Heippa :wave:
Ensiksi kaikille vauvan saaneille hurjasti onnea ja nyyttiään vielä odottaville paljon paljon voimia!!! :heart:
Hippuliina Me oltiin sitten samaan aikaan Hyvinkään sairaalassa, tytöt syntyneet samana päivänä ja olimme muuten samassa huoneessa osastolla!
Omaa tarinaa sitten: Eli 26.7 jouduin sairaalaan korkeiden verenpaineiden, kamalan turvotuksen, päänsäryn ja näköhäiriöiden takia... Pissatesti oli puhdas ja verikokeet ok... Illalla siellä maatessani kuitenkin oloni alkoi vain huonontua... Ylävatsalle tuli puristava, vannemainen kipu, refleksit olivat liian herkät ja silmät eivät enää reagoineet valolle...lääkäri jo silloin illalla oli kovin huolissaan minun olotilasta mutta vauva masussa jaksoi hyvin niin päädyttiin odottamaan aamuun...
Aamulla seitsämän aikaan käyrille ja samantien lääkäri paikalle, sanoi että nyt on alettava käynnistämään synnytystä jos vain sen jaksan, jos en niin hän soittaa leikkuriin ja vauva leikataan ulos... Halusin kuitenkin olostani huolimatta yrittää synnyttää alakautta... No lääkäri siis laittoi silloin ensimmäiset lääkkeet tuonne alas...ne ei vaikuttaneet ollenkaan...siitä neljän tunnin päästä seuraavat, näiden jälkeen alkoi harvakseltaan alaselkää juilimaan mutta ei muuta...taas neljä tuntia ja uudet lääkkeet, ei mitään vaikutusta...tässä välissä mies sitten lähti kotiin kun ei kätilö osannut sanoa laittaako lääkäri vielä neljännet lääkkeet vai jatketaanko aamulla...
No lääkäri laittoi vielä illalla puoli seitsämän aikaan neljännet lääkkeet ja niistä alkoi tulla lieviä, kunnon supistuksia jotka jo piirtyi käyrille... Kello oli jotain yhdentoista maissa kun rupesin nukkumaan...
Hieman ennen neljää yöllä heräsin poltteeseen mahalla, lähdin käymään vessassa ja lapsivedet meni vessan lattialle...siitä sitten käyrälle ja supistukset alkoi-soitto miehelle että herätys ja lähde tulemaan sairaalaan...
Makoillessa supistuksia tuli harvakseltaan mutta kävellessä niitä tuli tiuhaan...miehen saapuessa sairaalaan puuskutin jo käytävällä kovaa
Kuumaan suihkuun siitä sitten ja se helpottikin oloa ihanasti. Monesti kävi kätilö kysymässä vointia ja että haluanko jotain kivunlievitystä mutta sanoin pärjääväni vielä...
Puoli kahdeksalta siirryttiin sitten synnytyssaliin ja kätilö tutki ensimmäisen kerran tilanteen, olin auki 5cm... Sitten tuntui että tilanne pysähtyi siihen...halusin mennä takaisin suihkuun...Kätilö alkoi olla huolissaan voinnistani ja sanoi että kysyy vielä lääkäriltä mutta että hän on nyt sitä mieltä että laittaa oksitosiinitippaan ja vauhditetaan synnytystä ja näin siinä sitten kävi... Pyysin kyllä ennen tippaa että saan epiduraalipuudutuksen ja sainkin sen ja mikä mahtavinta, tällä kertaa sen laitto onnistui...ja ei kun tippa auki...
Puolentoista tunnin päästä puudutuksen laitosta, alkoi jälleen tuntua kipua ja kätilö alkoi antamaan toista puudutus satsia ja kun sai sen juuri laitettua loppuun, tunsin että alkoi painon tunne alapäässä kasvaa mutta sitten en tuntenut taas mitään. Kätilö tutki ja olin sen 10cm auki ja sain alkaa ponnistamaan... Ponnistamisen tarvetta en tuntenut sen juuri saamani uuden puudutuksen takia joten kätilö sanoi milloin pitää ponnistaa, tuntu hassulta kun ei tuntunut miltään...muutamalla ponnistuksella syntyi tytön pää, jolloin huomattiin että napanuora oli kaksi kertaa kiertynyt kaulan ympärille... hetken aikaa teki kätilö töitä että sai napanuoran pois ja sitten sain ponnistaa tytön kokonaan ulos...
Tyttö alkoi heti itkeä ja itkikin sen kaksi tuntia heti yhteen soittoon
Kielen jänne oli tytöllä tiukka ja sen lastenlääkäri leikkasi poikki heti seuraavana päivänä kun asia huomattiin... sen jälkeen imetyskin on alkanut sujua hyvin... Tyttö on enkeli, nukkuu ja syö hyvin...*koputtaa puuta* sillä tilanteethan voi muuttua hetkenä minä hyvänsä =)
Siinä nyt meidän tarinaa lyhykäisyydessään, varmasti jäi paljon kertomatta mutta siinäpä ne tärkeimmät...