Heinäkuun hellemasut 2013 * Marraskuussa *

Vielä pitäisi saada opetettua neiti itse suht syömään ennen. helpottaisi sekin paljon. Mutta en tiedä onko sellainen tässä iässä edes mahdollinen tavoite jotenkin olen laiskasti tarttunut siihen kun se sotku on ihan kauhea mutta kai se siitä..

 

Koskas ajattelitte kertoa tulevile isovahemmille? Tutuille? Itse visioin jouluaattoa, et paketois jonkun runon ja ekan ultrakuvan (jos semmosessa ehditty siihen mennes käydä)

 

hemu80 mie kans imetin tuonne 1- vuotiaaksi asti. Lopuksi annoin rintaa vain aamulla. Täysimetin ku neiti ei huolinu korviketta yhtään. Pikkuhiljaa sitte aloin antaan oikeaa maitoa ja nyt juo sitä tosi hyvin =) Jooh, tuo syömään opettelu on kyllä sotkusta puuhaa Neiti kyllä osaa laittaa lusikan suuhun, mutta nyt on ollu vähän laiskempi
Mie oon ollu niin innoissaan että mun vanhemmat tietää jo raskaudesta, en pystyny pitään tietoa sisällä Miehen vanhemmat ei vielä tiiä, mut kohta varmaan kerrotaan.

 

päivitetty!

kertomisesta mä kerroin mun äidille jo, kun sille voin helposti myös kertoa huonotkin uutiset.. ollaan tosi läheisiä.

Meillä on tällä hetkellä hieman kummallinen nukkumajärjestely, eli minä ja esikoinen nukutaan makkarissa (poika siis kuitenkin nukkuu omassa sängyssä) ja isäntä nukkuu olohuoneessa sohvalla Me siis asutaan vielä toistaseksi kaksiossa, mutta isompi on kokoajan haussa.. Meillä tuo esikoinen on reilu 8 kuisesta saakka nukkunut 11-12 tunnin yöunet heräämättä. Lopetti itse sillon tissin syömisen öisin..

Mulla ei varsinaisesti ole vielä mitään sukupuolioloja, mutta jotenkin voisin kallistua tytön suuntaan, koska oireet on niin erilaiset mitä esikoisesta oli.. Voi olla, että mieli vielä muuttuu.. kumpi vaan on ihan tervetullut meille. :heart: Toisaalta toinen poika olisi tosi kiva juttu, kun jotenkin ajattelee, että lapsista olisi sitten enemmän seuraa toisilleen, jos ovat samaa sukupuolta.. Toisaalta se tyttökin olisi siinä mielessä ihana, että tää kakkonen jää meillä varmaan viimeseksi, niin olisi sitten se oma pikku prinsessakin :heart:

 

Olen kertonut vain parhaalle ystävälleni, sillä hän jokatapauksessa lukisi sen kasvoiltani Sukulaisille kertomisen kanssa ajattelimme odottaa sinne ensimmäiseen ultraan ja sitten ehkä jouluna paljastaa asia, jos on jotain paljastettavaa.

Täällä on kovasti vatsan turvotusta, niinkuin edellisissäkin raskauksissa tässä vaiheessa. Olen lähdössä työmatkalle Kööpenhaminaan reilun viikon kuluttua ja jännittää, mahtuuko omat mustat päälle vai pitääkö lähteä vaateostoksille ennen reissua.

Meillä kotona viipottaa yksi juuri kaksi vuotta täyttänyt neitokainen ja pian neljävuotias isoveljensä.

Onko muita, jotka illalla sammuvat ennen yhdeksää? Itse en meinaa jaksaa edes iltapuuroja keitellä lapsille kun meinaa jo itsellä uni tulla.

 

Minulla "oireilut" alkoi viikkoa ennen testin tekemistä sillä että rinnat tuntuivat tosi kipeiltä. Ajttelin vain jotta johtuu tulevista menkoista sillä ne on olleet nyt lähimmän vuoden tosi epäsäännölliset enkä muistanu millo ne ees viimeksi oli. Sitten tuli pahaolon puuskia ja sitten ajattelin että teen ton testin ihan varmuuden vuoksi. Digissäpä sitten seisoi että 2-3 viikkoa raskaana. Oli kyllä aika yllättynyt sillä hirmusesti ei olla yritetty ja luulin että tämä on hankalampaa näin vanhempana, mutta hyvä näin .
Pahaolokaan ei haittaa enään yhtään Sitä toivoo vaan että kaikki menisi hyvin.

Meillä on 5 ja 7 vuotiaat tyttäret joten tämä iltatähti tuli nyt sitten vähän pitemmällä välillä. Hy ovat jo omatoimisia joten saan näin ollen jo keskittyä vauva-aikaan ihan täysillä.

kertonut olen äidille ja parhaimmalle keverilleni. Odotellaan ja kerrotaan sitten kun sitä tuntuu.

Meijän sairaalan lyhenne on muuten PKKS

 

appelsiini88 Mä olin jo päättänyt aiemmin että jos imetys sujuu niin imetän just tohon 1 vuotiaaseen ilman korvikkeita ja sit tavalliseen maitoon ja hyvin on kaikki mennyt. Neiti ei ees haikaillut tissin perään vaan enemmän itelle tuli haikee olo että nyt yksi vaihe on sitten ohi

Me ollaan tai minä olen kertonut isosiskolleni, tädilleni (joka on kuin äiti minulle) ja yhdelle hyvälle ystävälle. Haluan iloita nyt tästä läheisien kanssa niin kauan kun voi ja tiedän että nämä ihmiset myös surevat kanssani jos huonosti käy.
Lopuille ehkä sitten kun npultra on ohitse.

Sukupuoli oloja ei ole vielä. Eikä viimekertaisestakaan ollut vaikkakin kaikki arvelivat tytön tulevan. Emme tälläkään kertaa halua tietää etukäteen vaan synnärillä nähdään kumpi tulee jos sinne asti päästään

 

Voi kiitos kovasti kannuteluista. On jotenkin vielä niin epävarma olo koko raskaudesta. Olemme jättäneet ehkäisyn pois 2007 ja 2008 sitten saatiin lähete tutkimuksiin ja sieltä hoitoihin, syytä kun ei vain löytynyt??? Ensimmäisestä ivf/icsi hoidosta kotitestiin +, mutta hcg vain 36. Silloin tultiin korkealta ja kovaa.

Olen kyllä uskaltanut nauttiakin tästä alkuraskaudesta (ja luvan kanssa kiukutellut miehelle ) mutta aika-ajoin se pelon-peikko nostaa päätään. Tästä kyllä olen varoituksia saanut, että hoitoja läpikäyneet eivät välttämättä osaakaan heti relata vaan alkaavat aina pelkäämään/odottamaan seuraavaa etappia. JA ALLEKIRJOITAN SEN. Olen kuitenkin kiitollinen, että vihdoin saan kirjoitella tänne.

 

Täällä arviolta 5.7. pikkukirppu/31/ toinen/OYS

tuota hellemasuilua en kyllä odota, mutta onneksi siihen on vielä aikaa. Nyt vain toivon, että kaikki menee hyvin. Minua auttaa aina kun meinaa murehtia keskenmenoa tms. niin päätän, että ajattelen vain mukavia ajatuksia ja lähetän paljon rakkautta tuonne masuun. En ainakaan omalla ajattelulla siten edesauta keskenmenoa, vaikka eihän sillä oikeasti varmasti olekaan merkitystä.

Meidän eka tyttönen on nyt ihan kohta 2v., ihan iso tyttö jo.

 

Niin ja oireina on pahoinvointia, jos ei muista syödä ja väsymystä. Mahaa myös näin iltaisella polttelee ja pistelee, jos istuu. Onko täällä muita sektion läpikäyneitä? Jotenkin tuntuu, että sen kohdun arpikudoksen takia saattaisi juilia normaalia enemmän?

 

Pikkukirppu, meidän tuplat tulivat suunnitellulla sektiolla, mutta kun siitä on jo yli 6 v aikaa, niin ei ole siitä haavasta vaivaa. Mun sektiohaava itse asiassa parani jo vuoden sisällä niin hyvin, ettei esim. pinnasta enää edes näy, jos sitä ei osaa varta vasten etsiä.

 

Varovaisesti jo uskallan kuikuilla tähän pinoon päin. Reilu 1,5 yritystä takana, hoidoissa yksityisellä ollaan oltu noin vuoden verran. Kemiallinen 03/12, toisesta inssistä 06/12 varhainen km/kemiallinen rv 5+3 ja nyt neljännestä inssistä jälleen plussa. Hcg-määrityksessä kävin varmuuden vuoksi maanantaina, jolloin rv 4+6, tänään sain tietää tuloksen joka siis 2188, joten hieman voin huokaista helpotuksesta, kun viimeksi suurin piirtein vastaavilla päivillä hcg oli 95. Mutta, kuten jo aiemmin tässä ketjussa todettu, vaikea yrittää rentoutua ja nauttia, kun koko ajan elää kuitenkin pelko ongelmista. Varhaisultra varattu 13.11, joten sen jälkeen saa taas lisää tietoa. Oireita on vaihtelevasti päivittäin. Eli LA 2.7. Pipsa79/32/ensimmäinen/TAYS

 

Stella77 / 35v. / ensimmäinen / Oys
ja LA 5.7

 

Plussa saatu icsi hoidolla, varovaisin mielin siis ilmoittaudun tänne. Alustavasti varattu alkuraskauden ultra 19.11.

Häivähdys/30v/kolmas/k-sks/ LA 7.7.

En osaa vaihtaa fonttia punaiseksi, mutta toivottavasti pinkan päivittäjä huomaa

Hiukan pelottaa kun oireita ei ole kuin "menkkamaisia" vatsakipuja ja rinnoissa tuntuu pientä nippailua, päivä kerrallaan tässä mennään

 

Apua mikä päivä....aamu alko ikävästi mahakivulla,vasemmalta alhaalta teki kipeetä. Pääsin sitten iltapäivästä lääkärille joka laitto lähetteen sairaalaan...eipä sielläkään mitään selvinnyt kun viikkoja on vasta se 4+5,ultrattiin kyllä ja jotain pientä näkyi mutta ei varmuudella voinut sanoa kun sikiöö ei löytynyt (tietenkään näin alussa)! Mutta kohdunulkoisen sulki pois,limakalvo niin niin hienosti paksuuntunut,tosin raskaus oireita ei mulla ole,jollei palelemista oteta huomioon....voi johtua kylmistä ilmoistakin! No 2 viikon päähän saatii uusi aika ja silloin pitäs näkyä kohdussa jo pikkuinen :heart:.
Voinkin perua sitten sen aiemmin varaamani varhaisultran yksityiselle kun kuitenkin samalle viikolle sattuu.
Kunpa vaan kaikki olisi hyvin,on tuo 2 kuukauden takainen KM niin vahvasti takaraivossa .
Tulipa omanapainen viesti,pakko oli purkautua.....

Tervetuloa uusille minunkii puolesta :heart:.

 

Minä haluaisin NIIIN kertoa jo kaikille raskaudesta!! Mutta hillitäänpäs nyt vielä ja tuskin kukaan enää yllättyy kun jo viides tulossa niin voin kuvitella: Ai jaa,Taas.Onnea.
Itse hivelen jo olematonta masukumpua ja ihailen vauvan vaatteita jne.. Palelee paljon ja alaselkää särkee kaikesta touhotuksesta. Ruuat tuli ulos kun ahmin liikaa hirveään nälkääni :ashamed:
*Piuu&Masukki 4+1*

 

Heissan kaikki uudet. Tuntuu että pää on ainakin jo taas yhtä tyhjä kuin viime raskaudessa ;D Viestejä lukee ja sitten kun pitäisi kirjoitella niin ei muistakkaan mitä ketäkin kirjoitti

No mutta kuitenkin.. Nicci Saatiin 3. ivf:n tuloksena tuo ensimmäinen tytteli ja en oikein uskaltanut nauttia raskaudesta ollenkaan kun jännitti saako sen nyytin syliin asti. Vasta oikeastaan puolessa välissä raskautta tajusin niinsanotusti olevani raskaana Ihmisen mieli on kumma.. Ei siis raskaus ollut mitenkään kauhea vaan en osannut hihkua ja iloita siitä niin kuin pitäisi..
Mutta kun sitä raskautta ei voi saada kesken sillä että iloitsee siitä niin kuin hassusti itse ajattelin ja ehkä vieläkin hiukan on takaraivossa että jos iloitsen tästä niin alas tullaan ja lujaa, mutta yhtä kamalalta se tuntuu jos jotain tulee olet sitten iloinnut tai pelännyt koko ajan. Tekee vaan itselle kurjemman olon pidemmäksi aikaa kun stressaa, mutta itselleen ja mielelleen ei taas mitään voi

Emmuli Meidän tyttönen sai alkunsa juurikin muutama kuukausi kkm:n jälkeen ja jatkui superhyvin syliin asti. Toivotaan ja luotetaan että näin myös teillä!

Joku puheli tuosta hellemasuilusta. Itse en kokenut hellemasuilua pahana. Ennemmin ajatteli että luojan kiitos ei pikkuvauva aika osunut pahimpiin helteisiin kun kaikki poimut muhii ja kuuma ja kaikki uutta ja hermot kireellä ja ja ja Mutta nyt siis sekin TOIVOTTAVASTI edessä

 

Emmulille paljon voimia ja lämpimiä ajatuksia!!!! Tämä on varmasti kaikille meille sitä hankalempaa aikaa ja mietteet on välillä palkoa ja välillä onnea ja iloa. Toivon kaikille ihanaa alkuraskautta ja nautitaan elämästä, kaikella on tarkoitus ja toivotaan että pikkuiset alut pysyisi matkassa mukana :heart:

 

Ihanasti kirjotettu roosakaisa. Olen samaa mieltä kanssasi <3
hemu80 Mie tahdoin kans täysimettää. ensimmäisinä kuukausina annettiin satunnaisesti korviketta ku luultiin ettei saa tarpeeksi maitoa. Muistan ku tuntu ihan hirveältä antaa pullosta..enkä voinu ees aina kattoa, mies sai antaa. Sitte neuvolassa sanottiin, ettei meidän tarvi huolehtia siitä etteikö vauva sais multa tarpeeksi maitoa, joten ei enää tarjottu korviketta lisäksi...Myöhemmin sitte ku neiti oli n.9kk ikänen ois ollu kiva itellä pitää välillä taukoa imettämisestä..mutta ei huolinu millään korviketta Neuvolassa vaan naureskelivat, että onpas tyttö päättäväinen.

 

Mie niiin ootan että masu alkais kasvaa ja näkyä, mammavaatteetki on niiin ihania =)

Meillä on nyt hirmusesti rahahuolia ja koitan olla stressaamatta niistä..vaikka se onki välillä vaikeaa. Mies opiskelee ja on käyny myös opiskelun ohessa töissä. Mies tienas sen verran ettei enää opintotukea saa. Noh, nyt sitte töitä ei enää ole tarjolla, eikä hänellä tuloja ole. Kaiken lisäksi kelalta tuli hirveä summa takaisinperittävää....huh huh..oon lähetelly valituskirjeitä ku pyydetty summa on mahotonta maksaa..saas nähdä miten käy.

 

Heinäkuinen hellemasu liittyisi täältä joukkoon mukaan :wave:

Olin alkujaan tuolla kesäkuisten pinossa, mutta tänään ultrassa alkio vastasi viikkoja 5+1. Hieman jännittää, onko siellä nyt varmasti kaikki ok koska tein ekan raskaustestin kaksi viikkoa sitten ja maanantaina digi näytti 3+. Mutta iloisin mielin olen siitä että sieltä löytyi se meidän pieni vaikka tosiaan on siis vielä hyyyyvin pieni :heart: Sykettä ei näkynyt vielä ja normaalia näille viikoille. Nyt siis jännätään neuvolaa marraskuun lopulle ja siellä pääsee ultraan sitten onneksi

Elikkäs Minix/Toinen. /LKS ja laskettuaika 3.7.2013

 

Osaisiko joku kertoa noista raskaushormooneista tai luvuista mitää? Kun tänään soitin sinne gynelle ja kysyin sitä lukua ni se oli 2570 tai jotain sellasta,kysyin sitten tietysti et onko se hyvä? Ni se täti tokas et tää meneekin lääkärille....eikä mitää muuta!! Katoin netistä et näillä viikoilla se luku on kyllä ihan viitearvoissa mutta jäi kyllä niin pas*** maku suuhun sen tätin vastauksesta....! Ärsyttäääää :O.

 

Olotiloja on mitä erilaisempia. Väsymystä ja palelua sekä lievää pahoinvointia välillä. Vuorotyöläisenä väsymys on tuttua muutenkin, mut nyt huomaa, et 30min ajomatka töihin väsyttää aina, oli mikä aika vuorokaudesta tahansa.
Kahden ensimmäisen kanssa oli "haittana" verenpaineiden heittelyt. Pitkään seisominen paikallaan pahensi asiaa vielä ja useasti meinasin pyörtyä...toivon, että tätä pyörtyily alttiutta ei tulisi tämän kolmannenkin kanssa. Hankaloittaa työskentelyä ja "asian salassa pitoa".
Innolla jo odotan ystävien ja sukulaisten ilmeitä, kun kerrotaan raskaudesta. Toivon että kaikki sujuu hyvin, niin itsellä, kuin kaikilla heinkuun masuilla! Tänään vasta rv 4+4

 

Päivitetty!

Tervetuloa uusille! :wave: kiva saada lisää porukkaa mukaan.

Emmulille kovasti jaksamista epätietoisuuteen.. :hug: toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin.. Perhesuunnittelun kotisivut tossa on tollanen taulukko noista hormooneista.. Löytyy suunnilleen sivun puolesta välistä..

hellemasuilu ehkä vähän kauhistuttaa jo valmiiksi.. :S Esikoisen aikana kesä oli ihan tuskaa, vaikka laskettu aika oli vasta lokakuun lopussa eli kesällä oli vielä suht pieni masu.. Mutta joo.. kunhan nyt sinne kesään saakka ensin päästään ja hajoillaan vasta sitten :kieh:

mulla on vieläkin aika oireeton olo.. Iltasin tosin vatsa ihan turvoksissa ja vois luullakin että olisi jo raskaus vaikka kuinka pitkällä Nyt on tullut pahoinvointia liikkuessa, tänäänkin alkoi tehdä pahaa kävely kauppaan ja eilen illalla kun olin koiran kanssa lenkillä.. Aamusin ei oikeen tee mieli syödä, nytkin söin aamupalan äsken, kun sain esikoisen päikkäreille.. Mutta illalla sitte varmaan syön senkin edestä.. eilenkin kävi niin.. :headwall:

Olin tosi typerä.. alotin tässä syksyllä polttaa tupakkaa vaikka niin hienosti onnistuin lopettamisessa esikoisen odotusaikana ihan alku raskaudessa.. Nyt oon kuitenkin onnistunut plussauksen jälkeen olemaan polttamatta, eikä edes tee mieli!!

 

Moikka kaikille hellemasuille!

Täällä myös heinäkuun helteisiin pikku rakkauspakkausta odotteleva mamma Kaksi ihanaa miehen alkua 19 v.ja kahden viikon päästä 1 v.
Oireita ei ole niin kuin ei ennenkään eli tästä tietenkin voi jotain päätellä

Iinukka/36/kolmas/K-SKS/LA 4.7

Kaikille ryhmäläisille suojelusta odotusaikaan :heart: