Ensinnäkin
ONNEA JEDVENNALLE, joka olet varmasti jo täti!
Kiva, että serkukset syntyvät näin lähellä toisiaan!
Vastailenpa tässä noihin kysymyksiin, mitä oli esitetty:
Vauvamasusta kysyttiin: ei minullakaan tuo maha vielä ihan pinkeä ole, aika pehmeä "pullamaha" se vielä on. Tai välillä turvottaa/kaasuttaa niin, että on pinkeenä. (Mulla on nyt rautakuurin aikana tullut ihan järkynhajuisia pieruja....syön tuon Obsidanin loppuun ja siirryn sitten kokonaan sille blutkäutersaftille, jos se vaikka helpottais)
Sukupuoliennusteet ovat ja eivät ole pitäneet paikkansa. Meillehän on nyt
poika tulossa, tai ainakin siltä ultrassa näytti, ja onhan tuo maha eteenpäin. Ei näy taaksepäin, mutta eipä se juuri näkynyt silloin tyttöä odottaessakaan... Mutta tää raskausmaha on kyllä alempana, mitä aikaisemmassa. Liekkö sitten kiinni tuosta sukupuolesta vai siitä, että on jo toinen kyseessä. Vai mistä?!
Mielihaluissa on ollut enemmän makea, vaikka aina sanotaan, että tyttöä odottaessa tekee mieli makeeta. Tyttöä odottaessani en voinut kuvitellakaan syöväni suklaata (ainakaan ekalla puoliskolla), pelkkä hajukin teki pahaa, mutta nyt kyllä maistuu liiankin hyvin.
Sykkeet ovat olleet siellä 150:n tienoilla.
Vuosi sitten tammikuussa kävin sellaisella jäsenkorjaajalla, jolla oli jotain shamaaniverta ja hän ainakin itse sanoi omaavansa jonkinlaisia selvännäkijän lahjoja. No hän siinä hoidon aikana tuumi, että "teille olisi tulossa toinenkin lapsi, piankin, jos vain annatte luvan" ja sanoi vielä, että hän saa poikatunteen. Enpä juuri niin perusta tuollaisista ennusteista, mutta kyllä nuo arvaukset ainakin osuivat kohdilleen! Saas nähdä, että tuleeko tuolta sitten oikeasti vielä poika!
Minulla ei ole suurta malttamattomuutta saada vauvaa ja omaa kroppaa "takaisin". Kyllä minä tätä raskausaikaa vielä jaksan, mutta töissä en enää jaksaisi olla. Äippäloma saisi jo alkaa!
Tuo synnytyksen jälkeen liikkumaan/urheilemaan pääseminen riippuu mielestäni tosi kovasti siitä, että miten synnytys menee. Saattaa päästä jo ennen jälkitarkastustakin, mutta se on käsittääkseni ihan yksilöllistä. Eli tuntemusten mukaan pitää sitten vaan jaksaa mennä.
Minun mieheni ei nyt niin hirveästi ole innostunut vauvantarvikkeista, mutta eipä me olla nyt kumpikaan suuresti niistä hepatettu. Se oli ehkä enemmän sellaista "ensimmäisen raskauden huumaa" ja silloin mies oli kyllä mukana niissä (tosin, minä taisin olla siinä vetomoottorina, heh). Nythän meillä on tärkeimmät jo kasassa, niin eipä olla niistä suuremmin puhuttu.
Liina 22+5