Heinäkuun Hellemasut 2012 **HEINÄKUUSSA** Meidän kuu!! **

onnea kaikille uusille jakautuneille kohta alkaa olemaan heinäkuiset kaikki saaneet pikkuisensa (

huisp& NX3

 

Onnea vauvan saaneille ja Siiselille kovasti jaksamisia ja pojalle paljon tsemppiä että pääsisi pian pois teholta!

Tänne ei ihmeitä, poika välillä valvottaa enemmän, välillä vähemmän. Viime yö meni taas pojan unien osalta aika kivuttomasti, kerran herättiin syömään n. klo 02-03.

Ristiäiset olis viikon päästä lauantaina. Hieman niitä stressaan vaikka toisaalta mitään syytä ei ole kun suurin osa valmisteluista ym. menee muiden kautta. Ite pitää muistaa olla paikalla.

Menkkojen luulin jo alkavan tuossa pari päivää sitten kun alavatsaa jomotti hieman menkkamaisesti ja vuotoakin tuli vähäsen mutta se loppui päivän jälkeen. Liekö ois sit ollut vain jälkivuotoa?

Omena ja Pikku-ukko 6vkoa 1vrk

 

Paljon voimia ja jaksamista Siiselille ja perheelle:heart:

 

Siiselille ja perheelle paljon voimia!

Perjantaina tuli tyttärelle neljä viikkoa ikää, ruokahalua tuntuu olevan ja unikin maittaa. Pari pidempää jaksoa on hereillä, toisen niistä aikaisin aamulla... Noh, ompahan äiti hereillä kun ekaluokkalainen valmistautuu kouluun lähtöön.

Elokuuta kun mennään jo näin pitkällä, niin pienen sydänultrakontrolli alkaa lähestymään. Niin kovasti toivon, että ylimääräinen aukko olisi sulkeutunut eikä mitään operaatiota tule olemaan edessä.

Annales

 

Siisseli84 onnea pojasta! ja paljon jaksamisia.
Annales toivotaan että pienen sydän olisi parantunut,eikä tarvisi mitn.operointia.
Täällä Tampereella ei kait tehdä noin pienille sydänleikkauksia,et ne tehdään Helsingissä. tiedän vaan kun eräs pikku tyttö,juurikin muutaman viikon joutui sydänleikkaukseen,ja lähetettiin hesaan operoitavaksi.

Täällä o alkanut mahanväännöt taas..nytkin illasta mahaa kipristeli,ja toinen ei saa nukuttua sen takia..nukahti sit lopulta syliin,ja heräs taas kun laitoin sänkyyn mut nukahti sänkyynsä itekseen,onnex.
Torstaina on 8vk lääkärikäynti.
Mies jäi perjantaina isyyslomalle,ja on ensiviikon isyyslomalla,nyt kun työt antaa periksi,näemmä. ja huomenna alkaa koulut,ja tyttö aloittaa tokan luokan,jännää! ja keskimmäinen menee kerhoon.

Onko kukaan aatellut sitä siirtymistä syntyneiden puolelle?

 

oon tullu siihen tulokseen et meillä on muna-allergiaa ilmassa.pari kertaa syöny munakasta aamupalalla ja illalla tyttö huutaa tuntikausia kuin sikaa tapettais..siis ihan niin että meinaa henki salpautua.lisäks oli limaa kerran kakassa ja hengityskin on rohissut.ti onneks lääkäri nii jos sieltä sais lisäinfoa..tossahan on se paska juttu että muna-allergia tulee maitoproteiiniallergian kanssa käsikädessä ja hitto jos joudun itse luopumaan maidosta..kahvia en mustana juo..yök! mutta mitäpä en rakkaani hyvinvoinnin eteen tekisi.

oletteko muuten miettineet tai antaneet kummille jotain lahjaa kastetilaisuuden yhteydessä? kun mä ajattelin tilaavani nomination-rannekkeeseen sille jonkun palan mikä muistuttaa vauvasta.

 

Onnea vauvan saaneille!

Täälläkin vauva-uutisia parin viikon takaa. Poika syntyi 31.7 lopulta sektiolla 14 tunnin synnytysyritysten jälkeen. Ei avautunut loppuun asti ei sitten millään niin päädyttiin päivystyssektioon, joka onneksi meni hyvin. Iso poitsu tuli maailmaan..syntymähetken mitat 58 cm ja 5,6 kiloa. Eli pikkuisen heitti tuo painoarvio, joka oli 4,3 kiloa..huh. Poitsulla kuitenkin kaikki kunnossa ja sokeritestitkin läpäisi heti. Hoikka poika on painoonsa nähden, kun tuota pituutta on siunaantunut. Isänsä geenit sai ja täsmälleen sama syntymäpituus. Äiti kiittää luojaa, että meni sektiohommiin. Pahempaa jälkeä olisi varmaan tullut normisynnytyksestä.

Itse olen ollut vähän allapäin tässä synnytyksen ja sairaalasta tulon jälkeen niin en ole jaksanut kirjotella. Palailen varmaan myöhemmin taas joillekin linjoille. Elokuun jatkoja kaikille!

PikkuHyypiö

 

Pikkuhyypiö jo oli pojalla pituutta ja painoa. Onnittelut:heart:

 

Tänään uusi yritys vieroittaa poika pois hengityskoneesta. Keuhkokuvat olleet jo vähän paremmat. Edelleen epäselvää missä vika tai ainakaan meille ei suoraan viel kukaan kertonut oikeastaan mitään. Tänään kävin sairaalassa itse näytillä ja oma kunto hyvä. Synnytystä seurannut lääkäri tuli juosten kyselee pojan tilasta kun sai tietää mun olevan siel käymässä. Lääkäri myöskin ihmeissään et mikä vialla.
Pojalla on joku infektio mistä tuon enempää en ole vielä tietoa saanut. Mutta luulen et infektion syynä on lapsivesien meno josta ei mitään tietoa.
Eli siis silloin lauantaina ya-kontrollissa selvisi lapsivesien menneen mikä tuli mullekin yllätyksenä. Tämän takia tuli kiire käynnistää synnytys ja antaa mulle antibioottia.
Taas vähän tälläinen nopea ja sekava viesti. Lähdetään just katsomaan poikaa teho-osastolle ja ehkä viimein saatais hivenen enemmän tietoa.

 

Onnea vauvautuneille ja Siiselille hirmuisesti tsemppiä raskaaseen tilanteeseen :hug:

Meidän vauva on jo 5 viikkoa ja vieläkin välillä ihmettelen, että onko tuo ihana pieni tosiaan minun :heart: Ristiäisiäkin vietetään jo sunnuntaina!

Hei, jos joku haluaa perustaa sinne vauva-puolelle heinäkuisten ryhmän, niin voin laittaa yv:nä tuon ekan sivun.. Ite en enää niin kauheasti ehdi koneella olemaan, että haluaisin päivittäjän hommaa.

 

No nyt vähän selvisi enemmän. Lastenlääkärin kanssa juteltua sain käsityksen että synnytyksessä tehty suuri virhe! Poika olisi pitänyt välittömästi leikata ulos eikä edes yrittää normi synnytystä. Koska lapsivesien menosta ei tietoa, voinut lähes viikon tihkutella ilman että itse huomasin ja pojan täysin väärä tarjonta.
Pojan pää saanut hyvin rajua kyytiä ja sen kyllä näkeekin. Myöskin keuhkot olleet pusertuneet ja tuon takia varmaankin keuhkoista verta vuotanut ja keuhkokuvat olleet huonot alkuun.
Lastenlääkäri ja neurologi eivät käsitä kuinka olen saanut puserrettua pojan edes ulos. Itsel nyt hyvin outo fiilis koko synnytyksestä. Hirveä kiukku koko Hys:siä kohtaan et onko tosiaan lääkärin vika et pojan tila on tuo.

Mutta hyviä uutisiakin. Poika pääsi hengityskoneesta pois ja hyvällä tuurilla tulee jo huomenna tänne sairaalaan joten helpommin päästään häntä näkemään.

 

Siiseli84 Voi ei..Jaksamista sinne teille! :hug: Poika kyllä varmasti tokenee ja kaikki kääntyy parhainpäin. Hienoa kuitenkin,että hän pääsi pois hengityskoneesta.

PikkuHyypiö Onnittelut potrasta pojasta! Hänellä onkin huimat mitat! Meidän neiti painoi 3kg vähemmän syntyessään ja oli 11 cm lyhyempi.. Suuret onnittelut!


Meillä on ristiäiset lusittu. Kaikki meni hienosti vaikka jännitin itse kovasti. Paitsi että tyttö itki toimituksen aikana ja kun mies häntä sylissä piti,itse itseäni heijasin samalla tavalla ja virsikirjaa hyssyttelin ja se harmittaa mua kun koko tilaisuus kuitenkin meni digivideokameralle..
Tytöllä meinaa masu vaivoja vaan olla Päivisin melkosen itkusta,mutta yöt nukkuu kyllä yhdellä syötöllä. Mä vaan niin toivoisin että hän kävis yöunille mielummin 22 kuin 24...Ja nukahtas niin että itselleni jäis aikaa seurustella miehen kanssa. Yleensä nukahtaa tissille ja sit jo aika itseki painua pehkuihin.. Joskus ois kiva nukuttaa tyttö ja kömpiä vielä sohvalle miehen kainaloon.
Mut nyt neitokainen nälkäänsä huutelee!


Tipetsu

 

me saatiin tänään rotavirusrokote ja nyt huudetaan..taitaa pari yötä mennä valvoessa.neuvolassa lääkäri ei sanonut juuta eikä jaata muna-allergiakysymykseen..ihme mölli oli muutenkin se lääkäri

 

aurinkoista päivää

kylläpä on hiljaista toivottavasti kuulumisia alkaa kuulumaan kunhan tästä pikkuhiljaa syksy saapuu
nyt pitää nauttia kun kerran aurinko paistaa ainakin täällä meillä päin .

vihdoin saatiin ristiäispäiväkin sovittua 8.9 pitäis ukkeli nimen saada ihan virallisesti.

maanantaina olis vihdoin neuvola jo peräti kolmas kerta kiva tietää paljon on poitsu kasvannut!

kyllä sitten synty meijän kuussa pojat ja tytöt loppujen lopuksi aika tasaväkisesti .

jos menis nauttimaan pihalle!!!

huisp

 

Tytteli syntyi 15.8 klo 2.32 mitoin 50cm ja 3500g tasan. Tänään päästiin kotiin =)

 

moikkelis, neuvola lääkärillä käytiin tällä viikolla,ja poitsun mitat oli: 5kg 665g,ja 59cm
Todella hienosti kasvaa,sai rota rokotteen,ja oli sen yhen illan vähän kärtsy,ja sit on ollu nyt eka nuha..ostin suolatippoja nenään,ne on jotenkin auttanut,enään ei valu räkä niin paljoa.ja sit suppoja varmuuden vuoks,mut apteekista sanottiin et alle 3kk ei sais antaa niitä jos kuume nousee,et lääkäriin mars.

 

Toinen kaksosista sitte joutuikin yllättäen sairaalaan viine viikolla.
Yöllä toista imettäessä aloin kuuntelemaan kuinka toinen rohisee, herätin sitte miehen ja kun hän näistä asioista tietää. Toinen nukahti ja sitte tapahtui jotain HIRVEÄTÄ. Tyttö oli miehen sylissä kunnes mieheni tunsi että nyt ei henki kulje, no mä sitte "sekosin" ja soitin ambulanssin. 5.min kuluttua tyttö lopetti hengityksen ja siitä alko hirveät hetket... Mies alko elvyttämään ja ambulanssi saapui 12min pääst soitosta.
Ambulanssissa sitte happee ja lääkettä kun sydän saatiin lyömään... Luojan kiitos!
Sairaalassa sitte hapessa, tarkkailussa...
Hetket olivat yksi kamalimmista hetkistä, ite olen vieläki järkyttynyt. Se kun lapsi alkaa taistelemaan elämästään... Niin

Tuosta on nyt viikko tyttö pääsee pois keskiviikkona, aika on ollut TODELLA raskasta ja hirveää.
Neidille on voinut aiheutua jotakin aivoissa kuvattiin, ehkä jotakin oppimishäiriöitä sitä ei voi vielä tietää pääasia on että pienemme on kunnossa ja ELÄÄ

Tässä nyt vaa omaa, mutta kaikille tasa puolisesti haleja

Janssu ja tytöt 1kk2vko

 

Janssu järkyttävältä kuulostaa.. Hurjasti voimia tilanteesta selviämiseen, varmasti voimat on tarpeen! Kaikkea sitä näköjään todellakin voi sattua.

Onnittelut myös viimeisille? vauvansa saaneille. RauRau syntyihän se teidänkin muru vihdoin ja viimein! Luonnollisesti vai käynnistyksellä?

Täällä kaikki erittäin hyvin. Synnytyksestä on toivuttu (jälkivuotoa lukuunottamatta) äärimmäisen hyvin, vauva on itse ihanuus ja kiltteys ja kaikki paremmin ku hyvin. Ens viikolla sitten koittaa oikea arki kun isommat lapset aloittaa päiväkodin ja mä koitan päivisin vauvan kans gradua kirjoitella. Saa nähdä kuin käy Ainakin vielä vauva on niin tyytyväinen ja nukkuu paljon, että sen puolesta voisin saada tehtyäkin..

Toivottavasti jutustelut ei aivan kuivu kokoon täälläkään puolella, vaikka suurin osa tuntuu olevan aktiivisia fb:ssa.

Voimia kaikille

Terkuin Ruususuu ja pikkumies 2vko1vrk

 

Siiselille, Janssulle ja pikkuisille kovasti voimia ja jaksamisia :hug:

Laitetaan nyt tännekin synnytyskertomusta..


Maanantaina 13. pvä menin äitipolille kontrolliin, silloin tasan 42+0. Kohdunsuu ei ollut edistynyt mihinkään viikonlopun aikana edellisestä käynnistä, vaan edelleen sisäsuu sormelle auki ja kaulaa jäljellä. Sain sitten päättää että menenkö heti käynnistykseen vai tulenko tiistaina vielä ja keskiviikkona käynnistetään.

Pääsin prenataaliosastolle saman tien ja sitten sain klo 11 ensimmäisen 1/4 cytotecin. Kohta alkoi tulla kivuttomia supistuksia säännöllisesti ja 4 tunnin päästä sain uuden pillerin. Supparit alkoivat pikkuhiljaa muuttua tuntuviksi ja klo 19 sain päivän viimeisen sytkyn. Niiden vaikutus kestää n. 4h. Yöllä oli niin kovat kivut kun alkasi tulemaan omia supistuksia että oli pakko pyytää kivunlievitystä, ja sainkin sitten kipupiikin reiteen. Ihanaa ainetta, sain MELKEIN nukuttua. Päässä vähän heitti mutta ei tullu huono olo kuitenkaan.

Noh, seuraavana aamuna sain sitte jo isomman annoksen sytkyjä ku oli vähä hiipunu supistukset. Paljoa ne ei ollu ehtiny tehdä, kohdun sisäsuu oli vielä vähän kiinni ja kaulaa jäljellä. Olin sitte käyrällä kun aina välillä siellä seurataan sikiön sykettä, olin aika kauan, yli tunnin. Sitte kolmelta iltapäivällä 2 hoitajaa ilmestyy paikalle pyörätuolin kanssa että nyt mennään synnytyssaliin seurantaan että vauvan syke heittelee supistuksen aikana aika paljon. Siinä sitte jäi sairaalalaukut ja kaikki ku en tienny että sille tielle jään. Supistukset alko olemaan säännöllisiä ja sitte ne kivutki ylty aikalailla että piti jo ilokaasua saada. Siitä ei kyllä ollu yhtää mitää hyötyä mulle ja hylkäsinki sen. Sain taas kipupiikin mutta tällä kertaa kivut oli jo niin kovat että se ei niin hyvin enää auttanu. Sitte tuli lääkäri joka vauhditti asiaa puhkaisemalla kalvot, sen jälkeen kivut yltyi selkeästi. Vauvan pää painoi niin että vettä lorahti aina välillä vaan. Puoli tuntia kalvojen puhkaisusta sain yhdistelmäpuudutuksen, spinaali lähti eka ja lääkäri laittoin katetrin samalla epiduraalia varten. Puudutti ensin kohdan ja kaikki meni tosi hienosti. Jänniä sähköiskuja sain pari oikeaan jalkaan. Spinaali kesti 2 tuntia ja sitten laitettiin epiduraali joka kesti myös sen 2 tuntia. Sitten olinkin jo täysin auki ja sain alkaa ponnistella oman tarpeen mukaan ja hälyttää kätilön sitten kun tuntuu selkeätä tarvetta. Ponnistusvaihe kesti n. 40min jonka jälkeen tyttö oli maailmassa. Ponnistusvaiheessa vauva oli kakannut lapsiveteen ja siltä jouduttiin imemään kahteen otteeseen sitä pois. Pienen epparinkin joutuivat tekemään että saatiin enemmän tilaa kun tyttö tuli nyrkki poskella. Ponnistusvaihe ei ottanut yhtään kipeää vaikka puudutus oli jo lakannut, ainoastaan pään syntyminen sattui.

Synnytyksen jälkeen olen voinut hyvin, leikkaushaava ei ole juurikaan kipeä ja muita repeämiä tms. ei tullut paitsi pieni limakalvovaurio mutta sekin on pientä. Selvisin siis aika helpolla vaikka supistuskipu olikin karmaisevaa

Ihmettelen vaan, että miksi sanotaan että normaali raskaus kestää 38-42 viikkoa, ja annetaan ylipäänsä mennä noin pitkälle ennenkuin käynnistetään. Istukka oli kalkkeutunut ja lapsiveden määrä vähentynyt. Ei jummarra

 

huomasin että aika monella meistä syntynyt vauva käsi poskella..meillä oli kanssa ja sen takia jouduttiin eppari leikkaamaan.mulla on sellanen koholla oleva arpi siinä ja se tuntuu ilkeältä pupuillessa ja vessakäynneillä.
meillä tyttö oppi kuin oppikin imemään tissiä vaikkakin vähän myöhässä ja nyt ei meinaa osata enää pullosta juoda..tai siis kapinoi kun pulloa antaa..repii ikenillään ja ravistelee päätään ihan kuin koira jotain lelua neuvolan täti sanoi jossain vaiheessa että toi on sitten pullolle menetetty tapaus..ei luultavasti opi tissistä ottamaan maitoa..:kieh:
meillä on ens viikonloppuna nimiäiset ja saatiin nimiehdotus läpi.meillä kun oli se homma ettei noita ole rekisteröity yhtään nimeä niin piti maistraatin henkikirjoittajan päättää saadaanko se vai pitääkö muuttaa nimeä. mentiin to juuri ennen sulkemista maistraattiin ja ne sanoi että muutama päivä menee ja sitten ilmoittavat.seuraavana aamuna oli soitettu että nimi hyväksytty.toisaalta mä en olis ymmärtänyt jos ei olisi hyväksytty kun toi ei kalenterissa olevasta eroa kuin yhdellä kirjaimella ja ei ole mitenkään ketään loukkaava tms.

 

Moi!! Ja anteeksi että on vähän kestänyt tilanteen päivitys!! Tämä vauva-arjen alku on ollut niin rankkaa ja härdelliä että en ole kerennyt/jaksanut kaúheesti netissä pyöriä.

Nyt tulee pitkä sepustus ja avautuminenkin, tuntoja pitää saada purkaa

Tasan kolme viikkoa sitten syntyi meidän poju ma 30.7.12. paino 3920g!! ja pituus 55cm!
Synnytyksen käynnistys oli siis varattu 42+0 sunnuntaille klo 10 aamulla, mutta supistukset alkoivatkin klassisesti edellisenä yönä. Aamulla siis kuitenkin mentiin naikkarille, mutta koska omia supistuksia oli, ei synnytystä käynnistettykkään vaan odotettiin jos se käynnistyisi itsestään. Jouduin lopulta kärvistelemään ilta ysiin asti suppareideni kanssa jotka eivät voimistuneet ja mitään ei tapahtunu! Lähetin jo masentuneena miehen ilta seiskan aikaan kotiin takasin että ei tässä mitään tapahdu. Viimein sitten yhdeksän aikaan illalla lääkärillä oli aikaa tulla katsomaan tilanne. Naikkarihan oli tuolloin sulussa, lääkärit jatkuvasti synnytyksissä kiinni ja meidät otettiin sisään vain koska käynnistys oli jo meille varattu. Sitten vihdoin lääkäri siis puhkaisi kalvot ja alkoi tapahtua; supparit muuttuivat heti tosi kivuliaiksi ja niissä sitten kärvsitelin muutamia tunteja, yritin käydä suihkussa ja sain jonkun kipupiikin pyllyyn kun sanoin etten enää kestä! Piikistä tuli huimaava ja paha olo. Sitten yhdestosita-kahdentoista maissa sain luvan soittaa miehelle, että päästään siirtymään synnytyssaliin. Siellä yritin ilokaasua mutta siitä tuli sen piikin lisäksi vain lisää pahaa oloa, joten en ottanut kun muutaman imaisun. Aloin jo olla todella tuskissa kunnes vihdoin anestesialääkäri tuli ja sain taivaallisen epiduraalin siinä kahdelta yöllä, vaikutus kesti sen kaksi tuntia ja seuraavan annoksen sain neljältä ja viimeisen kuudelta aamulla. Tällä välillä sain nukuttua vähän. Samalla meni siis oksitosiini tipassa jotta supistuksia oli koko ajan ja vasta varttia vailla kahdeksan olin 10cm auki sain luvan alkaa ponnistamaan. Epiduraali vei kivut, mutta alakroppa meni tunnottomaksi, yläkroppa tärisi niinkuin olisi ollut kylmä ja iho kutisi kovasti. Ponnistus oli kovaa hommaa, tuntui että verisuoni katkeaa päästä ja vauvan pää vain aina lipuu takasin samaan kuoppaan kuin ennen ponnistusta. Olin ensin kyljeltäni, mutta lopussa kätiöt kehoittivat menemään puoli-istuvaan astentoon koska leuan saa rintaan ja paremman ponnistusasennon. Tämä auttoikin ja klo 8.22 poika oli ulkona. Pään ja lopun kropan ponnistaminen sattui ja kirveli ja huusin! Miehen mukaan yllättävän vähän Pojalla kesti hieman alkaa hengittämään, mutta sain hänet kuitenkin reisien päälle ja itkupadot avautuivat siis mulla. Poika oli niin kaunis ja täydellinen! Hänet tosin jouduttiin kalvakkuuden ja hengityksen takia viemään heti vastasyntyneiden valvontaosastolle ja oli aika kauheaa odotella mitä siellä tapahtuu!! Olin tosin yllättävän rauhallinen, niin shokissa varmaankin kaikesta. Kätilöt vakuuttelivat että mitään hätää ei vauvalla ole ja että lääkärit vain vähän katsovat ja antoivat jotain avustavaa lisähappea. Mies pääsi suht pian katsomaan vauvaa ja minä jäin taas odottelemaan. Kaikki kuitenkin oli hyvin, hengitys lähti siitä sujumaan, mutta pojalla todettiin infektio, tulehdusarvot koholla ja kuumetta 38C. Hän siis sai heti antibioottia 5 päivän ajan. Osastolla tuntui monella muullakin vauvalla olevan infektio joka siis oli tullut jotenkin kalvojen puhkaisun jälkeen.. Sain kyllä pojan vierihoitoon heti samana iltana, mutta sairaalassa jouduttiin olemaan viisi päivää koska antibiootteja annettiin niin pitkään kun halusivat nähdä että tulehdusarvot ovat laskeneet kun kotiutetaan. Noh, kotiutumispäivänä lääkärintarkastuksessa saatiin lisää vettä myllyyn; sydämessä kuului sivuääni ja eikun ultraan jossa todettiin vsd eli kammioväliseinässä 5-6mm reikä. Olin aivan murtunut ja paniikissa! Lääkäri antoi 50/50 mahdollisuudet että joko reikä menee itsestään umpeen tai sitten se leikataan jossain vaiheessa. Noh, kun sitten ajan kanssa sai vähän selvitettyä mikä tämä vsd on ja kuinka tajuttoman yleinen vaiva se on niin enää en ole stressannut siitä asiasta ollenkaan, pojan painonnousua seurataan tarkemmin ja se on noussut todella hyvin! Poju oli tänään neuvolassa jo 4480g ja 56,5cm! Niin reipas poika! Ei merkkiäkään mistään sydänongelmista. sydänklinikalle meillä on kontrolli kuukauden päästä.

Sitten imettämisestä; koko homma meni alusta alkaen persiilleen. Koska pojalla oli se antibioottikuuri alettiin hänelle heti antamaan pullosta äidinmaitoa 30ml 3 tunnin välein koska oli tärkeä että saa nestettä. Noh, mullapa ei sitten maito ikinä noussutkaan ja sairaalassa sain tirutettua ja pumpattua vain muutamia pisaroita! Lisäksi oli todella vaikeaa oppia oikea imetysasento ja tähän piti oikein vaatimalla vaatia kätilöitä monta kertaa näyttämään miten pitäisi olla. Lisävaikeutena oli mun nännit jotka on siis sisäänpäin kääntyneet ja pienet joten jouiduin koko ajan rintakumien kanssa säätämään ja vauvalla kesti että oppi imemään maitoa rinnasta rintakumin kanssa. Tämä alkoi sujumaan vasta kun oltiin kotiutumassa ja vauva veteli onnessa pullosta jo 70 ml kerta ja mun tisseistä tuli muutama sääliittävä pisara! Kätilöt olivat vaan että kyllä se sieltä nousee, ja ei saa stressata! No mähän olin tästä asiasta todella masentunut, hädissäni ja stressaantunut! Sitten kotiuduttiin ja oli jo kulunut viikko eikä maito noussut. Koin itsenin niin epäonnistuneeksi äidiksi ja naiseksi ettei mitään rajaa! Pidätin itkua koko ajan sairaalasta pääsyn jälkeen. Vauvalle toki annettiin sitten heti korvikkeita joista sai vatsaväänteitä. Maitomäärät kyllä lisääntyivät toisella viikolla jopa niin että sain 50ml pumapttua kerralla, mutta sitten kun lääkäri käski meidän lisätä pojan korvikemääriä on maito taas alkanut vähentymään koska on pitänyt ruokkia niin paljon pullosta. Mä olen jo hyväksynyt asian että en sitten ikinä täysimetäkkään niinkuin olin toivonut ja että mulla sitä kuuluisaa maidonnousua ei vaan ikinä tapahtunutkaan. Olen jo aika kypsä koko osaimetyssäätöön koska poika vetää tissillä raivareita kun maitoa ei tule! Hän vetelee jo 500-700 ml maitoa päivässä ja viimeiskikin sain pumpattua säälittävän 20ml. Todennäkösesti lopetan imetyksen pian enkä pode enää edes huonoa omaatuntoa asiasta. Pääasia on että lapsi saa ruokaa ja kasvaa hyvin!

Mutta päivä päivältä tämä vauva-arki alkaa käydä helpommaksi, mutta kyllä mulle tämän rankkuus, väsymys ja hormonimyllerrys tuli yllätyksenä! Ajattelin aina että vauvathan ne vielä on helppoja; ne vaan nukkuu 20h/vrk, kakkaa, pissaa ja syö! Juu just joo. Meidän vauvapa nukkuu just sen 12h/vuorokaudessa ja kakkaakin äkistetään vain kerran päivässä. Sopivaa korviketta haetaan koko ajan ja pienen vatsaväänteitä on joutunut tuskaisena seuraamaan! Ensimmäisinä kertoina itkin kun vauvakin itki Nyt on alkanut jo saamaan vähän perspektiiviä ja etäisyyttä asiaan eikä esim. vauvan itkua "ota enään niiiin itseensä". Lisäksi nyt ymmärrän mitä äidit tarkottaa kun ne sanoo tuntevansa olevan niin yksin vauvan kanssa kun mies on päivät töissä. Mies on tänään ekaa kertaa töissä ja lomat siis pidetty. Kyllä sitä ainakin näin alkuun vielä kun on edelleen niin uutta tämä kaikki ja pallo hukassa, niin tuntee olevansa yksin kun mies on töissä! Onneksi meillä mies on jo käyny isyyslomallakin töissä useempana päivänä niin on jo totuttu siihen vähän.

Meidän poika on joka päivä vaan mahtavampi ja mahtavampi tyyppi ja joka päivä sitä rakastaa enemmän! Vaikka siis toki rakastin sitä jo kun se oli masussa ja alusta asti mutta kiintymys vaan lisääntyy kun tyyppiä oppii tuntemaan, kyl te tiiätte mitä tarkotan?

ja toki olen todella onnellinen siitä, että mitä vakavampaa ei ole ollut! Sitä niin sinisilmäisenä ajatteli, että kaikki menee niin kuin stömsössä ja oppikirjan mukaan, mutta kylläpä vaan tuli muistutuksena se että terve lapsi ei todellakaan ole itsestään selvyys ja että täytyy olla onnellinen että näin pienellä päästiin!

Jassulle voimia!! Aivan kauheaa! Mä täällä nyt itken sun viestiä :'( Onneksi kaikki hyvin!

 

Siiseli ja Janssu :hug:
Pitkästä aikaa tänne ehdin ja sydän syrjällään teidän tarinoita luin. Toivon niin koko sydämestäni, että molempien pienokaiset saavat tästä eteen päin olla terveitä ja voida hyvin!

Meidän poika on nyt 4vk 1pv ja aivan ihana. Rauhallisempi tempperamentti kuin isosikolla...
Isosisko aloitti viikko sitten eskarin ja on nyt sitten eka kertaa kuumeessa. Tosi harmi, sama juttu joka vuosi kun aloittaa loman jälkeen hoidossa. Lauantaina olisi ristiäiset, joten toivottavasti saadaan muu perhe pysyttyä terveenä. Pappi kun tulee kotipaikkakunnalta kastamaan ja vain tuleva lauantai käy hänelle...Odotan miestä kotiin kun kuuta nousevaa, pitäisi hoitaa asioita ja saada vauvan kanssa raitista ilmaa.

Ihanaa vauva-arkea ja helppoja öitä toivotellen
S-S

 

Täällä edelleen poika sairaalassa mutta kotiin lähdöstä on jo ollut puhetta.
Poika ei tarvii enään mitään lääkkeitä, lisähappea ym. Enään kotiin pääsy on sydämen ultrauksesta kiinni. Jos tällä viikolla tulee kotiin niin ens viikolla sit takas sairaalaan kontrolliin. Tehdään EEG kun poikahan kärsi hapenpuutteesta ja neurologi löysi yleishäiriön aivoista. Kylkiluun murtuman takia en päässyt poikaa alkuun pitämään ollenkaan sylissä mutta nyt saadaan osastolla jo ihan rauhassa hoitaa vauvaa. Imetystä kokeilin ekan kerran viime viikon perjantaina ja sehän onnistui todella hyvin.

Itse en ole alkanut vielä kunnolla paranee. Epparin haava todella arka eikä turvotus meinaa lähteä. Tosin ei mikään ihme kun saanut joka päivä juosta kodin, sairaalan, koulun/päiväkodin välillä. Aamusta iltaan pelkkää paikasta toiseen menoa ja itsellä alkanut voimat hiipumaan. Mutta lasten takia aina jostain kuitenkin lisä energiaa tulee ja jaksaa mennä.

Siiseli ja Pikku Tyson 10vrk.

 

Harmillisen vähän tulee täällä enää käytyä. Onnea kuitenkin tässä kuussa vauvautuneille! :flower:

Siiseli ja Janssu: Kamalia tapahtumia teillä molemmilla, toivottavasti kaikki menee jatkossa hyvin :flower:

Täällä vauva on jo kuukauden ikäinen ja saa nimensä kahden viikon päästä. Aivan ihana tapaus on, sylivauva oikeen . Arkipäivät menee aivan sairaan nopeesti, enkä tunnu saavan juuri mitään aikaan -toimin vaan isona tuttina lähes koko päivän.

SiinaS + vauva 1kk

 

mois!!!

eilen vihdoin "ensimmäinen" neuvola poitsulla. käyty kaks kertaa puntarilla mut nyt oli oma "täti" paikalla niin saatiin muitakin mittoja samalla myös lääkärintarkistus missä kaikki ok! painoa oli 5100g (+720g) pituutta 56.7cm (synt.pit. 50.5) pipo 39cm (synt.pit. 35cm) kuulemma ihan keskikäyrällä kasvaa.

JASSULLE jaksuja hirveeltä kuulostaa mutta onneksi saitte apuja nopeesti! ihan kylmätväreet kulki selässä kun olis omallekohdalle osunnut niin ainoa apu olis oma apu kun asutaan niin syrjässä että ammattiapu on kaukana!!

SiinaS täälläkin aika rientää juosten ohi ei olevinaan ehdi tehdä mitään ja jos aikaa on niin kyllä sekin aika menee lapsille eikä esim. siivoomiseen pyykinpesuun ym. ainoastaan pakolliset on tehtävä ja yleensä ne tulee tehtyä kun muksut kaikki nukkuu yleensä kyllä käy että ittekkin menee samalla nukkumaan niin kaikki jää tekemättä onneksi lapsilla on paljon vaatteita niin saavat kulkea puhtaissa vaatteissa ittellä kyllä loppuu vaatteet kesken kun ei löydy päälle kun muutamat verkkarit ja yhdet farkut ja muutamia puseroita. oon melkein 3v käyttännyt äitiysvaatteita ja ajalta sitä ennen ei ole sopivan kokosia pitäis muutama kilo pudottaa painoa ja lähtee shoppailemaan

huisp& poitsukka 8vk tänään