Pahoitteluni kaikille huonoja uutisia saaneille... niin kurjaa ja surullista :hug:
Tulimpa kirjottelemaan tarkemmin eilisestä ultrauksesta. Kyllä pääsi itku kun lääkäri sano että hyvä löydös on täällä :heart: Kooltaan vastasi noin. 7+2 tai 7+4 kahella eri mittauksella. Lasken viikkoja nyt vielä kuukautisten mukaan (on tod.näk vähän edellä), kahtoo sitten nt-ultran jälkeen tarkentuuko. Selittänee myös sen miksi sain kuukautisten mukaan 5+1 digillä vielä 2-3 viikkoa. Sydän sykki tasaisesti ja oli kyllä ihana näky! Elokuisten huonojen uutisten jälkeen tuntu kyllä niin hyvälle. Ultra jännitti kyllä ihan sairaasti! Hyvä kun en pyörtyny siinä odotellessa.
Oloista... Oksennus lentää etenkin aamuisen koiran kanssa lenkillä. Oon kokeillu syödä jotain ennen jne. mutta ei auta. Päivän mittaankin huono olo yllättää ja töissäkin on täytyny pönttöä halailla. Syöminen menee ihan, jotkut ruuat ällöttää ja jos syö ison satsin niin yököttää. Tissit on turvonneet ja edelleen toisesta nännistä vuotaa tahmeaa kirkasta nestettä... nam. Myös valkkari on parin viime päivän aikana lisääntynyt ja voi yök. Yleinen olotila on kun mulle pakkosyötettäs diapamia koko ajan, eli raukea ja vetämätön
Töissä nyt jotenkin jaksaa hillua mutta loppuilta menee kyllä sohvannurkassa, korkeintaan rauhallista lenkkiä koiran kanssa. Toivottavasti olo tästä paranee, ois kiva päästä jumppaan ja salille pian.
Kertomisesta... Pari läheisintä työkaveria tietää. Esim. luokkani avustajan on hyvä tietää miksi saatan rynnätä kesken matikan opetustuokion oksentamaan
Näinkin nimittäin kävi jo kerran.. Esimiehelle en ihan vielä kerro. Mut valittiin just tänään työryhmään joka suunnittelee ens vuoden kuvioita, noh kyllähän noita suunnitella voi vaikka paikalla ei oiskaan. Vakituinen paikka mulla on, joten ei sen suhteen tarvitse salailla. Läheisimmät ystävät tietää myös, ja ukon veli puolisoineen. Isovanhemmille ei kerrota ennen nt-ultraa, joka varmaan menee joulun jälkeen. Mitenköhän lomilla pysyy pokka sitä en kyllä tiedä... Tai miten onnistuu peittämään. Alkoholi ei kummankaan perheessä joulunviettoon kuulu joten sen suhteen tuskin on ongelmaa.
Neuvola on viikon päästä perjantaina. Ajattellin kysästä mahollisuutta neuvolapsykologin kanssa juttelulle, pelkään että km kummittelee taustalla vielä. Ennen varhaisultraa pelkäsin että onko elämää ollenkaan, ja vaikka nyt olo on rauhallinen niin jotenkin luulen että pelko vaan muuttaa muotoaan pian. Eli alan panikoimaan kohtuuttomasti mahdollisista vammoista tai sairauksista mitä seuravassa ultrassa selviää...En tiedä saitteko ajatuksesta kiinni mutta siis koen että keskenmenon aiheuttamaa ahdistusta on vielä jäljellä.
No joo, tämmöstä täällä. Nyt koirulin kanssa pikku lenkki ja johan tässä sen jälkeen saa unia mennä katsomaan (jotka onkin ollu aika villejä, huh onneks kukaan ei mun pään sisälle nää).
samour n.8+1