikkua enkä tehdä käsitöitä

Vuorikristalli 13+2(?)

 

Heippa!

tima83 kyseli, mistä luopuminen on tuntunut hankalalta... mulla nyt ei oikeastaan ole mitään sellaista, ainakaan ei tule mieleen. Alkoholista luopuminen ei ole hankalaa, kun aika vähän sitä muutenkaan tulee käytettyä enää. Mulla on ehkä kahdet-kolmet aikuisten juhlat vuodessa, jolloin tulee käytettyä, joten ei kovinkaan monet kerkee jäämään välistä Ruoka-aineista ei oikeastaan myöskään ole mitään, paitsi tietty ne herkut vähän kismittää, kun pitää jättää pois, sekä sokeri kahvista. Pitäisi ostaa makeutusainetta.

Ja kohta saa taas keittiövaa´an kanssa punnita ruokaa, jos se rd taas pamahtaa. Se ei ole kivaa, kun ei voi syödä ns. normaalisti:/ Kakkosta odottaessa olin TYKSissä osastolla sokeriseurannassa ja kun sain siellä ns. diabeetikon aamupalan eteeni, totesin vain, että jos tän nyt syön, niin sokerit on kyllä pilvissä tunnin kuluttua. Enkä syönyt kuin puolet ja ne sokerit tosiaan nousivat pilviin... Nyt alkuraskaudessa olen lisännyt hurjasti vihannesten ja hedelmien määrää, jotenkin tekee mieli kaikkea tuoretta. Mulle maistuu liha myös hyvin sekä kana. Sekä kaikki marjarahkat, hedelmäpirtelöt ja kaikki kylmät maitotuotteet ovat herkkua!

Liikkeitä olen kuulostellut, ja voipi olla, että tänään tuntuikin jotain, mutta en ehtinyt sen enempää ihmetellä kun lapset pitivät kiireisenä Enkä ole varma, oliko se sitten sitä, vai jotain muuta.

Mulle on nyt tullut kauhea hinku jo ostaa vauvalle jotakin. Ja olen suunnitellut ja mittaillut makuuhuonetta ja katsellut sängyn paikkaa Ja musta on ihanaa kun mieheni, joka ei ole aikaisempien lasten kohdalla ollut mistään hankinnoista kiinnostunut, esittelee mulle nyt lehdestä vaunuja(kato, nää ois näppärät) ja suunnittelee ullakolle ylimääräistä huonetta. Tänään tyttöni 4v kysyi isältään "isi miten se vauva sinne äitin masuun tupsahti?" ja mieheni tyynesti vastasi "En tiedä". "Varmaan äitin päästä", päätteli sitten tyttönen

Mukavaa viikonlopun jatkoa heinämasuille

Äitikissa ja Milli 12+6

 

Nyt on lista ajantasalla, kun ei ole tälleen lauantai-iltana parempaakaan tekemistä

 

Täällä sokerirasitukseen joutuu ilmeisesti kaikki yli 25vuotiaat odottajat, näin ymmärsin neuvolantädin puheista ekalla käynnillä.

Voihan väsymys, töiden jälkeen jaksa mitään tehdä kotona. Työ fyysisesti rankkaa paikoillaan seisomista/reilu 10kg laatikoiden nostelua/autossa istumista riippuen päivästä. Tän viikkoa ollaan oltu töissä joulu lomien jälkeen ja nyt parina päivänä kun on illasta tahti rauhoittunut niin on kipristellyt mahaa. Supistuksia/kasvukipuja?

Lumikki & pöökö 13+2

 

Kerhon puolella juteltiin mikä on aktiivinen kirjoittaja ja tultiin siihen tulokseen että ainaki kerran viikossa jos sinne jotain kirjottelis niin olis passeli.. Ne jotka tuossa joulun tienoolla poistelin ei ollu kertaaka kerhon puolelle kirjottanu ja poistin myös ne jotka ei ollu kertaaka jouluun mennessä joulukuussa kirjottanu mitään..

 

Henkari, no en mä siellä ryhmässä kerennyt kun ehkä viikon ollakaan Ja kirjotin sekä esittelyihin että kuukausipinoon Mutta ei se mitään, kyllä mä täälläkin puolella kirjottelen ja mieluummin ylipäätään sit facebookissa kun ryhmä perustetaan. Eli ei mua haittaa että mut sieltä potkittiin, en mä varmastikaan olis ollut siellä niin aktiivinen kun mitä halusitte, olis vaan ollut kiva jos oisin saanut ees mahdollisuuden osoittaa asian

 

Pitkästä aikaa minäkin kirjoittelen tänne. Mulla siis neljäs raskaus menossa, ikää on 34v.
Huomasin, että ainakin dada ja vuorikristalli ja Mrs O on jättäneet seulonnat käymättä. Me ei myöskään olla menossa, tosin toki mennään 12-13 viikolla ultraan, jotta saatais selvyys tälle raskauden kestolle. Mä olen jotenkin miettinyt noista seulonnoista, että en ainakaan raskautta keskeyttäisi, jos tulisikin joku suurempi todennäköisyys kehityshäiriölle ja sitten toisaalta aiheuttais turhaa huolta raskauden ajan, jos olis tullu joku häly niistä. Ja sit vaikka syntyis terve lapsi niin seurailisiko sitä sitten jotenkin kriittisellä silmällä, että jos siinä onkin jotain vikaa?
Mä en oo käynyt vielä neuvolassa, kun puhuin terkan kanssa, sillä oli vähä täyttä pyhien takia ja ajateltiin, että kun on aina mennyt hyvin, niin meen sit ekalle käynnille vasta ens viikolla. Toisaalta vähän jännää, kun ei taas tiedä oikein mistään, että onko raskaana, pahoinvointi ja isompi väsy on helpottamaan päin, maha on kyllä turvonnut, mutta enimmäkseen luulen, että johtuu joulusyömingeistä. Keskiviikkona sitten kuunnellaan sydänäänet ja siihen ultraan menen 1,5 viikon päästä :heart:

Nyt on parin viikon loma loppumaisillaan, miten ihmeessä sitä lähtee taas arki rullaamaan huomisesta alkaen... Tarttis varmaan sitte alkaa töissäkin kertomaan, mutta ehkä vasta sen neuvolakäynnin jälkeen, että kuulen ne sydänäänet, niin tuntuu sitten todellisemmalta...

mukavaa loppiaista!

tintti ja pikkunelkku 11+2 (tai jotain sinnepäin)

 

Heippa!

Ja kohta saa taas keittiövaa´an kanssa punnita ruokaa, jos se rd taas pamahtaa. Se ei ole kivaa, kun ei voi syödä ns. normaalisti:/ Kakkosta odottaessa olin TYKSissä osastolla sokeriseurannassa ja kun sain siellä ns. diabeetikon aamupalan eteeni, totesin vain, että jos tän nyt syön, niin sokerit on kyllä pilvissä tunnin kuluttua. Enkä syönyt kuin puolet ja ne sokerit tosiaan nousivat pilviin... Nyt alkuraskaudessa olen lisännyt hurjasti vihannesten ja hedelmien määrää, jotenkin tekee mieli kaikkea tuoretta. Mulle maistuu liha myös hyvin sekä kana. Sekä kaikki marjarahkat, hedelmäpirtelöt ja kaikki kylmät maitotuotteet ovat herkkua!

Äitikissa ja Milli 12+6

Mä vähän tyrkkään tänne omaa kommenttiani tuolta elokuun pinosta!
Äitikissa Mä olin esikoisesta kans tuolla TYKSin sokeriseurannassa ja siellä syömieni aterioiden jälkeen mulla pomppas sokerit kans aina ihan taivaisiin! Ne ei edes siellä tiedä miten pitäs syödä, rd ja diabetes on niin eri asia ja niissä syödään eri tavalla...

Epa ja Bingo 10+3

 

Kyllä tätä on odotettu! Minä menen huomenna töihin Ensimmäistä kertaa sitten marraskuun puolen välin! Kunto ja olo on kohentunut kovasti siitä kun aloitin tämän viimeisimmän pahoinvointilääkkeen. Lähes jo pystyy normaaliin elämään! Tiedä sitten, miten selviän noista aamuherätyksistä ja töistä mutta ainakin kokeilen. On jo hirveä ikävä työkavereitakin.

Seulonnat ja ultrat käyn kaikki mahdolliset ja vähän ylimääräisiäkin on tullut jo pyydettyä. Haluan kaiken tiedon ja pysyä ajantasalla raskauden etenemisessä. Esikoisesta en käynyt np-ultrassa, en pitänyt sitä silloin tärkeänä. Silloin riitti tieto, että sydän sykkii... Varmaan en nytkään olisi osallistunut np- seulaan, jos raskaus olisi "normaali".

Minun ei oikeastaan ole ollut vaikea luopua mistään raskauden vuoksi. Siis jos nyt ei lasketa tuota 1,5 kk ajanjaksoa, jolloin jouduin luopua KAIKESTA. Töissäkäymisestä, ruuasta, siivoamisesta, ulkoilusta, lapsen hoitamisesta... Nyt olen ollut niin onnellinen kun olen jaksanut pestä pyykkiä ym. Mutta siis en ole ollut ikinä kova käymään missään menoissa tai polttanut tms mistä pitäisi nyt luopua.

Mutta nyt pitää mennä etsimään työpaikan avaimia ja suunnittelemaan työvaatetusta, ihanaa!

Enna ja tuplat 13+0

 

Minäkään en kyllä koe luopuneeni mistään:heart:

jennimarika+asukki 12+2

 

Erittäin paha olo vaivaa. Aamulla heräilin jo viiden jälkeen syömään. Huono olo tulee siis miulle, kun maha on tyhjillään eli 1-2h välein. En voi lähteä mihinkään ilman eväitä enää.

s 12+6

 

luopumisesta Enpä koe joutuneeni pahemmin luopumaan mistään. Tupakoinut en ole ja viihteelläkin tullut käytä harvakseltaan. Tuntui se ekan kerran vähän oudolta kaverin synttäreillä, kun siideriä ei voinutkaan juoda. Tietysti noita kiellettyjä ruokia on aikas paljon, eikä aina meinaa muistaa mitä kaikkea ei saanutkaan syödä. Välillä kyllä olen syönyt pieniä määriä joitakin kiellettyjä juustoja.

Mandarii ja vaavi 14+6, huomenna poksuukin sitten taas

 

Tervetuloa uusille!! :wave:

Liikkeistä - olen pari päivää tuntenut pientä poksahtelua ja poreilua, sekä toisinaan myös hipaisuja/sivalluksia häpyluun reunan yläpuolella - aluksi luulin ilmavaivoiksi, mutta jälkeen päin olin jo varma, että liikkeitähän ne. Esikoisesta kun tuntui samaa jo rv 13-14. Istukka oli ultrassa ainakin toistaiseksi takana. Liikkeet tuntuvat paikoillaan istuessa/maatessa, mutteivät joka kerta tai koko ajan. Silloin tällöin

Seulontoihin osallistuttiin - mitä todennäköisimmin ei ole mitään hälyyttävää, mutta jos kuitenkin jotain hätää olisi, haluaisimme olla jantasalla pikkuisen voinnista.

En ole kokenut luopuvani mistään. Ennemminkin koen saaneeni ja tulevan saamaan enemmän.

Ilyana ja Papu 12+3

 

Heissuli :wave:

Ja tervetuloa uusille!

En nyt millään jaksanut lukea kaikkia tekstejä kun meinaa olla mahataudin oireita tänään :x

Mutta luopumisesta muistan puhuttavan. Eli meillähän hoitojen kautta vaavit saanut alkunsa, jotenka joistain asioista luopuminen on ollut jo vuosia päivänselvää.. Hoitotauoilla tietysti vapaammin eletty. Tupakan lopetin champix kuurin avulla lopulta kun oma selkäranka aina "katkesi" ja juhlintakin on ollut mukavaa, mutta ei tuottanut tuskaa luopua. En vaan viihdy pirskeissä enää samalla tavoin kun muut ovat enemmän tai vähemmän juopuneet. En kuitenkaan ole miestäni alkanut kamalasti rajoittamaan.

Meillä alkaa tuo vuotelu hiipumaan (kunhan en taas liian aikaisin puhuisi : /). Pissan mukana vielä kuitenkin huomaa rusehtavaa, viikkoja olis nyt 14+5. Seuraava neuvola omalla paikkakunnalla ensi perjantaina ja varhaisrakenneultra on 15.1. vuodon ja kohdun suun seurannan vuoksi.

Kertokaas te viisaammat, jokos noilla viikoilla (15.1. rv tasan 16) nuo sukupuolet voisi paljastua. Olen niin malttamaton

 

Heips pitkästä aikaa!

Voi tätä väsymyksen määrää, edelleen.. ja pahoinvointi on pahentunut parina viime viikkona, pönttöäkin olen "päässyt" halailemaan ihan kunnolla. Toivon niin kovasti että parin viikon kuluttua helpottais sillä saralla. Toisaalta en liikaa valita, kun olen kuitenkin pystynyt suurinpiirtein kaikki arkihommat hoitamaan, ehkä vähän tavallista rauhallisemmassa tahdissa vaan. Tsemppiä niille joilla pahoinvointi on niin pahana ettei pysty mitään tekemään! :x

Luopumisesta:En koe että olisin mistään oikein joutunut luopumaan. No ehkä sänkypuuhista.. niitä ei ole jaksanut oikein ajatellakaan pariin viikkoon, sitä ennenkin vain niinä parhaimpina päivinä säälistä miestä kohtaan. :saint:

Seulonnoista: NT-ultraan olen menossa (omin kustannuksin), katsotaan millainen arvio sieltä tulee ja sit sen mukaan mietitään jatko, jos jotain hälyttävää ilmenee. Haluaisin kuitenkin jollain tavalla olla kartalla tilanteesta. Joku tuossa yläpuolella kyllä kirjoitti hyvin että tuleeko siitä sitten vaan turhaa stressiä, itse olen miettinyt ihan samaa. Melkoista stressaamista tämä raskausaika muutenkin..

Ihanaa kun ensi viikolla poksuu 12 viikkoa. Ja keskiviikkona on seuraava ultra!

Liikkeistä: Minä olen myös alkanut tässä parin viime päivän aikana miettimään että onko noi tuntemukset alavatsalla tosiaan jo sikiön liikkeitä?! Mullakaan ne ei koko ajan tunnu, silloin tällöin vaan, mutta kuitenkin aika usein nyt viime päivien aikana. Ilmavaivoiksi en usko, on niin eri tuntuisia. En oikeinosaa selittää miltä ne tuntuu. Aika aikaistahan tämä olisi.. toinen lapsi mulla siis kyseessä.

Ollaan kerrottu nyt joululomien aikana muutamille ystäville taas raskaudesta, on ollut aivan ihana jakaa asiaa! Keskiviikon ultran jälkeen, jos kaikki hyvin, uskallan varmaan olla avoimempi asian suhteen jo muillekin kuin ihan parhaimmille kavereille.

 

Nannamamma kiitos päivityksistä!

Seulonnat tehtiin esikoisen kohdalla, koska se tuntui olevan "normaali käytäntö". Vasta raskauden puolivälissä aloin miettiä mistä niissä on oikeasti kyse ja työstää asiaa. Toisen kohdalla halusin vain käydä ultrassa, mutta mitään verikokeita ei otettu. Ja samoin tämän kolmannen kanssa; ei seulontoja. Np-ultrassa kävin nyt lähinnä koska halusin tietää kuinka paljon viikkoja on suunnilleen, sillä kierron pituudesta ei ollut oikein hajua km jäljiltä.

Itse en halua kerätä turhaa stressiä seulontojen takia. Tämä on nyt raa'asti sanottu, mutta joskus käy hyvin, joskus huonosti. Sellaista elämä on. Syytä ei voi aina käsittää, eikä onneksi tarvitsekaan. Seulonnan tulos voi valehdella, positiivisia ja negatiivisia yllätyksiä tulee. Terve lapsi voi kuolla kohtuun ilman mitään syytä tai saada selittämättömästä syystä sairaskohtauksen odotusaikana ja vammautua sen takia, synnytyksessä voi mennä monta asiaa pieleen, vauva voi joutua onnettomuuteen, taaperoiässä ja vanhempana kolhuja tulee aivan varmasti, sairauksia tulee ja menee... En halua tietää etukäteen koska lapseni sairastuvat vai sairastuvatko, milloin tulee aika päästää omasta rakkaasta lapsesta irti ja vain olla kiitollinen jokaisesta hänen elämästä hetkestä. Elämä menee pilalle, jos tietää "liikaa". En olisi kestänyt ajatusta nuorimman lapsen toisesta elinvuodesta, jos sen olisin saanut tietää etukäteen. Olisin hajonnut palasiksi ja vakava sairaus olisi tuhonnut koko perheen. Kun ei tiennyt etukäteen, mentiin päivä kerrallaan ja asiasta selvittiin. Kokemus vahvisti sitä tietoa, että jokainen elämä on arvokas, kestää se vain päivän tai 100 vuotta. Ja minä ajattelen elämän alkavan hedelmöittymisestä. Kiitän jokaisesta päivästä jonka saan tätä lasta kantaa ja nuo vanhemmat muruset elävät ja hengittävät. Koskaan ei voi tietää mikä päivä on viimeinen ja kenelle.

Tulipahan vuodatus... Toivottavasti kukaan ei siitä loukkaantunut.

Äidin onni ja Pieni 13+5

 

Väsymys vaivaa vieläkin, mutta on sentään jo vähän siedettävämpää. Liekö sitten vain oma asenne muuttunut tähän ainaiseen väsymykseen.

Luopumisesta vielä: välillä koen, että olen joutunut luovuttamaan kroppani vauvalle. Enää en tiedä, että mikä ruoka käy ja mikä ei (tai ehkäpä nyt toisella kolmanneksella saan itseäni takaisin). Eli siis tarkoitan omaa pahoinvointiani ja sitä, että entiset herkkuruuat eivät maistukaan eikä omaan makuaistiin voi luottaa. Samoin kävi ekassa raskaudessa. Ja juu, mieheni on tosiaan joutunut aika pitkälle luopumaan seksielämästä. Itseäni on huvittanut, kun opuksissa ym. aina mainitaan, että "äiti saattaa tuntea itsensä seksuaalisesti aktiiviseksi ja tuntea enemmän läheisyyden kaipuuta". Heh, mulla on kyllä ollut ihan päin vastoin! Pidän mielelläni etäisyyttä kaikkiin (paitsi oma 3-vuotias saa kyllä tulla halailemaan ihan niin kuin haluaa). Syömisistä nuo erilaisista juustoista luopuminen on harmittanut -ja paistettu hauki harmittaa, kun sitä ei suositella syötäväksi. Se kun on niin NAM!
Mutta en noita sinänsä sen kummosemmin harmittele, sillä loppujen lopuksi pienestä ajasta tässä on kyse ja luovun noista kaikista mielelläni, kunhan pikkuinen voi hyvin. Mielelläni pysyttelen suositusten rajoissa, sillä tiedän itseni, että JOS jostain syystä kävisikin jotain, niin syyttäisin KUITENKIN itseäni, jos olisin sittenkin pistellyt haukea suuhuni tms. Joo, typerää, mutta tunnen itseni. Syyllistän itseäni pienemmistäkin asioista...

 

Tänään oli viimein odotettu 12.vkon ultra ja sieltä saatiin hyviä uutisia. Yksi vauva jolla oli kaikki niin hyvin kuin tällä hetkellä voi nähdä

Me päätettiin tällä kierroksella jättää varhaisultra väliin ja neuvolassa th ei halunnut edes kokeilla kuunnella sydänääniä joten tämä oli nyt ensimmäinen kerta kun saatiin vahvistus että mahassa on jotain elävää Olen lueskellut teidän kirjoituksia lähes joka päivä, mutta en ole aikaisemmin paljoa kirjoitellut, halusin ensin tämän ultra varmistuksen.

LA muuttui ultrassa joten nyt: LA 22.7.

 

miulle vois päivittää iäksi 26